Ongelma on mieheni, josta yksinkertaisesti olen sairaalloisen mustasukkainen. Hän on niin usein aikoinaan pettänyt luottamukseni, ja nykyäänkään hän ei voi käydä edes yhdellä kaljalla ilman että ratkeasi koko yöksi / seuraavaan päivään asti ryyppäämään. Haluaisin luottaa että se yhdellä käyminen jää siihen,mutta sanon vaan että niinpä varmaan, tietää miten tässä taas tulee käymään. Ja niin käy. Masennun herkästi kun mieheni viettää yön muualla, eikä hän puhelimeenkaan vastaa.
Onko tämä merkki pettämisestä? Mikä miehille on kavereissa ja alkoholissa niin tärkeää että perhe ja työ saa jäädä, vaikka silläkin uhalla että avopuoliso siitä masentuu niin että itsemurha-ajatukset hiipivät mieleen. Enkö merkitse hänelle enää mitään? Itse kun ei herra osaa puhua asioista, niin ei voi ottaa selvää... apua kaipaan..tai kohtalotovereita....
Onko tämä merkki pettämisestä? Mikä miehille on kavereissa ja alkoholissa niin tärkeää että perhe ja työ saa jäädä, vaikka silläkin uhalla että avopuoliso siitä masentuu niin että itsemurha-ajatukset hiipivät mieleen. Enkö merkitse hänelle enää mitään? Itse kun ei herra osaa puhua asioista, niin ei voi ottaa selvää... apua kaipaan..tai kohtalotovereita....
Vastaukset 8
Vanhimmat
et tee muuta kuin pilaat oman elämäsi. Yritä keskittyä omiin juttuihisi ja opettele unohtamaan koko sälli. Ei se siitä paremmaksi muutu, pahemmaksi vain vuosien myötä.
"Onko tämä merkki pettämisestä?"
Sekö sinua tuossa tilanteessa huolestuttaa? Jos mies on rapajuoppo, on kaikki ok, kunhan hän vain ei petä?
Ei hemmetti, potkaise juopotteleva ukko pellolle. Ihan turhaan sellaista katselee nurkissa, pettipä tai ei.
Jos toista rakastaa, niin pitäisikö se sitten monen vuoden suhteen jälkeen viskata pihalle jos sairastuu alkoholismiin...? Eikö kannattaisi koittaa parantaa toinen, edes auttaa yrittämään? En tiedä...
Niin,rakkaus se pitää ihmniset kyykyssä vaikka toinen osapuoli potkii päähän alvariinsa.
Ja tuo mustasukkaisuutesi varmaankin johtuu luottamuspulasta,luottamuksesta joka on liiton/suhteen peruspilareita.Jos ja kun taas menee
reissuun, kaksi vaihtoehtoa.Painut ulos ihmisten ilmoille tai kudo sukkaa ja mieti synkeitä ajatuksia.Et kai halua "vääntää" loppuelämääsi kys.suhteessa.Jos ukkosi ei panosta siihen,ei sinulle paljon vaihtoehtoja jää.
Mieti tyttö hyvä MITÄ rakkaus sinulle merkitsee,mitä siltä odotat,mitä se ukollesi merkitsee.Jos se sisältää Valkoisia valheita,ryyppyreissuja y.m hmmm ei kuullosta hyvältä pitkässä juoksussa,josta tulee sinun kohdalla todella pitkä!
Et merkitse sille yhtään mitään. Kärsi!
Minun mustasukkaisuus loppui, kun eron kautta pääsin vapaaksi kahleista. Pitkä, vaikea parisuhde on nyt takana. Olen tavannut uuden miehen ja hänestä en ole mustasukkainen. Entisestä olin kaiken aikaa jopa niin, että haudoin synkkiä ajatuksia, kun hän oli kavereittensa kanssa baarissa. En tiedä, miksi luotan niin täysin tähän uuteen mieheen, ettei kävisi mielessänikään pelätä hänen menevän vieraisiin, ryyppäävän tai töheltävän jotain muuta harmillista. Ihmisissä on eroja. Johonkin voi luottaa ja toiseen ei. Riippuu vissiin siitä, miten toisiamme kohtelemme, tämä luottamus.
sana "ehkä" on otsikossa siksi, että tämä uusi suhde on vielä niin tuore ettei tohdi sanoa vielä varmasti...
Olin naimisissa miehen kanssa johon luotin enemmän kuin itseeni. Ei juopotellut, ei käynyt kapakoissa, ja muutoinkin ns. kunnollinen. Toivotin hänelle aina mukavaa iltaa tai reissua poikien kanssa silloin harvoin kun lähti (pari-kolme kertaa vuodessa), enkä turhia kysellyt perään. Työmatkoja oli myös silloin tällöin, enkä niistäkään kysellyt "tilille".
Kerran sitten kävikin hassusti, ja mies jäi rysänpäältä kiinni työmatkalla. Pettäminen saman naisen kanssa oli jatkunut jo pidemmän aikaa, ja he asuivat matkoilla (mikä kesti monta viikkoa) PARISKUNTANA hotellissa. Olin aivan järkyttynyt! Erohan siitä tietysti tuli.
Nyt tässä uudessa suhteessa minun on vaikea uskoa että voi olla olemassa sellaista miestä, joka osaa reissussa käyttäytyä ihmisiksi. Nytkin odotan toista palaavaksi viikonlopun reissulta kavereiden kanssa, ja pelottaa aivan pirusti. Toisaalta nämä tunteet myös hävettävät enkä näitä haluaisi toiselle kertoa. Koska samalla toivon että hänellä olisi mukavaa ja hyvistä ystävistä pitää pitää kiinni. Ristiriitaista ja satuttavaa. Mutta näinhän se on, että erotraumoista selviämiseen voi mennä aikaa...jos toipuu ikinä.
Kun ei hän loppujen lopuksi juo kun pari-kolme kertaa kuussa (paripäivää putkeen), niin ei oikeastaan alkoholistikaan ole? Kumma sitten että pitää valehdella siitä kotiin tulosta ym., se kyllä viittaisi jonkinasteiseen alkoholiongelmaan, jos ei voi lopettaa (tai halua). Hän on kyllä selvinpäin ja muun ajan kun ei ole juomassa aivan ihana ihminen, ja välittää, joten en ehkä pihalle viskaisi? Joskus eron tullen kun on tullut huomattua että se oli virhe, ja vasta kun toisen on menettänyt tajuaa miten tärkeä hän oli...Kuinka voi olla varma kannattaako erota? Ei kai kuin kokeilemalla... Tai sitten odottaa niin kauan että tulee niin paljon paskaa niskaan ettei sieltä enää noustakkaan..