Hei te jotka tämän taidon omaatte ja haluatte auttaa kanssa ihmisiä vaikeissa elämän tilanteissa, Olen yli 40 vuotias perheen äiti jonka elämä on ollut täynnä erinlaisia tapahtumia kuoleman ja selviytymisen rajamailla, menetin oman lapseni ja isäni samana vuonna ja elämäni on jatkanutkulkuaan kovin kivikkoisella tiellä nyt haluaisintietää joko elämäni saisi uutta toivoa jotta jaksaisin tätä elämää, tiedän että kokemuksilla on tarkoituksensa mutta jotenkin tuntuu että toisinaan elämä on epäreilua ja viimeaikoina ole alkanut menettämään otettani tähän elämään halauisin uskoa että kaikella tällä on tarkoituksensa mutta olen alkanut epäillä niin kin paljon etten oikein toisinaan jaksaisi elää vaikka syytä minulla toki olisi onhan minulla kolme ihanaa lasta ja ihana koti olen vain niin eksyksissä enkä oikein tiedä mitä tietä pitäisi kulkea jos sinulla on ratkaisua tai vinkkiä oletko kiltti ja kerrot sen minulle.
Ennustatko minulle
Sinisilmä(N)
5195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sinulla on ollut todella rankkaa!
Minulla ei ole sinulle minkäänlaista ennustusta mutta itsekin erittäin vaikeita elämänvaiheita läpikäyneenä ja vielä toipilaana haluaisin lähettää sinulle voimia ja rakkautta vaikka olenkin täysin sinulle tuntematon....
Oletko muuten hakenut ammattiapua tai liittynyt mihinkään vertaistukiryhmään tms.? Ei ole mitenkään hävettävää tällaisen läpikäymiseen hakea apua vaikkapa lähimmästä mielenterveystoimistosta...olet sen velkaa itsellesi ja perheellesi. Se ei mitenkään leimaa sinua vaan on enemmän kuin fiksua hakea apua kun omat voimat tuntuvat loppuvan. Eikä ole tyhmää lyhentää kärsimyksen aikaa. Olisiko sinulla ketää aikuista jonka kanssa voisit edes itkeä yhdessä? Kyllä hyviä ihmisiä on paljon ja aina kun olet heikoilla joku ankkuri sinulle heitetään - luota siihen!
Rakkautta ja voimia sinulle vielä kerran, kyllä sinä selviät kun jaksat tämän vaikeimman ajan yli. Lupaa että haet apua....
Kiitos todella paljon on ihanaa huomata että on oikeasti ihmisiä jotka välittävät vaikka ei edes tunne, on vain niin vaikeaa välillä itse ymmärtää tätä elämää ja sen koukeroita.
Siksi sitä varmaan turvautuu vaikka mihin joka voisi saada pienen toivon pilkahtamaan sisällään.
On niin paljon helpompaa kun saa jutella ja kertoa pahasta olostaan ja niistä tunteistaan jotka sisällä jyllää, olisi välillä kaikkein helpointa luovuttaa ja siltikin ajattelen että ei se olisi helpompaa ehkä itselle mutta ei läheisille.
Olen hakenut apua mielenterveystoimistosta mutta pakko sanoa että joskus se tuntuu raskaalta ja vaikealta levittää kaikki itsestään ja ajatuksistaan toisen silmien eteen koska häpeän ajatuksiani ja oloani ja sitä mitä tunnen ja millaisia ratkaisuja olen siihen esittänyt ja toisaalta en olisi ilman niitä ihmisiä tässä ja nyt.
Haluan uskoa että meillä on kaikilla suojelia tuonpuoleisesta ja toisaalta sitten pelkään jos se onkin huono suojelia sellainen joka vain haluaa aiheuttaa tuskaa ja kärsimystä elämässäni,
hassuinta tässä on se että tiedän itse olevani päähenkilö se ihminen joka kulkee tätä tietä ja tekee ratkaisunsa elämässään ja kantaa vastuun tekemisistään täällä maan päällä.
Ja toisaalta on paljon tapahtumia joihin en ole voinut vaikuttaa olen vain joutunut niihin ja yrittänyt selvitä täysipäisenä kaikesta tämän kaiken tuskan keskellä on hassuinta vaikka joskus ajattelenkin että tulen hulluksi niin järki toimii välillä liiankin hyvin ja väistämättä sitä ajattelee että missä on rja hulluuden ja viisauden välillä.
En ole koskaan käynyt ennustajalla en tiedä miksi ehkä olen pelännyt sitä mitä hän sanoo tai kertoo ja kestänkö sitä ja toisaalta olisi ihanaa tietää joitakin asioita etenkin silloin kun tuntuu ettei tässä elämässä ole enään mitä järkeä ja voimat ovat niin vähissä että pelkkä hengittäminen jo sattuu.
Vielä kerran haluan kiittää sinua annoit toivoa ja valoa ja lämpöä elämääni
Mukava oli kuulla sinusta!
Valitettavasti en ehdi kaikkeen juuri nyt paneutua kovin hyvin, koska minun täytyy lähteä koneelta pois kohta. Tuntui vaan tuon luettuani että olet tosi järkevä ja syvällinen ihminen! Mutta se, että häpeät itseäsi,johtuu kyllä masennuksestasi tai alavireisyydestä, se on ikäänkuin virheellistä aivojen tuotosta. Mitetipä: ilman näitä läpikäymiäsi rankkoja kokemuksia maailmankuvasi oli varmasti erilainen?? Positiivisempi jne.??? Maailma ei ole muuttunut vaan sinun käsityksesi maailmasta on muuttunut. Kokemuksesi ovat sen muuttaneet. Mutta: voi käydä toisinkin päin! Jos nyt sitkeästi roikkuisit siellä mielenterveystoimistossa, huomaat että pikkuhiljaa pelkkä kuulluksi tuleminen ja itkeminen helpottaa. Usko minua! En viitsi edes kertoa mitä olen mennyt läpi, mutta vain ja ainoastaan nämä keskustelut ja terapia ovat auttaneet. Eräänä päivänä jaksoin jo jopa nauraa...ihan spontaanisti.
Ja Sinisilmä: ihminen voi asioille vain minkä ihminen voi!!! Älä syytä itseäsi mitä on tapahtunut vaan ajattele että nyt sinun aivosi tuottavat vääristynyttä tietoa joka ei pidä paikkaansa. Et sinä ole paha, sinulle on tapahtunut vain inhimillisesti katsoen liian rankkoja asioita. Niistäkin kyllä selviää, mutta työtä se vaatii....
Kirjoita jos jaksat, yritän luurailla sinua välillä täältä! Jaksamista Sinisilmä, olet ajatuksissani ja lähetän sinulle suojelevia voimia...ajatukset muuttavat maailmaa!
PS: Ennustajille en sinua olisi kyllä neuvomassa: jotkut ehkä näkevät jotain mutta elämäänsä ei kannata niiden varaan laittaa! Sitäpaitsi nämä ennustukset ovat usein itseään toteuttava lausuma, joka perustuu alitajuntaan ja sen vaikutukseen tulevaan.
Olet oikeassa että apu jonka saan tuntuu toisinaan vain asioiden uudelleen käymiseltä läpi joka ei todellakaan ole helppoa vaikka tietää sen että näin nämä asiat muuttavat merkitystä eli tarkoitan sitä että kun puhun ja puhun ja kerron asioista joita päässäni liikkuu saavat ne uusia muotoja eivätkä näytä niin karmeilta, mutta
joskus tuntuu kuin haluisi sulkea koko tarina ja tapahtuma lippaan ja unohtaa kaikki tapahtunut ja ne ikävät kokemukset saisi vain levon ja rauhan edes vähäksi aikaa eikä siihen ole paljon vaihtoehtoja.
Elämä jatkuu ja tuo tullessaan uusia asioita mutta kun ei ole saanut edes mennyttä elämää käsiteltyä miten ihmeessä ehdin kokea ja nähdä tulevaa se vain jotenkin vilahtaa silmieni edestä ja minä toimin kuin robotti eli tarkoitan sitä että selvittäessäni terapiassa päätäni ja ajatuksiani ei minulle jää muistikuvia tästä hetkestä muuta kuin se että yritän selvittää omaa itseäni ja tunteita, joka tuntuu koko päiväiseltä työltä josta ei pääse vapaalle vaikka haluaisi.
ollappa on ja off nappi jota painaa jotta saisi voimia jatkaa elämäänsä kunnon lepäämisen jälkeen.
Mutta näin ei ole ja elää täytyy haluaisi tai ei tähän ei ole helppoa ratkaisua eikä oikotietä sen tiedän jospa vain tietäisin jonkun asian jota kohden jaksan taistella vielä tätä elämää,
En ole yksinäinen ja minulla on paljon ystäviä joille voin puhua asioista jotka mieltäni vaivaa ja siksi tuntuukin niin raskaalta etten silti oikein tunnu pääseväni jaloilleen, olen vain niin suunnattoman väsynyt olemaan vahva ja kestävä ja rohkea haluaisin vain piiloutua jonnekkin minne kukaan ei osaa tulla minua etsimään ja olla vain ilman vastuuta ja huolia tulevasta päivästä ja tulevaisuudesta. Pitäisin huolta vain itsestäni ja keräisin voimia.
olet jo aika pitkällä huomaan!
Jos alat jo kyllästyä kelaamaan asioita alat olla voiton puolella. Puhuit aivan kuin minun suullani, minullakin oli tuo vaihe jo, ja aina uusia asioita tulee käsittelyyn...kun edellisen saa jotenkin kasaan se antaa tilaa taas uuden surun tai ahdistuksen tulla pintaan. Mutta: yhtäkkiä huomaan että joku aihe on jo käsitelty, se ei enää aiheuta minussa tunnereaktiota. Se on sulanut pois, aiheuttaen enää satunnaisesti surua minulle.
Sinisilmä, tietäisitpä miten paljon ihmiset kantavat taakkoja mukanaan. Ja onnittelen sinua että olet lähtenyt kohti tuntematonta vaikka vuoria on ylitettävänä. Joku viisas ajattelija on sanonut että rakkaimmilleen pitäisi toivoa paljon murheita ja vastoinkäymisiä - jotta he kasvaisivat. Minusta kärsimys ei todellakaan jalosta, mutta minä ainakaan en koskaan olisi saavuttanut edes tätä tilannetta jos en olisi saanut näitä vastoinkäymisiäni. Minä uskon että kaikella on tarkoitus ja meitä, sinuakin siis, johdatetaan johonkin. Kasvuun ja todelliseen itsen kohtaamiseen. Väitän, että suurin osa ihmisistä poistuu täältä tuntematta edes itseään. He eivät edes ole uskaltaneet koskaan tutustua itseensä. Se sattuu, mutta kipua tarvitaan kasvuun ja nöyryyteen, armollisuuteen itseään kohtaan. Muutokseen, jotta voit tulla itseksesi ja jatkaa elämääsi sellaisena joksi sinut on luotu.
En tiedä lohduttaako tämä mitenkään sinua, halusin vain kertoa omasta "Via Dolorosastani" johon nämä elämänkriisini minut suistivat. Tänään olen ylpeä itsestäni ja olen huomannut että ihmiset kunnioittavat jotenkin minua eri lailla. Vaikka taloudellinen ja sosiaalinen asemani on surkea, nostan itselleni hattua ja olen ylpeä: minä selvisin! Kuivilla en ole vieläkään koska elämäni meni täysin uusiksi, mutta jotakin versoaa koko ajan. Olen oma itseni.
Se on saavutus, suostuin olemaan heikko ja avuton. Minä, joka aina olin vahva ja suorittaja. Sinulla oli varmasti samanlainen tausta, sillä juuri sellaiset ihmiset joutuvat liian suurien taakkojen edessä vielä kovemmalle kuin ne, jotka uskaltavat pyytää apua - ja olemaan heikkoja.
Sinulla on toivoa Sinisilmä, muista se joka päivä! Olet selvästikin oikealla tiellä vaikka esteitä onkin. Onnea matkallesi, lähetän edelleen sinulle hyvän matkan toivotuksia...