Olen juuri kirjoittamassa novellia. Yritän olla tekemättä siitä liian pornograafista, joten haluaisinkin tietää alkukommentit, mitä kannattaa muuttaa ja miten kannattaa kehitellä tarinaa eteenpäin.
Tässä kuitenkin aloittamani alku kyseisestä novellista:
_________________
– Niele! Huusi Petteri. Janita, joka oli iältään kolmetoista, huusi tuskissaan kun hänet pakotettiin nielemään spermaa. Petteri, tämä punatukkainen kaksikymppinen, joka rakasti teinityttöjä. Ei niinkään tunteellisesti, vaan hänen rakkautensa teinityttöihin kuohui vihaa. – Helvetin huora, jos minä sanon, että nielet niin sinä myös nielet! Karjui Petteri Janitalle. Petteri oli löytänyt Janitan ”Stokan” pihalta. ”Stokan” piha oli vakio-oleskelupaikka juopotteleville teineille. Petteri ei inhonnut niinkään tavallisia teinejä, vaan ns. pissiksiä. Petteri oli koulukiusattu pissiten puolesta, silloin kun hän kävi vielä peruskoulua. Kirkuvat, solvaavat sekä kiroilevat pissikset, nämä helvetilliset pedot.
Janitan silmistä valui pisaroita, hitaasti ja meikistä tahmaisina. Petteri oli sitonut Janitan paksulla ”hirttonarulla” sänkyynsä kiinni. Petteri oli vannoutunut gokkunin ja bukkaken ystävä, joten näitä hän ei jättänyt huomiotta. Petteri oli ”repinyt” Janitan paljaaksi, vielä kun Janita oli unessa, unessa jonka oli aiheuttanut tyrmäystipat. Petteri masturboi samalla puuduttaen Janitan kehoa ja klitorista. Janitan keho oli vasta kehittymäisillään, häpykarvojakin löytyi jo luvattoman paljon. – Olen kohta tulossa, huusi Petteri Janitalle. Janita heilutteli päätään näyttääkseen vastenmielisyyttään Petteriä kohtaan.
Petteri tarttui Janitaa kurkusta kiinni niin, että Janitan kurkku avautui ammolleen. Juuri tällä hetkellä Petteri heitti lastinsa tämän pissiksen suuhun. Janita alkoi sylkeä Petterin elämänsiirappia pois suustaan. – Näinkö sinä kohtelet minua? Senkin feministi, karjui Petteri raivoissaan. – En ole antanut lupaa sinulle sylkeä spermaani pois, Petteri huusi matalalla ja kylmällä äänellään. Janitan alkaessa myös kakoa, jatkoi Petteri: – Kyllä minä sinut nielemään opetan, helvetin feministi. Sen minä totta hitossa vielä teen… Siitä sinä et paitsi jää, kuului Petterin jo rauhalliseksi muuttunut ääni.
Petteri jätti Janitan sidottuna sänkyyn, jossa hänen itse kuului nukkua, ja meni pitkälleen samassa huoneessa olevalle sohvalle. Petteri sulki silmänsä ja kuunteli Janitan hiljaista itkentää: – Niin suloista, niin kiihottavaa… Työni tulee korvaamaan kaikki kulut jotka pissikset ovat aiheuttaneet minulle, näissä mietteissään Petteri nukahti.
– Herää, huutaa Petteri. Janita avaa hitaasti silmänsä, silmät joista näkee Janitan toivovan tämän kaiken olevan pelkkää pahaa unta. Petteri heräsi jo aamutunneilla, kello 05.34. Vaikka Petteri olikin nukkunut vain viisi tuntia, oli hän kuitenkin yllättävän pirteä, kiitos Petterin silmittömälle raivolle pissiksiä kohtaan. Petteri oli siirtänyt Janitan ullakolle, ullakko joka muistutti ennemminkin pientä makuuhuonetta. Sänky, pöytä ja kaikki oleellinen löytyi tästä ”huoneesta”, tämän kaiken vaivan oli nähnyt Petteri itse. Petteri oli jo viikkoja ennen tätä tapahtumaa siirtänyt sängyn ja muita oleellisia tavaroita ullakolleen.
– Toin ruokasi, lausui Petteri, laskien samalla lautasen pöydälle. – Tosin minä joudun syöttämään sinua, joten sinun täytyy tottua siihen. Janita tuskin edes tajusi mitä on tapahtunut, tyrmäystipat olivat poistaneet kaikki eiliset tapahtumat hänen mielestään. Hän ei muista edes sitä, kun Petteri tarjosi Janitalle omenasiideriä. Petteri oli jo kuukausia seuraillut ”Stokan” pihaa iltaisin, hän oli tarkkaillut ja kirjoitellut muistiinpanoja, varaamastaan hotellihuoneesta. Petteri oli valinnut juuri sen huoneiston jossa olisi parhaimmat näkymät ”Stokan” pihalle. Olihan ”Stoka” muutenkin keskustassa.
– Missä mä oon, ja kuka helvetti sä olet, huusi Janita kimeällä sekä kysyvällä äänellä Peterille. – Sitä sinun ei tarvitse tietää missä olet, ja minua sinä voit kutsua… vaikka Petteriksi, sillä tulenhan minä hallitsemaan sinua juuri niin kauan kuin sitä itse haluan. – Ja nyt ole hiljaa, ja avaa suusi, jotta voisin syöttää sinua, lausui Petteri.
– Mä en varmasti syö mitään mitä sä tarjoot mulle, räyhäisi Janita. Petteriä alkoi hymytä, ja hän lausui kylmän rauhallisella äänellään: – No sittenhän et syö, mutta muista se, että minä en anna sinun kuolla. En tosiaankaan, sillä haluan pitää sinun kanssasi vielä hauskaa. – Ainiin muuten, en pidä yhtään karvoistasi, Petteri sanoi ääni kylmänä. Hän kaivoi taskustaan Zippon, sen jonka oli löytänyt Janitan farkkujen taskusta. Hän asetti Zippon Janitan häpykarvojen alapuolelle. – Mitä vittua sä teet vitun sairas pervo, huudahti Janita. Petteri katsoi Janitaa silmiin ja sanoi: – Tässä talossa ei hyväksytä feministien puhetta. Petteri vetäisi sytytysnappulaa, ja katseli miten Janitan häpykarvat leimahtivat tuleen. Janitan silmistä alkoi jo tipahdella pisaroita, ei tästä poltosta, sillä eihän karvojen poltto edes satu, vaan pelkästä henkisestä tuskasta. Petteri tokaisi kylmän viileästi tämän jälkeen: – Eipähän nuo enää minua tule häiritsemään, kasvaessaan takaisin, poltan ne uudestaan. Janitan poskia pitkin valui jo kyyneleitä, Petteri saarnasi Janitalle: – Minä menen nyt lepäämään, jos muutat mielipidettäsi syömisen suhteen, niin pyydä minut tänne ylös.
Tässä kuitenkin aloittamani alku kyseisestä novellista:
_________________
– Niele! Huusi Petteri. Janita, joka oli iältään kolmetoista, huusi tuskissaan kun hänet pakotettiin nielemään spermaa. Petteri, tämä punatukkainen kaksikymppinen, joka rakasti teinityttöjä. Ei niinkään tunteellisesti, vaan hänen rakkautensa teinityttöihin kuohui vihaa. – Helvetin huora, jos minä sanon, että nielet niin sinä myös nielet! Karjui Petteri Janitalle. Petteri oli löytänyt Janitan ”Stokan” pihalta. ”Stokan” piha oli vakio-oleskelupaikka juopotteleville teineille. Petteri ei inhonnut niinkään tavallisia teinejä, vaan ns. pissiksiä. Petteri oli koulukiusattu pissiten puolesta, silloin kun hän kävi vielä peruskoulua. Kirkuvat, solvaavat sekä kiroilevat pissikset, nämä helvetilliset pedot.
Janitan silmistä valui pisaroita, hitaasti ja meikistä tahmaisina. Petteri oli sitonut Janitan paksulla ”hirttonarulla” sänkyynsä kiinni. Petteri oli vannoutunut gokkunin ja bukkaken ystävä, joten näitä hän ei jättänyt huomiotta. Petteri oli ”repinyt” Janitan paljaaksi, vielä kun Janita oli unessa, unessa jonka oli aiheuttanut tyrmäystipat. Petteri masturboi samalla puuduttaen Janitan kehoa ja klitorista. Janitan keho oli vasta kehittymäisillään, häpykarvojakin löytyi jo luvattoman paljon. – Olen kohta tulossa, huusi Petteri Janitalle. Janita heilutteli päätään näyttääkseen vastenmielisyyttään Petteriä kohtaan.
Petteri tarttui Janitaa kurkusta kiinni niin, että Janitan kurkku avautui ammolleen. Juuri tällä hetkellä Petteri heitti lastinsa tämän pissiksen suuhun. Janita alkoi sylkeä Petterin elämänsiirappia pois suustaan. – Näinkö sinä kohtelet minua? Senkin feministi, karjui Petteri raivoissaan. – En ole antanut lupaa sinulle sylkeä spermaani pois, Petteri huusi matalalla ja kylmällä äänellään. Janitan alkaessa myös kakoa, jatkoi Petteri: – Kyllä minä sinut nielemään opetan, helvetin feministi. Sen minä totta hitossa vielä teen… Siitä sinä et paitsi jää, kuului Petterin jo rauhalliseksi muuttunut ääni.
Petteri jätti Janitan sidottuna sänkyyn, jossa hänen itse kuului nukkua, ja meni pitkälleen samassa huoneessa olevalle sohvalle. Petteri sulki silmänsä ja kuunteli Janitan hiljaista itkentää: – Niin suloista, niin kiihottavaa… Työni tulee korvaamaan kaikki kulut jotka pissikset ovat aiheuttaneet minulle, näissä mietteissään Petteri nukahti.
– Herää, huutaa Petteri. Janita avaa hitaasti silmänsä, silmät joista näkee Janitan toivovan tämän kaiken olevan pelkkää pahaa unta. Petteri heräsi jo aamutunneilla, kello 05.34. Vaikka Petteri olikin nukkunut vain viisi tuntia, oli hän kuitenkin yllättävän pirteä, kiitos Petterin silmittömälle raivolle pissiksiä kohtaan. Petteri oli siirtänyt Janitan ullakolle, ullakko joka muistutti ennemminkin pientä makuuhuonetta. Sänky, pöytä ja kaikki oleellinen löytyi tästä ”huoneesta”, tämän kaiken vaivan oli nähnyt Petteri itse. Petteri oli jo viikkoja ennen tätä tapahtumaa siirtänyt sängyn ja muita oleellisia tavaroita ullakolleen.
– Toin ruokasi, lausui Petteri, laskien samalla lautasen pöydälle. – Tosin minä joudun syöttämään sinua, joten sinun täytyy tottua siihen. Janita tuskin edes tajusi mitä on tapahtunut, tyrmäystipat olivat poistaneet kaikki eiliset tapahtumat hänen mielestään. Hän ei muista edes sitä, kun Petteri tarjosi Janitalle omenasiideriä. Petteri oli jo kuukausia seuraillut ”Stokan” pihaa iltaisin, hän oli tarkkaillut ja kirjoitellut muistiinpanoja, varaamastaan hotellihuoneesta. Petteri oli valinnut juuri sen huoneiston jossa olisi parhaimmat näkymät ”Stokan” pihalle. Olihan ”Stoka” muutenkin keskustassa.
– Missä mä oon, ja kuka helvetti sä olet, huusi Janita kimeällä sekä kysyvällä äänellä Peterille. – Sitä sinun ei tarvitse tietää missä olet, ja minua sinä voit kutsua… vaikka Petteriksi, sillä tulenhan minä hallitsemaan sinua juuri niin kauan kuin sitä itse haluan. – Ja nyt ole hiljaa, ja avaa suusi, jotta voisin syöttää sinua, lausui Petteri.
– Mä en varmasti syö mitään mitä sä tarjoot mulle, räyhäisi Janita. Petteriä alkoi hymytä, ja hän lausui kylmän rauhallisella äänellään: – No sittenhän et syö, mutta muista se, että minä en anna sinun kuolla. En tosiaankaan, sillä haluan pitää sinun kanssasi vielä hauskaa. – Ainiin muuten, en pidä yhtään karvoistasi, Petteri sanoi ääni kylmänä. Hän kaivoi taskustaan Zippon, sen jonka oli löytänyt Janitan farkkujen taskusta. Hän asetti Zippon Janitan häpykarvojen alapuolelle. – Mitä vittua sä teet vitun sairas pervo, huudahti Janita. Petteri katsoi Janitaa silmiin ja sanoi: – Tässä talossa ei hyväksytä feministien puhetta. Petteri vetäisi sytytysnappulaa, ja katseli miten Janitan häpykarvat leimahtivat tuleen. Janitan silmistä alkoi jo tipahdella pisaroita, ei tästä poltosta, sillä eihän karvojen poltto edes satu, vaan pelkästä henkisestä tuskasta. Petteri tokaisi kylmän viileästi tämän jälkeen: – Eipähän nuo enää minua tule häiritsemään, kasvaessaan takaisin, poltan ne uudestaan. Janitan poskia pitkin valui jo kyyneleitä, Petteri saarnasi Janitalle: – Minä menen nyt lepäämään, jos muutat mielipidettäsi syömisen suhteen, niin pyydä minut tänne ylös.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nngghh-nngghh-nngghh-öh-öh-öh-IIUUGGHHH!!! Ruisk! Ruisk! Ruisk!
Tosipissis ei nimittäin antaudu noin helposti, pissis vetää turpiin tuollaista Petteriä. Eli ainakin yksi nyrkkitappelukohtaus pitäis saada.
Herättäkää Sheriffi !!!!!!
Tarina kertoo 13 vuotiaasta.
Pedofiilit nurkan taakse ja niskalaukaus.
Kopio tarinasta on jo lähetetty Suomen poliisille tutkittavaksi.
Voisitko vielä kertoa, että mitä lakia olen rikkonut?
Muista se, ettei Suomi ole ainakaan vielä Kiinan tapainen sensuurivaltio.
ja kuka sano et toi on totta??? kysyn vaan? onhan tääl muitakin tollasii tarinoit et miks kukaan ei NIIHIN valita????
Hyvä Poliisi
Jos pelkästään asiakirjojen sisältö voisi vaikuttaa mahd. linnareissuun tai sakkoihin, tarkoittaisi tämä sitä, että prosentuaalisesti suuri osa tämän palstan kirjoittajista olisi itseni mukaan lukien rikollisia ja Suomen rikoslain mukaan tuomittavia kärsimään rangaistus teoistaan.
Eli NYT VÄHÄN SUHTEELLISUUDEN TAJUA JA LAKITIEDON KIRJA KAUNIISEEN, ITSESI MONEEN KERTAAN RUNKKUPASKALLA TYYDYTTÄNEESEEN KÄTEEN.OMA KYHÄELMÄSI ON SUORAAN VERRATTAVISSA TAPPOUHKAUKSEEN. Jos ei kirjallinen kinkymaterialismi sinua kiinnosta, maailmasta löytyy vielä monta pehmopornoilijoille sekä neitseellisesti lisääntyville maailmanparantaja palstapoliiseille tarkoitettua sivustoa.
69-asennossa itseään rajusti suuhun paskoen, auton akulla ja johtimilla omaan kyrpäänsä sähkötällejä anniskellen ja poliisileikkejä harrastelevien, hamaan loppuun saakka omaa kättänsä pillunkorvikkeena käyttäviä käyttäjiä aina ja ikuisesti lähetyssaarnaajien ohella vihaten, Seksuaalipilotti