hei,
toivoisin että joku osaisi selventää minulle,olisiko syytä jo lähteä lääkäriin ja mistä tässä voisi olla kyse?
minulla on yht`äkkisiä päänsärkyjä ,jotka menevät kyllä nopeasti ohi,päivittäin.
muistini on heikentynyt selvästi,ja unohtelen asioita,jos en kirjaa ylös niin normaali rutiineista poikkeavat asiat jäävät hoitamatta.
olen huomannut myös hajamielisyyttä,ja ajatukseni"hajoavat"jatkuvasti,en pysty keskittymään yhteen asiaan pitempää aikaa.
suoralla tiellä/isolla aukella,suoraan kävely on todella vaikeata,horjun ja joudun jatkuvasti tarkkailemaan tien reunaa tai etsimään edestä kiinne kohdan jota kohti kävelen.
usein jalkani "nykivät"kävellessä ja tuntuu että jalkani ei suostu liikkumaan,vaan ajatuksissa joudun "neuvomaan" ,vasen oikea,vasen,oikea.....
jos kävelen erittäin hitaasti,tätä ongelmaa ei ole,mutta vähänkin ripeämmässä kävelyssä,ongelma tulee esille.
kiitos asiallisista vastauksista,ja hyvää syksyä.
toivoisin että joku osaisi selventää minulle,olisiko syytä jo lähteä lääkäriin ja mistä tässä voisi olla kyse?
minulla on yht`äkkisiä päänsärkyjä ,jotka menevät kyllä nopeasti ohi,päivittäin.
muistini on heikentynyt selvästi,ja unohtelen asioita,jos en kirjaa ylös niin normaali rutiineista poikkeavat asiat jäävät hoitamatta.
olen huomannut myös hajamielisyyttä,ja ajatukseni"hajoavat"jatkuvasti,en pysty keskittymään yhteen asiaan pitempää aikaa.
suoralla tiellä/isolla aukella,suoraan kävely on todella vaikeata,horjun ja joudun jatkuvasti tarkkailemaan tien reunaa tai etsimään edestä kiinne kohdan jota kohti kävelen.
usein jalkani "nykivät"kävellessä ja tuntuu että jalkani ei suostu liikkumaan,vaan ajatuksissa joudun "neuvomaan" ,vasen oikea,vasen,oikea.....
jos kävelen erittäin hitaasti,tätä ongelmaa ei ole,mutta vähänkin ripeämmässä kävelyssä,ongelma tulee esille.
kiitos asiallisista vastauksista,ja hyvää syksyä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Stressi on aiheuttanut joskus minulle hajamielisyyttä, "muistamattomuutta" esim. tupakkikopissa käydessäni mietin hetken päästä tumppasinki tupakkani, muistin huononemista.
Lepo auttaa silloin.
Mutta eipäs tähänkään voi muuta sanoa, kuin että lääkäri tietää parhaiten... Mene sinne ja jos kaikki on ok, niin se on hyvä asia jos taas ei, niin eiköhän siihenkin löydy apu. Mielenrauha pitää saada!
menemään lääkäriin pikimmiten. Voihan olla ettei ole kyse mistään vakavammasta, mutta kannattaa ehdottomasti selvittää syy, ettei vaan tuosta pahene. Toivottavasti homma selviää ja voit lakata huolehtimasta=)
Mielestäni oireesi ei kuulosta "normaalilta" paniikki häiriöltä..Mene ihmeessä lääkärille,oireet ovat mielestäni melko pelottavat! En halua kuitenkaan pelästytää.. Toivotavasti kaikki selviää!:)
Tiedän tasan tarkkaan ton olotilan, sillä kärsin ite niistä kuukausia.
Jatkuvaa päänsärkyä, mihin ei ees särkylääkkeet auttanu...
Muistilapuistakaan ei ollu kaiketi apua... Otin sen kyllä mukaan kauppaan, mikäli pääsin kauppaan meneen oloiltani, mutta siellä se oli... taskunpohjalla! Ja kotona huomas, et yli puolet tavaroista puuttuu!
En pystyny lukeen lehtiä, enkä saanu elokuvistakaan enää mitään irti, vaikka olis ollu kuinka mielenkiintosta ja parin minuutin päästä en enää ees muistanu, mitä olin lukenu tai kattonu... Avopuoliso kysy elokuvan jälkeen, miten se loppu, ni enpäs osannu sanoo...
Huimaus ja horjuminen... Kävin monta kertaa lääkärissä, kun ei tie tuntunu riittävän... Lääkärit pisti paniikin piikkiin, koska paniikkikohtauksen aikana "heittäminen" paheni. En uskonu ja sain lähetteen erikoiskorvalääkärille, joka tutki mun tasapainon. Ei mitään vikaa, eli siis paniikit aiheutti senkin.
Mun vasen jalka teki sen, että kun piti mennä kauppaan tai muualle ihmisten ilmoille, ni se ei totellu... Tunto ei menny, mutta se vaan "pysähty"... Jouduin keskittyyn koko ajan siihen, et saan vasemman jalan siirrettyä oikeen eteen! Samaan aikaan jalat tärisi ja olo paheni!
Myös hitaasti edetessä sain hokee, et vasen oikeen eteen... Mutta jos piti edetä lujaa, niin en päässy eteenpäin, muutaku ottamalla tukee ostoskärrystä tai lapseni rattaista!!!
Kauppojen valot sai vielä sen huimaamisen paheneen, kun tuntu, et "aurinko paistaa suoraan silmiin"...
Ja sitten tuli häpeä, että muut ihmiset huomaa sen ja aattelee, et ALKOHOLISTIÄITI menee lapsen kanssa...
Siispä loppujen lopuks oli pakko päästä pois ja jäin kotiin jumiin...
MUTTA... Nyt oon syöny melkein 2 kuukautta Cipralexia ja tarvittaessa Diapamia... Kiitos hyvästä lääkkeestä psykiatriselle osastolle, jotka mut sen laitto alottaan!!! Meni vajaat 2 viikkoo ja rupes ulkoilma maittaan, nyt jo käyn kaupoilla ja monissa muissa paikoissa, joihin en oo kuukausiin kyenny meneen!!! Vielä on pieniä "kohtauksia", mutta ne on lieviä ja selviän niistä!
Ehdotan siis täydestä sydämestäni, et mee ja hanki apua!!! Ja ota lääkkeet avosylin vastaan, älä hylkää niitä! Ehkä ensimmäinen ei auta, mutta seuraava kyllä. :)
Jaksamista!!