Pyydän (yli-?)toiveikkaana asiallisia kannanottoja seuraavaan tilanteeseen:
Erään musiikinlajin edistämiseksi aikoinaan perustettu säätiö omistaa asunnon vanhassa talossa. Asunnossa asuu muusikko, joka treenaa soittamista monena iltana viikossa klo 17 - 22 välillä, viime aikoina pari - kolme tuntia kerrallaan. Soitto kuuluu erittäin selvästi naapuriin. Äänieristyksen vahvuutta kuvaa hyvin se, että normaali puhekin erottuu aivan selvästi seinän läpi, ja hieman tavallista voimakkaammasta puheesta erottaa jo sanat. Hiljaisina iltahetkinä jopa raskas hengitys kantautuu seinän läpi.
Itse tuon paperisen seinän toisella puolella asuvana tuumin, että juuri tämä kyseinen asunto ei mitenkään sovellu säännölliseen ja ammattimaseen musisointiin. Asunnon omistava säätiö saisi luvan rakentaa naapurille äänieristetyn harjoittelutilan. Kyse on kuitenkin isosta investoinnista, johon säätiöllä tuskin on halukkuutta.
Olen jutellut naapurin kanssa asiasta, tosin nyt siitä on jo aikaa. Pitäisi varmaan jutella taas, mutta toisaalta onhan hänen saatava harjoitella jossain... Mikä on oikeus ja kohtuus? Mitä tehdä? Pitääkö alkaa tutkia eri oikeusasteiden mahd. ennakkotapauksia vastaavista tilanteista vai hankkiutua itse hoitoon (jota vaihtoehtoa täällä kovin usein suositellaan)?
Erään musiikinlajin edistämiseksi aikoinaan perustettu säätiö omistaa asunnon vanhassa talossa. Asunnossa asuu muusikko, joka treenaa soittamista monena iltana viikossa klo 17 - 22 välillä, viime aikoina pari - kolme tuntia kerrallaan. Soitto kuuluu erittäin selvästi naapuriin. Äänieristyksen vahvuutta kuvaa hyvin se, että normaali puhekin erottuu aivan selvästi seinän läpi, ja hieman tavallista voimakkaammasta puheesta erottaa jo sanat. Hiljaisina iltahetkinä jopa raskas hengitys kantautuu seinän läpi.
Itse tuon paperisen seinän toisella puolella asuvana tuumin, että juuri tämä kyseinen asunto ei mitenkään sovellu säännölliseen ja ammattimaseen musisointiin. Asunnon omistava säätiö saisi luvan rakentaa naapurille äänieristetyn harjoittelutilan. Kyse on kuitenkin isosta investoinnista, johon säätiöllä tuskin on halukkuutta.
Olen jutellut naapurin kanssa asiasta, tosin nyt siitä on jo aikaa. Pitäisi varmaan jutella taas, mutta toisaalta onhan hänen saatava harjoitella jossain... Mikä on oikeus ja kohtuus? Mitä tehdä? Pitääkö alkaa tutkia eri oikeusasteiden mahd. ennakkotapauksia vastaavista tilanteista vai hankkiutua itse hoitoon (jota vaihtoehtoa täällä kovin usein suositellaan)?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kyllä helkatti, tää palsta on kyllä aivan parasta viihdettä!
Yks poltta kessua ketjussa parvekkeella ja toisaallakakarat juoksee pitkin seiniä , ei ole helppoa teillä.
Tämä on kyllä ihan selvä asia , ei soittoa millään instrumenteilla . Soittaako ne akustisesti vai vahvistimella ja montako gubbee kokoonpanoon kuuluu?
Soita poliisille kun seuraava bändireeni alkaa . Niin mä tekisin .
Jos on jotain hevari /gootti kaappeja äijät /muijat niin ota maila varuiks kun ovikello soi, koska ne epäilee tietenkin sua , elikkäs teit siinä kyllä pienen mokan kun menit avautuu niille.
Tunnut olevan järki tyyppi, olisiko ostettava hanuri! Voisitte vaikkapa alkaa yhdessä soittamaan!
Alakerrassani asui hanuristi, joka alkoi soittamaan puolen yön maissa, sitä kesti tuonne aamuun! Yläkerassa oli toinen, en ole varma liityikö kolmaskin porukkaan!
Olen jo asunut monta vuotta kerrostalossa vuokralla ja asuntoni alapuolella on pari autotallia. Kummassakaan autotallissa ei ole koko aikana säilytetty autoja. Sen sijaan muuta toimintaa on ollut sitäkin enemmän.
Onni onnettomuudessa on ollut kuitenkin se, että tominta on ollut vaihtelevaa vuodesta toiseen.
Ärsyttävintä aikaa oli kai se kun toista autotalleista käytettiin musiikillisten taitojen treenaamiseen. Treenit olivat ihan asialliseen kellonaikaan, mutta voi hirvitys sitä rummun paukutusta. Itse olen paljon ollut tekemisissä muusikkojen ja musiikin kanssa, joten sinällään musiikki ei ole ongelma. Ongelma on se kun piti päivästä toiseen kunnella pieleen soitettua rummutusta.
Yhteen aikaan samaisessa autotallissa säilytettiin myyntiin menevää ruokatavaraa. Sen aikana sai kuunnella vähän väliä kun kuormia vedettiin ulos ja sisään. Tuntui vähän siltä kuin olisi asunut kaupan lastauslaiturilla. Silloin asuntoomme mönki myös pari kertaa sellaisia keskivertohämähäkkiä isompia hämähäkkejä, joita ainakin lapset pelkäsivät. Itse ryömin niitä pyydystämässä ja onnistuneen jahdin jälkeen viskelin ne sitten ikkunasta ulos. Jotenkin epäilin, että nämä hämähäkit liittyivät autrotallin vihanneksiin ja hedelmiin, niitä otuksia kun ei ole näkynyt sitten sen jälkeen kun elintarviketoiminta loppui tuossa autotallissa.
Nyt autotalli näyttää toimivan jonkinlaisena käyetyn tavaran kierrätysvarastona. Taas tunnelma on ajoittain kuin lastauslaiturilla.
Noh...on tässä hyvätkin puolensa...ei ole ainakaan pakokaasu haissut asunnossamme, kun ei siellä autotalleissa ole niitä autoja:)
Otappa yhteyttä isännöitsijään ja kerro hänelle tapauksesta. Voit myös kertoa että kohtuus kaikessa ja että treenata voisi niin että se on naapureita vähemmän häiritsevää esimerkiksi silloin kun muut ovat "normaaliin" virastoaikaan töissä. Jos homma ei muut voit jossain vaiheessa kutsua myös poliisit paikalle jos melu on todella kovaa. Toimii, kokeiltu on.
Jos haluaa tehdä asian vähemmän virallisesti selväksi voi aina alkaa soittamaan omista stereoistaan omille korville mieluisaa musiikkia sillä volyymillä että naapurin meluajat sen kuulevat. Tästäkin kikkakolmosesta meluajat ottivat edellisessä kämpässä vinkistä vaarin ja kohtuuton meluaminen loppui.
Kiitos kommenteista! Eilen illalla harjoittelun jatkuttua siihen mennessä neljä tuntia läksin pakoon kodistani. Nyt olen ottanut yhteyttä isännöitsijään, ja säätiöön lähtee kirje.
Muuten nauratti tämä kommentti:
"Jos haluaa tehdä asian vähemmän virallisesti selväksi voi aina alkaa soittamaan omista stereoistaan omille korville mieluisaa musiikkia sillä volyymillä että naapurin meluajat sen kuulevat."
Arvaa onko kokeiltu;-). Ei mennyt perille, ja huomasin että omat hermot alkoivat vain kiristyä entisestään, kun oli "pakkokuunneltava" omaa musiikkia silloin kun ei ollut musiikinkuuntelufiilis. Eikä musiikkia jaksa millään pitää niin lujalla, etteikö hiljaisissa kohdissa naapurin soitto peittoaisi sävelet.
Sitä vaan ihmettelen, että miten se on (suomalaiselle?) ihmiselle usein niin kaamean vaikeaa mennä suoraan puhumaan naapurille asioista? Itsessänikin tunnistan tämän piirteen. Syke nousee pelkästä ajatuksesta, että pitäisi mennä toisen ovikelloa kilkuttelemaan. Olen kyllä näinkin asioita hoitanut joskus (mm. tämän soittajanaapurin kanssa kerran jutellut häiriöstä), mutta kyllä kynnys tällaiseen puuttumiseen on huikean korkea! Varmasti olisi monessa tapauksessa puhumalla paras.