Tarina oudosta rakkaudesta

Myy kirjoitti:

Tämä on pitkä tositarina (nimi muutettu kuitenkin). En kirjoita tätä vastauksien toivossa, vaan eräänlaisena terapiana itselleni. En kuitenkaan pahastu vastauksista, mutta en myöskään siitä jos niitä ei tule. Tarina on varmaan hieman sekava, varsinkin lopussa..


Olin harjoittelijana tehtaalla. Olin juuri aloittanut opinnot ammattikorkeakoulussa ja harjoittelu oli osana opintoja. Tein kolmea vuoroa ja työ oli tylsää liukuhihna työtä. Olin luonteeltani ujo ja aika hiljainen, se ei kuitenkaan estänyt minua tutustumasta työpaikan miehiin. Heidän kanssaan kontaktiin pääseminen tuntui aina helpommalta. Hymyileminen oli kuin tavaramerkkini, en mahtanut sille mitään, että se tuli aina niin luonnostaan. Hymyä väläytin päivän aikana monesti ja se piristikin aina päivää. Hymyilin niin nuorille kuin vanhoillekin, miehille ja naisille, mutta eniten miehille. Oli kuitenkin eräs mies, joka sulatti minun sydämeni. Hänen näkemistään odotin aina, joka päivä. Hän oli tumma ja komea, tumman ruskeat silmät ja tummat hiukset. Hän oli vähän päälle 20-vuotias. Hänen kanssaan hymyilimme aina kun näimme, emmekä voineet pitää katseitamme erossa toisistamme. Tiesin, että välillämme oli kipinää, tiesin että hänkin oli ihastunut minuun. Mutta ujo kun olin, en uskaltanut lähestyä tätä miestä, eikä hänkään minua. Mies oli sähkömiehenä tehtaalla, eikä tästä syystä edes meidän työmme yhdistänyt meitä. Satunnaisia vastaan kävelemisiä tai työpisteeni ohi kävelemisiä, ja aina ihania sydämiä lämmittäviä hymyjä.

Tätä jatkui kaksi kuukautta, koko harjoitteluni ajan. Viimeisenä työpäivänä näin tämän miehen taas tietysti. Ajattelin mieli haikeana sitä etten ollut päässyt tutustumaan häneen, mieheen johon olin syvästi ihastunut. Olin kysynyt pomoltani, josko minulle löytyisi viikonlopputöitä tehtaalla, mutta asia oli vielä avoinna. Pelkäsin siis todella etten näkisi tätä miestä enää ikinä. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. En kuitenkaan ollut niin rohkea, että olisin mennyt puhumaan hänelle, vaan tyydyin kirjoittamaan puhelinnumeroni tuntilappuni taakse ja odottamaan hetkeä jolloin toivottavasti voisin antaa lapun nopeasti tälle miehelle. Tuntilapussa luki ovelasti myös tietysti nimeni. Päivä lähestyi loppuaan, olin todella jännittynyt, minulta loppuisi päivä kohta kesken ja lappu oli vielä antamatta. menin pukuhuoneeseen, vaihdoin nopeasti vaatteet ja menin seisoskelemaan pukuhuoneen ulkopuolelle kimppakyytini lähtöä kotiin. Ja hetken päästä toiveeni toteutui, mies oli kävelemässä ruokalaan ohitseni. Hymyilimme jälleen kerran toisillemme ja sujautin lapun samalla hänen käteensä. Sitten mies katosi ruokalaan ja minä jäin jännittyneenä odottamaan, seuraisiko tästä tapahtumasta mitään.

Oli perjantai-ilta. Olin päässyt kahdelta töistä ja odottanut jo monta vastausta mieheltä. Sitä ei vieläkään kuulunut, vaikka kello oli jo lähemmäs kahdeksaa. Aloin jo luopua toivosta, kunnes puhelimeni piippasi, olin saanut viestin. Jännittyneenä aloin lukemaan viestiä. " Hei, kiitos viestistä. En oikein tiedä mitä mahdat haluta minusta. T: Sami" Sami on siis hänen nimensä, se sai miehen heti tuntumaan konkreettisemmalta. Mutta viestin sisältö oli hiukan outo, en voinut olla niin väärässä itseni suhteen, olin aivan varma, että hänkin oli ihastunut minuun. Päätin vastata rehellisesti, ei minulla ollut mitään menetettävääkään. " No, olen ihastunut sinuun, niin kuin varmaan olet huomannut. Haluan tutustua sinuun". Nyt ei Samin vastaukseenkaan mennyt kauaa. " Niin vähän ajattelinkin, mutta täytyihän se varmistaa. Oletko missä, voinko soittaa sinulle?". Sydämeni löi varmaan kerran tyhjää tuon viestin jälkeen. Hän halusi jutella kanssani, emme olleet aiemmin koskaan sanoneet edes moi, hymyilleet vain. Minua jännitti hirveästi, mutta silti kirjoitin viestiin " Olen ihan vain kotona. Totta kai voit soittaa minulle!"

Olin siirtynyt huoneeseeni ja laittanut oven kiinni. Asuin näet vielä porukoitteni luona. Ei kestänyt kauaakaan kun puhelin soi. Vastasin nimelläni. Samihan se sieltä soitteli tietysti. Olin aivan jännittynyt, mutta niin varmaan Samikin. Juttelimmekin avoimesti siitä kuinka jännä tämä tilanne oli ja kuinka paljon meitä jännitti. Kyselimme toisistamme kaikenlaista, opiskelusta, töistä yms. Sami kerran kehui hymyänikin nätiksi. Voi, että, juttelin nyt tämän ihanan komean miehen kanssa puhelimessa, olin onnistunut tavoitteessani päästä lähemmäksi häntä. Sami kertoi olevansa 22-vuotias ja työskennelleensä tehtaalla sitten ammattikoulusta päästyään. Juttelimme todella pitkään, kaikesta mahdollisesta. Olin eräänä päivänä nähnyt Samin tupakalla remppapuolella. Sami kysyikin, että ei kai se vain minua haitannut. Sanoin, ettei se minua haittaa, vaikka en itse poltakaan. Samin ääni oli ihanan sametin pehmeä. Olin sulaa puhelimeen, niin ihanalta hänen äänensä kuulosti. Sami oli iltavuorossa töissä ja soitti minulle työpuhelimesta. Pitkän aikaa juteltuamme hänelle tuli työkeikka ja meidän oli lopetettava. Sovimme kuitenkin tapaavamme huomenna.

Porukat olivat juuri tekemässä lähtöä mökille. Olin sopinut Samin kanssa, että hän tulisi meille heti kun saisin porukat ulos talosta. Kahden aikaan iltapäivällä summeri soi. Se oli Sami. Hän oli pukeutunut mustiin housuihin ja harmaaseen paitaan. Hän oli entistäkin komeampi, tummansiniset työhaalarit olivat muuttuneet ns. siviilivaatteisiin ja lippis oli jäänyt myös töihin. Menimme olohuoneeseen istumaan. Meillä oli hoidossa kaksi kissanpentua, Heikki ja Saku. Ne alkoivat heti kiipeillä pitkin Samin lahkeita, ja Sami leikitti pentuja siinä lomassa. Juttelimme taas niitä näitä, mutta molempia jännitti kovasti, etenkin minua. Hymyilimme ja tunsimme suurta vetovoimaa toisiamme kohtaan. Sami pyysi minut viereensä istumaan. Pennut olivat jo väsähtäneet leikeistään ja menneet nukkumaan. Istahdin Samin viereen. Hän katsoi minua suoraa silmiin. sydämeni tykytti ja olin todella jännittynyt. Sami alkoi kysellä hiukan intiimejä kysymyksiä ja sai minut hämilleen. Hän ei kuitenkaan yrittänyt nolata minua mitenkään, vaan päästä lähemmäs minua. Koko ajan Sami katsoi silmiini. Olin aivan sulaa vahaa. Lopulta emme enää puhuneet paljoa, vaan tuijotimme toisiamme silmiin. En ollut ikinä nähnyt niin ihania silmiä kuin mitä Samilla oli. Tunsin hukkuvani niihin. Sami oli napannut minut kainaloonsa. Pystyin haistamaan hänen partavetensä ja polttamansa tupakan. Ajattelin, ettei maailmasta löytyisi ihanampaa paikkaa ja aikaa kuin juuri nyt. Sitten Sami suuteli minua, pitkään. Leijailin jossain todella korkealla. Kun huulemme irtautuivat toisistamme, Sami puristi minua vasten itseään ja syleili minua pitkään. Olimme molemmat aika hämillämme, ujous kuitenkin vaivasi hiukan. Sami meni ulos tupakalle ja minä seurasin mukana. Sami kertoi, että hänen täytyisi lähteä. Enhän minä sille mitään mahtanut, vaikken olisikaan halunnut päästää häntä menemään. Seisoimme kuitenkin vielä pitkään pihalla, hymyilimme ja juttelimme. Siirryimme koko ajan lähemmäs toisiamme ja vihdoin Sami kietoi kätensä ympärilleni ja suutelimme taas. Sen jälkeen Sami lähti kotiin.

Tiesin olevani syvästi rakastunut. Tajusin, että Sami oli oikeastaan ensi rakkauteni. En ollut koskaan tuntenut samaa. Olin kyllä ollut ihastunut, mutta nyt olin selvästi rakastunut. Kun ajattelinkin Samia, hänen ihania silmiään, samettista ääntään, pehmeää kosketustaan, mahan pohjassa väänsi ihanasti.

Tästä eteenpäin viestittelimme ja soittelimme toisillemme. Sekä näimme töissä. Olin näet saanut viikonlopputöitä tehtaalta. Suhteemme ei silti ollut lähtenyt varsinaisesti käyntiin. Sain välillä Samilta kyydin töistä kotiin, muuten emme oikein nähneet. Silti joka kerta kun näimme, välillämme oli hirveä jännite. Sama kuvio toistui joka kerta kotini parkkipaikalla. Emme halunneet millään erota ja jäimme Samin auton viereen juttelemaan. Sami poltti tupakan ja me juttelimme, hymyilimme. Koko ajan siirryimme lähemmäs toisiamme, kunnes Sami taas syleili minua ja me suutelimme.
Suhteemme oli salainen, eikä se minua haitannut, sillä tehdas oli pienellä paikkakunnalla ja siellä kaikki tiesivät paremmin toistensa asiat kuin omansa. En itse halunnut päästä juorujen kohteeksi, joten olin tyytyväinen salasuhteeseen. Emme kuitenkaan nähneet mielestäni tarpeeksi usein ja silloinkin Samilla oli kiire, vaikka toisaalta hän ei olisi halunnut lähteä luotani. Ihmettelin tätä yhtälöä ja kysyinkin sitä Samilta. Hän ei kuulemma oikein tiennyt halusiko seurustella vai ei. Tämä sitten riitti minulle vastaukseksi, ja se että sain satunnaisesti nähdä häntä ja päästä hänen sylinsä lämpöön.

Töissä ajattelin, ettei kukaan tiennyt meistä mitään. Olin kuitenkin väärässä. Sen sain kuitenkin kuulla vasta paljon myöhemmin. Aloin tutustua muihinkin miehiin ja kaveerata heidän kanssaan. Sami oli kuitenkin koko ajan mielessäni. Ehdotin tapaamisia, sainkin välillä kyydin kotiin tai reissun huoltoasemalle kahville. Ja mikä tärkeintä, sain läheisyyttä ja pitkän suudelman joka kerta.

Aloin kuitenkin taas epäillä tätä meidän kuviotamme ja otin sen jälleen puheeksi. Tällä kertaa en antanut periksi. Sainkin sitten selville, että Sami oli 17-vuotiaasta asti seurustellut paikkakuntalaisen tytön kanssa. Heillä meni hieman huonosti, mutta Sami ei silti tiennyt oliko hän valmis jättämään tätä tyttöä. Olin aivan murtunut, käskin Samin tehdä valintansa. Toivoin, että hän valitsisi minut, olihan meidän välillämme hirveän suuri vetovoima. Toisaalta myös tiesin, ettei minulla olisi mitään mahdollisuuksia sellaista pitkää suhdetta vastaan. Kaiken tämän sain tietää erään ihanan illan jälkeen, kun Sami joutui yllättäen lähtemään luotani, vaikka meillä olisi ollut koko talo vapaana ja mahdollisuus yhteiseen yöhön.

Tämän illan jälkeen tekstailimme Samin kanssa ja kaikki selvisi. Pyysin häntä päättämään puoleen yöhön mennessä valintansa. Vähän ennen puolta yötä, sain pelkäämäni viestin. Sami ei voinut jättää tyttöystäväänsä ja meidän tiemme erosivat. Tai niin ainakin luulin. Itkin sinä iltana itseni uneen.

Luulin siis väärin kun luulin, että tiemme tuon episodin jälkeen eroaisivat. Ne eivät silloin vielä eronneet. Ei kestänyt kovinkaan kauaa kun sain Samilta viestin, kyseli kuulumisia jne. Sain vieläkin joskus kyydin töistä kotiin ja sama halaus ja suutelu toistuivat. Koetin olla ajattelematta Samin tyttöystävää ja toisaalta se onnistuikin, ainakin silloin kun Sami oli kanssani. Mutta tietysti välimme viilenivät, tai me ajauduimme enemmän erillemme. Tunteet eivät silti varmaan viilenneet yhtään.

Sattui ikäviäkin asioita ja välimme olivat välillä aika kireät. Sami sai selville, että olin käynyt erään muunkin työpaikan miehen kanssa ulkona. Sain vihaisen viestin, missä olin halpa muija joka jakaa itseään auliisti muille. En ollut käynyt kuitenkaan kuin muutaman kerran kahvilla ja mitä sitten jos olisi ollut muutakin. Ihmettelin Samille miksi hän oli minusta mustasukkainen kun emme kuitenkaan voisi koskaan olla yhdessä. Siihen en saanut mitään järkevää vastausta, vain lisää mustasukkaisuutta. Kerran taas Sami lähetti minulle kännipäissään rakkaudentunnustus-viestejä keskellä yötä. Vastasin niihin ikävissäni, että minullakin oli tunteita häntä kohtaan. Samin tyttöystävä sai kuitenkin nämä viestinnät selville ja halusi, että lähetän kaikki Samin rakkausviestit hänelle ja sitten jätän Samin rauhaan. Tein kyseisellä tavalla, ja koetin sanoa, ettei minua vain ollut syyttäminen. En kuitenkaan tehnyt sitä kovin tahdikkaasti, sillä olin vihainen, Samille, kiinnijäämiselleni, kaikelle siihen liittyvälle. Jonkun ajan kuluttua sain taas viestin Samilta, missä hän kyseli kuulumisia jne. Vastasin siihen hiukan viiveellä ja sainkin pian vastaukseksi, että jätä minut jo rauhaan, ei enää tunneta toisiamme. Suutuin hetkeksi, mutta sitten tein rohkean päätöksen ja poistin Samin numeron puhelimestani. Siinä se oli, nyt sai Sami olla rauhassa. Luulin sen viimeistään nyt olevan ohi. Mutta joittenkin kuukausien päästä Samilta tuli taas viesti, ja niin kuin mitään ei olisi aiemmin tapahtunut. Ajattelin antaa samalla mitalla takaisin, mutta hellyin ja viestitin ihan asiallisesti. Myöhemmin minulla kävikin mielessä, että olisiko Samin tyttöystävä ollut silloin aiemmin asialla Samin puhelimella, kuka tietää.

Aloin saada ehdotuksia Samilta. Ne olivat aika suoria, hän olisi halunnut kanssani sänkyyn. Hän kyseli minulta oliko minulla poikaystävää. Valehtelin, että on, ei ollut kuin yksi mies jota olin tapaillut, en varsinaisesti seurustellut hänen kanssaan. En halunnut näyttää onnettomalta, vaan siltä, että olin mennyt eteenpäin. Kokeilin kuinka pitkälle Sami olisi valmis menemään. Sanoin, ettei poikaystävä haittaa, en minä ollut hänen kanssaan niin tosissaan. Sami tulikin kovin kiinnostuneeksi ja ehdotti lopulta, että tulisin hänen luokseen. Hän oli muuttanut pikkupaikkakunnalta lähi kuntaan. Kysyinkin sitten, että asuiko hän yksinään. Ei, tyttöystävän kanssa. Näin punaista, hän oli kutsumassa minua heille ja vielä niissä merkeissä. Kysyinkin, mahtoiko hän ajatella ollenkaan minun tunteitani, näkisin heidän kodin, valokuvia heistä molemmista jne. Miltä se minusta mahtoi tuntua. Sami kai sitten jollainlailla ymmärsi minua ja tapaaminen jäi siihen. En tiedä olisinko suostunut tapaamiseen jos se olisi ollut jossain muualla. Sami vain vetosi minuun silläkin hetkellä.

Sitten yhteydenpitomme harvenivat entisestään. Löysin itselleni miehen, johon rakastuin. Aloitimme seurustelun ja vietimme koko kesän yhdessä ja syksyllä muutimme yhteen. Sami antoi aina välillä kuulla itsestään. Kesällä kun olin taas tehtaalla töissä, kuulin Samista, oli kuulemma ikävä. Niin minullakin oli, jostain ihmeen syystä. Suunnittelimme jollain tasolla tapaamista, mutta se jäi taas, vaikkakin olisimme voineet tavata töissä salaa.

Kuulin Samista aina muutaman kerran vuodessa, joskus sorruin viestittelemään hänelle itsekin, ihan uteliaisuuttani varmaan, että vieläköhän hän mahtaisi muistaa minut. Kunnes pariin vuoteen en kuullut hänestä enää mitään. Joskus ajoin hänen pihansa ohi ja näin hänestä vilauksen. Tätä en kuitenkaan tehnyt tarkoituksella, vaan nykyisen mieheni vanhemmat asuvat samalla suunnalla kuin Sami ja tie heille vie Samin talon ohi.

Reilu puoli vuotta sitten lähetin Samille sähköpostia, taas ihan vain uteliaisuudesta. Mitä hänelle kuuluu ja kuinka elämä vie eteenpäin, ja kai halusin myös tietää sen, ettei hän ollut unohtanut minua. En kuitenkaan vihjannut mitään meidän ajoistamme, vaan kirjoittelin aivan kuin kaverille. Vastausta ei kuulunut, ei ennen kuin aivan nyt, reilu puoli vuotta myöhemmin. Olin todella yllättynyt ja myös iloissani. Hän kertoili kuulumisia ja kysyin mitä minulle kuului. Ihmetteli kun emme ole missään törmänneet, vaikka liikumme osin samoilla seuduilla. Pyysipä vielä saada kuvaa nähdäkseen. Vastasin hänelle ja sanoin, että kuvan hän saa jos nätisti pyytää. Itsekin ihmettelin, ettei oltu Samin kanssa nähty vaikka minä olin jopa käynyt paikallisessa baarissa siellä missä Sami asuu. Hän ei ilmeisesti siellä käy.

Nyt minusta tuntuu, että odotan herkeämättä vastausta, vaikka tiedän, että hänellä ei ole töissä aina mahdollisuutta päästä tietokoneelle. En tiedä hänelle kuin työsähköpostiosoitteen. Ja vaikka hän vastaisi vasta viikon päästä, olisi se huomattavasti nopeampaa toimintaa kuin aiemmin. Silti pelkään, että tulen taas pettymään ja Sami ei vastaa minulle ollenkaan, vaan hänestä kuuluu seuraavan kerran taas kahden vuoden päästä ja sama toistuu. Koetan itselleni selittää, että mitä sitten, ei minun elämäni pyöri Samin ympärillä, ja se on totta. Jonkin silti siinä miehessä pitää minua pauloissaan. En ymmärrä mikä. Onko se joku ihme ensi rakkauden paula tai jotain. En osaa edes ajatella Samista pahasti, vaikka hän on minulle vuosia sitten tehnyt muutamiakin kertoja todella ilkeästi. En vain osaa kuvitella häntä pahana ihmisenä. Muistan vain ne tummat silmät ja hiukset sekä ihanan samettisen äänen. En osaa kuvitella niitä ja pahoja sanomisia yhdessä. Ehkä tämä johtuu myös siitä, ettei hän koskaan sanonut niitä pahoja juttuja, vaan ne tulivat aina viestillä. Jospa hän ei olisi pystynyt niitä sanomaankaan, niin minä taidan haluta uskoa. Kuvittelen, että välillämme on joku erikoinen side, jossain määrin uskon sen olevan tottakin kun ajattelen niitä ihania ensi hetkiä. Toisaalta myös menen sekaisin ajatellessani tätä kaikkea.

Miehenikin tietää minun ja Samin oudosta suhteesta. Hänelle olen kertonut, että Sami oli ensi rakkauteni ja kuinka ihmeellinen suhde meillä oli. Hän on ollut tästä mustasukkainen ja kysynyt, että jos Sami olisi ollut vapaa, niin olisinko minä nyt Samin kanssa enkä hänen. Oikea vastaus tähän on, etten voi sitä millään tietää varmuudella, mutta uskon kuitenkin jossain määrin siihen, että kaikki tapahtuu jostain syystä. Olenkin sanonut, että minua ja Samia ei ollut tarkoitettu yhteen. Meidän oli määrä löytää onnemme jostain muualta. Tähän uskon, mutta silti joskus mietin, mitä jos olisikin käynyt toisella tavalla, olisimmeko me Samin kanssa yhdessä. Tai ehkä useammin mietin sitä, olisiko se muuttanut minua jotenkin, jos olisimme Samin kanssa saaneet seurustella ns. normaalisti. Jos olisimme olleet tyttö- ja poikaystävä. Tai sitten en olisi se kuka nyt olen, ilman Samia. Sitä en saa koskaan tietää. Haluaisin kuitenkin taas nähdä Samin. Ehkä se tunne menee taas ohi. Tiedän kuitenkin, että rakastan miestäni todella paljon ja haluan elää ja olla hänen kanssaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä