kysyisin

siis korjaus että muodokkaammat naiset ovat houkuttelevampia kuin alipainoiset

Et voi yleistää itseäsi koskevia totuuksia kaikkia koskeviksi. Vaikka sinä saat syödä hevosen päivässä, moni muu ei saa.

Itse olen sairastanut kilpirauhasen vajaatoimintaa useamman vuoden. Nyt ovat arvot suht ok, mutta painopa ei putoakkaan kuin rasvattu. Lihominen on kyllä loppunut, kai pitäisi olla onnellinen siitä.

Jokatapauksessa, pidän liikunta- ja ruokapäiväkirjaa. Täytyy sanoa, että minulla on erinomaisen hyvät elintavat. Ulkonäössä se ei kyllä näy.

Kai se on niin että toiset on lihavampia kuin toiset ja syyt on kaikilla erilaiset.

Elintavat, liikkuminen ja syöminen on tietty yks juttu. Toinen asia on perimä. Kolmas asia on stressiin reagoiminen. Neljäs asia on eri sairaudet ja lääkkeet. Kai viides ja kuudeskin asia vielä on...

Minä laihdun kun olen stressaantunut. Silloin kuluu ja palaa energiaa runsaasti, mutta nälän tunnetta ei ole. Ei sekään kovin kivaa ole kun paino laskee ja tuntee olonsa liian laihaksi.

Toiset taas stressaantuneena syö tavallista enemmän. Tänä päivänä stressiä on kaikilla jos jonkinlaista. Ehkä kannattaisi kiinnittää huomiota stressiin suhtautumiseen...voisiko sitä kestää muutenkin kuin syömällä, juomalla...voisiko opetella uuden suhtautumistavan eri elämän asioihin, murheisiin, stressiin, omaan ylipainoon jne....

Loppujen lopuksi on aivan samantekevää onko ihminen lihava vai laiha. Eikö se ole sivuseikka verrattuna siihen mitä korvien välissä on? Ihmiset on mielenkiintoisia....kaikki toisaalta samanlaisia ja toisaalta erilaisia. Siitä lihavuudesta on vaan tehty iso juttu vaikka mistä eri syistä.

Minusta lihavien pitäisi unohtaa lihavuutensa ja keskittyä muihin asioihin. Aina kannattaa liikkua ja syödä suht terveellisesti mutta sitäkään asiaa ei kannattaisi liikaa tuijottaa. Eikä todellakaan niitä kiloja. Kannattaisi keskittyä muuhun elämään, ystäviin, läheisiin, harrastuksiin, itsensä kehittämiseen jne. Ehkä ne kilotkin pysyvät paikoillaan tai jopa vähenevät kun niitä ei liikaa tuijoteta.

Kyllä ihmisten aineenvaihdunnassa on tosi isoja eroja.
Silti usein lihavuuteen on varmaan syynä psykologiset jutut, esimerkiksi se, että syödään suruun ja masennukseen. Sinulla ei onneksesi tällaista mekanismia ole, joten et ehkä edes kunnolla pysty ymmärtämään niitä, joilla on.

Ihminen on monimutkainen olento. Se että haluaa yhtä asiaa, ei tarkoita, etteikö voisi haluta toista, joka on sen kanssa ristiriidassa. Monilla lihaville ylensyöminen on tunneperäinen tapahtuma, ei siis järkeen perustuvan päättelyn tulos. Ja tällaisilla ihmisillä syömisen tiheys ja määrä vaihtelee tunnetasapainon mukaan. Tunnetasapaino jos olisi yksinkertaisesti hallittava asia, maailma olisi niiiinn ongelmaton (ja tylsä) paikka.