Mieheni käyttäytyy minua kohtaan manipuloivasti ja vihamielisesti. Hän on naista alistava (paitsi tytärtämme, 3 vko...) ja valehteleva, epäilen persoonallisuushäiriötä.
Kysyisin kuitenkin tällaista, että koska lapset (vauvatkin?!) vaistoavat asioita, voiko isä vihamielisyydellään kääntää lapsen minua vastaan (jo vauvaiästä alkaen?). Tyttäremme on kolmeviikkoinen vasta. :(
Onko mahdollista, että mies pystyy ehdollistamaan lapsen minua vastaan? Hän käyttäytyy lasta kohtaan tosi hyvin (minulle tosin puhuu ettei jaksa vaippoja vaihtaa tai kuunnella kitinää, siis tässäkin suhteessa kaksinaamaisuutta...luki minulle raskausaikana juttuja isistä, jotka tappoivat vauvojaan?!)
Tiedän, että lapsi rakastaa äitiään ja kiintyy hoitajaansa, mutta kuinka paljon isän käytös vaikuttaa vauvaan?
En kuitenkaan halua jatkaa suhdetta, jossa minulla on roskan osa, enkä halua tyttäreni saavan naista alistavaa mallia.
Kokemuksia?
Kysyisin kuitenkin tällaista, että koska lapset (vauvatkin?!) vaistoavat asioita, voiko isä vihamielisyydellään kääntää lapsen minua vastaan (jo vauvaiästä alkaen?). Tyttäremme on kolmeviikkoinen vasta. :(
Onko mahdollista, että mies pystyy ehdollistamaan lapsen minua vastaan? Hän käyttäytyy lasta kohtaan tosi hyvin (minulle tosin puhuu ettei jaksa vaippoja vaihtaa tai kuunnella kitinää, siis tässäkin suhteessa kaksinaamaisuutta...luki minulle raskausaikana juttuja isistä, jotka tappoivat vauvojaan?!)
Tiedän, että lapsi rakastaa äitiään ja kiintyy hoitajaansa, mutta kuinka paljon isän käytös vaikuttaa vauvaan?
En kuitenkaan halua jatkaa suhdetta, jossa minulla on roskan osa, enkä halua tyttäreni saavan naista alistavaa mallia.
Kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko sinulla ollut ennen vauvan syntymää samanlaisia mietteitä miestäsi kuin kirjoitit.
Tätä en paljoa voi arvioida.
Mutta älä syyllistä liian aikaisin.
Puhukaa ja jos se päättyy illan väsymykseen tai riitaan, sopikaa että puhumista jatketaan sopivan hetken tullen.
Huomio myös vauvan aiheuttama suuri muutos miehelle,
toivottavasti miehesikin ymmärtää, sellaista oikea elämä on.
Kanssakäymisenne on varmaan aivan erilaista kuin ennen vauvaa.
Voin sanoa että sellaista elämä on, valitettavasti kaikki ei sitä ymmärrä,
ennen kuin on myöhäistä.
Ja sinusta
TÄLLÄ HETKELLÄ tunnet vain tilapäistä masennusta, väsymyksen ja vastaavien johdosta.
Tämänhetkinen on aivan normaalia, älä hae siihen mistään uusia syyllisiä.
(näyttää että minusta on tullut tänä kesänä nettiriippuvainen.
juuri viereisessä viestissä sanoin lopettavani)” isiisi ”.
aivan toisin päin. Isän vihamielisyys sinua kohtaan kääntyy isää itseään vastaan. Jos olet ns. normaali äiti, lapsesi varmasti kiintyy sinuun vahvasti ja kokee sinuun kohdistetun vihamielisyyden vihamielisyydeksi itseään kohtaan.
Jotain apua kyllä tarvitsette sillä lapsi rupeaa jo muutaman kuukauden, ehkä jopa viikon, iässä vaistoamaan keskinäiset tunteenne... Ja siinä olet oikeassa, että sinulla on oikeus olla jotain muuta kuin kynnysmatto! Itse elän suhteessa, jossa mies on erittäin vahva ja riitaa välttääkseni annan todella paljon periksi. Nyt olen alkanut miettiä, mitä se tekee lapselleni, joka näkee alistuvan äidin mallin... Mieheni on myös lapselle ok isä, mutta esim. nyt lapsi (2 v) on viikon osoittanut pahasti mieltään isälleen, koska ikävä kyllä joutui todistamaan riitaa, jossa mies huusi ja haukkui minut henkisesti lyttyyn. Pienikin ihminen ymmärtää osan ja taisi ymmärtää kumpi meistä yritti tilannetta rauhoittaa ja kumpi kävi (henkisesti) päälle... =(
Siinä saattaa käydä niin että käytös kääntyy isää vastaan tai sitten niin kuin siskolleni kävi. Hänen miehensä on koko avioliiton (17v.) haukkunut ja solvannut siskoani niin niin omien sukulaistensa kuullen kuin lapsiensakin. Meidän parissa kun on niin ei uskalla.
Haukkuminen tuli ilmi heidän ensimmäisen poikansa ollessa 2v. Tämä sanoi silloin äidillensä, että "mitä siinä selität senki huora". Voitte uskoa että oltiin hieman järkyttyneitä.
Tällä hetkellä heillä on jo 4 lasta joista jokainen ämmittelee äitiään ja ihannoi isäänsä yli kaiken.
Sinuna siis puuttuisin tuohon miehesi käytökseen ajoissa ennen kuin vaikuttaa lapseen. Jos ei tapojaan muuta, eroa. Varmasti parasta sekä sinulle että lapselle.
Mitä enemmän miehesi haukkuu sinua sitä enemmän lapsesi rakastaa sinua.
Mutta!!!
Väärällä tavalla.
Sinun pitää pitää huoli lapsestas ottaa vastuu ja kaikki muu EI PÄINVASTOIN!
Jos mulla olis moinen tilanne olisin lähtenyt jo kauan sitten.
Olen käynyt avio-eron läpi aikoinaan ja tiedän miten helvetin vaikea prosessi se on.
Jos nyt jatkat nykyistä elämääsi lapsestasi tulee väkisinkin kieroon kasvanut koska joutuu puolustaan omaa äitiään ....
Mieti!
T:NERO
Jokainen haluaa samaistua vahvempaan osapuoleen, siksi lapsesi voi myöhemmin päätyä puolustamaan isäänsä, vaikka sinua rakastaisikin.
Tai kuten edellinen kirjoittaja sanoi, lapsi voi joutua puolustamaan sinua, mikä ei ole hyvä asia. Voi myös olla että miehesi alkaa kohdistaa vihaansa tytärtänne kohtaan tämän vanhetessa.
Sen lisäksi sinulla on oikeus olla onnellinen, mitä et ilmeisestikään tällä hetkellä ole. Siksi, jos tilanne ei muutu, suosittelisin että jättäisit sinua alistavan miehesi.