"Mistä kaikki sanat tulevat?
Hetkestä hetkeen kuin lähde loputon...
Kaikki palaa alkuunsa ja selitykset jää
käärme kohmeen kangistama jäytää häntäänsä"
-CMX-
Kuka minä olen?
(Eli olisi kiva kuulla jos kenelläkään muulla on vastaavia ongelmia. Vaikka sitten sähköpostin tai Messengerin välityksellä)
Eli kamppailen oman minuuteni ja identiteettini kanssa vähän liiankin ahkerasti. Kaikenlainen filosofia ja tiede on kiinnostanut minua aina, mutta erityisesti lukioaikana tuli tutustuttua vähän aihetta käsittelevään kirjallisuuteen. Zen-opus sekä Kari Enqvistin kirja ja erikoinen filosofian opettaja kannustivat pohtimaan syvällisiä.
Mutta nykyään kiinnostava pohdiskelu on muuttunut pakonomaiseksi omaan itseen tuijotteluksi. Lukion loppuminen ja siirtyminen työelämään välivuodeksi on ollut vähän liian iso muutos. Moni kavereista on armeijassa tai jatko-opiskelemassa, mikä tekee vapaa-ajan vähän yksinäiseksi. Vielä kun työpaikalla työtehtävät ovat puuduttavan samanlaisia, jää aikaa omille ajatuksille kai liiankin kanssa...
En vain saa omasta itsestäni oikein minkäänlaista otetta. Usvainen olo (hankala selittää kokemusta) on vaivannut jo parikin vuotta. Oma minä tuntuu usein vieraalta ja ahdistus painaa mieltä kun pelkään sairastuvani johonkin mielisairauteen. Suvussa on ilmeisesti muutama tapaus ollut..
En vain tiedä mitä tehdä. Onko ongelmani vain ohimenevää ja vain pohdiskelusta johtuvaa vai sitten jotain muuta? Yritänkö sinnitellä työssäni normaalisti? Kavereiden seurassa olo ja kirjoittelu tuntuvat onneksi auttavan ja vievän ajatukset arkisiin asioihin.. Mutta kunhan tilanne ei huononisi.
- Moni pakenee tavallista arkea, mutta minä etsin sitä -
Hetkestä hetkeen kuin lähde loputon...
Kaikki palaa alkuunsa ja selitykset jää
käärme kohmeen kangistama jäytää häntäänsä"
-CMX-
Kuka minä olen?
(Eli olisi kiva kuulla jos kenelläkään muulla on vastaavia ongelmia. Vaikka sitten sähköpostin tai Messengerin välityksellä)
Eli kamppailen oman minuuteni ja identiteettini kanssa vähän liiankin ahkerasti. Kaikenlainen filosofia ja tiede on kiinnostanut minua aina, mutta erityisesti lukioaikana tuli tutustuttua vähän aihetta käsittelevään kirjallisuuteen. Zen-opus sekä Kari Enqvistin kirja ja erikoinen filosofian opettaja kannustivat pohtimaan syvällisiä.
Mutta nykyään kiinnostava pohdiskelu on muuttunut pakonomaiseksi omaan itseen tuijotteluksi. Lukion loppuminen ja siirtyminen työelämään välivuodeksi on ollut vähän liian iso muutos. Moni kavereista on armeijassa tai jatko-opiskelemassa, mikä tekee vapaa-ajan vähän yksinäiseksi. Vielä kun työpaikalla työtehtävät ovat puuduttavan samanlaisia, jää aikaa omille ajatuksille kai liiankin kanssa...
En vain saa omasta itsestäni oikein minkäänlaista otetta. Usvainen olo (hankala selittää kokemusta) on vaivannut jo parikin vuotta. Oma minä tuntuu usein vieraalta ja ahdistus painaa mieltä kun pelkään sairastuvani johonkin mielisairauteen. Suvussa on ilmeisesti muutama tapaus ollut..
En vain tiedä mitä tehdä. Onko ongelmani vain ohimenevää ja vain pohdiskelusta johtuvaa vai sitten jotain muuta? Yritänkö sinnitellä työssäni normaalisti? Kavereiden seurassa olo ja kirjoittelu tuntuvat onneksi auttavan ja vievän ajatukset arkisiin asioihin.. Mutta kunhan tilanne ei huononisi.
- Moni pakenee tavallista arkea, mutta minä etsin sitä -
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla myös taipumusta kuulema liialliseenkin pohdiskeluun ja olo on juuri kuvailemasi kaltainen. On jotenkin epätodellinen olo, sumuinen, ei ole varma onko edes olemassa saati kuka edes on.
En tiedä johtuuko juuri liiallisesta pohdiskelusta, mutta usein tuollainen sumuinen olo liitetään masennukseen ja ahdistuneisuuteen joita minulla myös ollut vuosikausia. Depersonalisaatio on "ilmiön" nimi, eli kadottaa oman minänsä ja todellisuuden. Pelottava tunne, tulee mullekin usein tilanteesta ja ajasta riippumatta.
joo.. No kiva kuulla että löytyy muitakin vastaavaa kokevia =)
Googlettamalla löysinkin ihan kiinnostavan artikkelin (on näköjään postattu suomi24-keskusteluunkin aiemmin) depersonalisaatiosta:
http://www.netlife.fi/users/msiivola/omia/depersonalisaatio.html
Mutta olisin kiinnostunut kuulemaan, jos muilla depersonalisaatio on ollut vain ohimenevä tila vai jonkin mielenterveysongelman osa?