Pakko kirjottaa tänne kun ei tiä kelle puhuis, oon seurustellu vuoden ja toisen osapuolen mielestä sillon ei enää tarvi antaa mitään hellyyttä toiselle, kun asutaanki jo yhes eihän sillon enää harrasteta seksiä saatika sitte pussailla ja halailla... taidan olla väärän ihmisen kans muttaku se ei vaan oo helppoo erota.. onko muilla samoja kokemuksia...
auttakaa...
nipsu
81235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletko muuttunut vuodessa paljon? Esimerkiksi
onko painosi noussut 5-10-15 kiloa tai oletko
alkanut käyttämään vääriä aineita?
Jos olet, niin se voi vähän laskea miehesi
kiinnostusta seksiin, juttukaverina
olet kai kuitenkin verraton.
Painoani olen tiputtanut muutaman kilon koska tiedän ettei mieheni pidä lihavista (166, 61) mun mielestä ihan normaalit mitat... enkä mitään aineita käytä, alkoholiakin hyvin harvoin enkä ikään känniin asti.. sanoo kuinka mua rakastaa mutta missä se näkyy...?
en oo muuttunu mitenkään painoakin olen pudottanut muutaman kilon (166, 61) enkä käytä mitään vääriä aineita, alkoholia harvoin enkä ikään känniin asti... kehuu rakastavansa mua enemmän ku mitää, mutta missä mättää?
Sulla on väärä mies. Tiedän sen koska minulla oli väärä nainen.
Nämä ihmiset ovat sitä mieltä että kun asutaan yhdessa niin suhteen eteen ei tarvitse tehdä mitään. seksi on heidän mielestään yliarvostettua, hellyys - mitäse on?
Toisen tarpeita ei huomioida.
Jos ei ne halut parane puolen vuoden sisään niin muuta pois. Itseä on turha kiusata
joo-o, mulla on ukko joka tuumii että seksi on yliarvosttua. en kyllä saa hellyyttäkään. juuri pihtas semmosen kk:n, ois kai se sitä jatkanukkin jos en ois ottanu omistukseeni.
mutta onko se väärä mies? väärä nainen? eipä tuo mun oma ainakaan muunlainen kenenkään toisenkaan kans olis, se on vaan oma ittesä. vaikka eipä tuollasta kai tarvis kestää?
..mies on pihdannutkin jo vuoden alusta asti ja ite rupeen oleen jo itsemurhan partaalla tän asian takia..
Hei! Kamalaa, että edes viitsit oikeasti masentua miehen takia ja hänen rinnallaan. Eroaminen on vaikeea, mutta sinun pitää nyt ottaa elämä omiin käsiisi ja tehdä se mitä tulee tehdä eli erota. Siten autat itseäsi parhaiten. Kuulehan nyt. Minä tiedän kuin sinäkin, että kyllä niitä miehiä tässä maassa riittä jotka meitä haluavat- äidiksi miehille on turha ryhtyä.
Katos kun se ensimmäinen innostus on laantunut ja asutaan ehkä jo yhdessäkin, niin ei siinä enää silloin tartte naiselle paljoa hellyyttä ja munaa antaa. Se on niinku metsästys loppu ja nainen omana. Sen jälkeen ei tarvitse paljoa panostaa suhteeseen.