Voi voi...tekisi mieli olla yhteyksissä, mutta en voi tehdä enää mitään. Ja vaikea ehkä uskoa, mutta mulle riittäisi ihan vaan jonkin sortin kaveruuskin, koska pidin sinusta ihan vain omana itsenäsi. Nautin keskusteluistamme ja mulla olisikin vaikka mitä kanssasi juteltavaa ja pähkäiltävää, mutta tilanteen ollessa mitä se on, niin pitää vaan vaijeta. Tilanne on mahdoton.
Olet vieläkin mulle se arkkityyppi. Juuri sopiva. Hyvin surullista ettei meistä voinut tulla mitään, mutta se on kai vaan kestettävä. Ikäväkin vielä on. Onneksi jo ihan hyvällä tavalla kuiteskin. En ole enää sinussa kiinni.
Se mitä sinusta hain saattaa olla sinulle vielä hiukan epäselvää. Tasavertaista elämänkumppania. Seksiä kyllä saisin muualtakin, ei se minulle ollut todellakaan mikään päätavoite. Ei se tietysti voi ikinä vetää vertoja sinulle mutta kaikkea ei voi saada. Sen tiedän jo varsin hyvin, vaikka välillä tappelenkin sitä vastaan.
Olin aidosti kiinnostunut sinusta. Romanttisen rakastunut. Älä sitä ainakaan epäile.
Sun vuorosi vastata. Mitä sulle kuuluu?
....
Olet vieläkin mulle se arkkityyppi. Juuri sopiva. Hyvin surullista ettei meistä voinut tulla mitään, mutta se on kai vaan kestettävä. Ikäväkin vielä on. Onneksi jo ihan hyvällä tavalla kuiteskin. En ole enää sinussa kiinni.
Se mitä sinusta hain saattaa olla sinulle vielä hiukan epäselvää. Tasavertaista elämänkumppania. Seksiä kyllä saisin muualtakin, ei se minulle ollut todellakaan mikään päätavoite. Ei se tietysti voi ikinä vetää vertoja sinulle mutta kaikkea ei voi saada. Sen tiedän jo varsin hyvin, vaikka välillä tappelenkin sitä vastaan.
Olin aidosti kiinnostunut sinusta. Romanttisen rakastunut. Älä sitä ainakaan epäile.
Sun vuorosi vastata. Mitä sulle kuuluu?
....
Vastaukset 87
Vanhimmat
Kenestä puhut ? Voitko vihjaista..jos vaikka...??
kerro jokin pieni yksityiskohta, joka on vain meille...
sudennahkaviitta
vai nainen?
Mies. Ja miehenä aion pysyä.
sitten kertoa nimesi etukirjaimen? Kun kerran olet Mies ;) Toivon, että olisit minun "ystäväni", koska itsellenikin kelpaisi eräs mies jonkinlaiseksi kaveriksi. Vaikka olenkin oppinut ajatuksissani jo luopumaan pikku hiljaa tästä ihmisestä...
Tööt!!!!
varmaan Piip!
Tehdäkö miehestä nainen, vai tehdä naisesta mies?
Molemmissa tapauksissa taitaa olla aika vaikeeta,miehen on kuitenkin helpompi esittää naista lisukkeilla ja teippaamalla ******nsa.
tämä hyökkäys miehisyyttäni vastaan? Ei me varmaan tunneta, jos sulla tulee musta jotain tuollaisia ajatuksia päähän..
Voi, samaa voisin sanoa omasta tilanteestani mutta en vaan tiedä, missä meni vikaan.
Voi olla, etten ollut hänen arvoisensa - edes tyyliin "jonkun sortin kaveruus".
Me ei koskaan päästy edes kunnolla juttuun, siihenkin oli niin monta syytä.
Kyllä sen tietää, kun toisen kanssa tuntee olevansa samalla aaltopituudella, ihan lyhyenkin ajan kuluessa. Ehkä siitä toisesta ei vaan aina tunnu samalta, niin kai se menee.
Jos oot liikaa sekoittanut romantiikkaa ystävyys-suhteeseen niin oisko se siinä menny pieleen?
Niinkin voi käydä, eikä käy kieltäminen ettenkö olisi siihen itsekin joskus sortunut.
Ei sun kannata jäädä liiaksi miettimään menetettyä kaveruutta. Maailma on täynnä paljon hyviä ihmisiä ja varmasti ansaitset monien ystävyyden. Ei kenenkään tarvitse kerjätä toisen ihmisen kaveruutta/ystävyyttä - ei se ole sen arvoista, vai onko?
Tiedän, että kokemuksesi aiheutti sinulle mielipahaa - on vaikea antaa periksi sille tunteelle, että tulee torjutuksi, mutta itsesääliin ei kannata vaipua.
Kannattaa kuitenkin jatkossa miettiä, millaisen ihmisen kelpuuttaa ystäväksi (kaveruushan on melko pinnallista), koska meitä ihmisiä on moneen junaan. Hyväntahdon eleitähän riittää, mutta mieti tarkkaan, kenelle niitä jaat.
Tsemppiä tulevaisuuteen!
-donna-
Taidat lausua sellaiset sanat, joita moni haluaisi kuulla. Mielikuvitus sai siivet.
Ettei elämämme kohtaa enää on ainakin minulle suuri menetys, jota on tullut surtua niin paljon ja niin pitkään. Valtava menetys. Jos en ajattele kumppanuutta tai suhdetta, menetän ehkä yhden elämäni parhaasta ja antoisimmasta ystävyydestä. En usko, että mitään vastaavaa syntyy enää koskaan uudelleen kenenkään kanssa, tunnen niin harvoin jos koskaan mitään vastaavaa kenenkään kanssa. Tämä mitä tuli sen jälkeen olisi ehkä ollut vähän helpompi elää, jos oltaisiin lähdetty omille teillemme edes rauhaarakentavassa hengessä, mutta ollutta mikä mennyttä. Sanottuja sanoja ja tekemättömiä tekoja ei saa takaisin.
Sen minä tiedän, että sinä kyllä pärjäät.
Haistahan jo pökäle. Mitä sitä enää kyselet jos et ole mussa kiinni. Pidä peenikses..
...olla minullekin.
Hän olisi kirjoittanut juuri noin, tai ainakin suunnilleen noin. Syntymättömänä kuolleesta rakkaudesta, menetetystä ystävyydestä... Ja niin edelleen. Ja minä toivon vain hyvää, että hän pääsisi yli ja eteenpäin. Kun minä en vain voi...
Vaikka minä olinkin hänelle "se oikea", hän ei ehkä sittenkään minulle. Ihmistyyppinä kyllä: Kiltti, kohtelias, huomaavainen, fiksu ja koulutettukin, mutta... Ehkä elämä ajoi nurkkaan liian pian? Liian monta muttaa matkassa.
Tätä minä en koskaan tunnustanut: Hetken aikaa mietin, että mitä jos sittenkin...
Voidaanko enää koskaan olla ystäviä?
Rakkaudella;
"Better to burn out than to fade away"
Mitä jos se oikea tulee vastaan mahdollisimman väärään aikaan? Mutkat matkassa pidentävät tietä takaisin, paluuta entiseen ei taida enää olla.
En usko, että voimme koskaan olla "vain ystäviä". Se on liian polttavaa... Kaikki tai ei mitään. Ymmärrän kyllä, valitettavasti. Siksi rakkaudella sinulle:
"And if you hear me talking on the wind
You've got to understand
We must remain
Perfect strangers"
"tekisi mieli olla yhteyksissä", etkö ole ollut?
..ja se seksi olisi voinut olla parempaakin. Mutta ajattelin että menköön. Kun muutkin asiat alkoi menemään päin seiniä, ei jäänyt enää mitään. Ei valitettavasti edes sitä ystävyyttä, kun sekin olisi sinun ehdoillasi.
ota yhteyttä enää koskaan.
sanoa suoraan noi asiat, ei keskustelupalstojen kautta. sun vuoro ottaa yhteyttä. haluaisin selvittää nää asiat.
Voi, kun tuon joskus kysyisit ihan livenä. Arvatenkin ei kuulu hyvää, ei todellakaan. Kaikilla rintamilla takkuaa, väsyttää. Töissäkin vain sählään kun en pysty keskittymään. Kaveruuttasi todella tarvittaisiin. Haluaisin minäkin jakaa kanssasi asioita, enkä vain näitä murheitani; en toki hukuttamaan ryhtyisi. En tiedä, mistä se johtuu, miten sen teet - joku hyvän olon tunne vain valtaa. Ja minä sentään olen aikamoinen simpukka normaalisti (se ns. avoimuus on aika pinnallista kuitenkin).
Hyvä (?), että toinen meistä on päässyt irti. Minä en. Sepä tässä ahdistaa. Sinulla on liikaa valtaa... Kestämisen kanssa on niin ja näin, mutta kait tämä menee niin kuin elämä muutenkin. On vain kestettävä asiat, joita ei voi muuttaa. Jostain sitä vahvuutta aina on löytynyt, niin varmaan nytkin sitä löytyy. Kunhan ensin ymmärtäisi haluta sitä irtipääsemistä ihan tosissaan. Onneksi on myös asioita, joita voi muuttaa. Kovasti kuikuilen kevyempään tulevaisuuteen, vaikka sitten yksinäiseen sellaiseen. Suunta on otettu, matkanteko on hidasta. Luonnettaan on vaikea joskus taivutella tekoihin.
Olitko aidosti rakastunut (ai että tuo mennyt aikamuoto viiltää...)? Pakkohan minun on sitä epäillä. Epäilen kaikkea, niin kuin tiedät. Olin alussa hetken liian luottavainen, tottumusteni vastaisesti, ja sain kokea olevani aistiharhainen ääliö. Ääliö tietysti olinkin, kun en oppinut omia rajojani kerralla, vaan yritin haparoida ulos kuorestani uudestaan. En syytä sinua, en; ethän sinä voinut tajuta, kuinka herkkä olen.
Kas kun minä en ole tottunut tällaisiin tunteisiin. Rakastuin ja rakastan, romanttisesti ja intohimoisesti ja kai myös "järkevästikin", sillä osalla järkeä, joka katsoo vain ihmistä eikä olosuhteita. En tiedä, mihin olisin (ollut) valmis, jos... Niin. Pahaa pelkään, että mihin vain. Tai no, en edes pelkää. Eipä haaveista sen enempää.
Tässä sitä paljastan noin kymmenen muun naisen seassa syvimpiä tuntemuksiani ventovieraalle (sadoille ventovieraille) - rohkenen näet EPÄILLÄ, ettet ole hän :) Hulluus saa kyllä aivan uusia ulottuvuuksia tänä syksynä. Eihän tämäkään auta, tiedän sen. Kai se aika tekee tehtävänsä, niin kuin sanoit. Joskus.
Itsekkäästi ajateltuna olisi parasta, jos kertoisit nämä asiat mulle suoraan. Jotta edes se kaveruus voisi toteutua, tämä nykytilanne on sietämätön. En hyökkää kimppuusi, älä pelkää. Viimeinen sillä varauksella, että itseni ymmärtäminen ei näköjään ollutkaan vahvuuteni ;)
t: M#### (joka jo minuutin päästä katuu turhia löpinöitänsä)
En kirjoittanut alkuperäistä, mutta tämä oli kyllä mielenkiintoinen tilitys. Toivottavasti kaikki kääntyy hyvin "suhteessasi".
Olin muuten väärässä. Ei mennyt edes minuuttia ankaran katumuksen hetkeen. Näissä pitäisi olla sellanen jälkikäteispaniikkinappula, jolla viestin vois poistaa :@
(mutta onneksi hän ei näitä eksy lukemaan, tietää realistinen puoleni)
Hienosti ja rohkeasti kirjoitit, turha katua! Itse en koskaan haluaisi/kykenisi/uskaltaisi purkaa tuntojani tuolla tavoin kaiken kansan nähtäville. Toivottavasti saat haluamasi :)
ei sinua täältä kukaan tunnista
mutta puhun mieluiten ne kaikkein tärkeimmät tuntemukset kasvokkain, vaikka vaikeaa se joskus onkin. Tai sitten jätän puhumatta. Kukin tyylillään.
puolesi? entäs se kuudes aisti;)
Niin pelottavan tutulta kuulostaa viestit tässä, moni voisi olla mun kirjoittamia tai mulle kirjoitettuja, ei ole nimittäin eka kerta kun olen itse vastaavassa tilanteessa. Itsekin vielä kaikesta huolimatta kaipalen erästä tyttöä Turusta...
varsinkin M####:n kirjoitus yllä tuntui kovin tutulta...
... no miksi luulet, että tuon kirjoitin? Mutta aisteihin ei voi ilmeisestikään luottaa!?
...miksi luulet, että ylipäätään juuri tähän ketjuun kirjoitin? Vaikka osaa ap. viestin asiasisällöstä on vaikea ajatella omalle kohdalle? Mutta vaikeaa on ylipäätään luottaa aisteihinsa, varsinkaan kuudenteen, kun on näin skeptinen luonne.
Niin, mikä on arkkityyppi?
Kuulostaa joltain laatikossa istuvalta näpräilijältä.
.. kertoisit edes pientä vihjettä itsestäsi..
Kylläpä säikähdin! Hikikarpalot ihan otsalla! Mutta ei tämä ollut minulle, koska meillä ei ollut mitään.
Mutta... kaikkea ei voi saada. Jos tilanteet on mahdottomia, ois viisaampaa antaa kaiken olla. Miksi sitä mahdotonta tilannetta pitäisi sotkea millään enempää. On meinaan kummankin kidutusta vain antaa jonkun rakkauden seisoskella pääsemättä purkautumaan! Etenkin, jos on kyseessä muutakin kuin pelkkä keskustelu, yhteisiä hetkiä kaipaa, mikäli ne on kaipaamisen arvoisia!! Älkää satuttako itseänne enempää kuin on tarvis!!
En pyri näsäviisastelemaan, haluan vaan, että pohtisitte. ;-)
"Kylläpä säikähdin! Hikikarpalot ihan otsalla! Mutta ei tämä ollut minulle, koska meillä ei ollut mitään."
Mutta kävitpä kuitenkin palstalla varmuuden vuoksi. :)
ihan hyvää. Näin kai aina pitää korrektisti vastata ja hymyillä päälle. Sinusta en ole kuitenkaan pystynyt irrottautumaan.
Tiedätkö, minä olen myös miettinyt, että minulle riittäisi jos saisin vain jutella sun kanssa ja tieto siitä, että olet osa elämääni, jollain tavalla. Ne ihmiset joille voin oikeasti asioistani puhua, keskustella syvällisesti ovat harvassa, niin harva oikeasti ymmärtää. Sinä ymmärrät minua ja minä sinua.
Mietin myös mitä minulta halusit. Tulin kyllä siihen lopputulokseen ettei se voi olla vain fyysistä vetovoimaa vaan jotain enemmän.
Sinä olet minulle arkkityyppi: melkein jumala (huom. sarkasmi ;))
Ei varmaan mulle mutta tilitystä pukkaa..
Enää en voi sinua lähelleni päästää, et saa minua enää satuttaa. Et sitä ehkä tahallasi tehnyt mutta loukkasit silti. Mutta mitäpä sinua kiinnostaisi aiheuttamasi tuska? Eihän suhteemme ollut koskaan tässä mielessä tasa-arvoinen. Sain sietää purkauksesi, minulle samaa ylellisyyttä ei sallittu. Annoin niin paljon itsestäni, sain niin vähän.
Älä minua kaipaa, tuntemasi "helppo" ihminen on mennyt. Samalla katosi minusta loppu luottamus, usko ja toivo miesten suhteen. Kaiken kivun keskellä löysin sentään itseni.
missä tapasimme
Pitänee kai paljastaa vähän enempi ettei ketkään luule minun olevan joku muu...toivottavasti löydätte onnenne.
Näin hänet ekan kerran eräässä luokkahuoneessa, hän ei tosin sitä muista. Minä muistan senkin edestä. Kun hän astui luokkaan kaikki hiljenivät. Jopa naisetkin (ei tainnut olla monta...). Eivät he olleet kuiteskaan hänelle kateellisia. Sellaisen kauneuden edessä voi vain hiljentyä ja ihailla.
Kuinka hyvin tunsit? Selvittäisitkö plussan? (.... )
sattuuuuuuuuuuuuuuuu
Musta tuntuuuuuuuuuu, tuntuuuuuuuu se
Jotta ei tulisi enempää väärinkäsityksiä niin kuumimpana vinkkinä kerron seuraavaa:
Tiedän, että hän on ainakin kerran kirjoittanut tälle palstalle.
Jos kyseinen henkilö eksyisikin taas tänne, niin sen sanon myös, että tämäkin avautuminen täällä on väärin mikäli tilanne on mitä sen luulen olevan. Siitä anteeksi. Jos ei, niin anteeksipyyntöä on turha odotella. Saat minut sen sijaan. Sinun tarvitsee vain antaa jotain osviittaa siitä että nyt voisi olla oikea aika.
Sopii aika moneen. Nimikirjaimet tai jotain vois helpottaa, mikäli haluat edetä asiassa?
Hetken jo luulin... Mutta vaikka kuinka mietin, tämä luokkahuoneasia ei aukene. Milloin? No, ei mulla kyllä ole sellaista kauneuttakaan, joka hiljentäisi väkeä, että turhahan tätä on tietysti pohtia.
Hänet kyllä huolisin heti.
Ässällä. Ei ole Satu eikä Sanna.
Kuin luin viestinketjun ensimmäisen osan, ..oli pakko lukea se vielä uudestaan..haikea, mutta ihanimpia viestejä tällä palstalla.
Nimien ja alkukirjaimien kannalta minä olisin ehkä vielä mukana, mutta.. Luokkahuone ei oikein sovi enää, tai että herättäisin huomiota astumalla luokkaan.
Hmm..no, kuitenkin, toivottavasti asiat järjestyvät.
Sari?
luokkahuone ei sovikaan ENÄÄ..
Hän ainakin herätti huomiota jos joku. Ei tietenkään omasta mielestään. On meinaa täysin sellaista ajatusten yläpuolella. Se tekikin hänestä niin kauniin. Ei missään nimessä mitään nokka pystyssä tyyppiä.
"Luokkahuone ei oikein sovi ---enää---, tai että herättäisin huomiota astumalla luokkaan"-ilmaisullani sitä, kun aiemmin palstalla oli mainittu useampi salaperäistä henkilöä koskeva ominaisuus;
nimen alkukirjain,
ehkä nimikin,
herätti huomiota luokkaan astuessaan..
Tarkoitin, että 2 ensimmäistä ominaisuutta kyllä sopii, mutta viimeinen ei. Se "enää" oli vain sellainen lisäyssana siinä.. äh, mitä minä selitän. En se voi olla minä. Minua katsottaisi siksi, että tiputtaisin jotakin lattialle, esimerkiksi tietokoneen hiiren.
Rikoit haaveeni paljastamalla kirjaimen...
Minua loukkaa se että mies suhteessa kanssani "saa ja hankkii kyllä sexinsä muualta".Mitä v****a ?? Eikö aikuinen nais-mies-suhde ole intiimi ? Sen tasavertaisuuden ohella? Mä OLEN pervo, kai sä sen ymmärrät. Kehoni JANOAA raakaa äijää tällä hetkellä, ihan fyysisesti. Voisinko sextailla toisen kanssa ja sit höpöttää teekupposen äärellä sun kanssa sen jälkeen?
Tiedän että halveksit ulkonäköäni, pikku kätösesi suosivat light-womania. Tällainen Tosinaaras kuin mä vaan tarvitsee sitä metsän barbaaria, että saa fyysiset tarpeensa tyydytettyä. Ei kun laukkaa. Oletko aina niin..Herkkä, abstrakti ja epäsuora.Haluat ilmapallon ja karkkeja, mä haluan rommitryffeleitä ja pehmotiikerin. Emme voi leikkiä yhdessä. toivon sulle toimintarikasta elämää..
Mutta annoinko itsestäni täysin nynnyn kuvan tolla tilitykselläni..
Siis, olen mies. Ja miehen näköinen. En mikään runopoika. Välillä ehkä vähän. Useimmiten vähemmän. Tarpeeksi barbaarinen kelle tahansa jos ei nyt ihan älyttömyyksiin lähdetä....
etu tai sukunimesi alkukirjain, minulla se on K:) -kaipaava nainen-
mun ydinpointtini ; eli se että jos ei synkkaa KAIKILLA tasoilla, mukaanlukien sex- niin ei kun morjens ja hyvää loppuelämää. Minä EN BTW kaipaa sua.
"älyttömyyksiin" haluan lähteä! En nyt tällä kertaa sun kanssa ;( Runous on ihan jees..
Et se sinä ainakaan ole. Ei me olla ees ikinä koskettu. Ja ei se musta tiedä sillä saralla mitään. Sen tiedän, että hän ei nyt ainakaan ihan frigidi taida olla...mikä miellyttääkin minua kovin.
melkein täsmäsi.
yläpuolinen viestisi sisälsi asian, joka ei täsmännyt.
totemo ureshikatta yo, kimi ga warai kaketeta
Osaan puhua myös kauniisti. Älä päästä mua vielä karkuun, ethän?
Nimesi alkaa? Varmistan?
Olihan tuossa jo ainakin 5 vinkkiä, kerron lisäksi vain sen, että T:ni asuu T-alkuisella paikkakunnalla...
Kauniista kieltä kuitenkin! Kannattaa kuitenkin tehdä jotain... Suru noha shippai nanimo shinai noha daishippai..
minä olen T ja T:sta. Muako takoitat? Päästä sua karkuun..? Johan olen poistunut elämästäsi, ehkä lopullisesti..
Mikään ei ole lopullista, paitsi kuolema. Eikä sekään välttämättä ole lopullista. Kaikesta tehdystä ja tekemättömästä huolimatta toivon, että voisimme olla vielä ystäviä. Jotain näin harvinaista ei saisi heittää noin vain hukkaan.
Olis voinu olla, olis voinu olla tai ainakin olisin toivonut. Mutta luokkaan astuminen, niin että muut hiljentyisivät kauneuteni edessä ei päde :(
Ehkä vähän yliammuin. Ei ne nyt itkemään kuiteskaan ruvenneet. Minä itse olin kyllä hiljaista poikaa. muista en ole niin varma. Makuasioitahan nämä ovat. On varmaan jossakin joku joka hiljenee sinunkin edessäsi. Mieli avoimena hän saattaa löytyäkin. Tsemppiä.
on?
I....
Minäkin muiden ohella hetken kuvittelin että tämä viesti olisi voinut olla minulle. Se olisi voinut jopa olla itseni kirjoittama henkilölle joka on hyvin lähellä sydäntäni mutta hän ei ole minua koskaan nähnyt luokkahuoneessa.
Kaikki kyllä hiljenevät kun kävelen luokkaan mutta syy siihen on aivan toinen kuin ulkonäköni.
Hmm...avustajana..?
Väärin arvasit... vaihtoehtoja ei ole monia joten varmasti jo tiedät...
Kyllä tää juttu vähän narsistiselta haiskahtaa.
Narsismia toki on se, että kuvittelin mulla olevan jotain tsänssejä häneen. En oikeastaan ikinä uskonutkaan siihen. Jossain pilvilinnoissani vaan kehittelin sellaisen ajatusmallin että hän voisi minusta pitääkin. Tärkeintä kuitenkin oli se että hän tuli tietoiseksi vaikutuksestaan minuun ja että tunteeni eivät menneet "hukkaan". Kaikesta huolimatta, uskon että se miellytti häntä kovin vaikka huomiota hän on varmaan tottunut saamaan muutenkin. Homma meni vaan vähän liian pitkälle kun pidin sitkeästi pilvilinnoistani kiinni vaikka näyttikin vahvasti siltä että tilanne on mahdoton.
Ja en vaadi mitään häneltä. En ole siinä asemassa että minulla olisi varaa vaatia yhtään mitään. Korkeintaan myötätuntoa. Sitä sainkin häneltä yllin kyllin mistä olenkin kiitollinen. Juttu olisi voinut mennä paljon rumemmaksi.
Hänellä on ilmeisesti joku muu. Taas ja edelleen...
alkukirjaimen?
toivomaan, että etunimeni alkaisi ässällä! Kaikki muu kertomasi sopisi tilanteeseen - jos rohkenisin ajatella, että hän noin syvästi ja kauniisti on kokenut juttumme - paitsi tuo ärsyttävä S-kirjain ja sitten se luokkahuonejuttu. Jälkimmäinenkin voisi teoriassa pitää paikkansa (jos olisin hänestä kaunis!), vaikken sitä muistakaan, on sen verran paljon tullut erilaisissa luokkahuoneissa aikaa vietettyä, "ennenvanhaan". Ai niin, ja vielä kolmas epäkohta löytyy; ei hän olisi voinut tulkita tunteitani noin väärin, luulisin miekkosen kyllä tajunneen, että olen umpirakastunut. Juuh, ja nro 4: en kyllä ole mikään keimaileva huomion keskipiste ollut ikinä. En edes osaa flirttailla, luulisin.
Mutta jos olisin ollut se ässäsi, olisit näillä tunnustuksilla saanut minusta riesan loppuelämäksesi. Ei mikään eikä kukaan olisi voinut sitä estää (ai niin, virhe 5: se joku muu on, muttei sydämessä eikä kauaa enää missään mielessä...)!
tai paremminkin ilman mitään järkevää syytä, mieli veti matalaksi tätä ketjua lukiessa.
Mistä moinen? Kaikki ovat jonkun perässä ja kukaan ei saa ketään. Sellaista elämä on.
Mistä moinen onnettomuus? Kaikki ovat jonkun perässä ja kukaan ei saa ketään. Sellaista elämä on.
Nyt lopetan tämän lapsellisen touhun. Ei hän näitä varmasti lue. Ihan hyvä vaan. Hävettäisi helvetisti jos lukisi. Jos lukikin, niin onnellista elämää sinulle. Moi.
.. perusteella ei kannattaa mitään lopettaa. Etsi ko. ihminen käsiisi ja kysy suoraan.
Toivon, että tarinasi jatkuu. Mukavaa syksyä. :)
Kiitos viestistäsi, hyväähän minulle. Tilanne todellakin on mahdoton. Laineilla tavattiin ja erottiin.. jäljelle jäi kaunis muisto. Toivon että joskus vielä tavataan ja muistathan, että ajattelen sinua lämmöllä. Siinä kiireessä ei ehtinyt kunnolla hyvästellä - mutta kuka tietää, ehkä ei ollut aika hyvästelyn.
Ehkä joku päivä saan joulukuussa onnitella sinua... ja ehkä voimme jatkaa siitä mihin jäimme. :)
.. ja on minun vuoroni laulaa sinulle..
*tyttö turusta*
tämä mikä se on, en löydä järjellistä ratkaisua asiaan. Tunnen pitkälle samoin kuin sinä... Luulisin ainakin. En voi enkä halua pyytää odottamaan, kun en tiedä kauanko pitäisi odotella.
Ne muutamat hetket yhdessä... Ehkä niin oli tarkoitettu. En tiedä. Ikävä.
Tiedät mitä minulle kuuluu.
Järkisyitä ja -ratkaisuja on tähän turha etsiä. Ne muutamat pienet hetket olivat kauniita ja kultaakin kalliimpia, minulle jäi hyvät muistot kaikesta huolimatta. En voi enkä halua pyytää anteeksi että rakastuin, en voinut sille mitään. En tunne sinua alkuunkaan (tunteeko kukaan muukaan?) mutta minusta tuntui heti kuin olisin tuntenut sinut aina.
Olisin voinut toimia toisin mutta en kadu. Tieto lisää tuskaa mutta oli hyvä tietää missä mennään. Kiitos siis rehellisyydestä ja suoraselkäisyydestä. Olisin kuitenkin halunnut myös tietää mitä sinä tunsit/tunnet. Jäikö jokin vaivaamaan tai kaduttamaan?
Haluaisin uskoa, että olemme toisillemme tarkoitetut. Se tuntuu niin oikealta. Et pyytänyt minua odottamaan mutta niin on käynyt, koska en ole kovasta yrittämisestä huolimatta päässyt irti. Minulla on oma elämä ja sen realiteetit kärsittävänä. Omakin tilanteeni (josta varmasti olet hyvin tietoinen) on tällä hetkellä niin sekava ja vaikea, ettei minusta(kaan) ole suhteelle paljon antamaan. En minä(kään) haluaisi pilata "meitä" (onko sellaista?) omilla ongelmillani. Minulla on kuitenkin ikävä sinua ja haluaisin vain hukkua syliisi. Edes hetken.
En tietysti voi luvata mitään, koska ei koskaan tiedä mitä huominen tuo. Mutta siitä huolimatta voisin odottaa sinua, jos tietäisin että se on joskus ohi. Onko tilanne koskaan sen verran helpompi, että pystyisit ja voisimme edes kokeilla?
En todellakaan tiedä mitä sinulle kuuluu. Enhän edes tiedä missä olet. Mitä sinä tunnet ja ajattelet tulevaisuudelta sen jälkeen? Kerro minulle, olen kadottamassa yhteyden sinuun.
Ota yhteyttä jollain tavalla, niin lupaan kertoa rehellisesti miten asiat on.
Miten voisin ottaa, silloinhan rikkoisin lupaukseni ja söisin sanani. En halua vainota enkä aiheuttaa ahdistusta, koska tiedän mitä se on ja voi saada aikaan. Olen puun ja kuoren välissä. En halua riistää enkä viedä sinulta mitään, ei minulla ole siihen mitään oikeutta. Enkä itsenikään takia voi palata rikkomaan itseäni enempää.
Kaipaan ja haluan kuitenkin sinua yhä (pelkään että ikuisesti...).
Rikon lupaukseni, otan yhteyttä, toki voit ottaa myös itse kuten jo tiedät. Rehellisyyttä tosiaan tarvitaan.
kelle? Tuskin kukaan tietää ketä etsit täältä, mutta ainahan voit kirjoittaa henkilölle suoraan omaan meiliin, jos muistat osoitteen.
VAI NAINEN?mUTTA RAKASTUA EI VOI JOSSEI TUNNE IHMISTÄ..uLKONÄKÖÖN IHASTUTAAN JA SISIMPÄÄN RAKASTUTAAN..KUITENKIN.
Niin niin.. Ei väliä enää.
Tunnen juuri samoin erästä miestä kohtaan..