..oman juoma elämän kertani. Itsestäni oli kohtalaisen hauskaa kirjoittaa sitä ja välillä tuntui pahalta. Kun luin sen vaikutti aivan järjettömältä. Se ei ole ehkä pahimmasta päästä ja itseäni on erittäin vaikea pitää alkoholistina, koska en ole juonut vuosia putkeen, kuin eräät. Itselläni on myös saman tyyppinen lapsuus, kuin tuolla alhaalla, mutta omassa tapauksessa isäni joi. Isän psyyke muuttui täysin ja muistan miten hän huusi äidille. Haukku huoraksi, lutkaksi, lehmäksi yms. Uhitteli äitiä en tiedä hakkasi, mutta ei se kaukana ole ollut. Muistan kun hän puheli minulle humalassa, että vaihdetaan äiti toiseen. Itse kylmenin myös täysin ja on edelleen hyvin vaikea puhua tunteistani, josta oma "alkoholismi" johtunee.
Kirjoitin sen äskettäin.
Kirjoitin sen äskettäin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikki alkoi siitä, kuin ”tyttöystäväni” jätti minut vajaa kolme vuotta sitten. Join ensimmäisen pullon 0,333l koskenkorvaa. Latojen kuvat heijastuivat silmään koskenkorva-pullosta. Kärsin läheisriippuvuudesta, soittelin, lähettelin tekstiviestejä yhdelle armeijassa tavatulle tytölle. Minua uhattiin poliisilla. Tyttö oli vaihtanut tuossa välissä kihlattunsa toiseen, itse kerroin rakastavani häntä tuossa välissä. Koin tilaisuuteni tulleen. En lopettanut tuota vaan jatkoin opinahjooni asti. Tällä välillä aloin käymään ravintolassa säännöllisesti ottamassa kuppia omalla autolla noin 50km päässä sijaitsevassa yökerhossa. Olin 0,5-1 promillen humalassa joka kerta kun porhalsin takaisin. Palatkaamme takaisin siihen pisteeseen, kun astuin opinahjooni, sain hienon tilaisuuden opiskella korkeakoulussa., jossa edelleen olen. Oli lokakuu lähetin tälle tyttöselle viestin, jotain sellaista, että rakastan sinua yhä yms. Tyttö soitti minulle. Puhelimesta ei kuulunut mitään. Sitten minulle soitettiin eräs toinen naishenkilö kyseisen tytön kaveri ja kehotettiin lopettamaan tämä poliisilla uhaten. Tivattiin mitä haluan tästä ihmisestä, haluanko olla hänen rakastajansa vai mitä. Kysyttiin olenko humalassa ja kehotettiin, että etsi sieltä paikkakunnaltasi itsellesi nainen. Sain ahaa elämyksen – ravintolasta saa naisia. Aletaan sitten vittu iskemään naisia ajattelin hyvin pahoillani ja mieleni musteni. Opiskelin tappavalla tahdilla ja kävin yökerhoissa. Aloin humala päissäni iskemään naisia. Alkuaikoina se oli ihan ”normaalia”, mutta en saanut ketään. Join noin 4-5 tuoppia viikonloppuina aluksi. Olin hirveessä humalassa. Sain pienia 5min – 4h suhteita aikaiseksi, jotka päättyivät valomerkkiin. Huomasin vähitellen kuinka alkoholin kulutus kasvoi. Join kahden kuukauden kuluttua joulukuussa jo kosken korvapullon verran ravintoloissa yleensä. Totta kai oli hauskaa, kun opinahjoni järjesti pikkujoulut. Lähentelin siellä naisia. Tammikuusta-Toukokuuhun, juonti jatkui säännöllisesti, joka viikon loppu. En saanut töitä kesäksi. No ei se mitään aloin opiskella kesällä. Meno paheni juhannuksen tienoilla, jossa huomasin juoneeni 2h 8 lonkeroa ja kolme tequilaa raakana. Ensimmäinen kolmen promillen humala oli saavutettu. Enkä edes sammunut. Vonkasin naisia. Tästä alkoi sitten säänöllinen vähintään 0,75-1l koskenkorva-pullon määrän juominen, joka viikonloppu kesälomalla ja silloin tällöin parina kolmena kertana viikossa. Olen kertonut sekoiluistani täällä, mutta tuosta ”kesälomasta” ne alkoi sitten pahenemaan ihan älyttömiksi. Joululomalla oli kaksi viikkoa putkeen humalassa/krapulassa. Lopetin juomisen seinään seuraavana vuonna helmikuussa. Eräs nainen kertoi minulle hiukan silmät vetisinä, että sä voit kuolla tuohon. Muistan saaneeni kovia pistoja rintaani, naama kellersi kuin syksyn lehti ja välillä oli punainen kuin omena. Olin pöhöttynyt ja painoin 86 kiloa. Painoa kymmenisen kiloa lisää. Naisen sanat tekivät minuun vaikutuksen ihastuin häneen. Entinen läheisriippuvuus-episodi oli jättänyt jälkensä. En ole uskaltanut olla muuta kuin ystävä. Tyttö kehotti menemään lääkäriin ja menin myös seuraavana maanantaina, kun asiasta puhuttiin viime perjantaina. Hoitaja varasi ajan kuukauden päähän. En juonut tuona aikana mitään. Astuin lääkärin vastaanotolle. Selostin hiukan hämilläni miettien mitä minä täällä oikeen teen lääkärille, että yksi ystävä patisti minut tänne. Selostin lääkärille yllä mainitun jutun. Lääkäri täti huusi minulle kuin palosireeni. Pöhöttynyt kellertävän punainen mies säpsähti – se olin minä. Mitattiin verenpaine, joka näytti tappavia lukemia 160/90 nuorelle miehelle. Maksa-arvoni olivat tuon kuukauden juomattomuuden ansioista vain hiukan koholla. Tämän jälkeen olin tasan kuukauden juomatta, jolloin ryntäsin baariin täysin järjettömästä syystä. Join äkkiseltään 11-13 ravintola-annosta. Pelehdin joillekin naisille ja juttelin henkeviä. Koti matkalla säikytin postin kantajan kun mieleeni tuli hiippailla kerrostalojen pihoilla. Olin kerran selostanut tälle naiselle, että menen AA:han. Siitä tuli kommenttia. Lupailin parannella tapani ja selitin, että tämä on ihan normaalia, että voin silloin tällöin käydä. Olin kuukauden juomatta ja astuin kontrolli käyntiin. Lääkäri oli mielissään, kun putki oli katkennut. Olin hyvällä tuulella meni aikaa muutama viikko. Kävin juomassa yhden tuopin olutta tai lonkeroa. Lähdin pois. Kaksi viikkoa kului join kaksi tuoppia olutta katsoen haavi auki Sheidiä eräässä tassiravintolassa. Sitten viikon tai kahden päästä ajattelin lähteä piipahtamaan ravintolassa, join tasan seitsemän ravintola-annosta. Kontrollin aika jälleen. Selosti silmät kirkkaina lääkärille, että musta on tullut kohtuukäyttäjä. Lääkäri kehotti pitämään päiväkirjaa juomisistani.”18.6.2005 Heräsin tänään oksennuksen keskeltä… 21 ravintola-annosta”. Podin masennusta. ”2.7 …harrastin suojaamatonta seksiä, eikä ole ensimmäinen kerta 5.2 tapahtui näin myös… 13-15 ravintola-annosta” Kerroin tästä episodista kavereilleni vitsaillen, että taitaa mulla olla pari tenavaa. Kaverit ihmetteli minun asennetta. Uskon kyllä vahvasti, että he eivät ole raskaana. ”30.8 …suutelin ventovierasta naista, puristelin varattujen naisten perseitä… mustasukkaisia miehiä ilmestyi vetämään turpaan… esitin karatekaa ja tilanne raukesi… 20 ravint.a.”. ”1.9 olin putkassa syystä, että heiluttelin munia kaupungin keskustassa… 20-25 ravint.a.” Ostin juhannusta varten kaksi sixpackia puolen litran lonkeroita ja pullon kossua, ne hupeni kesän aikana pienellä tissuttelulla. Koko kesänä ”vain” 88 ravintola-annosta tavoitteena täysi raittius. Kerroin ystävättärelleni ”juopon elämän tarinani” jokaista karuintakin asiaa myöten. Kerroin heikkouksistani – olen epävarma, en pysty lähestymään naisia kuin oikeastaan humalassa, olen ujo. Kaikkea sitä mitä nainen ei välttämättä halua kuulla. En vain sitten uskaltanut kertoa pitäväni hänestä. Piirsin kuvan hänestä ”sydämestäni” kerran ennen kesää kun hän ilmoitti lähtevänsä toiselle puolelle suomea. Kehystin sen ja annoin hiljattain syntymäpäivä lahjaksi. En tiedä mitä tuosta seuraa, mutta katellaan, katellaan. Olen nyt jälleen kerran päättänyt lopettaa juomisen ja elää päivän kerrallaan. Lupauduin alustavaksi lähteä kaverin kanssa ryyppäämään.
Tosi koskettava kirjoitus. Se on hyvä, että edes pystyy kirjottamaan, puhuminen on joskus liian tuskallista. Itsekin tiedostan että kohtuukäyttö on jo ajat sitten ohitettu, mutta ...siihen se sitten jääkin..
Kuulostaa niin tutulta, niin tutulta... Mutta en ole mies, itseasiassa oon tyttö. Täytän kohta 19. Kaikista pahin asia mitä on tapahtunut oli täyttää 18. Siitä asti asiat on alkanu meneen alamäkeen välillä melkokin lujaa.
Viinaa menee ihan liian paljon liian pienessä ajassa, sattuu ikäviä asioita (jos niitäkään edes muistaa seuraavana päivänä), hyväksikäyttöä, raha ongelmia (koska kännykät ja lompakot ja avaimet ja kaikki häviää) ja muutenkin tulee kaiken näköisiä ongelmia juopottelun seurauksena. ikinä ei tiedä mistä herää. Tämän ohella yritän käydä koulussa, mutta se ei enää ole niin kivaa kun opettajat eivät pidä minusta koska sen kuulee ja näkee etten ole kunnollinen tyttö.
mua melkein itkettää. Tää on mulle kipee asia ja tästä ei ole helppoa puhua.
Mä mietin tänä aamuna kun olin päässyt kotiin asti, että mun tän täytyy muuttua. päätin että kerron ihanalle äidilleni että mulla on lievähkö alkoholiongelma ja mä tarvisin apua lopettamiseen, tai ainakin rajoittamiseen. enpä ole vielä saanut kerrottua...
Musta olisi kiva jos saisin jonku ystävän jolle vois kertoo kaikki tämmöset "pikku murheet". Mistä niitä saa? mä tiedän että mä tarvin apua.
Ryyppäät viikonloppuisin ja mokailet, niin tekee valtaosa. Mitä pirua siitä.
Päivittäinen loputon rankka deekuilu aiheuttaa jo vaaraa vuosien jälkeen.
vaikea pitää itseään alkoholistina. Et ole poikkeus.
kertoa. AA:ssa ei ole pakko kertoa, mutta on havaittu, että kun kertoo omia kokemuksiaan, alkaa matka kohden toipumista ja uudenlaista elämää, jossa alkoholi on tarpeetonta. Mukaan tähän toveriseuraan pääset nimettömänä ja ryhmien kokoontumisista saat tietoa puh. 09-750200. Jäseneksi pääsee, kun on halu lopettaa juominen. Juodulla alkoholimäärällä ei ole merkitystä.