Olen ollut tyttöystäväni kanssa yhdessä nyt noin 4kk, asumme 200 kilometrin päässä toisistamme ja tunnen välillä olevani kirjaimellisesti vankilassa. Kultani on hyvin omistushaluinen ja mustasukkainen. Hän haluaisi ettei minulla olisi ketään muita ystäviä eikä mitään omia harrastuksia. Tapaan ystäviäni kokoajan vain harvemmin ja tunnen menettäväni kontaktin ystäviini yksi toisensa jälkeen. Olen myös lopettanut ainoan harrastukseni ja kyvytön jatkamaan vanhaa jo aiemmin katkolle pistämääni harrastusta.
Emme voi tavata kultani kanssa kovinkaan usein (kerran 1-2 viikossa) ja välillä tunnen oloni erittäin yksinäiseksi jos emme tapaa pitkään aikaan. Ikävöin ystäviäni ihan vain ystävinä muutenkin.
Suurin osa ajastani kuluu koulunkäyntiin eikä harrastamattomuuteni sinänsä ole hirveä huoli, onpahan enemmän aikaa koulullekkin.
En saa mennä mihinkään tapahtumiin, synttärijuhliin tai mihinkään vastaaviin, koska tyttöystäväni pelkää minun pettävän häntä. Olen kertonut lukuisia kertoja etten varmasti pettäisi häntä ikinä. Kerron hänelle hyvin avoimesti kaikesta mitä teen, usein myös kerron hyvin yksityiskohtaisesti mitä olen tehny sillon ja sillon vaikkei häntä näyttäisi kiinnostavankaan. Koitan muutenkin olla mahdollisimman avoin, jotta hän voisi luottaa minuun.
Hän kuitenkin hyvin usein väittää minua huijariksi ja pettäjäksi ja ties miksi vaikkei mikään näistä ole totta.
Tyttöystäväni exä petti häntä ja kai se on ihan normaalia että menettää sen jälkeen luottamuksen ihmisiin, varsinkin toisen sukupuolen edustajiin. Ajattelin että hän voisi oppia luottamaan minuun ja antaa minulle edes hitusen omaa elämää, mutta tähän asti kaikki on mennyt vain päinvastoin.
Toisinaan koko asia ei haittaa minua yhtään, mutta aina kun meillä menee vähän huonommin asia alkaa vaivaamaan minua, koska minusta tuntuu etten voi puhua kenellekkään.
Jotain oleellista saattoi jäädä pois, mutta ei nyt tule mieleen. Haluisin jotain neuvoja tilanteeseen, mitä minun pitäisi tehdä?
Emme voi tavata kultani kanssa kovinkaan usein (kerran 1-2 viikossa) ja välillä tunnen oloni erittäin yksinäiseksi jos emme tapaa pitkään aikaan. Ikävöin ystäviäni ihan vain ystävinä muutenkin.
Suurin osa ajastani kuluu koulunkäyntiin eikä harrastamattomuuteni sinänsä ole hirveä huoli, onpahan enemmän aikaa koulullekkin.
En saa mennä mihinkään tapahtumiin, synttärijuhliin tai mihinkään vastaaviin, koska tyttöystäväni pelkää minun pettävän häntä. Olen kertonut lukuisia kertoja etten varmasti pettäisi häntä ikinä. Kerron hänelle hyvin avoimesti kaikesta mitä teen, usein myös kerron hyvin yksityiskohtaisesti mitä olen tehny sillon ja sillon vaikkei häntä näyttäisi kiinnostavankaan. Koitan muutenkin olla mahdollisimman avoin, jotta hän voisi luottaa minuun.
Hän kuitenkin hyvin usein väittää minua huijariksi ja pettäjäksi ja ties miksi vaikkei mikään näistä ole totta.
Tyttöystäväni exä petti häntä ja kai se on ihan normaalia että menettää sen jälkeen luottamuksen ihmisiin, varsinkin toisen sukupuolen edustajiin. Ajattelin että hän voisi oppia luottamaan minuun ja antaa minulle edes hitusen omaa elämää, mutta tähän asti kaikki on mennyt vain päinvastoin.
Toisinaan koko asia ei haittaa minua yhtään, mutta aina kun meillä menee vähän huonommin asia alkaa vaivaamaan minua, koska minusta tuntuu etten voi puhua kenellekkään.
Jotain oleellista saattoi jäädä pois, mutta ei nyt tule mieleen. Haluisin jotain neuvoja tilanteeseen, mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulla päinvastainen tilanne, tai siis olen meidän suhteessamme se nainen, joka valvoo.. Todellakin vanginvartijatar..
Alussa mies tiedusteli aika tarkkaan menemisiäni, muttei kuitenkaan mennyt äärimmäisyyksiin, eikä kieltänyt minulta harrastuksia tai tapaamisia, mutta miespuoliset kaverit hän kyllä karisti elämästäni, valitettavasti.
Nyt tilanne on toisinpäin, minä kyttään menevää miestäni jatkuvasti, mikä häntä suunnattomasti ärsyttää. En kuitenkaan pitkään aikaan tajunnut, millainen hirviö minusta kuoriutuukaan, kun olen niin kamalan mustasukkainen, että epäilen hänen pettävän minua jopa kauppareissulla.
Riidan yhteydessä hän sai kuitenkin sanottua, mitä se tekee hänen elämälleen, kun vahtaan jatkuvasti. Silloin tajusin, että hittolainen, ei minulla liene oikeutta epäilyiden takia orjuuttaa häntä ja yritän nyt parhaani mukaan antaa tilaa mieheni ystäville.
Minuun tehosi parhaiten se, kun mietin, miltä minusta tuntui luopua kavereistakin miehen mustasukkaisuuden takia, eli ajattelin asiaa ns. omalle kohdalleni.
Sinun lienee viisainta kysyä tyttöystävältäsi suoraan, miltä hänestä tuntuisi, jos sinä kieltäisit häneltä kaiken tuon..
Jos tyttöystäväsi taasen on sellainen, ettei hänellä juuri ole ystäviä, eikä hän käy missään, on juttu monimutkaisempi.. Silloni on kai viisainta kehottaa häntä itseäänkin käymään joskus jossain.. Ja jos mustasukkaisuus on aggressiivista, terapiaan menoa on syytä alkaa vakavasti harkitsemaan!!
Arvasit oikein tyttöystävälläni ei juuri ole kavereitaki eikä hän käy pahemmin missään, eikä täten välttämättä ymmärrä minua asiassa. Olen sanonut monta kertaa miks ja kuinka paljon tämä häiritsee ja masentaa minua, mutta vastaus on aina jotain että menisin pettämään häntä kuitenkin tai jotain vastaavaa.
Toisaalta hän antaa itselleen luvan käydä harvojen kavereidensa synttereillä eikä salli samaa minulle. Minusta tämä on niin väärin. En tiedä pitäisikö minun nyt mennä parin viikon päästä käymään parin viikon päästä oleville kaverin synttäreille vai ei. Ei mulla sinne mitään hinkua ole mennä, mutta en tiedä menisikö asiat parempaan vai huonompaan suuntaan jos vain käväsisin siellä pari tuntia, tulisin kotiin ja kertoisin ettei todellakaan mitään tapahtunut. Voisiko tämä parantaa luottamusta vai päinvastoin?
Ja mustasukkaisuus ei mielestäni ole mitenkään agressiivista.
suhteellanne,mikäli tuollainen jatkuu.Ei toista ihmistä voi hallita ja määräillä tuolla lailla,menee jo vähän sairaalloiseksi.Ja mustasukkaisuus usein pahenee iän myötä ellei siihen hae apua ajoissa.Harva ihminen myöntää itse olevansa millään lailla sairas t. käytökseltään omituinen.Sinä olet ilmeisesti vielä kovin nuori..Älä missään nimessä menetä harrastuksiasi ja ystäviäsi,niissä ei ole mitään pahaa.Eteesi voi vielä putkahtaa tyttö/nainen,joka on samalla aaltopituudella kanssasi ja arvostaa sinun hyviä luonteen piirteitäsi.Hiukan jämäkkyyttä sinullekin,ei sinun tarvitse selitellä yksityikohtaisesti ja tunnilleen menojasi koska kyllä kaverin synttäreille SAA mennä.Miksi kyselet lupaa sellaiseen,olet siellä vaikka 100 tuntia jos viihdyt ja siltä tuntuu.Tyttöystäväsi ei nyt varmaan tajua sellaista seikkaa,että tuolla vahtaamisella ja noilla vaatimuksillaan ennen pitkää voi pikkuhuljaa työntää rakkaansa kauemmaksi ja lopulta kokonaan pois.Havahdu,herää,harrasta,tee mitä sinä haluat,elä omaa elämääsi,kuuntele itseäsi..Älä anna rakkauden sokaista!
ei voi omistaa..Kuulostaa pahalta,sano hyvästi ja ala elää omaa elämääsi.Ennenkuin masennus iskee.Ajan tuhlausta yrittää koko ajan säätää jotain tuollasen nipottajan kanssa.Edellisen poikakaverinkin jo häätänyt luotaan ruikutuksellaan.Eihän siitä seuraa kuin petetyksi tuleminen,ja sitten siirtää pahaa oloaan omalle kullalleen.Tyttö ajois terapiaan!!AVAA SILMÄS HYVÄ MIES!!!!!!
Kerroit, ettei tyttöystävälläsi ole itsellään kavereita. Luulen, että hän nysvää kotona ns. masentuneena ja miettii vain sinua ja muita naisia.
Älä mene tuohon peliin mukaan. Joillain ihmisillä on luonnostaan perusnegatiivinen luonne. He koko ajan pelkäävät jotain pahaa tapahtuvaksi. Jos itse olet optimisti, älä lähde tuohon pessimismiin mukaan. Huomaat kohta olevasi ilman kavereita kotona nyhjäävä ns. peräkammarin poika. Jos tyttöystäväsi yrittää estää menojasi, älä kuuntele häntä. Sinulla on oikeus mennä, eikä hän saa sinua estää.
Älä hyvä ihminen alistu tuohon. Olen elämää nähnyt jo 45v. Ystävät on tukesi, harrastukset paineiden purkua jne. Ystäviä ei ole koskaan liikaa. Tyttöystäväsi on sairas, se pahenee vaan. Älä missään nimessä alistu moiseen.
Itse elin liitossa 15vuotta, jossa olin lasten kanssa kotona. Kerran menin tuttavani kanssa risteilylle, jossa tapasin erään fiksun miehen.Tanssin hänen kanssaan ja keskustelin koko illan. Lopuksi sanoi minulle näin: Olet nuori kaunis nainen, miksi olet noin sulkeutunut ja kyllästyneen näköinen ?? Elämä on vasta alussa.
Elin vankilassa, ei ystäviä, sukulaisia saanut tavata. Olin kotona lasten kanssa, aina tavoitettavissa kun mies soitti. Jos en viitsinyt ottaa kauppaan sitä kamalaa tiiliskiveä, silloiset kännykät.. Mieheni raivosi minulle.
Eli tee elämäsi kuin sinusta tuntuu hyvältä !!!!!!!!!
Seurustelusuhde, parisuhde tai avo- tai avioliitto ei ole sitä, että omistetaan se toinen ihminen, tai pyritään muuttamaan hänet omia tarpeita vastaavaksi ihmiseksi.
Vaan elämän pitäisi jatkua samanlaisena, kuin ennen suhdetta. Yhteisiin hetkiin kuuluu kaikki mennyt ja yhteinen tulevaisuus. Ennen kaikkea parisuhde on luottamuksellista yhdessäoloa ja nauttimista siitä. Eikä toisen vangitsemista omiin kaavoihin.
Hei, sä olet ollut liian kiltti näemmä tähän asti. Ei sillä ole oikeutta käskyttää sua ja kieltää olemasta sun ystävien kanssa. Äkkiä nyt vaan jatkat yhteydenpitoa ja tapailua kavereittesi kanssa. Nykyaikana parisuhteet ei kestä kovinkaan kauaa. Mutta hyvät ystävät on ja pysyy.
Minä olen mustasukkainen tyttöystävä. Tämän ketjun ansiosta puhuin poikaystävälleni siitä, että häiritseekö se. Hän sanoi, että ehkä se joo vähän häiritsee, kun aina kun hän mainitsee tytön, punastun ja alan heittämään tyhmää läppää peittääkseni mustasukkaisuuden.
Itselläni on pääosin miespuolisia kavereita, ja siksi poikaystäväni ihmettelee miten voin olla niin mustasukkainen. Yritän pitää mustasukkaisuuden sisälläni, ja ajattelen että "ei mitään tapahdu" Mutta aina se pistää kun nään hänet puhumassa muille tytöille.
kiitos vastauksista :)
Aika parantaa haavat. Yhdessä teidän on rakennettava luottamus välillenne. Ei toisen elämää voi rajoittaa omien epäluulojen takia. Eipä kuulosta kovinkaan auvoiselta yhdessäolonne.. Kumppanin on tehtävä valinta, luottaako vai ei. Ja aika näyttää oletteko luottamuksen arvoisia toisillenne vai ette.
Oletkos nyt tehnyt jotain asian hyväksi? Ottanut taas kamuihin yhteyttä ja puhunut suoraan tälle tyttöystävälles, että jos se ei hyväksy että sulla on kavereita, niin se saa lähteä sun elämästä.