Siis aikoinaan , vuosi sitten mies jäi kiinni että oli ollut seksi suhteessa silloisen kaverini kanssa.
Annoin anteeksi ja yritän vieläkin unohtaa miten kovaa se sattu.
Ja niin me sitten jatkettiin kimpassa,en ollut valmis eroon.(on noi lapset ja kaikki)
No aikamme siinä dallailtiin,,,
Ja yhtenä marraskuisena yönä tutustuin
paremmin työkaveriini , juteltiin niitä näitä ja pari pusua vaihdettiin , samalla taksilla kotipihaan ja siinä tiet sitten erosivatkin.
Ajattelin tätä miestä paljon seuraavina päivinä.
ja lähdetttiin likka porukalla pikkujouluja viettämään , ja törmäsin tähän mieheen.
taas juteltiin kaikesta mahdollisesta , maan ja taivaan välillä.
Myös siitä kuin on ollu ikävän ensi oireita tai jotain sellaista.
Samalla taksilla samaan osoitteeseen päädyttiin ,
mutta ihme kyllä jäimme "kädestä kiinni pito" vaiheeseen , emme siis mitään pusuja ja haleja kummempaa touhunneet...
Mutta sen yön jälkeen onkin ajat muuttuneet ,
usein kerran kaks viikossa tulee kännykällä piipattua ja kyseltyä kuulumiset.
Vaikka töissä nähdäänkin joka päivä.
Mutta siellä on niin paljon porukkaa ettei sovi
omia asioita paljon puhella.
Mulla on ainakin jatkuva ikävä tätä miestä ,
vaikka ei mitään olekkaan tapahtunut sitten joulukuun jälkeen ,ainoastaan "syvällisiä"
keskusteluja kännykän viesti palvelun avustuksella.
Ja en usko että olisin miehelle ilmaa koska joka kerta olen vastauksia saanu , ja hymyn kasvoille kun jossain törmäämme...
Oma mies tuntuu ärsyttävän joka päivä enemmän ja enemmän,,, huomaan siinä enemmän vikoja kuin ennen.
En tiedä onko se aina ollu yhtä hermokiree kuin nykyään,,,?
Mutta sen tiedän että se ei tiedä mun tunteista tätä työkaveria kohtaan.
Eroa olen miettinyt usein ja paljon mutta
rohkeus puuttuu,,,,
En ole kyllä koskaan ajatellut tulevaisuutta tän työkaverin kanssa , eli ero ei sen takia ole mielessä käyny,,,,
Toivon jopa mielessäni että mieheni jäisi uudelleen kiinnni vieraista tai tekisi jonkun muun virheen minkä varjolla saisin syyn erota.
Annoin anteeksi ja yritän vieläkin unohtaa miten kovaa se sattu.
Ja niin me sitten jatkettiin kimpassa,en ollut valmis eroon.(on noi lapset ja kaikki)
No aikamme siinä dallailtiin,,,
Ja yhtenä marraskuisena yönä tutustuin
paremmin työkaveriini , juteltiin niitä näitä ja pari pusua vaihdettiin , samalla taksilla kotipihaan ja siinä tiet sitten erosivatkin.
Ajattelin tätä miestä paljon seuraavina päivinä.
ja lähdetttiin likka porukalla pikkujouluja viettämään , ja törmäsin tähän mieheen.
taas juteltiin kaikesta mahdollisesta , maan ja taivaan välillä.
Myös siitä kuin on ollu ikävän ensi oireita tai jotain sellaista.
Samalla taksilla samaan osoitteeseen päädyttiin ,
mutta ihme kyllä jäimme "kädestä kiinni pito" vaiheeseen , emme siis mitään pusuja ja haleja kummempaa touhunneet...
Mutta sen yön jälkeen onkin ajat muuttuneet ,
usein kerran kaks viikossa tulee kännykällä piipattua ja kyseltyä kuulumiset.
Vaikka töissä nähdäänkin joka päivä.
Mutta siellä on niin paljon porukkaa ettei sovi
omia asioita paljon puhella.
Mulla on ainakin jatkuva ikävä tätä miestä ,
vaikka ei mitään olekkaan tapahtunut sitten joulukuun jälkeen ,ainoastaan "syvällisiä"
keskusteluja kännykän viesti palvelun avustuksella.
Ja en usko että olisin miehelle ilmaa koska joka kerta olen vastauksia saanu , ja hymyn kasvoille kun jossain törmäämme...
Oma mies tuntuu ärsyttävän joka päivä enemmän ja enemmän,,, huomaan siinä enemmän vikoja kuin ennen.
En tiedä onko se aina ollu yhtä hermokiree kuin nykyään,,,?
Mutta sen tiedän että se ei tiedä mun tunteista tätä työkaveria kohtaan.
Eroa olen miettinyt usein ja paljon mutta
rohkeus puuttuu,,,,
En ole kyllä koskaan ajatellut tulevaisuutta tän työkaverin kanssa , eli ero ei sen takia ole mielessä käyny,,,,
Toivon jopa mielessäni että mieheni jäisi uudelleen kiinnni vieraista tai tekisi jonkun muun virheen minkä varjolla saisin syyn erota.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sama tilanne.
Tuli vietettyä hetkiä työkaverin kanssa. Ja se yksi yö pisti elämäni sekaisin. Ihastuin häneen aika täysillä, oma suhteeni on kyllä vedellyt jo vuosia viimeisiään, mutta tämän jälkeen sille taisi tulla kuolinisku. Käytännön asioiden tähden ei ero ole helppoa, mutta siihen pyrin, ja olen sen sanonut, etten halua enää jatkaa.
Ero ei johdu tästä työkaveristani kuitenkaan, hän on perheellinen enkä elättele toivoa hänen suhteensa. Minusta tuntuu että olemme jotenkin päässeet tapahtuneen yli ja meillä on ollut tapahtuneesta huolimatta aivan hurjan hauskaa, ilman siis mitään seksijuttuja. Välilä heitellään viesteillä, mutta ei nekään ole mitään rakkausviestejä, vaan ajatuksia maailman menosta.
Toki jos olisi mahdollista, ehkä haaveilisin...mutta...ymmärrän kyllä realiteetit, enkä usko että edes hänen "makuunsa" olisinkaan, vaikka muuten tulemme loistavasti juttuun. Harmi vaan että tapaa tässä vaiheessa elämää ihmisen joka on niin samalla aaltopituudella kuin itsekin on ;(.
Vähän kyllä harmittaa etten tiedä mitä hän ajattelee minusta, olenko vain kiva kaveri vaiko voisinko olla jotain muuta jos tilanne olisi toinen. Ehkä silti parempi etten tiedäkään.
Lämmin ((halaus)) sinulle työkaverini! Kiitos että olet olemassa!