No nyt ei tahdo enään millään jaksaa joten hyvät neuvot ovat kalliit.Tänä kesänä on tapahtunut paljon kaikenlaista ikävää,ihminen jota pidin parhaana ystävänä hylkäs ja väärinperustein, mies on pelkällä sairaspäivärahalla ja itse olen aloittanut opiskelun ja ei tietoa milloin ensim.opintotuki tulee.Meillä on kolme lasta jotka kuitenkin olisi elätettävä,on huoli huomisesta.Alkaa olla henkinen kantti loppu,ja kaikki tuntuu kuitenkin ihan yhdentekevältä!!
masentaako
onneton
2333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sulla on nyt rankka vaihe. Ystävästäsi senverran että joskus käy niin ja silloin sattuu. Aika näyttää voiko ystävyytenne vielä jatkua. Uusia ystäviä saat kuitenkin niin että älä sitä liikaa murehdi. Keskity itseesi, lapsiisi ja mieheesi.
Lapset pakottavat vanhemmat (varsinkin äidin) jaksamaan. Eli opiskele ja elä perhe-elämää mahdollisimman normaalein rutiinein päivän kerrallaan. Rutiinit auttavat ja on myös lapsille tärkeitä. Toivottavasti aviomiehesi osallistuu lasten ja kodin hoitamiseen.
Jos on rahahuolia ota selville kaikki mahdollinen tuki mitä opiskelija-lapsiperheelle on saataville. Ota selville vaikka tuntuisi ettet jaksa. Olet suurperheen äiti ja on tärkeätä että niin sinä kuin muutkin jaksavat ja että ruokaa kaapista löytyy.
Jos elämä tuntuu liian raskaalta hanki itsellesi tukea, apua. (Jos olosi ei kohene ja jos on kyse pahemmasta masennuksesta voi lääkityksestä/terapiasta olla apua. Juttele lääkärin kanssa ja mieti vaihtoehtoja.)
Elämä on välillä hemmetin rankkaa ja tuntuu ettei sitä jaksa eikä kestä. Onneksi tosiasia kuitenkin on että hyviä aikoja on edessäpäin aivan varmasti.
Voimia sulle. Ajattele itsestäsi hyvää ja helli itseäsi, olet tärkeä ja hyvä sellaisena kuin olet.
Moi!
olen itsekkin mennyt masennuksen kanssa ylä-ja alamäkeä. älä ikinä anna periksi. aina pitää ajatella lapsia - ihan totta. itse menetin heistä yhden ja arvaa häpeänkö näin jälkeenpäin im.-yritystäni yms. murru ja taivu ja vaivu synkkyyteen, mutta älä katkea.