Hei te jotka tämän taidon omaatte ja haluatte auttaa kanssa ihmisiä vaikeissa elämän tilanteissa, Olen yli 40 vuotias perheen äiti jonka elämä on ollut täynnä erinlaisia tapahtumia kuoleman ja selviytymisen rajamailla, menetin oman lapseni ja isäni samana vuonna ja elämäni on jatkanutkulkuaan kovin kivikkoisella tiellä nyt haluaisintietää joko elämäni saisi uutta toivoa jotta jaksaisin tätä elämää, tiedän että kokemuksilla on tarkoituksensa mutta jotenkin tuntuu että toisinaan elämä on epäreilua ja viimeaikoina ole alkanut menettämään otettani tähän elämään halauisin uskoa että kaikella tällä on tarkoituksensa mutta olen alkanut epäillä niin kin paljon etten oikein toisinaan jaksaisi elää vaikka syytä minulla toki olisi onhan minulla kolme ihanaa lasta ja ihana koti olen vain niin eksyksissä enkä oikein tiedä mitä tietä pitäisi kulkea jos sinulla on ratkaisua tai vinkkiä oletko kiltti ja kerrot sen minulle.
Ennustuksen haluava
Sinisilmä(N)
2187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun katsonelääni taakse päin on paljon asioita joita on tapahtunut mutta en ole ehtinyt niitä käsitellä koska eteeni on tullut lisää uusia ongelmia tai huolia en tarkoita ettei elämässäni olisi ollut niitä onnellisia asioita tietenkin on ollut, en tiedä miksi ja mihin kaikella tällä elämällä pyritään ja kuinka paljon ihminen kestää, vaikka yritänkin ajatella positiivisesti ei se aina kuitenkaan onnistu.
Olen voinut käyttää kokemuksiani hyväksi elämässäni ja olen pystynyt auttamaan ihmisiä koska sellainen ihminen joka on kokenut paljon voi ymmärtää myös toisen tuskaa ja surua.
Esim lapsen menettäminen on aina niin suuri suru ja synkkä asia ettei sitä voi sellainen ihminen ymmärtää jollei itse ole sitä läpikäynyt.
Samoin on kun jonkun ihmisen omainen tai ystävä tekee itsemurhan, siinä jää niin monta kysymystä vailla vastausta vaikka kuinka ymmärtäisi että toisella on ollut elämä täysin pirstaleina eikä ole kyennyt auttamaan.
Vaikka tiedän itse sen miltä tuntuu kun läheinen tekee itsemurhan ei se vie sitä mahdollisuutta omassa elämässään, kun asioita yksinkertaisesti tapahtuu liikaa niin tulee hetki kun haluaa luovuttaa ja jättää kaiken sikseen, kaikista muista huolimatta vaikka tietäisi että aiheuttaa suurta surua ja tuskaa ja vihaakin toisissa, niin liika on liikaa.
Ja toisaalta kun selviää siitä kaikesta osaa ajatella positiivisesti että minä sittenkin kestin sen ja siihen on varmasti jokin tärkeä syy tässä elämässä.
Toista on helpompi tukea ja kannustaa vaikka itsellä olisikin huonosti asiat eikä näkisi toivoa, itsensä kohdalla sitä on niin sokea kaikelle aivan kuin asuisi laatikossa jossa on vain yksi sivu auki.
Tänään tuntuu paremmalta, tuntuu siltä kuin jaksaisin paremmin tätä elämän kulkua kaikkineen, haluan uskoa että kaikella tällä mitä elämässäni on tapahtunut on jonkinlainen tarkoitus että minua johdetaan johonkin tai en sano johdetaan minulle näytetään suuntaa jotta ymmärtäisin kaiken kärsimyksen surun ja tuskan, olen joskus ajatellut tai viimeaikoina aikapaljon itseasiassa että olen elänyt aikaisemmin ja nyt joudun käymään uudelleen asioita läpi oppiakseni en haluaisi sanoa tätä mutta jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan että maksan aikaisemman elämäni virheistä ja vääryyksistä ja siksi olen taipuvainen ajattelemaan että olen varmaan ollut todella paha ihminen en tiedä ja jotenkin sitten toisaalta en osaa nähdä itseäni sellaisena huh huh ota tästä nyt sitten selvää.