Olin jo pitemmän aikaa ollut ihastunut erääseen naispuoliseen lukiolaistoveriini ja ystävääni. Menin lopulta eilen kertomaan sen hänelle.
Honkia päin meni asiat jotta humahti. Hän reagoi kömpelöön tunnustukseeni lähinnä järkytyksellä ja alkoi kertoa minulle miten hän ei masennuksensa jäljiltä vieläkään uskalla luottaa ihmisiin.
Minä ymmärsin tämän torjunnaksi ja peräännyin, mutta toivoin silti, että voisimme pysyä ystävinä. Mutta ei. Hän on vältellyt minua koko päivän eikä suostu katsomaan minua edes silmiin.
Minulla on tällä hetkellä epätodellinen olo. Vatsani oikkuilee, ruokahaluni on kadonnut ja olen vaipunut apatiaan. Poden myös tuskallista syyllisyyttä, sillä tunnen pilanneeni täysin hyvän ystävyyssuhteen tuolla tunnustuksellani.
Kukaan yhteisistä ystävistämme ei uskoakseni vielä tiedä tästä, mutta eiköhän sekin liene vain ajan kysymys. En tiedä miten minuun suhtaudutaan kun asia tulee ilmi. Pelkään, että minut suljetaan pois tästä porukasta ja jos niin käy, olen yksin vailla oikeita ystäviä.
Ja kaikki tämä harkitsemattoman tunnustuksen takia. Minä hölmö kun luulin, ettei minulla ole mitään menetettävää.
Honkia päin meni asiat jotta humahti. Hän reagoi kömpelöön tunnustukseeni lähinnä järkytyksellä ja alkoi kertoa minulle miten hän ei masennuksensa jäljiltä vieläkään uskalla luottaa ihmisiin.
Minä ymmärsin tämän torjunnaksi ja peräännyin, mutta toivoin silti, että voisimme pysyä ystävinä. Mutta ei. Hän on vältellyt minua koko päivän eikä suostu katsomaan minua edes silmiin.
Minulla on tällä hetkellä epätodellinen olo. Vatsani oikkuilee, ruokahaluni on kadonnut ja olen vaipunut apatiaan. Poden myös tuskallista syyllisyyttä, sillä tunnen pilanneeni täysin hyvän ystävyyssuhteen tuolla tunnustuksellani.
Kukaan yhteisistä ystävistämme ei uskoakseni vielä tiedä tästä, mutta eiköhän sekin liene vain ajan kysymys. En tiedä miten minuun suhtaudutaan kun asia tulee ilmi. Pelkään, että minut suljetaan pois tästä porukasta ja jos niin käy, olen yksin vailla oikeita ystäviä.
Ja kaikki tämä harkitsemattoman tunnustuksen takia. Minä hölmö kun luulin, ettei minulla ole mitään menetettävää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aina ei voi voittaa ja pakkeja tulee. Pakko vaan jaksaa jatkaa eteenpäin. Tiedän että helpommin sanottu kuin tehty, mutta kuitenkin..
joku sanoisi olevansa ihastunut minuun, sönköttäisin mitä sönköttäisin.
Musta sun ei kannattas masentua ja luovuttaa, koska musta toi tilanne ei välttämättä ole niin epätoivoinen kuin miltä susta nyt tuntuu.
Sä kerroit, että se tyttö sanoi sulle ettei masennuksen jälkeen uskalla luottaa ihmisiin. Sun todella kannattaa ottaa toi huomioon, ehkä sille on sattunut aikasemmin elämässä jotain ikävää, ehkä joku toinen jätkä on satuttanu sitä. Sellasen jälkeen on ihan ymmärrettävää, jos ei uskalla luottaa ihmisiin tai ei uskalla sitoutua. Musta sun kannattas olla sen tytön kanssa varovainen ja koettaa edetä varovasti.
"Hän on vältellyt minua koko päivän eikä suostu katsomaan minua edes silmiin."
Sä todennäkösesti sait sen hämilleen, ehkä se hiukan pelästykin. Mulle tulee tunne, että se on ujo luonteeltaan eikä oikein tiedä miten sen pitäs suhtautua. Jos se ei tienny sun tunteista aikasemmin, niin se ehkä tarvitsee vähän aikaa tottuakseen siihen ja selvittääkseen omat tunteensa.
Niinkun mä sanoin aikasemmin älä ahdista sitä tyttöä nurkkaan vaan etene varovasti. Nyt se tietää, että sä välität siitä, mutta liika yrittäminen voi pelästyttää sen vaan kauemmas.
Musta sun kannattas yrittää olla sen kaveri ihan niin kuin aikasemminkin, hakeutua sen seuraan ja jutella sen kanssa. Näytä sille että pidät siitä ja otat sen huomioon etkä halua painostaa. Sillon sen ehkä on helpompi olla sun seurassa ja ehkä kaikki sitten menee hyvin omalla painollaan. Jos se susta välittää, niin kyllä se sen näyttää ennemmin tai myöhemmin.
Mä tiedän miltä se tuntuu, kun on rakastunu / ihastunu johonkin ja sitten tuntuu että toinen ei vastaakkaan niihin tunteisiin, se ei todellakaan ole helppoa. Mutta musta sun ei kannattas alkaa nyt panikoimaan, ainakin se tyttö tosiaan nyt tietää että sä välität ja ainakaan se ilmeisesti ei ole varattu, sekin antaa toivoa. Kannattaa tosiaan yrittää antaa kaiken mennä omalla painollaan ja olla sen ystävä kuten tähänkin asti. Enkä mä näe mitään syytä miksi sut ton takia potkittas kaveriporukasta ulos, jos ne on oikeita kavereita niin kyllä ne ymmärtää.
Voi nykyajan nuoria.Meidän nuoruudessa pyydettiin tyttöä tanssimaan,elokuviin,kävelylle ynnämuualle ensin.Sitten vasta kun tutustuttiin kunnolla,kun oltiin monta kertaa tapailtu tunnustettiin ihastus,jos oli ihastusta.Tytöt säikähtävät liian aikaisia tunnustuksia.
Sinunkin soisin ensin kutsua tyttöä kahvilaan tai kävelylle.Siitä tyttö huomaa jo sinun pitävän tytöstä.Nuoret miehet hätäilevät turhaan,hätäilyllä tyttö peljästyy ja alkaa välttelyn.Tyttö on voinut tykätä pojasta kovinkin,mutta liika suorasukaisuus tunteen ilmaisussa johtaa etääntymiseen pojasta.
Jos tyttö ei tiennyt pojan pitkään jatkuneesta ihastumisesta,tyttö pelästyi tykkäämisestä.
Nyt sinun kannattaa pikku huumorilla mennä tytön luokse,sano leikillisesti että anteeksi kun säikytin sinut,voisinko hyvittää kahvikupposella aiheuttamani säikähdyksen.
Ota rohkeasti tilanne hallintaan,pikkuinen veitikka silmäkulmassa helpottaa tukalissa tilanteissa.
..pelisilmää!
Mummot on kovia jätkiä!;)
No eihän tää ollukkaan, kun vasta alkua. Se veitikka silmäkulmassa. Nythän se tytön poiminta vasta alkaakin.
Kyllähän sitä on tullut noita kaikkia harrastettua. Minusta olikin outoa, ettei hän näemmä osannut odottaa sitä lainkaan.
Ehkä hän vain piti minua tavallista pölhömpänä ystävänä. Minä kun taas luulin ihastukseni merkkien olleen jopa nolostuttavan selviä.
*nyt se on sanottu*
Joskus Ei -sanan sanominen aiheuttaa saman vaikutuksen.
(*.*)
Tjaaha, on sanottava, että minä hlökohtaisesti olisin nuorempana reagoinut juuri tuolla tavalla, varsinkin jos itselläni olisi ollut yhtään kiinnostusta toista osapuolta kohtaan.
Onneksi sitä on jo vanhempi ja viisaampi ja... niin, olen ihastunut erääseen mieheen, enkä juurikaan voi katsella häntä suoraan silmiin, vaan katse on kainosti siirrettävä muualle, kun juttelemme... Hei, missä se iän mukanaan tuoma kehittyminen viipyy! Voinko jollekin valittaa, kun tunnen olevani kuin teini-ikäinen!
Sinun juttusi tulee vielä kehittymään, suuntaan jos toiseenkin. Se on tätä elämää tämä.
HYVINHÄN JA ROHKEASTI SINÄ TEIT.KYLLÄ SIITÄ NAISESTA ON VOINUT IHAN HYVÄLTÄ TUNTUA,KUN TUNNUSTIT IHASTUKSESI HÄNEEN.SINUNA EN PERÄÄNTYISI,VAAN ODOTTAIIN SOPIVAA HETKEÄ JA EIKUN PYYDÄT VAIKKA SYÖMÄÄN JONNEKIN.
..kun vain pysyttelisi kärsivällisenä, juttelisi varovasti, ja osaisi vielä tehdä sen niin, ettei tämä henkilö vaivautuisi..ja voisit edelleen "pitää yhteyksiä" hänen kanssaan, ..torjuntaahan ei kuitenkaan tapahtunut, vain epäröintiä..ja hyvinkin sitä voi rohkaistua kun ajatukset tasaantuvat. Sitä ymmärtää, että sama ihminenhän tämä edelleen on, ja..ettei häntä pitkän ystävyyssuhteen jälkeen kuitenkaan halua menettää.
Tämän viestiketjun ykkösen kirjoittanut hieman askarruttaa minua, ..jos olet eräs, jonka tiedän, ..toivon, etten olisi mitään häiriötä aiheuttanut puheillani.
Ja kun muistaa vielä, että vaikka onkin totta, että sitä välillä menettää jotakin, ... ties mitä kaikkea sinunkin tapauksestasi voi vielä syntyä.
..ei siis menetetty, oli minulla tässä pointtina.
Ottakaa opiksenne miehet. Ei naisille kannata tunnustaa tunteitaan. Eikä myöskään iskeä missään muualla kuin ehkä baarissa, kun ne ja te olette humalassa. Muissa paikoissa yleensä pakit tulee ja muijat vaan hihittelee ja pitää äijää tyhmänä. Naiset ovat myös niin pinnallisia, että jos ette ole vähintäänkin helvetin komeita ja karismaattisia, niin eipä tule kauppoja.
ruvetkaa vaikka joukolla homoiksi, niin mulle jää enemmän naisia