olen mies ja minulla on katkeria kokemuksia abortista.ylipuhuin tyttöystäväni aborttiin koska olin itsekäs enkä vielä ainoastaan halunnut isäksi.joka päivä mietin millainen lapsi nyt olisi.kaduttaa!vaikka tunne lapsesta tuntuisi mahdottomuudelta kannattaa miettiä kerra uudestaan.abortin jälkeen tyttöni oli minulle enää ainoastaan katkera ja tuhosi samalla suuren osan elämästäni kaikella tavalla.halusi vain kostaa ajatuksiaan.ymmärrettävää mutta ei oikein.välimme katkesivat jatkuvasta tukemisestani huolimatta.ei enää pystytty olla yhdessä.miten pääsee abortin yli tai ainakin niin että ei tarvitsisi miettiä joka ilta asiaa?
toipuuko?
kuolevainen
3307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä tein noin 20 sitten abortin, juuri poikaystäväni painostuksesta. Hän kertoi,että ei ole lapsen kanssa teksmisissä kuin viranomaisten kanssa ja minä hullu uskoin sen.. Tehty mitä tehty. Olin katkera kauan; eihän se ollut minun päätökseni. Tosin mentiin sit kihloihin ja naimisiin ja nyt meillä on kolme lasta, jo murkkuja. Erosimme ja nyt olen rakastut, enkä saa enään lapsia ja se harmittaa. Kaduttaa kun tuohsin yhden elämä. Nyt voisin ylpeänä katsoa jo täysi-ikäistäni. Nyt vasta tiedän, että olisi ollut hyvä tyyppi kun sisaruksetkin ovat tuollaisia; ja samasta isästä.
Ei saa painostaa ja ne jotka ovat tarkoitettuja syntymään pitää syntyä ja synnyttää...
En ole uskovainen, mutta luulen että jokainen joka tänne syntyy; hänellä on tarkoituksensa.
Tehty mitä tehty... älä syytä iteäsi vaan nuoruuttasi niin minäkin tein ja olen voinut elää onnellisen elämän, joka jatkuu toivottavasti pitkään onnellisena.
tyttöystäväsi ei pystynyt jättämään taakseen tapahtunutta ja päinvastoin märehti ja märehti sitä.luultavasti hänestä ei olisi tullut erityisen hyvää eikä ainakaan ymmärtävää ja anteeksiantavaa äitiä.
sinä teit parhaasi mutta hän oli löytänyt elämänsä roolin marttyyrin kohtalostaan.
Tyttösi oli todella hyvä äiti joka katkeroitui täysin kun huomasi menneensä toisen ihmisen tahdon mukaan. Hän ei millään voinut ymmärtää ettet halunnut hänen kanssaan lasta. Vaikka kuinka sanoit häntä rakastavasi niin hän ei koskaan uskonut sitä. Miten hän olisi voinut sitä uskoa kun et edes lasta voinut sietää. Hän ei ymmärtänyt että joku voi tappaa, tapattaa oman lapsensa vain itsekkäistä haluista olla vapaa. Lapsi ei olisi sitä vapautta riistänyt, vaan antanut lisää sellaista mitä et uskonut koskaan saavasikaan. Mutta asiaa ei kannata puida se täytyy painaa mielestä pois. Tehtyä ei saa tekemättömäksi vaikka kuinka sitä mässäilisi mielessään ja ajattelisi miksi tein niin kun tein?
Sinun täytyy ajatella jotain muuta kun asia tulee mieleesi, älä anna asian jäädä vaan ajattele jotain mukavaa asiaa ja huomaat että olet unohtanut pahimmat ja pikkuhiljaa on koko asia jäänyt muistojen joukkoon joita ei kannata pöyhiä, kun tietää kumminkin että ne haisee.