Toivon että jollain olis aikaa lukea tämä ja vähän auttaa ratkomaan tätä ongelmaa, vaikka tämä ei varmasti ketään kiinnostakaan. No toivon silti!
Kuinka kummassa pääsikään käymään niin kurjasti että ihastuin kaveriini (me kummatkin 16v poikia). Tämä tekee mut hulluks, kun joka päivä mietin sitä ja yritän saada selville onko mitään mahdollisuutta että se olis kiinnostunu musta, vaikka sillä onkin likkakaveri ja on kiinnostunut tytöistä eli en tiedä onko bi vai hetero (tuskin ainakaan homo). On varmasti ihan turhaa kuvitella että se vois olla kiinnostunu meikästä, vai onko olemassa mitään mahdollisuutta että tuntis edes jonkinlaista vetoa muhun? Välillä olen vain saanut/kuvitellut sellaisia merkkejä jotka viittaisi kiinnostukseen, kuten katseita (pitkiäkin?) ja onhan se jopa muutaman kerran sanonut komeaksikin. Ja huomiota hakee minulta kumman paljon. Arvostelee paljon valintojani ja ulkonäköäni sekä on joskus vuosia sitten jopa kiusannut mua. Se tuntuu käyttäytyvän muutenkin niin ailahtelevasti mua kohtaan. Välillä tulee juttelemaan paljon ja on oikein mukava kaveri, mutta joskus esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja tuntuu että olisi unohtanut minut kokonaan. Oli ainakin kaksi kuukautta jolloin hän otti minuun yhteyttä päivittäin, mutta nyt on parin viikon ajan ollut ihmeen hiljainen seurassani eikä aina edes moikkaa tai vastaa kun kysyn jotain. Ja muutenkin vähän kuin välttelisi minua tai tilanteita joissa joutuisi juttelemaan kanssani toisin kuin ennen jolloin tuli aina juttelemaan kun minut näki. Jonkinlaista katseiden välttelyäkin olen huomannut silloin tällöin. Tai ehkä hän vain odottaa että minä tulisin puhumaan, sillä se on lähes ainan ennen ollut hän, meistä sosiaalisempi. Saatan myös itse liioitella asioita mielessäni kun mietin tuota liikaa.. en tiedä. Sillon kun joskus turhaudun tähän käytökseen, välttelen tahallani häntä ja esitän että ei kiinnostaisi. Silloin tuntuu että hän on jopa alkanut hakea huomiota lapsellisilla tavoilla, kuten kantapäille astumisella ja tönimisellä.
On mielestäni ihan mahdollista että hän on jo arvannut kiinnostukseni häneen, sillä siihen viittaa mielestäni niin monet merkit. Voikohan se olla kenties loukkaantunut siitä kun en suostunut kertomaan keneen olen ihastunut (sattuneista syistä!), vaikka hän sitä niin paljon halusi tietää..? Olen nimittäin valittanut siitä että kun en ole löytänyt ketään, ja ihastun vain vääriin ihmisiin. Silti hän ei ole uskaltanut kysyä olenko kiinnostunut hänestä, vaan arvuutellut monia muita ja vihjaillut että olisin kiinnostunut eräästä toisesta kaveristani. Hän oikeastaan arvuuttelikin että olenko kenties homo tai bi mutta en antanut mitään selvää vastausta siihen. On vähän vihjaillut siihen suuntaan että tietäisi suuntautumiseni mutta ei ole sanonut suoraan sitä.
No, toivottavasti saitte jotain edes jotain selkoa epäselvästä kirjotuksestani.
Olisi kiva saada jonkinlaista kommenttia ja mielipidettä miltä asia teidän silmissä näyttää. Kiitos jos vaivauduitte!
Kuinka kummassa pääsikään käymään niin kurjasti että ihastuin kaveriini (me kummatkin 16v poikia). Tämä tekee mut hulluks, kun joka päivä mietin sitä ja yritän saada selville onko mitään mahdollisuutta että se olis kiinnostunu musta, vaikka sillä onkin likkakaveri ja on kiinnostunut tytöistä eli en tiedä onko bi vai hetero (tuskin ainakaan homo). On varmasti ihan turhaa kuvitella että se vois olla kiinnostunu meikästä, vai onko olemassa mitään mahdollisuutta että tuntis edes jonkinlaista vetoa muhun? Välillä olen vain saanut/kuvitellut sellaisia merkkejä jotka viittaisi kiinnostukseen, kuten katseita (pitkiäkin?) ja onhan se jopa muutaman kerran sanonut komeaksikin. Ja huomiota hakee minulta kumman paljon. Arvostelee paljon valintojani ja ulkonäköäni sekä on joskus vuosia sitten jopa kiusannut mua. Se tuntuu käyttäytyvän muutenkin niin ailahtelevasti mua kohtaan. Välillä tulee juttelemaan paljon ja on oikein mukava kaveri, mutta joskus esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja tuntuu että olisi unohtanut minut kokonaan. Oli ainakin kaksi kuukautta jolloin hän otti minuun yhteyttä päivittäin, mutta nyt on parin viikon ajan ollut ihmeen hiljainen seurassani eikä aina edes moikkaa tai vastaa kun kysyn jotain. Ja muutenkin vähän kuin välttelisi minua tai tilanteita joissa joutuisi juttelemaan kanssani toisin kuin ennen jolloin tuli aina juttelemaan kun minut näki. Jonkinlaista katseiden välttelyäkin olen huomannut silloin tällöin. Tai ehkä hän vain odottaa että minä tulisin puhumaan, sillä se on lähes ainan ennen ollut hän, meistä sosiaalisempi. Saatan myös itse liioitella asioita mielessäni kun mietin tuota liikaa.. en tiedä. Sillon kun joskus turhaudun tähän käytökseen, välttelen tahallani häntä ja esitän että ei kiinnostaisi. Silloin tuntuu että hän on jopa alkanut hakea huomiota lapsellisilla tavoilla, kuten kantapäille astumisella ja tönimisellä.
On mielestäni ihan mahdollista että hän on jo arvannut kiinnostukseni häneen, sillä siihen viittaa mielestäni niin monet merkit. Voikohan se olla kenties loukkaantunut siitä kun en suostunut kertomaan keneen olen ihastunut (sattuneista syistä!), vaikka hän sitä niin paljon halusi tietää..? Olen nimittäin valittanut siitä että kun en ole löytänyt ketään, ja ihastun vain vääriin ihmisiin. Silti hän ei ole uskaltanut kysyä olenko kiinnostunut hänestä, vaan arvuutellut monia muita ja vihjaillut että olisin kiinnostunut eräästä toisesta kaveristani. Hän oikeastaan arvuuttelikin että olenko kenties homo tai bi mutta en antanut mitään selvää vastausta siihen. On vähän vihjaillut siihen suuntaan että tietäisi suuntautumiseni mutta ei ole sanonut suoraan sitä.
No, toivottavasti saitte jotain edes jotain selkoa epäselvästä kirjotuksestani.
Olisi kiva saada jonkinlaista kommenttia ja mielipidettä miltä asia teidän silmissä näyttää. Kiitos jos vaivauduitte!
Vastaukset 6
Vanhimmat
mitähän sinulle nyt voitaisiin tehdä, ehkä jonkinlaista terapiaa on kuitenkin saatavana, esim. kylmiä kääreitä ja avantouintia. Vaikein ongelmasi ja persoonallisuushäiriösi näyttää olevan se, että luulet olevasi 16-v. homopoika, mutta kirjoituksestasi päätellen olet keski-ikäinen nainen. On siinä kestämistä sinullakin.
keski-ikäinen nainen? nyt en ymmärrä?
mulla on ollut lähes samanlainen tapaus.. kerroin sille kaverille seksuaalisesta suuntautumisestani, ja hän hyväksyi tämän =) hän vain oli hetero, ja olen myös monia kertoja sanonutkin hänelle, että olen ihastunut/rakastunut häneen jollain tavalla.. se sulatti sen heti :) ei mtn ongelmaa=) kerro vain sille mitä tunnet =) ainakin itse kerroin=) ollaan edelleenkin TODELLA hyviä ystäviä.. voin luetella parhaisiin ystäviini :) ja ollaan muutamia kertoja suudeltukki ihan leikillämme nyt jälkeen päin x)
No tilannetta helpottaa huomattavasti se jos kaveri jo epäilee jotain. Ite toimisin kyllä niin että pikku hiljaa raottaisin kaapin ovea, vihjailisin suuntautumisestani enkä menisi sitä suoraan kertomaan. Tosin se voi kestää aika kauan, joten saattaa käydä raskaaksi.. :/ Ei oo mulla parempia ideoita, vähän vaikee juttu on, kun ei tiedä täysin varmaks sen kaverin suuntautumist.
Anna rauhassa ajan kulua, äläkä pamauta totuutta vasten kasvoja. Voi käydä niin, että kaveris pelästyy ja itekin pelästyt, ja kaveruussuhteenne kärsii. Tosin kirjoituksesi perusteella sain käsityksen,että kaverisi on kiinnostunut sinusta ja siitä mitä päässäsi liikkuu. Pidä kaveriin vielä välimatkaa, mutta sopivan tilaisuuden tullen tee siirtoja eteenpäin. ONNEA YRITYKSILLE!
Saattaa olla pitkän päälle aika raskasta ton sisällä pitäminen, mutta siinä tunnustmasisessakin on omat vaikeutensa kun ei tiedä kuinka se sun kaveris reagoi.