Minulla on ollut vuosia tapana juoda perjantai- ja/tai lauantai-iltaisin. Arvioisin, että noin joka toinen viikonloppu vain toisena. Yleensä juon paljon kaljaa, tuollaiset 15 pulloa keppanaa, joskus 3 enemmän, joskus 3 vähemmän.
En juo viikolla, koska ei tee edes mieli (oikeasti). En myöskään juo viikonloppuna aamuisin, päivisin, enkä iltapäivisin, koska ei vaan maistu. Illalla sitten taas. Sunnuntaisin en juo, enkä ota krapularyyppyjäkään.
Pidän itseäni varttijuoppona. Olen miettinyt itseäni ja syitäni juoda, joista osa on varmaankin jo selvillä: syy on pitkälle tuskan turruttaminen. Ei tietenkään auta pitkällä aikavälillä, selvähän se...
Uskon, että säännöllinen tapajuominen on myös tehnyt muutoksia päässäni sikäli, että sinne on muodostunut hermotuksia, jotka yksinkertaisesti tuottavat lisäksi neurologiselta pohjalta tarvetta juoda viikonloppuisin vaikkei välttämättä olisi mitään syytäkään eikä suurempaa haluakaan. Joskus olen juonut ilman haluakin.
Nyt alan olla kyllästynyt tähän. Ikää on 33 vuotta ja näen, että nyt voisi vielä yrittää hypätä raskaasta kelkasta kevyempään. Ei tämä näytä muuttuneen vuosien varrella juurikaan, mutta tämä on minulle jo ihan tarpeeksi.
Eniten ottaa päähän mielialaongelmat ym. psyykkiset oireet, joita juomisesta seuraa: masennus, ahdistus, pelot, unettomuus (menevät ohi parissa päivässä onneksi). Toiseksi eniten pelko fyysisen terveyden menetyksestä (olen vielä aika hyvässä kunnossa liikunnan ja ruokavalion ansiosta). Kolmanneksi sosiaaliset vaikeudet, koska ei ole niin mieltä ylentävää kertoa naisystävälle, että on dokannut kaljaa yksin himassa. Baareissa en halua käydä, koska ne on jo nähty ja ihmisen tyhmyys. Kotona säästyy rahaa ja on turvallisempaa. En näe sosiaalista juopottelua yhtään sen parempana juopotteluna, toki käyn harvoin kavereillani harrastamassa samaa.
Kysynkin, mikä neuvoksi, kun taas loppuviikosta iskee se levoton halu päästä tajunnantilaan, jossa on helpompi unohtaa harmit ja huolet ja tuntea sen sijaan kemiallista euforiaa? Millä potkia vastaan?
Mekanismihan on se, että ensin menee usko selvinpäin olon järkevyyteen tai tulee kaikkivoipaisia paskoja ajatuksia elämän turhuudesta ja päälle vielä kavereiden dokaus houkuttaa mukaan.
En juo viikolla, koska ei tee edes mieli (oikeasti). En myöskään juo viikonloppuna aamuisin, päivisin, enkä iltapäivisin, koska ei vaan maistu. Illalla sitten taas. Sunnuntaisin en juo, enkä ota krapularyyppyjäkään.
Pidän itseäni varttijuoppona. Olen miettinyt itseäni ja syitäni juoda, joista osa on varmaankin jo selvillä: syy on pitkälle tuskan turruttaminen. Ei tietenkään auta pitkällä aikavälillä, selvähän se...
Uskon, että säännöllinen tapajuominen on myös tehnyt muutoksia päässäni sikäli, että sinne on muodostunut hermotuksia, jotka yksinkertaisesti tuottavat lisäksi neurologiselta pohjalta tarvetta juoda viikonloppuisin vaikkei välttämättä olisi mitään syytäkään eikä suurempaa haluakaan. Joskus olen juonut ilman haluakin.
Nyt alan olla kyllästynyt tähän. Ikää on 33 vuotta ja näen, että nyt voisi vielä yrittää hypätä raskaasta kelkasta kevyempään. Ei tämä näytä muuttuneen vuosien varrella juurikaan, mutta tämä on minulle jo ihan tarpeeksi.
Eniten ottaa päähän mielialaongelmat ym. psyykkiset oireet, joita juomisesta seuraa: masennus, ahdistus, pelot, unettomuus (menevät ohi parissa päivässä onneksi). Toiseksi eniten pelko fyysisen terveyden menetyksestä (olen vielä aika hyvässä kunnossa liikunnan ja ruokavalion ansiosta). Kolmanneksi sosiaaliset vaikeudet, koska ei ole niin mieltä ylentävää kertoa naisystävälle, että on dokannut kaljaa yksin himassa. Baareissa en halua käydä, koska ne on jo nähty ja ihmisen tyhmyys. Kotona säästyy rahaa ja on turvallisempaa. En näe sosiaalista juopottelua yhtään sen parempana juopotteluna, toki käyn harvoin kavereillani harrastamassa samaa.
Kysynkin, mikä neuvoksi, kun taas loppuviikosta iskee se levoton halu päästä tajunnantilaan, jossa on helpompi unohtaa harmit ja huolet ja tuntea sen sijaan kemiallista euforiaa? Millä potkia vastaan?
Mekanismihan on se, että ensin menee usko selvinpäin olon järkevyyteen tai tulee kaikkivoipaisia paskoja ajatuksia elämän turhuudesta ja päälle vielä kavereiden dokaus houkuttaa mukaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Polttele hamppua...
Eikun siis sori. mee pelaan kössiä.
esität. Suosittelen Raimo O. Kojon kirjaa "Eroon viinasta". Painos on kuulemma loppu mutta kirjastoista ainakin saa. Se on erinomainen kirja jokaiselle alkoholin kanssa kamppailevalle; ei saarnaa eikä moralisoi, mutta voi auttaa ja on auttanutkin satoja. Mm. minua.
Tuskin tarjoaa tavalliselle viikonloppujuopolle yhtään mitään.
Mitä haluaisit tehdä tai harrastaa, missä käydä, keitä tavata viikonloppuna? Lukiessani tuli olo, että sinulla on yksinkertaisesti tylsää etkä keksi parempaakaan tekemistä.
Voihan olla, että olet opettanut aivosi odottamaan viikonlopun humalaa, kuten itse epäilit. Kai ne voi opettaa odottamaan jotain muuta?
Arvaan, ettei sinua himoita päästä suolle koirien kanssa, sieneen tai puolukkaan viikonloppuna (kuten minua), mutta luulisi, että melkein mikä vaan olisi mukavampaa kuin dokata yksin himassa.
Koiran kanssa käyn metsässä paljonkin. Iltaisin lukeminen on aika kova sana, myös netti.
Joo, mulla on tuo homma jo ollut käynnissä kolmisenkymmentä vuotta. Torstaina alkaa tuntumaan että ah, huomenna on perjantai ja saa ryypätä. Vuonna 2000 olin 5 viikkoa juomatta ja nyt loman jälkeen 4 viikkoa. Tämä viimeinen raitis kausi pani miettimään että mitä itua jokaviikonloppuisessa tokkuroinnissa on. Se kun kestää monta päivää palautua normaaliksi. Huomasin toimivani ja voivani paremmin parin kuivan viikon jälkeen. Nyt viime pyhän sitten kokeilin juopottelua. Samat tuskaiset pikkukrapulan oireet palasivat ja myös hinku juoda lisää. Kokeileppa sinäkin ihan varsin miltä tuntuu olla juomata kuukausi.
Samat on tuntemukset mullaki. Olen 30.v mies. Monesti mietin että onko tämä vaihe jo orastavaa alkoholismia? Itsekään en juo viikolla, mutta onpa tuo vapaalla juomattaoleminen melko vaikeaa.
Huomenna vapaapäivä, siksi kait kaljanhimo nostaa taas päätään... Ehkä olenkin tuurijuoppo? Tosin eipä tule noita "tuureja" ihmeemmin hyödynnettyä, vaikka tilaisuus olisikin. Saas nähdä kuinka käy tänään.
Tuliko otettua vapaapäivän "kunniaksi"? Vai olitko vesipoikana?
Marssin S-kauppaan... Ainoa hyvä puoli tässä on se, että otin tietoisesti vähemmän ja kokeilin hitaampaa juomista. Se oli mukava kokemus verrattuna normaaliin tahtiin. Pääsin vähemmällä kankkusessakin.