Pieni tiibetinspanieli Manu hankittiin perheeseemme juhannuksen aikaan. Kesä meni mukavasti kerrostalossa ja uuden omakotitalon rakennustyömaalla. Tekemistä riitti ja monen mutkan kautta opeteltiin sisäsiistiksi. Tilannetta on kuitenkin vaikeuttanut työhön meno. Ihan kuten luin muiden kirjoittajien viesteistä, eroahdistusta on ja kotona on koko ajan vallalla täystuho. Ja jälleen on alettu tekemään tarpeet sisälle huolimatta säännöllisistä ruokinta- ja ulkoiluajoista. Tämä vaikuttaa jonkinlaiselta mielenosoitukselta. Manun isäntä käy kotona säännöllisesti lounaalla ja huolehtii ruokinnan ja ulkoilun, kummitäti tulee heti koulusta päästyään leikittämään, iltapäivällä emäntä huolehtii jälleen ruuan ja muut perustarpeet- toimintaa ja ulkoilua on yritetty jakaa järkevästi eri perheenjäsenten aikataulun mukaisesti kasvattajan ohjeita tunnollisesti noudattaen. Kuitenkin yksinolon aikana sattuu päivittäin kaikenlaista, eilen Manu pisti palasiksi tv-tason laatikostoon kätketyt rakennuspiirustukset. Toissapäivänä tyynysodasta oli jäljellä vain höyhenet.Selittyykö tämä puremis-ja repimisvimma yksin hampaiden tulolla? Mikä olisi koiralle mielekäs lelu yksinolon aikana? Pentukoulu aloitettiin juuri heikoin tuloksin, yhteenkään temppuun ei tuntunut riittävän keskittymiskykyä, mutta sinnikkäästi jatketaan.
Kaipaisimme vinkkejä yksinoloon muilta pentukoirien omistajilta. Erityisen arvokkaita olisivat muiden tipsujen omistajien kommentit kasvatukseen liittyvistä kysymyksistä. Mukavaa syksyä kaikki koiraihmiset!
Kaipaisimme vinkkejä yksinoloon muilta pentukoirien omistajilta. Erityisen arvokkaita olisivat muiden tipsujen omistajien kommentit kasvatukseen liittyvistä kysymyksistä. Mukavaa syksyä kaikki koiraihmiset!
Vastaukset 3
Vanhimmat
tosin kyllä kaksi vuotiaan sekarotuisen kanssa (jack russel/kavalierin spanjeli). Kun ihmettelin käytöstä Poikaystävä sanoi että se oli aina käyttäytynyt niin (tutustuin koiraan kun se oli jo aikuinen).
Meillä auttoi se että kun kämppä oli aivan riekaloina kun tulimme kotiin ei huomioitu koiraa ollenkaan. Ei tervehditty vaikka se pomppi päin eikä toruttu sitä, ei huomioitu niinkuin mitenkään. Siivottiin sotkut ja mentiin takaisin ulos. Oltiin ulkona noin minuutin ja sitten lampsittiin takaisin sisälle. Ja jos koira oli ollut kiltisti sen ajan niin sitä kehuttiin ja vietiin ulos. Jos koira siinä ajassa oli ehtinyt tuhota jotain tai tehnyt tarpeensa sisälle niin oltiin taas huomioimatta koiraa.
kannattaa myös olla kokonaan huomioimatta koiraa noin puolituntia ennen kun on lähdössä pois kotoota. silloin lähtö ei silleen ole koiralle niin suuri muutos...
Meillä kesti melkein puoli vuotta ennen kun eroahdistus hävisi kokonaan. kun eroahdistus alkoi hellittää niin koiramme jaksoi keskittyä paremminja siitä tuli paljon rauhallisempi. alussa etenimme hitaasti mutta sitten kun edistystä oli tapahtunut jonkin verran niin sitten kaikki meni nopeammin.
yritinantaa koirallemme kaikkea luvallista purtavaa silloinkun olimme lähdössä johonkin mutta jostain syystä se ei ikinä pureskellut niitä luita, se vaan piilotti niitä kaikkialle ja pureskeli sitten kiellettyjä asioita.
Lainasin kirjastosta Jan Fennellin kirjoittaman kirjan "kuuntelen koiraani". Ihan kirjaimellisesti ei ehkä hänenkään oppejaan kannata ottaa, mutta pääpiirteissään todella järkeenkäyvää tekstiä.
Eroahdistuksessakin usein on taas kyseessä lauman johtajuus asia.
Mitä tarkoitat laumanjohtajuudella eroahdistuksen kanssa?