Jumalan terve!
Ajattelin kirjoittaa teille aiheesta huvikseen tuijottelu ry:llä. Olen seuraillut miten aika moni mies katselee naisia. Olen parannuksen tehnyt ja siksi hiemankin hämmästelen muutamaa asiaa. Moni ikäiseni mies saattaa pitkiäkin aikoja katsella jotakuta naista, hymyillä ja antaa ymmärtää aivan kuin olisi kinnostunut. Nainen saattaa joskus sitten rohkaistua juttelemaan, mutta miespä ei olekaan kuitenkaan kiinnostunut. Ja tottahan toki se nainen sitten yllättyy ja pettyy pahemman kerran. Hän kun on kuvitellut, että hänestä ollaan kiinnostuneita ja että häneen halutaan tutustella niin kui paremminkin.
Itse en tuijottele naisia, joista en ole kiinnostunut ja jos ajattelen, että joku voisi olla mukava tyttöystävä ja tuleva vaimo, niin saatanpa katsellakin, mutta en totta tosiaan tuijottele huvin vuoksi, vain ikään kuin leikkiäkseni ihmisen tunteilla.
Olen tehnyt näin selkeän havainnon, että kyllä epäuskoiset ovat onneksi hyvinkin suoraviivaisia tutustumisissaan ja näyttävät että tahtovat tutustua ja eivät ole huomaavinaankaan, jos eivät halua tutustua seurustelumielessä.
Yleensä niin kuin varotaan antamasta toiselle turhia toiveita, mutta aika moni uskovainen poika ei ymmärrä sitä, että pitäisi varoa olla antamasta turhia toiveita. Ei saisi katsella pitempiä aikoja, pitkiä aikoja ja esittää kiinnostunutta, jos ei kuitenkaan yhtään ole kiinnostunut tytöstä.
Miksi ollaan niin "kieroja", että ei voi ikinä tietää, miksi toinen katselee ja saa aina varautua pahimpaan eli siihen, että joutuu muistuttamaan itseään siitä, että ei se välttämättä ole kiinnostunut, kun katselee. Saattaa ihan vaan huvin vuoksi seurailla katsein pitkiäkin aikoja, ihan muuten vain.
Tekisi mieli joskus sanoa joillekin tytöille, että ei ole susta kiinnostunut, katselee vaan ihan muuten vaan.Älä toivo liikoja. Miehet saattaa vaan kertoa kavereilleen, että on nätti tyttö ja katsella ihan vain saadakseen huomiota ja ihalijoita, vaikka eivät itse ole yhtään ihastuneita kuitenkaan sitten vakavammassa mielessä.
Ei ihastumiset ole kaikille mitään leikkiä eli että kaikki kestäisivät sitä, että vaan katsellaan ja leikitään tunteilla. Ei todellakaan. Ottakaa vakavasti lähimmäistenne tunteet ja älkää pyrkikö satuttamaan. Ette voi olla niin naiiveja, että ette tajuaisi, että joku voi ollakin tosissaan kiinnostunut ja saa sitten itkeä kauankin, kun kuvitteli, että jee musta ollaan kiinnostuttu ja kas, sitten ei oltukaan.
On niitä sellasia naisiakin, jotka tekee samoin, mutta miehissä on näitä tuijottajia, jotka ihan muuten vain tuijottelevat ja hymyilevät eli ts.flirttailevat, mutta ihan vaan muuten vain, leikisti.
Joku voi masentua pahastikin pitkäksi aikaa, sillä ei hänelle ihastumiset ole jotain lapsellista tuijotteluleikkiä. Miksi satuttaa toista, kun voi olla satuttamattakin?
Ajattelin kirjoittaa teille aiheesta huvikseen tuijottelu ry:llä. Olen seuraillut miten aika moni mies katselee naisia. Olen parannuksen tehnyt ja siksi hiemankin hämmästelen muutamaa asiaa. Moni ikäiseni mies saattaa pitkiäkin aikoja katsella jotakuta naista, hymyillä ja antaa ymmärtää aivan kuin olisi kinnostunut. Nainen saattaa joskus sitten rohkaistua juttelemaan, mutta miespä ei olekaan kuitenkaan kiinnostunut. Ja tottahan toki se nainen sitten yllättyy ja pettyy pahemman kerran. Hän kun on kuvitellut, että hänestä ollaan kiinnostuneita ja että häneen halutaan tutustella niin kui paremminkin.
Itse en tuijottele naisia, joista en ole kiinnostunut ja jos ajattelen, että joku voisi olla mukava tyttöystävä ja tuleva vaimo, niin saatanpa katsellakin, mutta en totta tosiaan tuijottele huvin vuoksi, vain ikään kuin leikkiäkseni ihmisen tunteilla.
Olen tehnyt näin selkeän havainnon, että kyllä epäuskoiset ovat onneksi hyvinkin suoraviivaisia tutustumisissaan ja näyttävät että tahtovat tutustua ja eivät ole huomaavinaankaan, jos eivät halua tutustua seurustelumielessä.
Yleensä niin kuin varotaan antamasta toiselle turhia toiveita, mutta aika moni uskovainen poika ei ymmärrä sitä, että pitäisi varoa olla antamasta turhia toiveita. Ei saisi katsella pitempiä aikoja, pitkiä aikoja ja esittää kiinnostunutta, jos ei kuitenkaan yhtään ole kiinnostunut tytöstä.
Miksi ollaan niin "kieroja", että ei voi ikinä tietää, miksi toinen katselee ja saa aina varautua pahimpaan eli siihen, että joutuu muistuttamaan itseään siitä, että ei se välttämättä ole kiinnostunut, kun katselee. Saattaa ihan vaan huvin vuoksi seurailla katsein pitkiäkin aikoja, ihan muuten vain.
Tekisi mieli joskus sanoa joillekin tytöille, että ei ole susta kiinnostunut, katselee vaan ihan muuten vaan.Älä toivo liikoja. Miehet saattaa vaan kertoa kavereilleen, että on nätti tyttö ja katsella ihan vain saadakseen huomiota ja ihalijoita, vaikka eivät itse ole yhtään ihastuneita kuitenkaan sitten vakavammassa mielessä.
Ei ihastumiset ole kaikille mitään leikkiä eli että kaikki kestäisivät sitä, että vaan katsellaan ja leikitään tunteilla. Ei todellakaan. Ottakaa vakavasti lähimmäistenne tunteet ja älkää pyrkikö satuttamaan. Ette voi olla niin naiiveja, että ette tajuaisi, että joku voi ollakin tosissaan kiinnostunut ja saa sitten itkeä kauankin, kun kuvitteli, että jee musta ollaan kiinnostuttu ja kas, sitten ei oltukaan.
On niitä sellasia naisiakin, jotka tekee samoin, mutta miehissä on näitä tuijottajia, jotka ihan muuten vain tuijottelevat ja hymyilevät eli ts.flirttailevat, mutta ihan vaan muuten vain, leikisti.
Joku voi masentua pahastikin pitkäksi aikaa, sillä ei hänelle ihastumiset ole jotain lapsellista tuijotteluleikkiä. Miksi satuttaa toista, kun voi olla satuttamattakin?
Vastaukset 62
Vanhimmat
Luulet vaan. Normaalia että katotaan ja hymyillään. Otat vaan liian tosissaan. Liiaksi yleistät!
voihan sitä flirtata näköjään avoimesti muidenkin mielestä..mut ei sovi mun tyyliin ja kun olen oppinut aattelemaan myös toisen tunteita. Tuli vaan mieleen pari tapausta, joissa tytöt etsi poikakaverin maailmasta, kun saivat tarpeekseen siitä, että niinku leikitään ja ei olla tosissaan.
etsiä poikaystävä maailmasta. Mutta tottakai se joitain ärsyttää, siis flirttailu. Mutta esim. minä olen monen miehen kanssa todella hyvä ystävä ja huumori on omaa luokkaa. Pystymme olemaan todella avoimia toisillemme.Itselläni on mies ja lapsi. Mutta rajathan täytyy aina mennä.
...lepejen tapoja. kytätään minkä keritään.
-Vai osuiko kovin väärään? Eikö meinaa irrota tyttöystävää lestojen jengistä?
Tee näin: Mee ja sano suoraan "epäuskoisten tapaan": "Hei, mä diggaan sust! Onx mul mitää mahiksii?"
Mulla on tyttöystävä.
olen kohdannut ry:llä tähän ns tuijotteluun, sit kumminkin mies ei oo ollu kiinnostunut, tai niin aikakin luulen... enkä pysty unohtamaan sitä.
ollaan mainitusta synnistä. Olen siinä myös onnistunut hyvin.
Mitä nyt piru vähän tempoilee, kun välillä huomaan, että housunetumusta pullottaa ja vanha äitee saa taas pyykkiä, kun on tähmää siellä sun täällä.
Muutoin olen ollut varsin siveästi.
Itse sain kärsiä tuijottelusta ja kyttäämisestä vuosikausia erään henkilön taholta.Käsitin, että hän kiusasi minua tahallaan -ei ollut vakavampia aikeita minun suhteeni.Moneen kertaan jouduin pistämään kovan kovaa vastaan ja kielsin häntä, mutta hän ei uskonut. Eli sana ei mennyt perille.Lopulta en käynyt seuroissa enää kuukausiin.Sain sieluuni ikuisen vamman, koska itse olisin ollut juuri nimenomaan hänestä kiinnostunut.Siis; leikki julmasti minun tunteillani.Itsekin olen maailmasta parannuksen armon saanut, enkä ole voinut koskaan tajuta tuota kyttäysmentaliteettia uskovaisten parissa- ilman mitään tarkoitusta. Maailmassa minulla olisi kyllä ollut vientiä ja ikävä kyllä; maailmasta sain aviopuolison, joka sai parannuksen armon, mutta kielsi myöhemmin uskonsa.
Se ei käsittääkseni ollut ns."naimaparannus, vaan ihan oikea parannus, mutta maaperä ei tuottanut lopulta hedelmää.Että näin surullisesti kävi.
Älkää ikinä leikkikö toisten tunteilla, kysymys on todella vakavasta asiasta.Joiltakin saattaa jopa mennä usko, ja tämä saattaa saada suurta pahennusta aikaan.
sellanen tyyppi tuo sun katselijas kuule, että se katseli sua vaan siksi, että näkis vaan et vieläkö oot kiinnostunut. Moni haluaa ihailijota ja oottaa et nainen katselee ja sitten voi niin kuin kertoo kavereille, että "toi o kiinnostunut, kun aika usein katselee mua". Mutta ei se mies halua tutustuu, kunhan siis vaan katselee ja nautttii kun häntä katsellaan.
Semmoista se on.
ry:llä.Karttelin häntä.
...siis -en enää ns.katesllut enää sillä silmällä, vaan sivusilmällä kun huomasin, mikä on homman nimi. Ja huomasin sen melko nopeasti.
Kun kielsin häntä tosi tiukasti, hän sanoi, ettei hän voi tuota lopettaa..."eihän tuota voi lopettaa..en voi luvata mitään." Voitteko enää tajuta???????????????
ei voi lopettaa, huhhuh..oisit kysynyt et mitä mielessäs liikkuu, kun tuijotat?
Kyllä on todella ihmeellisiä tapauksia tullut vastaan ja tulee vastaisuudessakin, mitä nyt kuulee juttuja ja huomaa itse.
Ei voi lopettaa katselua, no jopas sitten olit mieluista katseltavaa:) Mut ei kuitenkaan sitten halunnut enempää? Siksi ei kyllä ihan terveeltä kuullosta ja kyllä tuo kiusaamisen puolella jo vakavasti on ollut. Hienoa, että jaksat olla uskomassa. Siis ei kukaan normaali tuijottele toista, jos ei ole kiinnostunut.
Itse asiassa kysyin ueaan kertaan, mitä hänen mielessään liikkuu, mutta sain täysin ympäripyöreitä vastauksia sekä hirvittävää nöyryytystä sekä mitä julminta henkistä väkivaltaa hänen taholtaan. Hän kysyikin minulta:
"KOITKO SINÄ TUSKAA? KERRO MINULLE, MILLAISTA SE TUSKA OLI!!!!!!?" Ajatelkaa vähän!!!!!!Hyvät ihmiset!Kun muutama vuosi oli mennyt, jouduin sairaalaan. Onneksi selvisin sieltä melko nopeasti pois--- täytyy todeta, että olen kai henkisesti melko vahva ihminen. Mutta vieläkin ihmettelen, ettei usko mennyt.Tämä on vain jäävuoren huippu niistä kauhuista, mitä sain kokea.
Älä välitä. Anna tuoijjottaa... Kullakin on omat tapansa. Tietysti seuraavalla kerralla voit mennä jututtamaan sitä. Kysy vaikka, mitä sille kuuluu...
Ei kai se nyt maata kaada, jos tuoijottaa. Pääasia, että ei tule oven taakse jyskyttämään...
Tästä on jo jonkin verran aikaa.Se on jo ohitse.
Mutta arvet jäivät sieluuni iäksi.En ole tässä kertonut edes kuin vähäsen.
toiselle paikkakunnalle, elämänolosuhteet muuttuivat.
jos on hyvin asiat nyt ja muutto auttoi.
...ettei miehinen tai epämiehinen käytös ole niinkään riippuvainen uskosta, vaan taitaa varsin keskinkertaisesti noudatella yleisiä "luonnonlakeja", eivätkä naisetkaan luonnostaan tahdo päästä eroon.
Tietysti aina tulee korostaa ja muistuttaa siitä, että sivistynyt jakohtelias käytös ei ole kenellekään pahe ja myös uskovaisen tulisi muistaa eritoten huomioida toista ihmistä kaikella tavalla.
Tuolla kun lueskelee "suhteet" palstaa, niin näyttää olevan tuijottelua syystä ja toisesta liikkeellä laajemminkin, puolin ja toisin.
Kai sitä joskus voi katsoa sivusilmällä, mutta lienee ei tarvitse ihan tuijottelemaan ruveta ihan tahallaan, se on epäkorrektia, ja pahimmillaan toisen tunteilla leikkimistä.
Siinä vain ihminen ruokkii omaa narsismiaan.
Tämä on kylmä totuus asiasta.
...eihän kukaan olekaan kehottanutkaan tuijottelemaan.
Normaali katselmus kuuluu asiaan.
Mitä sitten lienee se "normaali katselmus...?
saa katsoo, mut ei sillee et varta vasten etsii katseillan koko ajan jotaki tyttöö ja jos vaikka tyttö katselee ekaksi, niin ei kannata katsella takaisin, jos ei kiinnosta yhtää itseä.
Kyllähän se niin on, että epäuskoiset miehet osaa käsitellä tyttöjä paremmin ja osaavat peräti puhuakin, eivätkä vaan kyttää ja tuijota kuukaudesta toiseen.
Mut jostain syystä ry:llä ei pidetä suht normaalista lähestymisestä eli että nainen/mies menee juttelee, vaikka ei tunnetakaan aiemmilta ajoilta.
Mut mikä estää ottamasta epäuskoista puolisoa, jos ei löydy seurakunnasta muita kuin tunteil leikkijiä? Ei mikään, sillä onko Jumala tarkoittanut, et jonkun kohtalo on se, et hänen tunteilla leikitään vuosikausia?? Tuskin. Ja uskomassa voi säilyä, vai ois epäuskoinen puoliso. Parempi tietty ois uskovainen puoliso, mut jos o vaan leikkijöitä ja saa satuttaa itsensä jatkuvasti, niin eihän siitä mitää tule.
On se vaan vaikee käydä seuroisssa, jos menee tilanne niin pahaksi, että tunnelma alkaa masentamaan siellä, kun joku leikiskelee tunteilla ja ollaan niin kuin kiinnostuneita, mut ei kuitenkaan. Kuitenki kun nää ry:t ovat aika pieniä yleensä, niin sellasta ihmepelaamista näyttäs olevan aika paljo.
Kuinka moni uskovainen ihminen on polttanut siipensä hyvinki pahasti ihastumisjutuissa? Moni. Mut silti vaan jaksavat seuroissa käydä. Jotkut ei siellä usein käy, joita jotenki satutettu ja jotkut lopettaa käymiset siellä kokonaan. Onneksi puhelimen välityksellä seuroja kuulee.
..."normaali katselmus" on hyväntahtoinen, iloinen ja vilpitön katse, jolla osoitetaan toiselle, että on kiva nähdä sinua.
...että myös uskovaisten piireissä tapahtuu tunteilla leikkimistä ja pelleilyä toisen kustannuksella, mikä on varsin väärin, eikä sellaiseen ole kenelläkään mitään oikeutta.
Toivoa ja rukoilla saa, että sellaisetkin joskus kasvaisivat aikuisiksi ja ymmärtäisivät oman typeryytensä.
Hyvin ja huonosti naisia kohtelevia miehiä löytyy joka puolelta, kuin myös toisinkin päin.
Joo, kyllä mun mielestä kaiken pitäisi olla reilua ja vilpitöntä, ei vilpillistä.
Eikä kannattaisi seurailla ja kyttäillä toista vuositolkulla ilman mitään tarkoitusta.Toiselta saattaa tosiaan lopulta vaikka mennä usko ja ehkä ajattelee, että menen maailmaan, siellä on reilumpaa.Ihme, että olen säilynyt uskomassa.
Uskoaan ei totisesti kannata kieltää.
voi mennä usko, mut ensin menee ehkä se mielenterveys ja itsetunto ja tulee katkeraksi sekä saattaa alkaa vihaamaan sitä, joka on leikkinyt tunteilla. Sitten jotkut sisaret huomauttele iloisesti "ei saa katkeroitua, kohtalosi on olla ehkä yksinäinen". Voin kuvitella, miltä tuntuu sellaisesta, joka on vuosia saanut pettyä ja jonka tunteilla on leikitty- .Ei kukaan normaali ihminen katsele vastak.sukupuolta usein ja pitkään, jos ei ole kiinnostunut. Surullista se on, kun joku joutuu masentuu toisten uskovaisten käytöksen vuoksi ja samalla sanotaan, et ne epäuskoiset ne vasta ilkeitä ovat..ehkä alkaa vihaamaan koko ihmiskuntaa, kun ei enää löydä rehtejä ja kivoja ihmisiä sitten mistään, varsinkaan uskovaisten joukosta.
On muuten käsittämättömän huonoa käytöstä välillä, kun kuulee jonkun toteavan toiselle juuri jotain tuollaista: "sinun ristisi on nyt olla yksin, mutta onneksi saat pysyä uskomassa!" Mikä palikka näiltä ihmisiltä puuttuu päästä, kun he luulevat tuollaisessa tilanteessa ristillä lastaamisen lohduttavan?
ja kyllähän tuota puhujatkin puheissaan aina välillä muistuttavat, että älkää etskö rakkaat nuoret ja aikuisetkaan puolisoa maailmasta, vaan Jumalan valtakunnan keskeltä. Ja jos ei puolisoa löydy, niin yksinäiseksi on tarkoitettu. Mietityttää vaan, että miten he jaksavat, joiden tunteilla toistuvasti leikitään ja miltä nuo puhujien sanat korvissa mahtavatkaan kuulostaa.
Kyllä se toisten ilkeily voi saada luopumaan uskosta, sillä ei se ole helppoa olla uskomassa ja yrittää käydä seuroissa, missä kiusataan ja joutuu loukatuksi, ..ajatella pitäisi vuosikausia jaksaa käydä saamassa evankeliumista virkistystä sellaisessa paikassa, missä ei ole hyvä olla. Eikä Jumalan lasten valtakunta ole moitteeton, vaan ilkeitä ihmisiä ja pahantahtoisia löytyy, siksi se ry ei ole kaikille niin rakas paikka vaan paikka, jossa käy vaan kuuntelemssa puheen ja sillä selvä. Uskovaiset tutukin saattaa jäädä, mutta johonkin ihmisen pitää vetää raja, että miten pajon nöyryytystä kestää.
että rakkaasta ry:stä tuli lopulta minulle kauhujen paikka. Ikävä kyllä.
jos sulla on huonoja muistoja ja huonoja kokemuksia. Mutta voisithan enemmän panostaa niihin hyviin hetkiin ja hyviin juttuihin. Ei elämä ole aina mitään aurinkoa ja kaikki ei mene niin kuin itse on suunnitellut. Mutta toisekseen saa huomata senkin, että kun on tehnyt jonkun asian eteen paljon töitä ja nähnyt vaivaa, niin palkinto tulee. Mutta ajatteleppa sitä, minkä asian eteen ei itse tarvi mitään ansioluetteloa esittää. Uskonasian eteen ei todellakaan sitä tarvita. Ei Jumala kysele ansioita, kyselee vain ja ainoastaan uskon... Että onko uskoa, onko synnit anteeksi. Minusta yhdessä laulussa laulaja laulaa niin kauniisti, kun se laulaa, että "kun minä pääsen taivaaseen, saan siellä nähdä Jeesuksen". Ajattele, että kumminkin uskovaisilla on taivaaseen halu. Vaikka uskovaisetkin on viallisia ja ihmisiä... niin uskovainen toivoo kumminkin Jeesuksen ansion tähden kerran pääsevänsä näkemään hänet, joka hänet kuolemasta vapautti...
Juu... Mutta ihastusasioissa mielestäni todellakin saa olla enemmän "tarkistavalla" kannalla, että toiminko nyt lähimmäisen rakkauden periaatteella vai en. Ja ihmissuhteissa yleensäkin. Mutta ammattiloukkaantujaksi ei tietenkään pidä alkaa, koska kukaan ei ole täydellinen. Silloin ei pidä keneltäkään edes vaatia täydellisyyttä. Ja eikö se ole kumminkin niin, että jos Jumala on puolison määrännyt sulle tai mulle, niin se joka tapauksessa tulee eteen... Se on sellainen asia, että sille ei mahda mitään.
En tarkoita sitä, että olisi sama miten käyttäytyy jne. Mutta sitä, että se faktatieto on olemassa Jumalalla, että saatko sä puolisoa tai saanko mä. Tietenkin meidän kannattaa luottaa johdatukseen ja kohdella lähimmäisiä kuin itseään tahtoisi kohdeltavan. Eihän siihen tietenkään kuulu mitään juoruja ja pahanpuhumisia, ei! Se on pelkästään huono asia, jos joku alkaa kehua itseään, mutta totuudet kai nyt saa sanoa. Jos jollakin on ihailijoita, niin saattaa toki herkästi nousta päähän. Mutta Jumala kyllä näkee senkin asian ja voi ottaa ihailijat pois. Tosin on luonnollistakin, että vähentää ihalijoita, koskapa ihmisiä menee naimisiin. Ja yleensä nuorena ihmiset hullaantuu. Harvempi vanhempana silleen enää...
Ja kaikkeen tottuu, myös yksinäisyyteen. Mutta hyvää ja onnellista tulevaisuutta sulle!
En ole ns. yksinäinen ihminen.Olen mennyt naimisiin.Enkä ole mikään "ammattiloukkaantuja."
Kokemukseni ovat luultavasti olleet sieltä kammottavimmasta päästä.En nimittäin ole kertonut koko kauhujutusta juuri mitään täällä.
Te ette voi käsittää, mitä olen loppujen lopuksi kokenut hänen taholtaan.Se jääköön kertomatta.
Onneksi mielenterveyteni säilyi; satuin olemaan niin vahva ihminen, ettei hän kyennyt minua murtamaan, vaikka näytti siltä, että se olisi ollut hänen perimmäinen tarkoituksensa.En tiedä ,mikä lopullinen totuus asiasta kun ei näe ihmisen pään sisälle.Tästä tarinasta oli leikki kaukana.
Juu. En lue kaikkia viestejä täällä ja saatan myös unohtaa, en muista kaikkea kumminkaan.
Mutta asia selvä, sulla mies ja se on hyvä ja varmasti suurta onnea tuottava asia.
On mies, mutta ei tuottanut minulle onnea.
ikävä asia. Avioliiton kumminkin soisi tuovan onnea ihmiselle...
...mutta en voi enää käsittää, mikä on ollut Jumalan tarkoitus minun kohdallani.
mutta en ole itse tällaista ilmiötä havainnut. Olen myös aina ajatellut, että kevyt flirttailu on yleisempää muissa piireissä, joissa seurustelu ym. ei ole niin "vakavaa".
olisit sellaista kokenut kuin minä, niin sinuna olisin aivan hiljaa.
"Itse en ole tällaista havainnut...jne..."
Höpöhöpö.
Minä puhun nyt kokemuksesta ja raskaasta sellaisesta.Älä itse tee samaa, kuin mitä minulle tehtiin.
Niin, ei minun pitäisi eikä ole tarkoitus väittää, ettei tuollaista voisi olla...ja näyttää tapahtuneen (luin juuri eteenpäin noita viestejä). Ei ole vain omakohtaista kokemusta ihan juuri tuollaisesta ja ajattelin, että kuulostaa kummalliselta.
Mikä sitten saa ihmisen katselemaan jos ei kiinnosta? Olisiko joku vallanhalu? Esim. haluaa olla suosittu ja ikäänkuin "kerää" ihailijoita kuten joku viittasikin? Mutta onhan tosi ikävää ja väärin tahallaan aiheuttaa murtuneita sydämiä...
Voimia sinulle!
osanotosta, Sinkkumies22. Kyllä se kaikki oli todella kummallista ja outoa.Te ette onneksi kaikkea tiedäkään. Lopulta ihmettelin hänen uskonasioitaan.
Jos mies katseleekin naista himoiten häntä, niin mies on tehnyt huorin. Mies on siis syntinen huorinteikijä. (Matteuksen evankeliumi)
Olen hieman vanhempi kuin sinä.
Minulle oli aikamoinen sokki tulla vl-maailmaan maailmasta. Siellä oli ja on niin erilainen seurustelukulttuuri. Olin tottunut siihen, että poikien kanssa voi keskustella reilusti, voi flirtata ja siitä tulee jotain. Se ei ole vain tyhjää tyttöjen katsastamista ja tuijottelua, ilman että uskaltaa sanaa vaihtaa.
En tajunnut sitä pitkään aikaan. Luotin siihen, että saan uskovaisena monin verroin kaikkea sitä, mistä olen uskon takia joutunut luopumaan. Mutta ei se niin ollutkaan. Vuosia meni ja itsetuntoni painui aivan maan alle.
Jos joku viisaampi tutkisi minun päiväkirjojani niiltä vuosilta, voisi ihmetellä, miten pysyin järjissäni. Ajatukseni olivat aivan jossakin utopioissa ja oudoissa haaveissa.
Viikot odotin yhtä katsetta, sitten iloitsin siitä kuin pieni lapsi. Jos sitä katsetta ei tullutkaan, olin masennuksissa seuraaviin seuroihin asti. Jne.
En ole ikinä saanut selville, miksi minusta tuli tuollainen. Oliko vika yksin minussa? Hän ei sanonut sanakaan, vaikka otin yhteyttä kirjeitse. Kun hän rupesi seurustelemaan, hän pälyili välillä minua. Miksi?
Minä en ollut mitään, en kelvannut kenellekään. Jos joku jutteli hetken kanssani ja olin iloinen, niin heti piti perään lisätä, että tykkään sinusta, mutta en SIINÄ mielessä. Näin siksi etten alkaisi toivoa turhia. Minä en ollut kiinnostava.
Mihin viehätysvoimani oli kadonnut ihmisenä, ystävänä? "Ole kiitollinen tyttöseurasta!" Tuo oli ainut lohtu minulle, joka kaipasi normaalia tutustumista poikiin.
Se oli painajaista, jotka tulevat heikkoina hetkinä pintaan vieläkin.
Todella, painajaista oli tulla maailmasta ja tutustua vl-seurustelukulttuuriin.En voi käsittää sitä millään tasolla vieläkään.No, menin sitten avioliittoon, kuten kerroin, mutta mies kielsi uskonsa.Olen todella surun lapsi.
Minulla on sellainen tunne, että minunkin tunteillani leikittiin. Siihen meni vuosia. En päässyt irti, koska muitakaan vaihtoehtoja ei ollut. Näin hänen katsevan muitakin tyttöjä samalla tavalla. Se teki pettyneeksi ja mustasukkaiseksi. En uskonut voivani kilpailla nätimpien tyttöjen kanssa. Hän oli sanonut eräälle toiselle tytölle, joka oli kysynyt hänen tarkoitusperistään: "Ethän sinä minkään näköinen ole, ehkä sinusta kuitenkin tulisi hyvä äiti." Ei kelvannut hänkään. Minä en uskaltanut edes varmistaa. Lähetin kirjeen, johon en koskaan saanut vastausta. Se ei ollu kosimakirje, vaan ystävällinen keskustelupyyntö. Ei tehonnut. Muistan kaiken selvästi ja häpeän puna nousee yhä poskilleni, kun ajattelen, miten olen joutunut nöyryyttämään itseni hänen takiaan.
on ja kyllä ne saa miettimään, että missä ihmeen paikassa sitä kuvitteleekaan tapaavansa elämänsä rakkauden!
Seuroissa sitä et löydä, ellet pääse samohin piireihin, kuin missä ihastuksesi liikkuu.
Seuroissa ei voi mennä juttelemaan noin vain tuntemattomalle ihmiselle, koska sitä pidetään liian rohkeana.
Moni epäuskoinen tuttu on hämmästellyt tätä asiaa ja kehoittanut katselemaan muitakin miehiä, siis niinkuin miehiä muualta kuin seuroista.
Parannuksen tehneelle nuorelle aikuiselle tuijottelujutut ja se, että homma ei etenekään mihinkään, vaan ollaan vain ja katsellaan, on aikamoinen shokki.
Ei parannuksen tehnyt tajua varmaan heti seuroissa, että joo ei täällä saa katsella kovin avoimesti eikä varsinkaan saa mennä juttelemaan miehille tuosta noin vain. Miehet alkavat naureskelemaan ja pitämään sellaista naista hyvin kovana jahtaajana. Ja sana kiertää juu..
Sitten se alkaa olla sitä, että katsotaan tuleeko joku tietty istumaan läheiseen kahvipöytään ja jos tulee, niin aatellaan, että se tuli siihen kun oli kiinnostunut:)Helposti muuten alkaa maailmassa pitkään elellytkin uskomaan noihin viesteihin.
Jos seisoo melkein vieressä, niin aatellaan, joo se on nyt kiinnostunut, ensin parannuksen tehnyt suorastaan naureskelee mielessään noille jutuille, mut kas kummaa, niihin alkaa uskomaan sitten itsekin ehkä vähitellen, jos ei pidä varaansa.
Kiinnostusta tulkitaan siis eleiden ja katseiden kautta, koska muuhun ei ole mahdollisuutta. Puhua ihastukselle ei oikein voi, eikä voi yleensä nähdä kuin seuroissa, sillä kuin moni vl pyytää vastakkaista sukupuolta olevan puhelinnumeron aika pian ja ehdottaa, että mennään kahville.Ei kukaan ?? Koskaan?
Hirveitä sydämensuruja, itkua ja lukuisia raskaita ajatuksia kerta toisensa jälkeen. Sitä se on, ei mitään muuta. Siksi ei kannata kyllä kuvitella että löytää helposti uskovaisen miehen tai naisen. Moni nuori käy seuroissa tottakai uskomisen vuoksi, mutta hyvin tärkeällä sijalla on löytää se oma kulta ja kun ei sitä niin vain löydykään, kun ei edes voida juttelemaan mennä.
Joku voi olla jonkin kans silmäpeliä kolmekin vuotta, ennen kuin jompikumpi rohkenee tervehtimään ja ehkä sitä kuuden vuoden kuluttua menevät naimisiin. Jollakin saattaa kyllä olla jo hermot mennyttä tuon odottelun jälkeen.
Uskovaisilla on erilainen kulttuuri ja ei siellä osata tutustua helposti ihmisiin, mutta sen vuoksi saattaa tulla äärettömän paljon väärinkäsityksiäkin.
Naiset ovat rohkeampia juttelemaan, mutta ei heitä oteta vakavasti, jos ovat rohkeita ja reippaita.
Kirjoituksesi oli todella hyvä kuvaus nuoren vl-naisen elämästä ja halusta löytää oma puoliso uskovaisten joukosta.
En pistä pahakseni, jos löydän ihana epäuskoisen miehen, joka uskaltaa jutella ja jolleka merkitsen ihmisenä ja jolle olen ainutlaatuinen, enkä mikään yksi sadasta tuijoteltavasta.
Mulla ei ole seuroissa itsetuntoa juuri lainkaan. Kun kohtaan arkielämässä epäuskoisia miehiä, heille en vain ole joku tyhjä ja mitätön. He uskaltavat jutella ja tutustua ihan ystävinä. Ja kyllä sen kiinnostuksen osaa hyvin näyttää epäuskoinen ja kyllä siinäkin voi toki särkeä sydämensä. Mutta niin särkee seuroissa ja uskovaisten keskelläkin, sielläkin loukataan.
En ymmärrä miten jotkut uskovaiset päätyvät naimisiin ja löytävät toisensa, sillä enimmäkseen ihastumiset ja kattelut ja sen sellaiset eivät nimittäin etene mihinkään ja junnaavat paikoillaan ja ensinnäkin toisen tunteet eivät merkitse mitään tuijottelua harrastaville, jotka eivät ole halukkaita etenemään yhtään askelta edemmäksi.
Voidaan siis vain katsella ja katsella, olla aivan kuin oltaisiin kiinnostuneita, mutta kuitenkin häippästään, kun yrittää siinä jutella. Ei sitä touhua tajua, jos ei ole koko ikäänsä uskomassa ollut. Ei todellakaan, sitä varovaisuutta ja pelaamista.
Monelle se on ihan normaalia ajatella, että se joku on myös ihastunut, kun ihastus vilkaisee..mutta voihan hän ollakin ihastunut, mutta ei vaan uskalla tulla juttelemaan, sillä se ei ole sopivaa. Moni on niin totaalisen avuton ihastumis- ja seurustelujutuissa, että kyllä siinä on ihmettelemistä.
Ja vaikka käy usein ja monia vuosia seuroissa, tehtyään parannuksen, niin eipä se siitä muutu. Moni masentuu aivan turhaan kuvitelleessaan, että jospa se eräs tällä seurakerralla tulisi juttelemaan. Mutta ei tule, sitä saa odottaa pitkään ja sitten voikin käydä niin, että ihastus tulee kiäsi kädessä vastaan jonkin toisen kanssa.
Puhujat varoittavat etsimästä puolisoa maailmasta, mutta miksi kiusata itseään, jos se puoliso tuntuu olevan niin tärkeällä sijalla, mutta seuroissa ei vaan pääse tutustumaan.
Tyttöseura alkaa kyllästyttämään kyllä varmasti jossakin vaiheessa ja niissäkin puhutaan miehistä. Ja toisekseen vl naisissa on niitä, jotka ovat todella mustasukkaisia melkein kenestä tahansa vapaasta miehestä. Joskus se menee yli normaalin rajan kyllä.
Joskus saattaa joku uskovainen mies/ nainen ajatella parannuksen tehneestä naisesta/ miehestä, että tuskimpa on enää neitsyt, joten en minä sitä ainakaan vakavissani katsele.
Kyllä saattaa saada itsensä kappaleiksi ja sydämensä perin juurin surulliseksi ja onnettomaksi, mutta silti moni vain yhä uudelleen ja uudelleen, odottaa että jospa nyt viikon sisällä tapahtuisi jotain edistystä:) Turhaa kuin mikäkin, älkää kiusatko itseänne.
Miksi nämä jutut ovat niin tajuttoman vaikeita ja omituisia uskovaisilla? Ei niitä oikein käsitä:(
Aloin miettimään, että on Jumala minut hyljännyt. Harvemmin näin ajattelen, mutta sellaiset ajatukset saivat näkemään, että alkaa olla jotain pahemman kerran pielessä.
Ajattelin olevani huonompi uskovainen kuin muut, epäonnistunut ja sellainen, jonka tunteilla on kiva leikkiä ja johon ei haluta tosissaan tutustua, jota pidetään hyvänä tuijottelun kohteena.
Alkoi mennä sekaisin uskon asiat ja maailmalliset jutut. Välillä kun oikein sattui ja oli paha olla, niin oli kiva ajatella, että miten ihanaa voisikaan olla epäuskoinen ja voida löytää joku ihana ihminen. Sellainen joka ymmärtäisi, sellainen joka uskaltaisi näyttää minulle, että tykkää minusta.
Siitä se alkoi se heittelehtiminen, usko ei enää tuntunut hyvältä. Muut ihmiset, heidän tapansa suhtautua minuun sai ajattelemaan välillä koko uskoa ja uskovaisia typeryksien joukkona. Toisaalta halu pitää kiinni uskosta, mutta se että kohtasin mieltäni pahoittavia ihmisiä, sai aattelemaan että uskossa olisi hyvä olla, kun ei vain olisi noita ilkeitä pilaamassa minun uskoa ja saamassa minut peräti kieltämään uskoni! Että eivät olisi ikinä päässeet satuttamaan juuri minua.
Siitä se alkoi mennä todellisuuskin ja kaikki sekaisin, kun alkoi nähdä painajaisia ja pelätä välillä aivan kauheasti seuroihin menoa, että satutanko taas itseni ja siis pelätä. Voitteko kuvitella! Pelätä seuroihin menoa.
Kuinka kurjaksi sitä alkoikaan tuntea itsensä, vialliseksi ja huonoksi uskovaiseksi kun alkoi olemaan kielteisiä ajatuksia joistakin uskovaisista ja kun huomasi kantavansa kaunaa aina vain, kun muistui mieleen ne pahimmat seuroista palaamishetket, kun oli mieli aivan maassa.
Ja ihastus katseli ja hymyili, ja minä odotin että tulisi juttelemaan..mutta eipä tullutkaan, ei. Ja minä menin vain entistä sekaisemmin. Näin kai oli tarkoitus mennä, että näkisin mitalin toisen puolen ja joutuisin loukkaamaan itseni pahemmin, kuin pitkiin aikoihin. Näin kai se oli tarkoitus mennä ja näin se meni. Jäljelle vain kysymykset miksi ja miksi juuri minä? Ja ajatus Hyvä Jumala anna minulle voimia säilyä uskomassa, älä anna minun menettää uskoani.
Alkoi olla vain liian usein paha olla uskovaisten kanssa, liian herkkä kun luonteelta on.
Ja sitä naureskelua kuinka aloinkaan pelkäämään, sitä että nauretaan, kun masentu ja kun oli niin tyhmä, että luuli sellaistenkin olevan oikeasti kiinnostunut minusta, siis niiden jotka vain katselivat ja pitivät jotain peliä minua kohtaan, mutta ei ollenkaan vakavassa mielessä.
Hyvänen aika kuinka ihminen voikaan mennä sekaisin ja kuinka vaikeaa on palauttaa itsensä reaalimaailmaan, missä ei ole turhia haaveita ja ihme toivoa kerta toisesa jälkeen, että jospa sittenkin, ois tosissaan kiinnostunut minusta. Kun ei kuitenkaan ole kiinnostunut yhtään.
Toivottavsti kenenkään ei tartte kokea samaa, mitä itse koin ja miten se miuun vaikutti. Toivottavasti kokemani on jotain harvinaista ja sellaista, mitä ei yleensä tapahdu.
Aivan törkeä, sikamainen tapaus on sattunut sinunkin kohdallesi.Olen todella surullinen sinunkin puolestasi.:(
En voi kuin ihmetellä suuresti tätä törkeyttä.
Mutta älkää etsikö silti puolisoa maailmasta.
Minulle käsvi siinä asiassa tosi huonosti.:(
Aivan samoin aloin minäkin ajatella, ja tunsin samoin kuin sinäkin.Olen todella surullinen ja vihainen kaikkien teidän ja itsenikin puolesta, että meidän tunteillamme on leikitty näin julmasti ja meitä on pidetty täysinä narreina.
Meilläkin on täydellinen ihmisarvo. Sisaret, varokaa näitä tyyppejä, jotka sisimmältään ovat vielä pikkulapsen tasolla!!!!!!!!Heille ei voi muuta kuin nauraa!!!!!!!!;DDDDD
se meni siihen, että vähitellen alkoi kuvittelemaan kaikenlaisten ihmeasioiden olevan merkkejä kiinnostuksesta. Mutta eihän ne ole. Ei seuroissa kiinnostusta näytetä, vaan ehkä jossain kylässä joskus, jos niin sattuu käymään. Ja ennen kuin sinne kyläänkään pääsee, kun ei tuntemattomat mukaansa pyydä saatikka tule juttelee, kun ei tunneta. Ja jos joku nainen pyytää päästä mukaan kylään, niin kyllä katsotaan aika pitkään.
Kyllä sitä joskus miettii, että onko sitä niin kuin minkäänlaista johdatusta tässä asiassa, ainakaan uskovaista puolisoa ei helpolla löydy.
Siksi kai niin moni vl nuori seurustelee epäuskoisen kanssa nykyään, kun ei se seurustelusuhteiden solmiminen oikein toimi seuroissa. Ei siellä haluta tutustua sen enempää, katsellaan vain jos on hyvä ulkonäkö, mutta siihen se jää.
Ja sitten raukkaparat luulevat, että ollaan ihastuneita, mutta kunhan vaan huvin vuoksi katsovat. Ai että se saattaa alkaa pahasti kyllästyttämään, jos ei pidä sitä ainoana oikeana menetelmänä ja parhaimpana tapana suhtautua ihastuksiinsa. Joidenkin mielestä se on niin oikeaa ja hyvää ja kerta kaikkiaan hienoa tyyliä tuijottaa ja tuijottaa ja moni nainen on niin sydämestään onnellinen, kun ihastus pikkuisen hymyilee tai istuu aika lähellä seuroissa. Aijai sitä onnea ja aatellaan, että juuri siksi istuu siinä, kun tykkää myös.
Voiko ihmiset enää itseään pahemmin huijata tuudittautumalla johonkin haaveiden maailmaan? Ei vaadita sitä, että mies tulee juttelee..selitetään miehen puhumattomuus, että se on ujo. Mutta kyllä ei voi olla enää, jos nainen on jo puhunut oma-aloitteisesti muutaman kerran miehelle. Sitten uskotaan omaa selitystä, että se on niin ujo. Itesä huijaamista ja totuutta ei hyväksytä eli sitä, että ei ole oikealla tavalla ihastunut, kunhan vain leikkii.
Leikkiä ja leikkiä, sitä se on.
Mutta kyllä leikkijät osaavat ottaa vakavasti sitten ne yhtäkkiä ilmestyvät tyttöystävät, mutta silti voi vielä jatkaa tuijottelua ja on varmaan kiva fiilis, kun on saanut tavallaan kiusattuu toista uskottelemalla sille, että on ihastunut..kuitenkin on katsellut jotain muuta tosissaan ja vain leikillään sitten sitä, josta ei edes halua mitään.
Mun käsitys ihastuneesta miehestä on sellainen, että se on AKTIIVINEN. Jos ei aktiivisesti pidä yhteyttä ja ei vastaa esim viesteihin aina, ei ole kiinnostunut. Tai ei välitä aina vastata. Sillon se mies ei vaan ole kovin kiinnostunut. Mutta mielestäni kaveruutta voi olla ilman kiinnostusta, kylissä voi käydä ja silleen. Vai onko miehillä niin, että ei voi olla? Onko kaikki on/offia ja muuta ei sitten elämään mahdukaan?
Tietysti se on totta, että ei-vl:t jotenkin on aktiivisempia. Ja sellaista palautetta olen saanut, että olisi onnenpotku saada vl-nainen puolisoksi.. Sitä sopii miettiä, mitkä kaikki asiat ovat meissä vl-naisissa sellaisia, että muut kuin vl:t alkavat meistä kiinnostua.
Näin pitkän ajan päästä voi palauttaa mieleen melkein maanis-depressiivisen tunneskaalan, joka velloi sisälläni vuosia. Eikä sitäkään voinut purkaa mitenkään, päiväkirjoihin vain. Ajatella - minä parhaassa nuoruuden kukoistuksessa oleva luultavasti normaalin oloinen nainen kirjoittaa päiväkirjaa idolistaan kuin hupsu teini-ikäinen ennen vanhaan!
Tyttöporukalla tietysti yritimme purkaa ahdistusta, mutta meillä kaikilla oli sama murhe - silloin tällöin katseen suova ihailumme kohde. Siinä sitten aprikoitiin, onko mahiksia vai ei. Ei yleensä ollut.
Muistan hyvän esimerkin. Alkuaikoina, kun en tiennyt kovin näitä seurustelusääntöjä, niin innostuin juttelemaan erään ikäiseni pojan kanssa. Minulla ei ollut kiinnostusta häneen SIINÄ mielessä.
Hän tuli parin vuoden päästä juttelemaan minulle ja tekemään parannusta, koska oli kuulemma kartellut minua. Minä olin tullut hänen ajatuksiinsa liikaa sen keskustelun takia. Ja hänellä oli "emäntä" jo katsottuna. Hän oli jo rippikoulussa päättänyt, että eräs minun tuttuni oli hänen tuleva vaimonsa. Kukaan ei sitä tiennyt eikä hän sitä mitenkään näyttänyt. Nyt hän halusi paljastaa sen minulle, etten vain ajattelisi itse häntä siinä mielessä. Se tuntui todella oudolta.
Sen jälkeen olin vielä tarkempi. Pettyneenä ajattelin, että kaikilla oli mielessään valmiiksi valittu ihminen ja minulla ei ollut siihen mitään osaa eikä arpaa. Keskustelukaan ei ollut mitään, ei merkinnyt mitään.
Paikkakunnalle tuli uusi poika. Hän tutustui minuun ja sain hänen kyytiään jatkopaikkoihin. Hän kävi jopa luonani kahvilla ihan yksin muutaman kerran.
Viikojen perästä hänen tyttöystävänsä tuli seuroihin ja poika näytti olevan hieman hämillään hänen vieressään.
Toiset tytöt tulivat luokseni ja sanoivat: "Niin - elämä on joskus kovaa!" Minä: "Miten niin?"
Tiesin mitä he tarkoittivat, enkä itkenyt heidän nähtensä. En voinut poikaakaan moittia, hän ei ollut antanut ymmärtää, että olisi kiinnostunut minusta. En puhunut mitään. Mutta kahvilla käynnit taisivat loppua?
Tällaista se on, juuri kuten kerroit.Äärettömän surullista, turhauttavaa ja ihmiselämän tuhlausta.
Ajattelinpa tässä, että mitähän tytöt voisivat näille tuijottajille tehdä? Keksin erään keinon.
Ehkä kannattaisi tyttöporukoissa kartoittaa nimeltä nuo tuijottelijat ja ei ottaa niitä enää ollenkaan vakavalta kannalta.Pikemminkin naureskella niille.Kyllä niiden lopulta itse pitää tehdä aloite, jos ovat tarpeeksi rakastuneita ja haluavat jonkun tyttöystäväkseen.
Voihan niitä vähän sivusilmällä tietenkin vilkuilla, mutta ottaa skarppi asenne, niin ettei hermojaan menetä.Sillä ihmisen hermoja tuollaiset rassaavat totisesti.Tuollaiset kummittelijat.En tässä enää muutakaan sanaa nyt keksi.Ihmettelen vain, että miten uskovainen mies voi käyttäytyä noin inhottavasti ja kierosti lähimmäistään kohtaan?
Ei kannata ruokkia niiden narsismia.
varsinkin tuo juttu, että poika kartteli sinua jaluuli että aiot mahdollisesti mennä vihille hänen kanssaan. Todella outoa. Mutta ehkä hyvin yleistä seuroissa. Mistä hän muuten edes tiesi, huoliiko se hänen itsensä valitsema nainen häntä miehekseen? Todella kummallinen kaveri, kun aatteli että kelpaa noin vain.
Taitaapa moni mies ajatella, että "ahaa tuo juttelee minulle ja näyttää siis olevan kiinnostunut minusta, hmm..oisikohan hän hyvä vaimo..ei katselen vielä muita, mutta hän olkoon varasijalla kuusi".
Tiedätkö mikä tekee asiosta vielä vaikeamman? Se, kun ei ole ketään kenelle jutella, miten pahalta joku juttu tuntuu. Tai sitten kertoo ja huomaakin sitten hänen, jolle on kertonut, että hän on jotenkin hyvillään siitä, kun on saanut taas itsensä satutettua. Tai sitten nämä joile on kerrottu puolustelevat poikaa ja sanovat, että "ei se tahdo mitään pahaa ja älä arvostele häntä".
Eipä siinä enää paljoa uskalla kertoa kenellekään mitään kokemuksia, siksi ne on pakko kirjoittaa tänne tai kertoa muualla joillekin epäuskoisille.
Aatella nyt, että joku mies katselee ja katselee pitemmän aikaa niin sisällä ry:llä kuin pihallakin, tulee jopa samaan kylään. Siinäpä tyttö yrittää alkaa jututtamaan poikaa ja yrittää siis tutustua tähän. Mutta sittenpä, kas kummaa, poika perääntyy ja saattaapa sanoa jotain ilkeästikin. Aivan kuin olisi tehnyt jonkin kauhean teon, kun alkoi juttelemaan pojalle.
Ei totta tosiaan, ei se ole herkkien ihmisten hommaa, sillä ei sitä vain jaksa käsittää. Uskovaisten mielestä se johtuu siitä, että pojat ovat arkoja ja miettivät ja pohtivat pitkään, että tahtovatko tutustua paremmin. Sitä saatetaan miettiä hyvinkin kauan. Ihmiset muualla yleensä katsovat siltä istumalta tutustumalla viikko tai pitempään, että toimisko juttu ja jos ei toimi, niin jatketaan matkaa.
En ihmettele, että olet joutunut niin suuren hämmingin valtaan ja kun kuvailet tunneskaalaa milteipä maanis-depressiiviseksi, niin sitä se on. Ja kyllä saattaa mennä sekaisin itse pahemman kerran, kun ei sitä vaan ymmärrä että sellaista se on, kun ei se ole silleen yleisesti normaalia ihmisten käytöstä.
... jos kukaan ei harrastaisi sitä silmäpeliä tai edes katselisi seuroissa? ;-)
Itse en ole lestadiolainen, joten olen yllättynyt, että seuroissa käydään tuonkin takia. Yleiskirkollisissa ja muiden herätysliikkeiden hengellisissä tilaisuuksissahan nuoria ei juuri käy.
Toisaalta seurakunnilla ja muilla herätysliikkeillä on nuoria varten omia tilaisuuksia. Eikö teillä ole sellaisia???
Nuortenilloissa tutustuminen on helpompaa. Toisaalta kyllä perusongelma on sama niissäkin, samoin monissa muissakin asiaan paneutuvissa ei-hengellisissä nuorten tilaisuuksissa. Sydänsuruja syntyy vastaavista ongelmista myös diskoissa.
Toisaalta en kai minä enää kaikkea ymmärrä, kun olen jo keski-ikäinen mies. :-)))
mitähän tuohon sanoisi?;)
Minusta ainakin olisi ollut tosi HIENO juttu, että se henkilö, joka harrasti tuijottamista ym. flirttiä, ja näytti olevan ihan oikeasti rakastunut minuun, niin -että hän olisi alkanut jopa SEURUSTELLA kanssani, eikä vain näytellyt ja teeskennellyt.Ts. huvikseen höynäyttänyt minua pahemman kerran. Hän jatkoi tällaista ihme peliä vuositolkulla, vaikka lopulta raivostuin hänelle perusteellisesti ja sanoin, että kierrä minut kaukaa.Mikään sana ei tuntunut tehoavan.Niin että eihän tätä kukaan ns. normaali ihminen voi enää ymmärtää millään tasolla.En ainakaan minä.
P.S.Olen ns."normaali" tässä mielessä.
Toivottavasti joku muukin ottaa kantaa.
ihan asiaa. Kyllä tuijottelun huomaa. Mutta minä en jaksa tuijjottelusta ottaa mitään sen enempää. Ei nämä tuijottelijat yleensä mitään vaivaudu tekemään ja en ihastu yleensä ottaen tuijottelijoihin, koska kyllä sen tietää, ettei siitä mitään sen kummempaa tule.. Saattaa käydä niinkin, että tämä tuijottelija hymyilee... lähtee perään samoihin aikoihin ulos ja sitä rataa, MUTTA ei sen kummempaa ;) Tosi hauskaa, eikö totta?
Ei se mitään, pitäähän sitä elämässä piristystä olla. Ja kun on totta se, että meikäläisissä on niin paljon enemmän vapaita naisia, niin tokihan valinnan runsaus aiheuttaa miehissä hämminkiä. Jos kaupassakin on todella paljon hyviä karkkipusseja, niin on tosi vaikea valita... Sitten lopulta, jos haluaa saada karkkipussin, on joku otettava.
Ps. Jos miehiä olisi vl:issä enemmän, eivät jäisi tuijottelemaan ;)
kyllä meikä ainakin saattaa katella ihmisiä, ku ei oo muutakaan tekemistä - paakohan se katse on jonnekkin asettaa.
Miksi ihmiset ovat tehneet sellaisen päätelmän, että katsomalla jotain haluaisit hänet puolisoksi?
tajuta, mikä on pelkän katsomisen/tuijotuksen /flirtin jne... ero/tajuaminen?
Ilmeisesti olet lapsuususkovainen?
Et taida olla perillä suuren maailman tavoista.
Anteeks nyt vaan.
Poikien puolelta ei tule mitään viestiä normaaliin kanssakäymiseen. On vain katseita, joihin tarttuu, kun muutakaan ei ole. Niistä luo mielikuvan, että toinen on kiinnostunut.
Muunlaiseen kulttuuriin tottuneena koin sen outona, että ei voi olla tavallisesti tekemisissä. Aina olen itse muka kosijana tai luullaan, että minä luulen toisen kosivan, jos jonkun sanan vaihtaa kanssani.
Toisin kuin oletat, eivät nuo tuijottelijat aina ymmärrä, että nainen ottaa tuijottelun sillä tavalla, että mies on hänestä kiinnostunut seurustelumielessä. Kaikki eivät edes tajua, että naiset huomaavat tuijottelun tavallisesta poikkeavaksi.
Moni mies pysähtyy katsomaan naista vain siksi, että tämä on hyvän näköinen, eivätkä naiset pidä sitä ollenkaan pahana. Päinvastoin naimisissa olevatkin naiset kaunistautuvat usein tarkoituksella, että saisivat osakseen miesten huomiota.
Voihan mies olla toisaalta kiinnostunutkin, mutta on esimerkiksi niin ujo, ettei uskalla tehdä aloitetta ja ujostelee vielä sittenkin, vaikka nainen tekisi puhealoitteen. Jos miehellä on hiukankin huono itsetunto, hänkään ei tajua, että nainen voi olla hänestä kiinnostunut. Ei sittenkään, vaikka nainen tulisi juttelemaan. Valitettavasti naiset ovat tavallisesti pidättyväisiä tekemään aloitetta ja sysäävät vastuun miehille.
Näin surkeasti se homma vain usein menee, eikä ole eroa, ollaanko rauhanyhdistyksellä vaiko ravintolassa. Elämänsä tilanteita menee ohi tuhansilta tässä maassa joka päivä vain ymmärrys- ja kommunikaatiovaikeuksien vuoksi.
Ymmärrän hyvin senkin eron, jos mies pysähtyy katsomaan naista siksi, että tämä on hyvännäköinen.Mutta kertomassani tapauksessa kysymys oli luultavasti lähinnä kiusaamisesta.
Näin tämän lopulta käsitin.Ellei sitten tämä ihminen ollut niin peruteellisen ujo, mutta sitä on vaikea uskoa.
Olen tullut siihen tulokseen ,että myös uskovaisen ihmisen pitäisi tiedostaa omat narsistiset luonteenpiirteensä.
tämä ketju pitäisi jonkun tulostaa ja viedä SRK:hon ja tästä aiheesta olisi ehkä hyvä pitää seurakuntailtoja. Siltä vähän vaikuttaa.
Minulta ainakin meinasi mennä uskonasiat ihan sekaisin ja aloin tosiaankin ajattelemaan, että maailmassa tämä seurustelumeininki on paljon reilumpaa ja suoraan sanoen -jotenkin terveempää eikä näin sairasta. Se, mitä itse jouduin kokemaan, oli täysin sairasta.Kuten sanoin, en ole kertonut kuin pienen murusen koko kauheudesta.
Ja tämä, mitä muut ovat kertoneet; olen tullut tosi surulliseksi.Luulin olevani ainoa ihminen maan päällä, joka on joutunut kokemaan tällaista.
Tunsin itseni lopulta Jumalan hylkäämäksi.
Kukaan maailman ihminen ei ole kohdellut minua niin sadistisesti kuin tämä uskovainen ihminen minua kohteli.Vielä totean, että on täysi ihme, että usko säilyi.