Minä en koskaan saanut tilaisuutta tuntea Iso-Isääni, en edes nähdä vilaukselta. Hän antoi henkensä tämän maan puolesta kuten niin moni muukin urhea mies ja nainen. Lapsena olin ylpeä hänestä, olin ylpeä että hän oli taistellut sodassa, olin ylpeä, koska minussa virtaa sama urhea Suomalainen veri. Nyt tunnen kuitenkin itseni petetyksi, tunnen itseni ja iso-isäni petetyksi ja potkituksi, halveksituksi toisen asteen kansalaiseksi.Tälläisen Suomen vuoksiko he taistelivat ja antoivat henkensä? Olisiko hän enää valmis taistelemaan ja antamaan henkeään? Olisko hän enää ylpeä maastaan? Voisiko hän murtumatta katsoa maataan ja ylpeänä kantaa kansalaisuuttaan ja lojaalisuuttaan? Minä en voi. En voi murtumatta katsella kuinka oma hallituksemme potkii ja syrjii omia kansalaisiaan, kuinka he repivät meidän selkänahasta palkkansa ja uudet virkansa, kuinka he syleilevät ulkomaalaista toivottaen heidät koko Suomen puolesta tervetulleeksi. Maamme antaa kaikkensa jotta ulkomaalaiset tuntisivat olonsa hyväksi. He säätävät ohjeita sosiaalilautakunnalle, ohjeita jotka tulevat maksamaan meidän pöydästä leivän. me kiskomme palkkamme yhä kallistuvassa yhteiskunnassa kovalla työllä. Me emme saa palkankorotuksia, emmekä helpotuksia työtehtäviimme avustajilla. Kuitenkin meidän odotetaan rakastavan ja kunnioittavan maatamme, meidän odotetaan omistautuvan samalla hengellä ja sisulla maallemme kuin isovanhempamme tekivät. Pystyttekö te siihen? Minä en. En rakasta maatani enää, en kunnioita johtajiamme, enkä antaisi heidän edestä henkeäni. He eivät taistele minun puolestani, he rakastavat ulkomaalaista,omaa hyvinvointiaan, mutta ovat unohtaneet kuka heitä syöttää.
Rakastanko enää maatani?
Ylpeä nainen
3470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin myöskin nykynuorisolta on mennyt kunnioitus vanhaan isänmäähan, joka on taisteltu itsenäiseksi. Sota on vaatinut paljon uhreja ja tuonut kärsimyksiä niin myös sodissa olleille romaneille. Suomi kesti koettelumukset rukoilevan kansansa avulla. Koko kansa oli yhteydessä Jumalaaan ja kuinkas kävikään suomi pysyi suomena. Maailma ystäväiseni muuttuu ja samalla saamme katsella myös itseämme ja moraaliamme. Suomi oli ennen rehellinen ja työtätekevä kansa. Nyt on rehellisyys loppunut oman edun tavoittelemiseksi ja varsinkin nuoriso on tullut aivan toholoksi. Ei kunnioita mitään.... saman suomen kansakunnan tilan voi lukea myös tältä palstalta,, mitään ei kunnioiteta....
saa aikaan kansassa anarkian
itsensä petetyksi, ne monet lapset jotka lähti evakkoon täältä ja saivat avun toisista maista. Hassua, että suomalaiset pitää itsestään selvänä, että heitä autetaa, mutta ootas kun meidän pitäis auttaa, niin silloin tunnetaan itsemme petetyiksi. Samaa mieltä olen noitten herrojen palkoista, mutta mitä muitten ihmisten auttamiseen tulee, niin olen ylpeä, että voin tehdä sitä, koska eihän sitä koskaan tiedä koska sitä itsekkin apua tarvitsis. Ei me niin paljoa noille ulkomaalaisille annetä, että siitä kärsittäis. Ja kyllä ne monet ulkkikset itse sen leivän sinne pöytään hommaa, ei sinun sitä tarvitse hommata. Ulkkis miehet paiskii töitä samalla lailla, kun sun iso-isäs aikoinaan, ei nykyajan suomalaismiehet siihen pysty tai harva siihen pystyy.