Lapsemme on nyt 6kk.lapsen äiti muuttui syntymän jälkeen aivan totaalisesti,kukaan ei saa nähdä/hoitaa lastamme,koska hän pelkä muiden aiheuttavan vain pahaa lapsellemme?
Tätä on jatkunut jo useampi kuukausi,tulen itse töitä,teen ruuat,siivoan,teen kaiken minkä jaksan,emäntä ei ole mihinkään tyytyväinen-häntä ei huomata tarpeeksi-,yritän antaa aikaa hänelle viemällä lasta ajelulle tai johonkin,niin hän on sen ajan puhelimessa...
alkaa olemaan pinna aika tiukalla,ymmärrän että lapsen kanssa on tekemistä,mutta ainainen valitus...,nyt hän haluaa eron ja sanoo,etten koskaa saa nähdä lasta?voiko muka tehdä noin,
Kai meillä miehillä joku oikeus on.
Mitään pahaa en ole tehnyt ja Rakastan poikaamme yli kaiken,mutta lapsen äitiä en enää.....
Apua!
Edellisen lapsen hän antoi pois(adoptoi).ois ehkäpä pitänyt harkita kaksi kertaa minunkin..myöhäistä se on nyt.
Tätä on jatkunut jo useampi kuukausi,tulen itse töitä,teen ruuat,siivoan,teen kaiken minkä jaksan,emäntä ei ole mihinkään tyytyväinen-häntä ei huomata tarpeeksi-,yritän antaa aikaa hänelle viemällä lasta ajelulle tai johonkin,niin hän on sen ajan puhelimessa...
alkaa olemaan pinna aika tiukalla,ymmärrän että lapsen kanssa on tekemistä,mutta ainainen valitus...,nyt hän haluaa eron ja sanoo,etten koskaa saa nähdä lasta?voiko muka tehdä noin,
Kai meillä miehillä joku oikeus on.
Mitään pahaa en ole tehnyt ja Rakastan poikaamme yli kaiken,mutta lapsen äitiä en enää.....
Apua!
Edellisen lapsen hän antoi pois(adoptoi).ois ehkäpä pitänyt harkita kaksi kertaa minunkin..myöhäistä se on nyt.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaimollasi tuntuu olevan vakava mielenterveysongelma. Luultavasti raskaus ja synnytys on vielä lisännyt oireita. Eniten särähti tuo 'antoi edellisen lapsen pois', kuin kissan, niinkö? Ja nyt on antamassa sinuakin pois. Sitten tuo, että luulee muiden vahingoittavan lasta.Yritä saada keinolla millä hyvänsä mielenterveystoimistoon saamaan apua, vaikka väkipakolla, ennenkuin tilanne menee todella vaikeaksi. Voihan olla, että kysymys on baby bluesista eli raskauden jälkeisestä masennuksesta, johon löytyy apua, vaikka hoito saattaa kestää pitkään. Älä siis odota enää yhtään päivää. Sinä olet perheessä nyt se, joka pystyy ja jonka täytyy toimia.
Voisiko kyseessä olla joku vakavampi mielenhäiriö tai esim. narsistinen persoonallisuushäiriö? Jos edellisen lapsen on noin vain antanut pois....
Nyt jos olette vielä yhdessä sinäkin voit ottaa yhteyttä perheneuvolaan tai neuvolaan ja kertoa tilanteestanne.
Hae todellakin apua. Hän ei ole kykeneväinen selviytymään itse.
Koska lapsi on ilmeisesti myös sinun (siis virallisestikin), ei hän pysty estämään tapaamisianne, eikä luovuttamaan häntä adoptioon ilman suostumustasi.
Ota kuitenkin yhteyttä johonkin mielenterveysammattilaiseen tai lääkäriin, joka ohjaa eteenpäin. Tuo kuulostaa muuten liian vaaralliselta.
Suosittelen kämpimästi että hommaat vaimosi hoitoon jo oman mielenterveytesikin kannalta ja ajatellen pikkupoikaanne. Vaimollasi on mahdollisesti jäänyt masennustila päälle jo ensimmäisen lapsensa synnytyksen yhteydessä ja tämä tila paheni kun poikanne syntyi. Ei ole normaalia käytöstä olla yli suojeleva. Sinulla on oikeus poikaanne, hän ei voi sitä antaa pois ilman suostumustasi ja poikaanne ajatellen ota yhteys paikalliseen mielenterveystoimistoon he tekevät myös kotikäyntejä mikäli vaimosi ei lähde käymään siellä. Kaikkea hyvää teille toivoen ja voimia sinulle, edessäsi on pitkä tie sillä nämä asiat ovat monimutkaisia.
Oliskohan synnytyksenjälkeinen masennus!!! Äkkiä rouva lääkäriin. Antavat hänelle lääkityksen ja terapiaa. Kyllä se siitä taas ennelleen toipuu. Nyt vaaditaan sinulta voimia olla isä ja rakastava aviomies. Ei vaimosi tahallaan hankala ole vaan sairas. (omakohtaisia kokemuksia!)
Nukku-Lissun kanssa samaa mieltä. Vaimoni, taitava ja rakastava äiti ja tervepäinen ihminen, kävi läpi aika vaikean vaiheen. Ammattiapu on varmasti tarpeen ja tässä on sinun mahdollisuutesi olla Isä ja Mies. Olen ylpeä siitä, että tein parhaani ja olen myös ylpeä puolisostani. Ei tehnyt pahaa suhteelle. Lapselle tuo ensimmäisen ihmissuhteen muodostaminen on myös tosi tärkeää aikaa koko loppuelämän kannalta, siksikin tätä varten saa apua.
Tietty pitää muistaa, että kun puolisko on poikki ja lapsi kitisee, keittiöhommat tuppaavat Sinulle jäämään ja palautetta ei aina tule. Olin yllättynyt en niinkään työn määrästä, vaan siitä että kun tulen väsyneenä kotiin niin ei oikein kehdannut mennä levyttämään. Sen verran intensiivinen työvuoro vaimolla oli takana. Nykyään päästän hänet välillä lenkille tai ostoksille ihan itsekseni ja jo tunnin beibisittaaminen sillä välin käy työstä. Vaimon pitäisi myös joskus saada viettää päivä poissa kotoa tms...toisaalta, sitten on itselläkin hyvä sauma välillä ilmoittaa lähtevänsä vapaapäivälle. Tsemppiä, brother!
Sinulle Nukkupappa! Nostan sinulle hattua! Tuollaisia miehiä ei taida olla kuin yksi sadasta! Sun vaimosi on onnentyttö. Kaikkea hyvää teille ja mukavaa syksyä!