Mäydessämme mummolassa miehelleni ojennettiin perikunnan nimissä tullut kiinteistöverolappu. Mummo sanoi, ettei se kuulu hänelle mitenkään ja oletti, että hänen rikas (käymässä ollut) poikansa ottaa maksun maksettavakseen, kun mummo hyvin tietää ettei neljällä muulla lapsella ole ylimääräistä rahaa ylimääräisten maksujen maksamiseen.
Mummo asuu perikunnan talossa (hänen osuutensa tilasta on 50 prosenttia) eikä hän maksa mitään asumisestaan perikunnalle (lapsilleen). Tuntuu kyllä nykyihmisestäkin oudolta (ja miltähän mummosta tuntuisikaan, jos häneltä vuokraa oltaisiin vailla!), että ihminen, joka on rakentanut talon yhdessä miehensä kanssa ja jossa hän on lapsensa eli muut perikunnan osakkaat hoitanut ja kasvattanut, joutuisi vuokraa maksamaan. Eikös asumisen kulut talosta, jossa hän yksinään asuu, kuulu hänelle ja vain hänelle? Siis: lämmityskulut, sähkö, palovakuutus, kiinteistövero.
Ilmeisesti hän kuvittelee, ettei hän itse kuulu perikuntaan. Mummot voisivat hyvin luopua sellaisista asioista, joihin eivät enää pysty, kuten talonpidosta, noin yleensäkin, jotta eivät olisi rasitteena omille lapsilleen, naapureilleen ja muille sukulaisilleen. Ei kukaan sukulainen jaksa (eikä tarvitsekaan jaksaa)tehdä heidän talonsa töitä. Eikä maksaa heidän laskujaan, kun tuhlaavat omat rahansa hulvattomiin puhelinlaskuihin ja tyrkytyksestä ostettuihin apuihin ja seuroihin ja muihin turhiin lehtiin.
Mummo asuu perikunnan talossa (hänen osuutensa tilasta on 50 prosenttia) eikä hän maksa mitään asumisestaan perikunnalle (lapsilleen). Tuntuu kyllä nykyihmisestäkin oudolta (ja miltähän mummosta tuntuisikaan, jos häneltä vuokraa oltaisiin vailla!), että ihminen, joka on rakentanut talon yhdessä miehensä kanssa ja jossa hän on lapsensa eli muut perikunnan osakkaat hoitanut ja kasvattanut, joutuisi vuokraa maksamaan. Eikös asumisen kulut talosta, jossa hän yksinään asuu, kuulu hänelle ja vain hänelle? Siis: lämmityskulut, sähkö, palovakuutus, kiinteistövero.
Ilmeisesti hän kuvittelee, ettei hän itse kuulu perikuntaan. Mummot voisivat hyvin luopua sellaisista asioista, joihin eivät enää pysty, kuten talonpidosta, noin yleensäkin, jotta eivät olisi rasitteena omille lapsilleen, naapureilleen ja muille sukulaisilleen. Ei kukaan sukulainen jaksa (eikä tarvitsekaan jaksaa)tehdä heidän talonsa töitä. Eikä maksaa heidän laskujaan, kun tuhlaavat omat rahansa hulvattomiin puhelinlaskuihin ja tyrkytyksestä ostettuihin apuihin ja seuroihin ja muihin turhiin lehtiin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
että yksi ihminen voi elättää neljä lasta mutta nämä neljä ei kykene elättämään tätä yhtä. Edes siinä tapauksessa että eläke on tosi pieni. Vaan jos olis hyvä eläke niin ei olisi mummo siinä kohtaa rasitteena - päinvastoin .Taitaa olla niin että sinulla olisi hirveä hinku saada tuo paikka miehesi kanssa?
ps. Meillä muuten tämä kiinteistövero menee niin että kukin perikunnan jäsenistä maksaa sen oman osuutensa.
Annetaan niiden mummojen elellä mökeissään vaan rauhassa. Ilman heitä ei olis meitä.
Onneksi kaikki ei ole samanlaisia ja ajamassa mummoja (ja vaareja) mökeistään.
Kiinteistöverolain mukaan lähtökohtaisesti kiinteistöveron maksu kuuluu omistajalle.
Kuitenkin, jos muu kuin omistaja hallitsee, kuuluu em lain 7 §:n mukaan hallinnan alainen osuus kiinteistöverosta sille, joka hallitsee.
Toisin sanoen, vaikka perikunta omistaa kiinteistön, niin se osuus, joka vastaa hallintaoikeutta, kiinteistöverosta kuuluu sille, jolla mainittu hallintaoikeus on - sillä siis ei ole merkitystä, että se, jolla mainittu hallintaoikeus on, ei ole omistaja. Silläkään ei ole merkitystä, että hallintaoikeudesta ei makseta vastiketta (vuokra tms) - tosiasiallinen hallinta ratkaisee. Huomattavaa on myös, että kiinteistöveron määrämisen hetkellä oleva hallinta ratkaisee (eli kalenterivuodenvaihde).
Kukaan ei ole ajamassa mummoa pois mökista,ja lapsia mummolla on viisi eikä neljä (kuten joku näyttää väärin ymmärtäneen). En myöskään ole omistelemassa mummon (anopin) mökkiä, sillä meillä itsellämme on kaupungissa omakotitalo tontteineen, kesämökki omassa saaressa, rahaa autoissa, yritysosakkeissa, hyvät tulot ja hyvät vakuutukset.
Mutta: jokaisen on järjestetttävä raha-asiansa elämänsä varrella niin, ettei tarvitse olla kerjäläisenä vanhuudessaan, vaikka omistaisikin maatilan (tai olisi sen peräti aikoinaan perinyt itselleen). Mutta kun kaikilla ei ole rahankäsittelytaitoa. Suuretkin rahat hummataan, ja lahjoitetaan maat ja metsärahat siinä toivossa, että lapset muistaisivat näitä hyviä tekoja, mutta kun niistä teoista paistaa jonkun lapsen suosiminen, vanhempien oma itsekkyys, valitus ja jatkuva vaatiminen, vaikutus on juuri päinvastainen: lapset vetäytyvät eivätkä suostu enää "hyväksikäytettäviksi",so. tekemään kaikkea kun vähänkin vanhus inahtaa (ja pystyy aivan hyvin tekemään itsekin) tai esittelee maksujaan maksettavaksi. OLEMME TULLEET JO TARPEEKSI HYVÄKSIKÄYTETYIKSI, JOKAINEN PÄRJÄTKÖÖN OMILLAAN.
Kuka siis LAIN MUKAAN maksaa mummon mökistä kiinteistöveron. Moralistimuijien kommentteja emme kaipaa.
eiköhän se oo tuo asunnon haltija eli anoppi, joka maksaa. olen täysin samaa mieltä kanssasi tuosta rahankäytöstä. oli pikkusen herkkänahkaista porukkaa näköjään liikkeellä.
eiköhän se oo tuo asunnon haltija eli anoppi, joka maksaa. olen täysin samaa mieltä kanssasi tuosta rahankäytöstä. oli pikkusen herkkänahkaista porukkaa näköjään liikkeellä.
Kyllä anopin kuuluu maksaa veronsa itse, kun kerran hallitsee ja asustaa taloa. Jos hän ei osaa hoitaa raha-asioitaan ja tuhlaa eläkkeensä ym. tulonsa niin ettei pysty maksamaan omia perusmenojaan, niin hakekaa hänelle edunvalvoja.
Ei tuolla perusteella saa mitään valvojaa kellekään.
Mielestäni vastasin edellä jo täysin asiallisesti - ja luonnollisesti lain mukaisesti.
Kuten sanoin jo aikaisemmin, kiinteistöverolain 7 §:n mukaan se, joka hallitsee kiinteistöä tai sen osaa, maksaa tästä osasta kiinteistöveron. Lopun maksaa omistaja.
Onko tässä jotain epäselvää?
Jos se on perinnön vastaanottaminen noin tiukkaa niin siitä voi kyllä kieltäytyäkin.
ettei tuon mummon tarvi elää "syytinkiläisenä" sehän kuolis miniän toimesta varmaan nälkään ja viluun.
Onpa sinulla huonoja kokemuksia joko anoppina tai miniänä olosta!
Kyllä miniänä olo on lokoisaa: saa pyyhkiä mummon pölyttyneestä astiakaapista kahvikupin pohjat ateljeepuseron helmaan tai toteuttaa anopin toteutumattomia toiveita: lahjoittaa hänelle vanhoja rintaliivejä ym. kelpo tavaraa. Säästänyt säkkinsä pohjan kun aina löytää... On ihanaa kuunnella anopin lohkaisuja ja vertailuja, joita voi sitten kotimatkalla miettiä kuin Maria ikään... Mitä se nyt oikein taas tarkoitti?
Miniänä taas voi hyvin jättää kattamatta anopille (jos anoppi on syytinkiläinen) tai vaikkapa harrastaa anopin suuntaan ikuista, valikoitunutta mutismia (mykkänä oloa), mutta ei se karjalaisminiälle käy laatuun... Jos sitten menisi vaikka pyykinpesukone rikki, voisi mummon pakottaa osallistumaan kustannuksiin, ja jos hän ei lupaamaansa rahasummaa latoisi esiin, voisi olla neuvomatta, miten kone toimii.
Anoppi pesisi rikkinäiset alushousunsa nyrkkipyykissä ja silittelisi seteleitään...
Kyllä molemmat jäynää osaavat tehdä. Mutta dementoituva anoppi keksii kyllä vähemmän, sen lupaan, jos keksimään tarvitsisi ruveta. Onneksi ei tarvitse, sillä onneksi tarvitsemme anopin kanssa hyvin vähän toisiamme. Ja jos pata kattilaa soimaa, lienee musta kylki kummallakin.
Hyvää syksyä kaikille katkerille miniöille ja kitkerille anopeille. Ja kaivakaahan rahat kiinteistöveroa varten vaikka kivenkolosta; itse olen maksanut veroni (lähes 300 euroa) jo ajat sitten).
Kyllä moraalisesti perikunta on vanhemmilleen velkaa lapsuudenajan huolenpidosta. Mummo kiltti teki erehdyksen, kun lahjoitti hummasi rahojaan ennakkoperintöihin, antoi pois metsärahojakin.
Jos olisitte todella rikkaita, mummon kiinteistöveron hoitaminen olisi pikkujuttu, ja lahjoittaisitte miehesi äidille uusia vaatteita tai rahaa vanhojen jämiesi sijaan.
Jaa, että ihan moraalisesti vai eettisestikö...
Tee sinä niin kuin itse parhaaksi näet, me teemme niin kuin meidän mielestämme on oikeus ja kohtuus.
Ei kukaan isä tai äiti voi rakentaa elämäänsä edes nykyaikana lastensa varaan (ja hölmöjäpä ovat ne vanhemmat, jotka niin ovat joskus vuosikymmeniä sitten luulleet), kyllä tässä itse kunkin on pitänyt omaisuutensa työllään hankkia. Eivätkä lapset ole meidän omaisuuttamme, ne ovat lainaa, sanoo laulukin... Lapsistaan on päästettävä irti eikä roikuttava heissä paniikinomaisesti, kuten ko. vanhus tekee.
Jokaisella lapsella (joista nuorinkin jo yli nelikymppinen) on oma perheensä ja omat huolensa, omat velkansa, laskunsa ja tulonsa. Riippuu vain siitä, onko elämässä ollut pitkäjänteisyyttä tehdä työtä ja pitää yllä avioliittoaan, ettei omaisuutta ole tarvinnut jakaa osiin ennen aikojaan jne. Kaikki eivät pysty näihin suorituksiin... valitettavasti...
Uskon, että auttamismieltä voi olla niissä tapauksissa, joissa on ajan saatossa hyvinä säilyneet ihmissuhteet sekä samalla maksuvaraa osallistua sukulaisten kustannuksiin. Jos vain toinenkin puuttuu, empatia jää vain sanaksi.
Ymmärrän kyllä, jos ihmisillä on huono omatunto, kun tällaisista asioista kirjoitetaan tai että kalikka kalahtaa niihin, joita asia kipeästi koskettaa. Onnitteluni kuitenkin niille, jotka ovat osanneet sompailla sukulaissuhteensa niin hyvin, että sukulaisten laskut tuntuvat siltä kuin omia laskuja makselisi. Tosin epäilen, ettei heitä ole paljon. Ja nekin, jotka julistautuvat tähän kategoriaan kuuluviksi, lienevät alistettuja (lapsia), jotka ovat kuusikymppisinäkin vanhempiaan kohtaan yhtä kuuliaisia ja vastaan sanomattomia kuin koirat konsanaan... Vuh vuh..
mieltä kanssasi siitä, että jokaisen vanhemman tulee päästää lapsesta irti ja elää omaa elämää mukaanlukien itse hoitaa omat laskunsa ja pyrkiä siihen, että tulee omillaan toimeen. Nykypäivän yhteiskunnassa on kyllä jokaisella anopillakin eläke ja jos eläke ei riitä elämiseen, niin silloin pitää katsoa peiliin ja miettiä mitä voisi jättää ostamatta. Toki eläke voi olla aivan liian pieni, varsinkin naisilla, jotka eivät ole olleet koskaan työelämässä. Silloin asiaa pitäisi hoitaa koko perikunnan kanssa yhdessä ja sopia, miten menetellään, jotta äiti voisi asua kotonaan ja jos elämiseen ei saada yhteiskunnalta tukea, niin jokainen lapsi osallistuu äidin auttamiseen mm. maksamalla osansa kiinteistöverosta. Pidettäköön kirjaa siitä, mitä kukin on kustantanut äidin eteen ja sitten kun perinnönjako tulee, niin perintöä tulee sen mukaan.
että raha on se kaikki kaikessa. No lähes kaikista meistä tulee niitä mummoja ja vaareja. Kun sitten yksin istuskelee ilman että kukaan jälkeläisistä käy katsomassa niin silloin kannattaa katsoa peiliin ja todeta että sitä saa mitä tilaa.
Niin kuin annoit ymmärtää jokaisella on oma elämänsä ja olkoon se sitten mummollakin. Ei teidänkään tarvitsisi näitä veroasioita miettiä, jos olisitte kieltäytyneet ottamasta perintö vastaan. Kyllä, edes sitä lakiosaa ei tarvitse ottaa vastaan jos ei halua.
Aivan, sanoi Porin likka... Itse en ole saamamiehenä enkä -naisena ko. kuolinpesän jutussa. Puolisona asiat vain sattuvat koskemaan vähän meikäläistäkin, meidän kodin rahapusseista kun on kyse: että annetaanko sieltä kenelle ja minkä verran ja mihin tarkoitukseen, hyvään vai pahaan.
Ja rahapussille tulijoita riittää: on omat lapset, joita autamme oman elämän alkuun, on miehen sisaruksia, jotka ovat milloin rahaa vailla koiranostoon (hehheh ja vuhvuh), milloin lapsista aiheutuviin kustannuksiin! Ja sitten anoppi, joka rahansa viisaasti käyttämällä olisi tänään meidänkin silmissämme raharikas. Mutta jos kumpikaan puolisoista ei ikinä elämässään ole osannut käyttää rahoja viisaasti, ei sitä ymmärrystä ole kehittynyt elämän varrella.
Mitään perintöä ei ole vielä otettu vastaan (lukuunottamatta puukaupparahoja, jonkinlaisia voitelurahoja ;). Perintöverot on maksettu miehen isän omaisuuden puolikkaasta. Miksi mieheni ei ottaisi lakiosaansa vastaan? Sehän kuuluu hänelle ilman muuta. Ja hänen sisaruksilleen myös, mutta jakoa ei ole vielä tehty, näin ollen se joka saa tilan asuinrakennuksesta asumishyödyn, maksaa myös asumisensa kulut. Ja sillä sipuli, sanoi sinipukuinen mies.
Eikös se ole sillä lailla, että kasikymppiset ja maatilkkunsa perineet naiset ovat olleet maatalon emäntiä aktiiviaikoinaan? Kai sitä työeläkettä kertyy maatalon töistäkin, jos nimittäin on tuloja. Ja kaikkihan riippuu siitä, onko isäntä maksanut emännän MYEL-eläkemaksut vai kuljettanut niitä ja niiden maksukehotuksia repussaan metsäretkillä ja käyttänyt niitä pyllynpyyhkeenä. Ja tämäkin tarina on tosi.
Mutta jos isäntä itse on ollut tumpelo munaminiä, jota on kiinnostanut vain kalat, ketut, teeret ja hirvenliha, voi voi... Eipä siinä ole hänelle työeläkettä kertynyt, kun ns. palkkatyötkin on tullut tehtyä herroille pimeänä...
Siinäpä emäntäparka pyörittelee tyhjyyttä hönkivää pankkikorttiaan, kun hän ei saa rakkaan miehensä jälkeen kuin vain muutamia kymmeniä euroja leskeneläkettä (50 prosenttia miehen työeläkkeestä). Siinä ei hurrata rahallisesti eikä varmaankaan muistella kaikkina aikoina ukkokultaa lämmöllä. Ymmärrettävää ja säälittävää...