Olen melko tuore äitipuoli 15-v. pojalle. Asumme kolmisin minä, mieheni ja mieheni edellisestä liitosta oleva poika. Meillä menee pääsääntöisesti kolmisin varsin mukavasti, mutta sitten tulee näitä hetkiä kun en tiedä paikkaani. Pojan vanhemmilla on yhteishuoltajuus. Kuitenkin poika käy äidillään vain satunnaisesti vaikka välimatka kotiemme välillä on vain 10km. Vanhemmat kun ovat päättäneet, ettei poikaa pakoteta ja riepoitella kodista toiseen. on siis sanomattakin selvää, että kiinnyn poikaan koko ajan yhä enemmän. Autan läksyissä ym. Elämme ns. normaalia perhe elämää. Mutta kun on esim. vanhempain ilta, en olekaan tervetullut, koska pojan äiti haluaa mennä. Minullehan ei vanhempainilta kuulema kuulu... Teen kaiken raskaan ja myös mukavan työn arkena, mutta kun on jokin ns. kiva hetki oikea äiti ilmestyy ja saan väistyä. En tiedä miksi se sattuu aina. Mieheni kyllä ihmettelee exän käytöstä ja tukee minua täysin. haluamme pojalle parasta ja toivoisimme, että hän vietäisi enemmän aikaa äitinsä kanssa. Olisi meillekin kahdenkeskeinen aika välillä luxusta. Mitä äiti tekee tuollaisissa tilaisuuksissa kun ei kuitenkaan ole arkena koskaan paikalla? Kommentoikaa ihmiset.
oma paikka hukassa
tigru
542560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Meillä on ollut isäpuoli perheessä 10 vuotta. Omaa isäänsä lapset näkevät kun haluavat, pienenpinä säännöllisesti, nykyisin harvemmin. On sitten ollut tarhan, koulun tai harrastusten vanhempainiltoja tai juhlia, niin kyllä meidän perheestä aina on osallistunut 3 aikuista: Äiti, isä ja isäpuoli. Koskaan ei ole ollut ongelmia tästä kokoonpanosta. Kyllähän ne tilaisuudet kuuluvat myös sille puolikkaalle, joka on mukana arjessa.
Koita seuraavalla kerralla, josko mahtuisitte kaikki samaan tilaisuuteen. Ja jos osallistut näihin tilaisuuksiin, on se myös viesti pojalle, että todella välität hänestä ja hänen elämästään.
että käytetään hyväksi. On vaikea luovia hyväksikäytön ja oman itsenäisyyden välillä ilman loukkaantumisen tunnetta. Mutta hienoa on tossa se että miehesi ymmärtää sinua. Ehkä se avain helpotukseen sullekin olis yrittää ymmärtää sitä äitiä, voit silti pitää välimatkaa ja huolta itsestäsi..., jotenkin näin ?
vain siellä jossakin...oikean äidin paikka on juhlissa kunniapaikalla sillä olet tullut myöhemmin eikä asemasi edellytä mennä äidin yläpuolelle, vaikka kaikki nyxit kuvittelevat olevansa siinä ykkösiä...voitte järjestellä siellä kotianne ette näytä siltä kuin olisitte vain hyvän elämän perään vaan että teette jotakin...
...epävarma, pieni pieni ihminen.
Ketkähän täällä niitä epävarmoja on? Taitaa kuulla ne pikku lumpukat kuule olla epävarmja rikkoessa toisten perheet! Epävarma ihminen ei käyddäydy noin, vaan etsii itselleen vapaan mihen ja rakentaa siitä itselleen elämän, eikä valtaa mitättömillä ansioillaan toisten valmista!
Niin!
...että nämä "pikku lumpukat" ovat epävarmuudessaan kuitenkin niin mahtavia ja suuria olentoja, että voivat tuosta vain vallata miehen (jolla ei siis ole omaa tahtoa) ja vieläpä rakentaa oman elämänsä toisen päälle? Huuuui... varokaamme sellaisia noitavaltijattaria, ei ihme että pelottaa, kauheita olentoja ovatkin, petoja suorastaan. Oletko muuten lukenut runon riipijöistä, löytyy otsakkeen: Palstan kirjoitusten "innoittamana" alapuolelta.
Olet tainnut unohtaa sen tosiasian, että EROONUT MIES on myös vapaa avioitumaan uudestaan.
Kirjoitit kyllä vähän ristiriitaisesti, mutta taisit tarkoittaa, että jos EI ole epävarma, niin etsii itselleen vapaan miehen ja rakentaa siitä itselleen elämän. Miksipä et tekisi niin? Sen sijaan että tuppaat katkeraa nenääsi toisten parisuhdeasioihin. Saattaisi olla itsellesi palkitsevampaa.
Niin!
NIIN!!
mutta kun koko ajan on ollutkin niin että mies on jo varattu ja sitten ollaan niin euroopan omistajia ja hyviä kun ex. vaimo ei kelpaa mutta uusi on mukan parempi..ja sitä paitsi jos alat seurustelemaan naimisissa olevan kanssa sinun on hyväksyttävä hänen jo eletty elämä...valitettavasti et enää ole koskaan se ainut...se on realismia ja ala hyväksyä...
...kanssa seurustelisi? Eronnut mies on vapaa mies, naimisissa oleva ei. Eronnut ja lapsia tehnyt mies on edelleen vapaa parisuhteeseen, osa hänen ajastaan ja rahoistaan vain kuluu jo tehdyille lapsille, mikä on ihan oikein. Se on realismia.
Kommentoin sen verran, että tottakai sinä menet miehesi kanssa "poikanne" vanhempain-iltaan. Ex menee tai on menemättä, sen hän päättää itse. Mutta te olette miehesi kanssa "poikanne" lähihuoltajia yhdessä. Tsemppiä teille!
Eihän puolikkaat yleensä ole mitään! Lapsella on omat vanhemmat ja tärkeät sellaiset. Se mitä lapsen vanhemmat haluaa on sinun pakko tyytyminen. Ei sulla ole siihen sanomista.
Mitä raskasta on 15 vuotiaassa nuoressa? Mulla on niitä kolme kappaletta teinejä ja täysin itsenäisiä. Ruokaa laitan samalla kuin itselle, mihelle ja pienemmille! Läksyt tekevät itse, ei nuoret mua paljon joka hetki tarvi.
Vanhempain ilta on kuten nimikin sanoo, vanhempain ilta! On kumma kun yksinkertaisia asiota jotkut eivät sitten ymmärrä. Lapsen äiti ja isä määrää, miten hoidetaan lapsen asiat ja kellä on hänen maailmaansa asiaa. Hyväksy se niin olosi helpottuu eikä katkeroidu entisestään.
näitä koulunsa keskeyttäneitä kirjoitustaidottomia exiä...
Jos sinulla kerran on liuta lapsia ja vielä uusi MIESkin, niin mitä teet täällä mollaamassa "puolikkaita"? Itselläsihän on kotona myös sellainen. Mitä miehesi tykkää siitä että nimität häntä "puolimieheksi"?
Kyllä mulla on ihan kokonainen mies! Mistä sä niin luit et nimitän miestäni puolikkaaksi? Sama mies ja kaikkien lasten isä!
Ensinnäkin, jos äiti ei kuulu arkeen, niin joku sen äidin tehtävät hoitaa.... siis äitipuoli.
Minä itse 15 vuotiaan äitinä voin sanoa, että vaikka poikani onkin itsenäinen, niin onpahan silti perään katsomista, pyykkiä, ruuanlaittoa, kuskaamista, kuuntelemista, neuvomista jne.
Kyllä se äitipuolikin tästä työstä ansaitsee arvostuksen. Ja mitäköhän se äiti siellä vanhempainillassa keskustelee lapsestaan, kun ei hänen kanssaan arkea elä. Keskustelujenhan pitäisi olla vuorovaikutusta.
Mitä puolikkaat kertoo toisten lapsista? Arvailuja ja pelkkiä oletuksia! haukkuvatpa vielä päälle, kuin ovat kauheita ja haisevia! Järkkyjä juttuja mitä täällä on lukenu, et oon onnellinen et meillä on kaikki kokonaisia. l
Lapsetkin ovat onnellisia ja fiksuja, kun ei kaikenmaailman taateliaivot härää heidän ympärillään. Ja sehän on selvä että normaalissa perheessä kaikilla on hyvä olla.
Ei puolikkailla ole mitään sijaa arvostuksen kanssa. Ensin heidän tulee oppia arvostaan lapsia ja heidän äitiään. Arvostus täytyy ansaita, ei sitä mistään oteta ilman syytä. Ostaa toki voi, mutta se on jo taas eri juttu.
kaikki olla teillä ihan niinkuin kirjoitat.... Jos sinulla on kaikki hyvin perheessäsi, miksi purat katkeruutta ja vihaa asiassa joka ei sinulle kuulu,ja josta et tiedä mitään. Nauti perheestäsi, jos sinulla sellainen on.
Alkuperäinen kirjoittaja vaikutti fiksulta, mutta sinä kommentteinesi et!
isoakin kulkijaa...
tuo kirjoittaja jolle vastasit, lienee se kuuluisa "annukka" jälleen kerran.
Se tässä ihmetyttää ja kummastuttaa, miksi näiltä, jollekin TODELLA TÄRKEILTÄ, palstoilta ei saada poistetuksi moista häirikköä, provosoijaa, mitä nimeä hänestä sitten käytetäänkään.
Mitäs äiti sitten hajoitti perheensä ja lähti turkkilaisen matkaan, jos kerran on niin helvetin hyvä vanhempi? Jätti mukulansa niiden isälle, otti ja läksi. Ei kaikki äiditkään ole niitä pyhymyksiä.
..asiat. Jospa olisikin enemmän niitä entisiä, jotka nimenomaan lastensa edun mukaisesti toimisivat asiallisesti, sen sijaan että kynnet verillä roikkuisivat kiinni jossain vanhassa, mistä eivät uskalla irroittaa, koska pelottaa niin hirveästi olla omillaan, tulla onnelliseksi itsestä lähtöisin ensin, sitten vasta yhdessä jonkun kanssa. Epäonnestaankin voi pitää niin he*vetin piukkaan kiinni, ettei ikinä ole sijaa oikean onnellisuuden tulolle. Tällaista olen tuttavani kohdalla saanut seurata, itkua vääntää menneen rakkautensa perään, enkä enää taida jaksaa kuunnella sitä samaa valitusta vuodesta toiseen.
Niin kuvitellaan että äidit roikkuvat vielä ex miehessä kiinni. Mutta totuus on se että kun on yhteishuoltajuus, äidit toivovat myös isän osallistuvan siihen vastuuseen. Sillon jos niin ei käy että isät omasta aloitteestaan hoitavat velvollisuutensa, on äidin siihen puututtava, ja se vaatii yhteydenpidota isään. Siitä sitten kuvitellaan, että se on roikkumista, ja ties mitä??
Miehet kun yleensä eivät tee omasta aloitteesta juuri mitään mikä heitä rasittaa. Jopa avioliitonaikana heitä joutuu käskemään useaan otteeseen kotitöihin.
Ihmiset, jotka eivät osaa erottaa roikkumista ja asioihden hoitoa toisistaan, pitäköön suunsa kiinni.
Itselläni oli juuri tälläinen mies. Nyt sama tilanne jatkuu. Aina saa soitella ja viestittää ja muistuttaa. En todellakaan roiku enkä soittais jos ei olis pakko. Enkä kauaa enääjaksakkaan. Aikuisen miehen täytyy osata huolehtia omista asioistaan ja sopimuksistaan, jos ei osaa, etsiköön itselleen äidin joka huolehtii.
kun ex-miehelle ilmaantuu se kuuluisa "uusi nainen".
kuka uskoo ketäkin
Juu varsinkin silloin kun uusikko ilmestyy, niin silloin niitä saakin vasta kalastaa hoiteleen velvollisuuksiaan. Se on ikävä tosi-asia.
No mitas sina (saatanan) KOKONAINEN talla palstalla vingut?? Tama palsta on tarkoitettu UUSIOPERHEILLE ja niiden jasenille!!
Taas yksi besser wisser!
Mitä hemmettiä nämä "äärettömään onnelliset ydinperheelliset" täällä oikein kitisevät jos kaikki on muka niin täydellisen upeasti heidän elämässään??? Näköjään paskaa jauhetaan ihan pokkana...
yritä ymmärtää sinun tehtävä ei ole kasvattaa vaan olet siinä tukemassa se on lapsen isän tehtävä ja äiti on äiti. ammattiihmisen mielipide joka on myös äiti ja avioeron käynyt nähnyt miten nykyinen yrittää olla h.....muka parempi kuin minä.
nuo oli niitä valituksia kun koko maailma ei huoraajan edessä kumarrakkaan ja hyvä niin on muutakin arvomaailmaa...onneksi en arvosta tippaakaan sellaisia suhteita joissa mollataan ex. puolisoa ja itse ollaan syy päitä siihen mihin toinen joutui....miettikääpä mitä teittee vai osaatteko edes?
Totta, siinä vaiheessa kun avioerosta on kulunut pitkälti toista vuotta ja ex-vaimo saa vihiä, että miehellä on uusi kumppani katsottuna, niin alkaa todellinen ralli. Puhelin soi lakkaamatta iltaisin ja ex-vaimon tarpeet ovat mitä moninaisempia.
Seuraavaksi käytetään lasta *kaupulana* ja kiristetään ex-miestä. Lapsi ei saa viettää isänsä tapaamisviikonloppuja uudessa kodissa, koska äiti ei tiedä minkälainen nainen hänen lastaan hoitaa??!!
Hei äidit, jotka olette huolissanne kullanmuruistanne, muistakaa, että isä on se ensisijainen lapsenne huoltaja tapaamisviikonloppuina, ei se uusi kumppani, jos tämä asia sattuu huolestuttamaan teitä.
Aivan, ISÄ on, mutta siihen tapaamisviikonloppuun ei kuulu ne NAISET! Kukaan viisas aikuinen EI lähetä lasta ihmisen luo jota ei tunne! En minä ainakaan uskaltaisi. Juu tietysti isi on siinä, mutta vähät se välittää, kuin on täällä huomattu!
Todella täytyy olla huolissaan kullanmuruista, pakko! Kunnon isä ottaa lapset luokseen YKSIN, ja lähettää ne uusokit hemmettiin siksi aikaa, jos vähänkin haluaa olla lastensa kanssa ja välittää heistä.
Ai et lasta ei voi tuntemattoman hoitoon antaa..kuinkas hyvin olet opetellu tuntemaan hoitotädit tarhassa ennen ku lapses sinne veit,ja opettajankin kanssa varmaan tapasitte usein ennen koulun alkua.. = )
Jotain rajaa näihin kommennteihin..
Tuskin se mies aivan kamalaa naista on itelleen hommannu,onhan se sutki joskus huolinu..
Miettikää des minkälaisen esimerkin lapsillenne annatte,eiköhän nyt suvaitsevuus ole yks tärkeä asia mitä lapsille tulis opettaa..
Ei ne lapset kyllä siitä uudesta välitä,mut eipä kaikki lapset omistakaan vanhemmista tykkää.
Ja kasvaa ne lapsetkin joskus aikuisiks,osaavat sit kyllä ajatella itse ja huomaavat monia asioita mistä ehkä ovat jääneet paitsi äidin mielivaltaisten asenteiden takia..
Lapset ovat kyllä jo pienestä asti sen verran fiksuja et osaavat ihan itse valita ihmiset kenestä pitäät ja kenestä ei,antakaamme heille itselle mahdollisus päättää..
Sulla kyllä kelluu tosi pahasti. Sinun mielestä olisi uuden aviopuolison lähdettävä *ulkoruokintaan* siksi ajaksi, kun miehen lapsi vierailee isän ja tämän uuden vaimon yhteisessä kodissa.
Toiseksi, miksi puhut NAISISTA monikossa, jos on uusioperhekysymyksessä, ei täällä ole kun yksi nainen. Sinun sairaaloinen mustasukkaisuutesi ja omistuksenhalusi saa sinut uskomaan, että miehelläsi olisi haaremi täällä uudessa kodissa.
Voin keroa sinulle, että elämme täällä ihan tavallista riidatonta ihanaa perheelämää ja lapsesikin on tervetullut tänne joka toinen viikonloppu.
Meillä ainakaan ex-muija ei sanele sitä miten mun ja uuden vaimoni kanssa eletään. Molemmat ollaan paikalla kun lapset tulee ja yhdessä vietetään viikonloppua koko porukka, siihen ei exällä ole mitään vikisemistä. Eikä tule olemaankaan. Ei tulis mieleenkään lähettää vaimoa minnekään siksi aikaa kun lapset on täällä. Olet ihan pimeä tyyppi.
Onko sun entisellä miehelläs tosiaan monta muijaa samanaikaisesti kun puhut tuohon tyyliin??? Eli monikossa "naiset"...???!!!
Saapi olla vaik kuin tervetulleita, mutta kiitos ei! Lapeni ei kaipaa naikkosia. Jos isi ei sen verran lapsistaan tykkää ja arvosta heitä, olkoot yksin tai sen haaremnin kanssa.
En ikinä voisi alistaa lapsiani moiselle asialle. Eivätpä itsekkään varmaan kestäisi ajatusta moisesta muorista, ovat sen verran fiksuja nuoria.
Eiks eronneet miehet ole vähän kuuluisia siitä, että vaihtaa naista kuin paitaa. Yks kun lempaa on toinen jo kulman takana. Lapsiakin tehdään kaikkien naisten kanssa, et on aina paikka mihin mennä kun yhden kans tulee riita. Näin olen käsittänyt.
Eivät ainakaan äitiinsä ole tulleet, fiksuuden suhteen. Edelleen keskustelet monikossa NAISISTA/HAAREMISTA. Todellinen sekopää taidat olla. Mutta omapa on asiasi/asenteesi. Jos itse ole katkera, niin älä kuitenkaan siirrä sitä katkeruutta lapsiisi. Avioerossa eroavat aikuiset, eivät lapset.
Onnea valitsemallasi tiellä.
eronneista naisista, jotka lykkäävät muksua kaikkien vastaantulevien äijäraukkojen kanssa. Jos vaikka joku ukko jäis nalkkiin ja elättämään koko pesuetta...
Tässä on juuri malli siitä, miten lapset pakotetaan hyväksymään isin uudet ämmät sekä kaikki mitä iskä sanoo!
Lasten äitiä haukutaan muijaksi, ja uutta ämmää vaimotellaan! Ei ihme että tollasissa perheissä kasvaa juuri niitä psyykkisesti sairaita nuoria, ja ongelma lapsia koulussa. Yleensä ne on niitä lapsia, joilla koti olot ovat tuon suuntaiset, ettei tiedä missä ensi yön viettää, ja kuka ensiviikolla ruokkii. Sitten kun vielä neljä ns. aikuista sählää yhdessä tehden eri sääntöjä, niin johan siinä sekasin menee puurot ja vellit. Tossa tiassa olisi paras jättää lapset äidin luokse kjokonaan, joka varmasti on se pätevämpi ja rakastavampi. Miehille tärkeintä on vain ne uudet vaihdokit.
Vaimoja saa olla vain yksi suomen lain mukaan, eli sinä et enää sitä ole, jos sinusta on erottu, sen sijaan uusi puoliso voi olla. Tekeekö tosiaan noin kipeää, että mies on onnellinen uuden VAIMONSA kanssa? Olet varmaan taas se ydinperheen "äiti", jonka vanhemmat eros kun olit teini, ja sille asteelle sitten jäitkin koska annoit itsesi myrkyttyä. Sille, että isäsi ei halunnut koko elämäänsä jatkaa onnettomana äitisi kanssa. Lapsista et näköjään ymmärrä mitään. Ehkä se johtuu siitä, että olet yhä itsekin lapsi järjeltäsi.
Minä en ole rikkonut nimittäin mitään. En minäkään arvosta tippaakaan sellaisia suhteita, joissa mollataan ex-puolisoa, kun jokaisessa on syynsä. Syytöntä on turha hakea, jos sille linjalle lähdet. Peilistä voi löytyä monta vastausta, jos sitä ei ole tullut rikottua nimittäin...
kuvani on kivaa katseltavaa...ja symboolisesti voi vastauskin löytyä...hyvä ettet ole rikkonut kunhan hyväksyt ex. puolisosi entisen elämän voi olla tulevaisuuttakin mutten koskaan mitätöidä ex. puolisosi entistä elämää sillä hän varmasti lukemattomia kertoja sanonut rakastavansa häntä et ollutkaan ainut vaikka puolisosi vaikka muuta sanoisikin tiedänpähän vain...
Anteeksi nyt, mutta tekstistäsi ei ota millään tolkkua esiin. Mutta vastaan nyt kuitenkin:
A)en ole rikkonut mitään
B)ei tuota ongelmia hyväksyä mieheni elettyä elämää, onhan sitä itsellänikin
C)minusta on tärkeää, että mieheni ja hänen lastensa suhde toimii, muutoinhan hän olisi onneton
D)mieheni ex on ihan ok nainen, joka huolehtii hyvin lapsistaan
E)kun aloitimme seurustelemaan mieheni kanssa, selvitin hyvin tarkkaan hänen tunteensa, kysyin myös mitä exästään ajattelee - palaisiko yhteen jos voisi. Mieheni oli huojentunut avioliiton loppumisesta, mönkään oli mennyt molemmista johtuvista asioista, ja ero tehty yhteispäätöksellä. Minkäänlaisia rakkaudentunteita exää kohtaan ei ollut - enhän minä sellaisen miehen kanssa olisi aloittanut mitään, joka jotakuta muuta rakastaisi.
F) päivä, jolloin sanoimme mieheni kanssa toisillemme "tahdon" on meidän molempien mukaan ollut elämämme onnellisin päivä tähän saakka.
Toivottavasti sait tolkkua ;)
sanot sinä mitä tahansa. Ja onko siellä uusi nainen miehen luona, se ei sulle kuulu, koita jo ymmärtää. SINÄ et enää elä ex-miehesi kanssa yhteistä elämää. Miksi sinä et voi jo lopettaa katkeruuttasi, ja elää omaa elämää.
käytökselläs lapsistasi ei tule normaaleja, ikävä kyllä. Lasten omimisella ja exän mollaamisella saavat tosi aikuismaisen mallin elämään, vai?? Et kovin pätevältä kuullosta!
Vaikka lapsi viettää suuren osan ajasta toisen luona niin vastuu lapsesta säilyy silti vanhemmilla. Näin ollen on luonnollista että etävanhempi myös osallistuu näihin - onhan se lapsi edelleen hänen vastuulla ja kyse on hänen lapsesta. Vanhempainkokoukset ovat kai aika ikäviä velvollisuuksia ja hyvä on että äiti huolehtii niistä omalta osaltaan.
Miten muuten äiti voisi olla läsnä pojan arjessa - asumalla teidän luona? Sitäkö te haluatte? Pojalle on varmaan tärkeää että äiti huolehtii myös etänä.
ex. kyllä mollataan mutta vaikeutetaan kaikki mahdollinen tapaaminen...elämää nähnyt...
ole mahdollista että samaan tilaisuuteen menee sekä äiti että äitipuoli? Miten se muka on jommaltakummalta pois, jos toinenkin osallistuu niihin? Kun kerran molemmat kuuluvat lapsen arkeen ja juhlaan, niin suokaa lapselle se onni, että huolehtivat aikuiset voivat olla samassa huoneessa yhtä aikaa.
Onko isä sitten niin saamaton nyhverö ettei pysty näistä huolehtimaan ja sen takia pitää laittaa omaa puolisoa hoitamaan näitä? Varmaan aika noloa lapsellekin jos hänellä sellaiset "vanhemmat" jotka jättävät hommat ulkopuolisten hoidettavaksi.
Kauhee ajatus et se toinen nainekin menis johonkin lapsen kouluun vanhempain iltaan! Lapsi parka häpäistyis aivan kokonaan,jokuhan vois kuvitella et ne naiset ois lesboja! Et sil lapsel olisi sellaiset vanhemmat! Kauhee ajatus.
Sen verran täytyy ajatella lasta, että asiaan kuulumattomat ihmiset ei tunge koska, lapsen asiat eivaät todellakaan kuulu muille kuin vanhemmille!
Olipa todella törkeästi sanottu! Minä kyllä käyn ystävättäreni kanssa lapseni vanhempainillassa. Meille on yksi lysti mitä muut vanhemmat ajattelevat ja jos ovat yhtä ahdasmielisiä ja typeriä kuin sinä, niin sellaisten kanssa emme välitä olla edes tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko. Kommenttisi oli varmaan olevinaan huumoria, mutta mielestäni olet todella lapsellinen.
Sitäpaitsi lapsen asiat todellakin kuuluvat niille ihmisille, jotka hänestä päivittäin huolehtivat, oli sitten kyseessä isä/isäpuoli tai äiti/äitipuoli. Lapseni isä ei ole osoittanut mitään kiinnostusta jälkeläiseensä enkä näinollen odota hänen osallistuvan myöskään koulun ym. tilaisuuksiin. Pelkkä biologinen vanhemmuus ei riitä.
Ja höpsis, vain vanhemmat, jotka eivät yksinään selviä lapsistaan ja jaksa heitä hoitaa, työntävät heidät toisten vastuulle.
Nyt ei opllut kysymys opettajista ym. aikuisista vaan näistä naikkosista, jotka tunkevat itsensä jokapaikkaan.
Minä en voisi kuvitella että meidän lasten asioista tietää muut kuin ne joiden haluan ja pitää tietää. Kellään ulkopuolisella ei ole oikeus utsia asioita ja levitellä ympäriinsä vähän omaa lisättyä tarinaa seassa.
En varsinkaan, jos eroaisimme, ja uusia naisia ilmestyi kuin sieniä sateella. Johan siinä yksutyisys on todella vaarassa lapsilla.
sanonut, että poika asuu hänen ja isänsä luona. Eli ei sinne vanhempainiltaan ole tunkemassa joku naikkonen, vaan pojan arjessa mukana oleva äitipuoli.
Eriasia on jos lapsi käy isällään jokatoinen viikonloppu, ja siellä on äitipuoli.
Tässä tapauksessahan äitipuoli todennäköisesti tietää pojan arjesta paljon enemmän kuin äiti. Itsekin etä-äitinä tiedän, etten tiedä kaikkia läksyjen tekemiseen liittyviä asioita, en kokeisiin lukemisia, en tiedä kaikkia myöhästymisiä, en tiedä kaikki pieniä sanomisia kotona jne. Äitipuoli tietää, ja suon kyllä hänelle mahdollisuuden osallistua niihin tilaisuuksiin, joihin itsekin menen. Tytär on 15 ja kertoo minulle tietysti itselleen tärkeät asiat, mutta paljon varmasti jää kertomatta. Näin se vaan on, kun en siihen arkeen kuulu.
En saata käsittää, miten lapsen oma äiti voi olla noin piittamaton?! En voisi elää, jos en olisi oman lapseni tärkein henkilö, se henkilö,joka on vastuussa lapsesta ja ohjaa elämään! En ikinä voisi sysätä lastani vieraalle, ja itse tietäisin lapsestani vähän tai en mitään! En voisi kuvitella, että lapseni tulisivat vain käymään luokseni ja kertoisivat joitakin asioita. Tiedätkö, mulla tuli aivan tuskan hiki, kun edes ajattelen mitä kerroit.
Kyllä ihmettelen isiäkin jotka niin tekevät että unohtavat omat lapsensa. Vaikka vain kuvittelen, tuntuu aivan ällistyttävältä ja pelottavalta.
Kyllä mun ymmärrykseen kuluu, että kenen ovat lapset heistä huolehtikoot. En voisi jättää lasteni lapsuutta näkemättä, menettäisin todella paljon. En voisi kuvitella että sen tekisi joku vieras, joka ei edes ole sukua! Voi veljet, täytyy ssanoa, että kuka tuon kaiken hyväksyy, ei ole lapsiaan milloinkaan ansainnut. Sori jos sattuu, mutta en vain pysty käsittämään ja hyväksymään.
Ensinnäkin, olen tyttärelleni varmaan hänen tärkein läheisensä, äiti! Ja hän minulle tärkeä. Se miksi hän on asunut isällään nyt vuoden on pelkästään opintoihin liittyvä juttu, ja sopii meille kaikille tässä tilanteessa. Toinen vaihtoehto olisi ollut hommata oma asunto... ei hyvä ajatus minusta. En siis ole hylännyt lastani, tai poistunut hänen elämästään. Olen siis ollut lähiäiti 14 vuotta, joten suhde on kunnossa. Isä tottakai on vastuussa ja huolehtii ja kasvattaa tytärtään, samoin minä. Tytärtäni näen montakertaa viikossa ja juttelen puhelimessa vähintään kerran päivässä.
Se mitä tarkoitin oli se, että en tiedä kauanko hän lukee illalla kokeeseen, en tiedä onko jonain aamuna nukkunut pommiin, tai montako perunaa on syönyt. En tiedä läheskään kaikkia asioita, toisaalta ei ne lähiäiditkään kaikkea tiedä. Äitipuoli todennäköisesti tietää joitain pikkujuttuja, mitä minä en.
Kun kerran tyttäreni asuu isänsä ja tämän naisen kanssa, koen että se on myös hänen perheensä. Minä äitinä en koskaan menetä paikkaani äitipuolelle, enkä kuvittele hänen ottavan vastuuta kasvattamisessa, mutta hän on siinä mukana. Miten äitipuoli voisi olla ilmaa, jos kerran saman katon alla asutaan?
Helppoa tuomita ilman, että tietää asioista yhtään mitään. Joten metsään meni ainakin tässä tapauksessa!