heippa.. ajattelin kirjotta asiasta kun, oon tehny hetki sitten parannukse, oon nyt tosi onnellinen jne... mut mua mietityttää et ku aikasemmassa elämässäni oon tehny yhtä sun toista pientä ja suurta syntiä, niin antaako se jumala mulle oikeasti anteeksi kaikki pahat tekoni, kun toinen uskova on ne mulle anteeks saarnannu...?? niin ja voisko joku vähän valistaa et miten mun tulis nyt elää et elä oikeen, aika vaikee meinaan kysyy keltään päin naamaa tällasta...
moi
moi
8635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin Jumala antaa syntisi anteeksi. Maallikoista ei ole apua.
...tarkoittaa, että olet saanut KAIKKI synnit anteeksi, siis kaikki.
Jumala antaa kaikki anteeksi, mutta sielujen vihollinen yrittää kuiskutella sellaista, että ne ei synnit ole oikeasti anteeksi.
Elä sillä tavalla, että pidät uskon ja hyvän oman tunnon.
On mahtava, että olet saanut sielullesi pelastuksen! Iankaikkisuutta ajatellen se on tärkein mahdollinen asia.
Jos olet ihan Suomen lain edessä jotain rikkonut, niin lain edessä myös asia korjataan. Jumala antaa kaikki synnit anteeksi armosta! Kuitenkin uskovankin on suoritettava maallinen rangaistus tai hyvitettävä tekonsa toiselle ihmiselle, jos on jotain sellaista tehnyt, esim. varastanut, pahoinpidellyt tms.
Tarkoitatko jotain tuollaista kysymykselläsi, että olet tehnyt yhtä ja toista? Älä enää tee sellaista, minkä tiedät pieneksi tai suureksi synniksi. Siten elät oikein, niin yksinkertaista se on!
kirjoitat, että "--- uskovankin on --- hyvitettävä tekonsa toiselle ihmiselle, jos on jotain sellaista tehnyt, esim. --- pahoinpidellyt tms."
Vl ei noin kirjoittaisi. Ensinnäkään hän ei käyttäisi ilmaisua "uskova" vaan "uskovainen" tai "Jumalan lapsi" tai "vl". Toiseksi hänen mielestään uskovaisen ei tarvitse hyvittää tekojaan niiden kohteille, vaan hän uskoo Siionin laulun sanoin: "Kun Jumala kerran ne unhoitti pois, niin syntihän niitä nyt muistella ois."
olla "'oikein uskomassa' eli vl", etkä näytä vl-uskosta muutenkaan tietävän. Totta kai asiat on sovittava toisen osapuolen kanssa, jos sellainen on selvästi osoitettavissa (pahoinpitely, varkaus, murha, valehtelu...). Etenkin, jos kyseessä on rikos maallista lakia vastaan, niin se on sovitettava myös maallisen lain edessä. Uskon, että Jumala antaa nekin synnit anteeksi joka tapauksessa, mutta ainakin itsellä voisi olla vaikea todella uskoa syntejä anteeksi saaduiksi, jos asioita ei ole sopinut asianosaisten kanssa.
ja vielä kerran ohhoh.
Kyllä on ylypiää tekstiä!
kaikki synnit anteeksi, rakas ystäväni.
Jos jotkut asiat painavat Sinua, Sinulla on lupa puhua niistä asioista jollekin luotettavalle uskovaiselle ystävälle, rippi-isälle tai rippi-äidille. Rukoile Jumalaa, että löydät sellaisen.
Joka tapauksessa, kaikki syntisi ovat anteeksi annettu ja armon pohjattomaan mereen iäksi upotettu.
Niin kuin moni on jo sanonutkin, olet saanut syntien anteeksi saamisessa kaikki synnit synnit anteeksi. Ja saat olla vapaa niistä.
Kuulin kerran monia, monia vuosia sitten Oulussa isoissa seuroissa vasta parannuksen armon saaneen nuoren puheenvuoron. Hän kertoi, miten parannuksen jälkeen oli jonkin aikaa `armon tuntemisissa` eli oli todella onnellinen uskon lahjasta ja epäilyksiäänkään ei uskon vuoksi ollut. Mutta jonkin ajan päästä tuntemiset väheni ja tulikin hätä, onko sitä enää oikein uskomassakaan kun ei tunnu kokoajan niin hyvältä. Hän oli saanut ystävältään neuvon, että usein se uskominen alkoikin sen jälkeen kun tuntemiset ei aina ole niin korkealla, kiusaukset piirittää ja uskoa kuitenkin haluaa. Siihen evankeliumi antaa voimaa joka päivä ja joka hetki.
Ystävät onkin tärkeitä saattomiehiä, joiden kanssa voi puhua omaan uskon kivoitukseen liittyvistä asioista. Jos sinulla on uskovaisia ystäviä, keskustele heidän kanssa. He varmasti haluaa sinua tukea ja auttaa kilvoituksen matkalla.
Voimia sinulle ja kaikkea hyvää jatkossakin.