Kirjoitin tämän tositarinan muutama vuosi sitten paikallislehden yleisönosastoon. Tarina kertoo omasta pojastani.
Nyt kun koulut ovat taas alkaneet ajattelin kirjoittaa kaikille vanhemmille muistutukseksi mitä koulussa voi tapahtua.
Eli tässä tarina niinkuin sen kirjoitin silloin.
Olipa kerran pieni poika joka lähti reippaana ja ilosena aloittamaan 1 luokkaa. Kaikki oli hyvin ope oli mukava ja kouluun oli kiva mennä.
Sitten tämä mukava ope jäi äityslomalle ja 2 luokalle tuli sijainen, sen jälkeen ei ollutkaan enää niin mukavaa.
Alkoi oireet. Vatsa oli aamulla kipeä tai vaihtoehtoisesti pää. Ensin en ymmärtänyt mistä oli kysymys, aloin epäillä laktoosi-intoleranssia tai jotain muuta joten vein pojan lääkäriin, mutta mitään selitystä ei löytynyt vatsakipuihin. Nyt alkoi tulla vihkoihin punakynällä pitkiä kommentteja pojan käsialasta ja kuinka hän pitää kynästä kiinni väärällä tavalla. Sitten puhelinsoitot milloin mistäkin asiasta, hän ei osaa pitää koulutarvikkeista huolta, reppu on ollut lattialla, ei vastaa tunnilla hän leikkii välitunnilla. Ajattelin että onpa outoa jos ei lapsi saa leikkiä, mutta en reagoinut vieläkään vaan yritin selittää pojalle että yritä nyt olla opettajalle mieliksi ja tehdä kuten hän sanoo. Tuli ensimmäinen kutsu keskusteluun, paikalla oli rehtori, tämä kyseinen naisopettaja, psykologi, kouluterveydenhoitaja, koulukuraattori jne.
Ehdottivat että pojan pitäisi mennä psykologon tutkittavaksi, ja sovittiin että näin tehdään mutta kas kummaa pojasta ei löytynyt mitään vikaa. Poika oli jo siinä vaiheessa niin nurkkaan ajettu että läksyt tehtiin itkua tuherrellen jopa kahteentoista yöllä vaikka aloitettu oltiin jo paljon aikaisemmin ettei vain opettajalla tulisi sanomista läksyistä.
Tuli seuraava keskustelukutsu ja taas uusi psykologi joka totesi testien jälkeen ei vikaa pojassa.
Tuli kesä ja eläteltiin jo toiveita josko tämä mukava ope jo tulisi takaisin mutta taas tuli uusi takaisku kun sain tietää että hän odottaa toista vauvaa ja jatkaa lomaa.
Alkoi 3 luokka ja sama rumba jatkui, puhelinsoittoja, keskusteluja ja psykologin testejä. Kun tämä kolmas psykologi sanoi että pojassa ei ole muuta vikaa kuin että itsetunto on aivan nollassa minulta paloi pinna täysin, soitin Kiusattujen tuki ry:hyn ja keskustelin asiasta, sieltä sain neuvon soittaa opetushallitukseen lakimiehelle, hän taas neuvoi tekemään rikosilmoituksen tästä opettajasta. Kun soitin rehtorille ja kerroin mitä oli käsketty tehdä ja kysyin mitä hän haluaa että minä teen, niin tuli rehtorille hätä ja alkoi vihdoin tapahtua.
Nyt tämä pieni poika on jo 14 vuotias teini, mutta vieläkään hän ei suostu menemään koulun ruokalaan syömään, sen verran syvät jäljet tämä häneen jätti. Kaikkea en voi tähän kirjoittaa koska tein vaitiolovellvollisuus lupauksen mutta jos herää kysymyksiä voit ottaa yhteyttä.
[email protected]
Nyt kun koulut ovat taas alkaneet ajattelin kirjoittaa kaikille vanhemmille muistutukseksi mitä koulussa voi tapahtua.
Eli tässä tarina niinkuin sen kirjoitin silloin.
Olipa kerran pieni poika joka lähti reippaana ja ilosena aloittamaan 1 luokkaa. Kaikki oli hyvin ope oli mukava ja kouluun oli kiva mennä.
Sitten tämä mukava ope jäi äityslomalle ja 2 luokalle tuli sijainen, sen jälkeen ei ollutkaan enää niin mukavaa.
Alkoi oireet. Vatsa oli aamulla kipeä tai vaihtoehtoisesti pää. Ensin en ymmärtänyt mistä oli kysymys, aloin epäillä laktoosi-intoleranssia tai jotain muuta joten vein pojan lääkäriin, mutta mitään selitystä ei löytynyt vatsakipuihin. Nyt alkoi tulla vihkoihin punakynällä pitkiä kommentteja pojan käsialasta ja kuinka hän pitää kynästä kiinni väärällä tavalla. Sitten puhelinsoitot milloin mistäkin asiasta, hän ei osaa pitää koulutarvikkeista huolta, reppu on ollut lattialla, ei vastaa tunnilla hän leikkii välitunnilla. Ajattelin että onpa outoa jos ei lapsi saa leikkiä, mutta en reagoinut vieläkään vaan yritin selittää pojalle että yritä nyt olla opettajalle mieliksi ja tehdä kuten hän sanoo. Tuli ensimmäinen kutsu keskusteluun, paikalla oli rehtori, tämä kyseinen naisopettaja, psykologi, kouluterveydenhoitaja, koulukuraattori jne.
Ehdottivat että pojan pitäisi mennä psykologon tutkittavaksi, ja sovittiin että näin tehdään mutta kas kummaa pojasta ei löytynyt mitään vikaa. Poika oli jo siinä vaiheessa niin nurkkaan ajettu että läksyt tehtiin itkua tuherrellen jopa kahteentoista yöllä vaikka aloitettu oltiin jo paljon aikaisemmin ettei vain opettajalla tulisi sanomista läksyistä.
Tuli seuraava keskustelukutsu ja taas uusi psykologi joka totesi testien jälkeen ei vikaa pojassa.
Tuli kesä ja eläteltiin jo toiveita josko tämä mukava ope jo tulisi takaisin mutta taas tuli uusi takaisku kun sain tietää että hän odottaa toista vauvaa ja jatkaa lomaa.
Alkoi 3 luokka ja sama rumba jatkui, puhelinsoittoja, keskusteluja ja psykologin testejä. Kun tämä kolmas psykologi sanoi että pojassa ei ole muuta vikaa kuin että itsetunto on aivan nollassa minulta paloi pinna täysin, soitin Kiusattujen tuki ry:hyn ja keskustelin asiasta, sieltä sain neuvon soittaa opetushallitukseen lakimiehelle, hän taas neuvoi tekemään rikosilmoituksen tästä opettajasta. Kun soitin rehtorille ja kerroin mitä oli käsketty tehdä ja kysyin mitä hän haluaa että minä teen, niin tuli rehtorille hätä ja alkoi vihdoin tapahtua.
Nyt tämä pieni poika on jo 14 vuotias teini, mutta vieläkään hän ei suostu menemään koulun ruokalaan syömään, sen verran syvät jäljet tämä häneen jätti. Kaikkea en voi tähän kirjoittaa koska tein vaitiolovellvollisuus lupauksen mutta jos herää kysymyksiä voit ottaa yhteyttä.
[email protected]
Vastaukset 9
Vanhimmat
koulua voinut vaihtaa, jos ei muuten tilanteeseen pystynyt vaikuttamaan.
Ajattelin kyllä sitä, mutta kun poika ei itse halunnut kun kaikki kaverit on kuitenkin tässä koulussa. Nythän tilanne on jo toinen kun hän on yläasteella. Mutta vieläkin hän on hyvin arka opettajien suhteen.
Pystyin kyllä vaikuttamaan loppujen lopuksi
mutta pidä silti silmäsi auki. Ystävättäreni lapsi yritti itsemurhaa lukiossa opettajan koulukiusaamisen takia. Ei ole helppoja juttuja nämä. Ystävättären lapsella on myös tänä päivänä kaikki hyvin, onneksi.
Laittoiko rehtori sitten opettajan pois?
Sanoitko koskaan opettajalle, että arvelet että vika onkin hänessä eikä lapsessa?
Minä olisin varmaan sanonut...
Sanoin opettajalle ja rehtorille että minun mielestä kyseinen opettaja ei sovi näin pienten lasten opettajaksi.
Sai kenkää.
Tiedän samantapaisen tilanteen. Vastavalmistunut nuori naisopettaja laitettiin ekaluokan opettajaksi (siis eka lukukausi opettajana). Opettaja ei pärjännyt vilkkaiden poikien kanssa, vaan yhdellekin suositteli että tämä laitettaisiin takaisin eskariin! Siis kuukauden ekaluokkaa käytyään takaisin eskariin! Mahtaisi olla mannaa lapsen itsetunnolle ja koulukiusaus pääsisi hyvään vauhtiin. Sitten kun opettaja alkoi valittaa 5-6 pojan vanhemmille samaan malliin ja pyytää psykologin tutkimuksia, pienluokille siirtoja yms. niin vanhemmat ja rehtorikin heräsivät ja huomasivat mikä mättää.
Opettaja vaihdettiin toiseen ja muutti muualle.
Ja tämä eskariin palautettavaksi toivottu poika on nyt valmistumassa ammattikoulusta ja siellä opettajat yrittivät saada häntä käymään ylioppilastutkintoa ammattikoulun ohessa, koska oli niin lahjakas...! Että ei aina kannata sokeasti luottaa opettajan ammattitaitoon... tosiaankaan!
Itse olisin varmaan räjähtänyt jo ennen kolmatta luokkaa, kun tahtoo olla tiikeriemon vikaa lasten puolesta.
Vähän aikaa sitten taitoin peistä tyttöni open kanssa, kun tämä meinasi suosia toista tyttöä (sydänystävänsä lapsi) omani kustannuksella. Meinasi lähettää tämän toisen tytön koulujenvälisiin kisoihin hyppäämään pituutta, vaikka tytölläni oli parempi tulos. Lopputuloksena lähtivät molemmat ja tyttöni toi kultaa, tämä toinen hopeaa. Heräsi kysymys, että koetetettiinko tässä helpottaa toisen tietä mestariksi?
Pieni juttu loppujen lopuksi mutta meinasi kolahtaa tytön oikeustajuun.
Olemme urheiluhullu perhe ja kuulen siitä väliin ikäviäkin kommentteja. Esim juuri tämän syksyn koulujenvälisissä tuli eräs isä sanomaan; "kas kun ei poikasi voittanutkaan juoksua, olisi pitänyt,kun niin kovasti kisoissa käytte..." Samoin jos joku voittaa lapseni jossakin, se on aivan ihmeellinen asia ja sitä pitää hehkuttaa, että "eipäs XXXX:n tyttökään sen paremmin pärjännyt...".
Meinasivat jättää tyttöni (ekaluokkalainen) pois koulujenvälisistä, vaikka hänellä oli alaluokkien parhaat tulokset, koska "hän on niin paljon kisannut, antaa toisillekin mahdollisuus" Ei kai se, että me kuljemme kilpailuissa vapaa-aikana, tarkoita sitä, että lasteni pitäisi jäädä koulun kisoista pois?