elämä ohi...

luulin pystyväni kirjoittamaan jonkun lohduttavan viestin, mutta vaikeaa....
tahtoisin kuitenkin halata ja lohduttaa murheessasi
toivottavasti sinulla vaimo ja ystäviä joiden kanssa puhua. puhu,puhu,puhu se kuitenkin helpotaa
tässä tilanteessa saat vaikka hyppiä tasajalkaa ja kirota ääneen, on se niin väärin.........
tsemppiä

Olen todella pahoillani sinun ja perheesi puolesta, nämä ovat todella ikäviä asioita, joita ei koskaan pysty unohtamaan, mutta niiden kanssa on pakko jaksaa eteenpäin.
Olisko teidän kaupungissa sellaista lapsensa menettäneiden vanhempien sururengasta, meidän kaupungissa sellainen on.
En tiedä mistä teillä sellaista voisi kysyä ,mutta meillä asiasta tietää sairaalapastori ja niin varmaan teidän kaupungissakin.
Olen helpompi käydä asiaa läpi toisten kanssa ,jotka myös ovat menettäneet lapsensa,
mutta puhuminen on ainoa keino millä pääsette eteenpäin, suru on suuri, mutta teidän on pystyttävä jatkamaan eteenpäin elämäänne,
otan todella syvästi osaa teidän surussanne, yrittäkää jaksaa ja tukekaa toisianne se suru koskettaa teitä kaikkia.

olen hyvin pahoillani että olette joutuneet kohtaamaan noin valtavan surun. näin vieraina ihmisinä meidän on hyvin vaikeaa auttaa sinua ja läheisiäsi surunne kanssa. kuten jo muutamat ovat sinua neuvoneet niin puhu rakkaittesi kanssa ja hae apua myös ammattiauttajilta tai vastaavan kokeneilta. ei ole häpeä puhua asiasta auttavien ihmisten kanssa, vaan se on sinulle ja muille läheisillesi vain parhaaksi. kukaan ei koskaan voi tietää miten paljon tapahtunut sinua satuttaa ennen kuin se osuu omalle kohdalle mitä en kenellekkään ikimaailmassa toivo. ota päivä kerrallaan ja käy läpi kaikki muistot joita teitte lapsesi kanssa varmasti hyvin paljon. asian hyväksyminen jonain päivänä auttaa sinua löytämään rauhan. on hyvin surullista ettei aikaa saa taaksepäin ja rakasta takaisin syleilyyn... on vain jatkettava matkaa...

On hyvin surullista kuulla, että joku menettää rakkaan lapsensa. Otan koko sydämestäni osaa suruunne.

En halua tässä nyt verrata lapsia koiriin, varmaan ymmärrättekin etten sitä tarkoita, koska olenhan itse parhaillaan raskaana. Mutta itse menetin juuri 10 vuoden yhteiselon jälkeen koirani (Rottweiler-poika) ja ero oli kamala. En myöskään pystynyt hyvästelemään niin kuin et sinäkään, mikä pahentaa asiaa vielä julmetusti.
Eläinlääkärin hoitovirhe syynä.

Raamattu opettaa meitä antamaan anteeksi myös vihamiehillemme, mutta minä kyllä haudoin kostoa hoitovirheen tehneelle eläinlääkärille. Uskon, että sinä vihaat rattijuoppoa nyt ja paljon. Tässä kohdassa sanon, unohda raamatun neuvot ja keskity vihaamaan juoppoa. Näin sinulla on myös jotain millä jaksat itse eteenpäin, vihasi.

Saatiinko juoppo kiinni ja onko oikeusjuttu edessä? Jos niin, keskitä kaikki vihasi tuohon oikeusprosessiin ja vaadi satakertaista rangaistusta normaalien Suomessa suht lyhyiden sijaan. Vaadi rangaistusta vaikka murhasta. Puolustajahan saa sen kuulostamaan tahattomalta hengen ottamiselta tms.

Älä silti käytä fyysistä väkivaltaa juoppoa kohtaan, sillä sitten elämäsi on todella ohi, jos sinäkin saisit syytteen ja tuomion.

Juoppo katuu ihan varmasti tekoaan ja voit uskoa, että hänen elämänsä on nyt ohi. Kuka haluaa naisena olla sellaisen kanssa, joka on lapsen päälle ajanut vain siksi, että tuli ryypättyä???

Otan osaa. On kamalaa, kun oma lapsi kuolee tai tuttu lapsi. Itselläni on kokemuksia, koska synnytin tyttökaksoset Sandran ja Melissan vuonna 1987 ja Melissa kuoli ihosyöpään 1½ vuotta sitten. Se oli rankkaa erityisesti Sandralle, koska he olivat aina yhdessä ja Sandrasta kai tuntui vähän siltä, että osa hänestä kuoli.
Mieheni kanssa olimme jo eroamassa, mutta päätimme vielä jatkaa Sandran takia. Nyt olemme onnellisesti yhdessä, mutta Melissan kuolema oli liian rankkaa kummallekin.