Moi!
Olemme eroamassa avopuolisoni kanssa (lapsi 3,5v)ja minä muutan "tilapäisratkaisuun sukulaisen luo, joka ei juuri asu asunnossaan. Silti mielessä siintää että jospa voisimme vielä muuttaa takas yhteen "koeajan" jälkeen. Sitä olemme puhuneetkin..Puolisoni on tapaillut viime aikoina jotakin miestä, mutta sanoo ettei se ole tärkeä jne...Onko teillä kokemuksia onko yhteenpalaaminen mahdollista ja onnistuuko?..Meillä on vaikea tausta, koska molemmilla on ollut suhteita yhdessäoloaikanamme, mutta ainakin minä haluaisin lopettaa ja elää kunnon parisuhde-elämää.. Puoliso kuulemma tarvii nyt "tlaa ja aikaa"...
Olemme eroamassa avopuolisoni kanssa (lapsi 3,5v)ja minä muutan "tilapäisratkaisuun sukulaisen luo, joka ei juuri asu asunnossaan. Silti mielessä siintää että jospa voisimme vielä muuttaa takas yhteen "koeajan" jälkeen. Sitä olemme puhuneetkin..Puolisoni on tapaillut viime aikoina jotakin miestä, mutta sanoo ettei se ole tärkeä jne...Onko teillä kokemuksia onko yhteenpalaaminen mahdollista ja onnistuuko?..Meillä on vaikea tausta, koska molemmilla on ollut suhteita yhdessäoloaikanamme, mutta ainakin minä haluaisin lopettaa ja elää kunnon parisuhde-elämää.. Puoliso kuulemma tarvii nyt "tlaa ja aikaa"...
Vastaukset 8
Vanhimmat
täydellistä luottamusta puolin sekä toisin.
Jos teillä molemmilla on ollut suhteita siellä sun täällä, niin enpä usko teillä olevan tulevaisuutta. Teiltä puuttuu toistenne kunnioitus. ettekä vaikuta mitenkään vastuuntuntoisilta.
Lopettakaa suosiolla tuollainen soutaminen ja huopaaminen ja kasvakaa aikuisiksi. Lapsi siinä sivussa eniten kärsii. Ajatelkaa häntäkin ja hänen tulevaisuutta.
Etsi itsellesi kunnon asunto ja sisusta se niin että voit siellä pitää myös lastasi ja että hän tuntee olonsa siellä mukavaksi.
Kyllä me ihan tosissaan nyt ollaan, joten toivon todella mielipiteitä onko onnistumisen mahdollisuuksia..Muut suhteet saa jäädä ja on minun (isän) osalta jo jäänytkin ja äiti on luvannut kanssa vakavasti harkita muutaman kuukauden jälkeen yhteenpaluuta...Mentäisiin parisuhdeterapiaan tietenkin..Ja lapsi ollaan hoidettu koko ajan hyvin!
Luulenpa että puolisosi ei enää ole ollenkaan tosissaan, kun haluaa tilaa itselleen.
Onko niin että sinä et tahdo päästää irti, etkä tahdo nähdä tosi asioita??
Sanoit että äiti on luvannut harkita asiaa muutaman kuukauden päästä. Miksi hän ei harkitse nyt? Taitaapa olla niin että hän on jo päätöksensä tehnyt, mutta sinusta eroon pääseminen on ollut vaikeeta. Eikös hänellä ole nyt joku toinen mies? Pelleileekö hän miesten kanssa?
Ehkä sinun pitäisi mennä ensin itse terapiaan ja miettiä omia ongelmiasi.
Monet kuvittelevat että lapsi on niin tyhmä ja ymmärtämätön että sille riittää perushoito ja ruoka. MUTTA lapset tarvitsevat muutakin. Tuollaiset pettämiset ja ihmissuhde sotkut kaikkine riitoineen ei voi olla vaikuttamatta lapsen henkiseen kehitykseen. Anteeksi nyt vaan, mutta koitappa katsella napaas pitemmälle.
Me olimme myös mieheni kanssa vuoden erossa ja nyt taas jälleen yhdessä jo pari vuotta.Meillä ainakin yhteenpaluu onnistui,meillä ei kylläkään ollut eron syynä uskottomuus vaan aivan toisenlaiset asiat.Omalta kohdaltani voisin sanoa että,jos uskottomuutta olisi ollut en varmaankaan pystyisi enää luottamaan mieheeni,jos taas itse olisin pettänyt,näkisin asian niin että parempi sitten olla yksin jos en toista pystyisi kunnioittamaan eli en mielestäni olisi valmis parisuhteeseen.
Syyt pettämiseen monet varmastikin, mutta jos ne tiedostaa suhteessa, niin eikö niistä pääse yli??
Pelkkä pettämisen syiden tiedostaminen ei riitä edes alkuun pääsemiselle. Myös syistä on päästävä eroon. Eikä siihen riitä että ollaan pari vuotta pettämättä. Ne syyt kyllä palaavat kummittelemaan jos niitä ei hoideta.
Eikä riitä että on sinut itsensä kanssa. Pitää myös ymmärtää että kumppani ei välttämättä ajattele samalla lailla pettämisen syistä. Luottamuksen palauttaminen on miltei mahdotonta. En ole ikinä törmännyt ihmiseen, joka petetyksi tulemisen jälkeen sanoisi luottavansa kumppaniinsa varauksetta.
..Eikö siis ole olemassa pareja jotka ovat päässeet asioiden yli???..Terapialla tai muilla keinoilla...Mitäpä sitä ei tekisi että kasvaisi ja voisi elää onnellista elämää puolison ja lapsensa kanssa..
Itse juuri muuttanut erilleen vaimosta ja 2 tyttärestä. ihan rikki olen "vuoristorataa", ajatuksen/maalina että palaisimme yhteen vielä jossain vaiheessa. Pitää oppia elämään yksin jotta voi elää yhdessä. Täytyy pystä näyttämään että saa oman kodin pystyyn jossa lasten hyvä olla silloin kun Isällä (minulla) viikonloppuja. Näytä että pystyt siihen ja pystyt pitämään itsestäkin hyvää huolta (kuntoilu?) niin vaimosikin saataa nähdä sinut uudella tavalla ja Miehenä eikä takaisin mankujana.. ( tällä ajattelutavalla itse olen asiaa itselleni selvittänyt ja jaksanut päivä kerralaan eteenpäin)