Mieheni on alkoholisti, hän juo päivittäin, vapaapäivinä aamusta alkaen. Välillä otan hänen juomisensa puheeksi, mutta keskustelu on tooodella vaikeaa, hän väittää heti vastaan, vaihtaa puheenaihetta tms., mutta fiilikseksi jää aina se, että asian ytimeen ei millään tahdo päästä. Liekö sairauden kieltämisen luonne mikä estää avoimen keskustelun... Mitä minun nyt kannattaisi tehdä? Jatkanko asiasta puhumista vai vaikenenko kokonaan? Kun otan asian puheeksi, on yleisin vastaus häneltä, että "olenko minä siis huono ihminen", vaikka en hänestä sanallakaan ole mitään siihen suuntaan sanonut. Teenkö karhunpalveluksen rakkaalleni, jos vaikenen asiasta ja annan hänen tuhota itseään, terveyttään ja elämäänsä juomalla. Vai jatkanko sitkeästi asiasta puhumista (tai yrittämistä ainakin)?
Miten puhua alkoholismista
alkoholistille?
161163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kysy mieheltasi "miksi juot?"
Juoko han tekemisen puutteessa vai panniiko jokin asia, vai ihan vain muten vaan?
Juoko han humalan joka paiva?
Jos talous kestaa sen ja kannissa hoippumista ei ole eika vakivaltaa, pettamista tms esiinny niin ei kannattane alkaa reuhaamaan asiasta.
Siinavaiheessa kun asia alkaa haitata perhe-elamaa millaan lailla, silloin voit sanoa etta joko se juominen loppuu tai lahdet.
Jos vakivaltaa tms esiintyy jo nyt, voit sanoa tuon saman jo tanaan.
Alkoholismi on sairaalloinen tapa, johon liittyy alkoholiriippuvuus. Alkoholisti kieltää ja vähättelee juomistaan. Yleensä alkoholismi pahenee, jos sitä ei hoideta.
Alkoholismin syy ei ole parisuhde, vaikea lapsuus tai stressi, vaan alkoholiriippuvuus.
Jos aikoo käyttää alkoholia paljon, sisäelimistöä säästääkseen kannatta pitää juomattomia jaksoja.
Päivä viikossa, viikko kuukaudessa, kuukausi vuodessa on perussääntö, joka antaa maksalle hiukan lepoa. Samalla mielikin virkistyy. Hermoston vaurioita voi vähentää pienentämällä kerta-annosten määrää.
Tehokkain hoitomuoto alkoholismiin on alkoholin käytön lopettaminen kokonaan. Monille alkoholisteille tämä on ainoa mahdollisuus, koska he eivät pysty säännöstelemään juomistaan.
Siis jos juoppo ei ole väkivaltainen ja jos pettämistä ei esiinny ja perheen talous kestää juomisen, niin asia ei haittaa perhe-elämää millään lailla... Ookko tosissas? Minulla on erilainen kokemus.
Minun juomiseni - lopetin jo kauan sitten, oli sellaista kotona oleilua, autolallissa majailua ja TV:n katsomista ja ajattelin samalla tavalla; ei minun joumiseni ketään haittaa. Minähän käyn sentään säännöllisesti töissäkin.
Mutta kyllä aikani selvinpäin oltuani tajusin, että enhän minä ollut läsnä perheelle lainkaan. Ei minua kiinnostanut pätkääkään muu perhe, pääasia oli "harrasteeni". Helvetin itsekeskeisestä tilasta on kyse.
Luojan kiitos, että sain koteloitua sairauteni, yksin se tosin ei minulta entiseltä kaikkien tieteiden ja taiteiden mestarilta onnistunut. Mutta hyvä näin. Olen sittemmin havainnut, että perheeseen kuuluu muutakin kuin minä ja pullo.
Puhut tai olet hiljaa,mies tekee itse valintansa.Alkoholisti on taitava kieltämään ongelmansa ja vierittämään syyt ja seuraukset toisten niskoille.Sinä et voi asialle mitään.Niin kamalalta kuin se kuulostaakin,et voi mitään.
Minä olen elänyt kahden alkoholistimiehen kanssa.Tiedän tasan tarkkaan mistä puhun.Oman elämäni olen pilannut täydellisesti eikä lapsillakaan ole helppoa ollut.Tänä päivänä olen katkera ja surullinen ihminen.Onneksi sentään vielä järjissäni.Ihme kyllä!
Älä sinä alistu samaan. Älkää hyvät naiset antako tuhota itseänne siinä sivussa kun mies tuhoaa omaa elämäänsä!!
Alkoholistin persoonallisuuden on vallannut halu juoda. Yleensä mielenterveysongelmissa ihmisen "terveen" persoonallisuuden tukeminen voi auttaa potilasta, mutta juopon tukeminen tukee vain hänen juoppouttaan.
Tuo, että (alkup. kirjoittajan mies) sanoi "olenko huono ihminen?" kuvastaa juuri hyvin tätä tilannetta: juominen on niin suuri osa potilaan persoonallisuutta, että hän kokee että häntä itseään arvostellaan, kun puututaan hänen juomiseensa eikä arvostella häntä ihmisenä.
Keskity rakas ihminen hoitamaan ja vahvistamaan itseäsi. Miestäsi et saa terveeksi puhumalla etkä rakastamalla.Ja jos jatkat alkoholistimiehen rinnalla elämääsi niin tulet törmäämään asioihin, joita ei voi edes käsittää jos ei ole niitä itse läpi käynyt.Päätäsi tulet hakkaamaan seinään.
Minä kuulostan julmalta mutta tämän olen oppinut elämällä alkoholistin kanssa ja odottamalla josko kaikki sittenkin muuttuisi paremmaksi.
Eipä muuttunut, ei...
Oon tätä ihmeteellyt. Mitä V:TTUA ämmille kuuluu miesten juommiset. Joka ihmisen on annettava rentoutua juuri sillä tavalla kuin hän haluaa. En minäkään auo päätäni vaikka ämmä kittaa kahvia litratokulla ja syä pullaa ja suklaakakkua ja lihoo kus sika. JOKAINEN RENTOUTUKKON TYYLLILLÄÄN. Tämä pitäisi olla vapaa maa!
Alkuperäinen vastaa:
Toki tämä on vapaa maa, jokainen on vapaa vaikka pelaamaan omaisuutensa pokerissa, tekemään itsemurhan, jättämään lääkärin määräämät lääkkeet ottamatta, ajamaan autonsa päin kalliota, juomaan maksansa paskaksi, laihduttamaan itsensä hengiltä jne. jne. Isomiehellä ei taida olla ketään läheistä, josta olisi huolissaan. Tosiasia nimittäin on, että hoitamattomana alkoholismi johtaa ennenaikaiseen kuolemaan... Jokainen on vapaa valitsemaan, tahtooko juoda itsensä hengiltä. Toisaalta sairaaloissa on esim. syöpä- ja sydänsairaita ihmisiä, joiden ykköstoiveena olisi pysyä hengissä...
Eilen tulin mieheni kanssa lentokoneella kotikaupunkiimme. Hän istui ennen koneen lähtöä kaksi tuntia lentoaseman loungessa ja joi ilmaista viinaa kaksin käsin. Lentokoneeseen istahdettuaan sammahti saman tien, kuorsaten koko kotimatkan. Tosissani sain kyynärpäällä häntä töniä, että sain hereille aterian ajaksi. Jos tuollaista miestä rakastaa, niin varmaan on aitoa rakkautta... Mutta eipä mies sitä tunnu juuri arvostavan...
Minä annan ämmälle rahaa lasten hoitoon ja talon asuttavaks. Joos rentoudun nykyisin omalla tavallani niin se ei kuulu ämmälle yhtään. Lopetan juomisen sitten kun itseä huvittaa. En minä toki aina päissäni ole. Jos ämmä haluu ruikuttaa ja riippua reidessä niin se on hänen valintansa.
"Rakastan" määki ämmää. Pakko on ku tavara tuodaan suoraan sängyyn. Ei tartte kapakasta hakee. Vaan vois ihan vaihteluks hakeekin. Toivon että toteuttaisi lähtöuhkauksensa että sais vapauden. Mä en suoraan sanoen kestä sen paapomista ja hoitamista. Ei ilkee selvinpäin katella.
Siinä se on. Kiva joskus sanoa suoraan mitä ajattelee. Koskaan en ämmälle sa suoraan tämmösiä enkä paljon muutakaan. Senverta minussa on herrasmiestä ja herkkyyttä.
Minä heittäsin tommosen retkun mäjelle alle yksikön.
Mää taas heittäsin tollasen inhoittavan XL-muijan yksiöstäni mäjelle. Sais siellä määkiä.
Ja tämä nainenhan yksiöissä ei vieraile saati asuisi.
Määkin mitä lystää mutta köyhien kotkotuksiin minua ei saa mukaan ei niin millään.
Alkuperäinen: Niinpä niin, ilmeisesti minunkin mieheni on niin kova jätkä, etteivät hänen juomisensa kuulu kenellekään, ei edes työnantajalle! Maanantaiaamuna hän ilmoittautui "sairaaksi" ja puolilta päivin tavoitin hänet matkapuhelimestaan ja missäs muualla hän olikaan: baarissa!
että lukisit Raimo O. Kojon kirjan "Eroon viinasta". Kirjastosta löytyy. Erinomainen teos juopoille ja eritoten juoppojen omaisille. Perustuu juopon perheenisän omiin kokemuksiin ennen raitistumista, joten kirjoittaja tietää mistä puhuu. Se kirja on auttanut satoja viinasta suoraan tai välillisesti kärsiviä; mm. minua.
Kiitos vinkistä, olen kirjan jo lukenut. Miehellenikin sitä tarjosin ja hän lupasi sen lukea, mutta lukematta vaan on jäänyt. Viestiäni en saa mitenkään perille, en suullisesti enkä kirjallisesti. Mikä neuvoksi?
Juova alkoholisti on valmis tekemään mitä tahansa. Paitsi lopettamaan juomisen. Kaikki muu on juomiselle alistettu.
On Kojon kirjassa ohjeet juopon perheelle siitä miten toimia kun viesti ei millään mene juopolle perille... Tosiasia kuitenkin on, että pahinta on antaa tilanteen vain olla.