Monesti sanotaan, että jokaiselle on olemassa se yksi ja ainut oikea, sielunkumppani. Oletteko koskaan ajatelleet, että ehkä se juuri oikea asuukin toisella puolella maapalloa eivätkä nämä kaksi tapaa koskaan? Silloin kai täytyy tyytyvä "toiseksi parhaimpaan ;)". Mietteitä? :)).
Yksi oikea
olemassa.
222332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eli,onko 2.3.4.5.6.7.8....jokaista vain yksi?
Jos joku on 10.:ksi paras,se on aika huono sijoitus sinänsä.Jos sijoitus huononee,luulis että mitä suurempi sijoitusnumero,sen enemmän on kyseisen sijoitusnumeron haltijoita.
Jaa,mutta jos se onkin silleen että ykkösiä on yks,kakkosia on kaks,kolmosia on kolme.........nii eespäi,että se kertautuu samalla numerolla.Nii sen täytyykin olla.Onkohan se ääretön järjestylukumäärä?.Milläköhän sijalla tuntuu tosi vastenmieliseltä?Milläköhän sijalla mä olen?.Voi jos näitä saisi tietää jostain.Mä en usko horoskooppeihin,onko tämänyt numerologiaa vai jotain magiaa?
Uskoisin,ettei ehkä kenellekkään ole juuri yhtä ja ainoaa oikeaa sittenkään.Kyse on vain sellaisesta oikeasta ihmisestä, joka koskettaa sinua kaikilta tasoilta!?Ja sellaisia oikeita voi olla enemmänkin.Olen kyllä joskus kuullut myös sielumme puolikkaista.Sellaisista kauan sitten tapahtuneista sielun eroamisista,jotka jäävät etsimään toisiaan. Mistähän sen sielunsa puolikkaankin löytäis,huh huh!
haluan tietää kuka miettii samoja ajatuksia
kanssani : ( ..... nyyh.
liikaa!
Javisst just det precis!
on olemassa Se oikea. Jotenkin vaan en usko. Kyllä minä silti rakkauteen uskon. Ja onhan toisen ihmisen ymmärtäminen asia jonka eteen kannattaa tehdä töitä. Kun on suhteeseen päässyt sen eteen kannattaa todella tehdä töitä, ettei pahoita toisen mieltä. Ei siihen sen kummempaa sielun kumppanuutta tarvita. Vain kunnioitusta ja hienotunteisuutta.
...uskonut kunnes sitten kerran jysähti. Voi olla, että en häntä koskaan saa, mutta nyt ainakin tiedän sellaisen olevan.
Kuinka voit elää tuon tiedon kanssa??
sielunkumppanuuteen kyllä! Aiheesta on ainakin tehty jokunen ulkomainen tutkimus, joissa on todettu että ns. "sielunkumppanit" ovat olleet itse parisuhteeseensa keskimääräistä paljon tyytyväisempiä.
Seurustelen ihmisen kanssa, jonka ajatusmaailma on hyvin kaukana omastani. Turhaudun päivittäin. No, miten tähän on päädytty? Todelliset ajatukset tulivat ilmi vasta vuosien saatossa, kaikki eivät paljasta sisintään heti.
Sielunkumppanuus on suhteessa tärkeintä, säästyy monelta murheelta. Suosittelen.
Tietysti on vaikeita hetkiä kun kaipaus valtaa koko miehen, mutta kaiken kaikkiaan kevät ja kesä 2002 oli ihana. Rakastuminen nelikymppisenä oli kokemus, jota ilman en kaikesta huolimatta olisi kokonainen.
Tiedän olevani yhä rakastunut ja tiedän että rakkaallani on tunteita. Ympäristön painostus vain meni niin hurjaksi ettei se onnistunut - ainakaan silloin. Tietysti toivon yhä, että hän palaa luokseni, kun nykyinen sitoumus on ohi.
Jos ei niin tapahdu, niin varmaan jossain vaiheessa täytyy tehdä joku muu ratkaisu, mutta se on sitten sen ajan murhe ja ratkaisun tulee olla aika hyvä paketti, koska sen tulee kestää päivä, jolloin rakkaani on vapaana.
Tuon kaiken,itkuun purskahdin,kun luin sinua. Ole vahva,kuten olen vahva itsekin rakkaudessani!
Ei muuta tarvita!
häen olevan Se oikea, hänen täysin tietämättään?Se ei ainakaan VOI olla oikein.
Kun sen oikean tapaa on se molemminpuolista - opin senkin. Tilanne vain oli lopulta niin mahdoton ja ympäristön paine niin kova, että rakkaani oli helpompi valita riskitön elämä suhteessa ilman rakkautta. "Sinä teet minut onnelliseksi ... ei tee minua onnettomaksi".
Tuolla toisella oli tarjota korkeampi sosiaalinen asema ja erittäin hyvä projekti. Minulla rakkautta. Itse jätin yhtenä ratkaisevana hetkenä kertomatta rakkaalleni kuinka paljon häntä rakastan ja päätös syntyi väsyneenä ja painostettuna. Kun projekti ensi kesänä on ohi niin aika näyttää miten tässä lopulta käy.
niin ja mistä me tiedetään ketä on se oikea???
Se on tunne joka syntyy tiettyä ihmistä kohtaan.
Sen tietää, mutta vasta kun sen on kerran kokenut - valitettavasti se voi olla aivan väärään aikaan.
niinkin, että sen tietää, mutta vasta kun sen on menettänyt?
Kerroppa K....., mitä silloin 2002 keväällä-kesällä tapahtui? Kuullostaa kovin tutulta sinun tarinasi....
Alku kevät oli molemminpuolista taistelua tunnetta vastaan. Kyllä sen tiesi jo kesällä. Sitä ei voinut kenties pukea sanoiksi oikein ja piti liikaa itsestäänselvyytenä. Putkiaivoisena miehenä teki asioita myös liian järkevästi.
Luulempa, että tästä jopa vierestä nähneet tietävät jo keistä on kyse - ei sen enempää siis. Tiedän ettei heidän juttunsa voi jatkua liittona ja en oikeastaan pelkää edes kulissin säilymistä tuon projektin jälkeen.
Ehkä eniten pelkään rakkaani hankkivan "matkamuiston" täyttämään tyhjää lähiöelämäänsä, jolloin hän ei ehkä palaakkaan kotimaahan. Kauniilla, älykkäällä ja kielitaitoisella naisella on varmaan ottajia.
Aika näyttää, miten tässä käy. Tiedän, että olen yhä ajan päästä todennäköisempi puoliso rakkaalleni, kuin nykyinen. Totta kai tiedän, ettei hän varmaan ole ainoa maailman naisista, joka olisi minulle erinomainen kumppani, mutta kaiken tämän jälkeen on vaikea päästää ketään muuta lähelle.
Yhtä hyvin voi olla, ettei ole yhtään oikeaa ja sopivaa missään tai sitten sellaisia on useitakin. Riippuu tietysti myös persoonasta. Toisille löytyy helpommin sopivia kuin toisille.
... helposti löytää mukavan ja sellaisen johon voi kiintyä. Ero vain on huima, kun sitten joskus rakastuu.
K....