Kääpiöpinseri on pieni ja eloisa rotu, joka ei sovellu pelkäksi sohvakoiraksi ja koristeeksi. Kääpiöpinserillä on vahva vahtivietti ja todennäköisesti sen haukkumattomaksi ja vahtimattomaksi opettaminen on hankalaa.
Kääpiöpinseri on pienuudestaan huolimatta valtavalla egolla ja erittäin hyvällä itsetunnolla varustettu pieni-suuri koira. Ne eivät pelkää isoakaan vastustajaa vaan antavat kaikella kääpiöpinserienergiallaan isojen kuulla kunniansa, joskus huonoin seurauksin. Kääpiöpinseri kun ei tiedä olevansa pieni koira...Kääpiöpinserit ovat siitä huolimatta seurallisia ja osallistuvia, kaipaavat omistajansa sekä perheensä seuraa. Ne nauttivat ja ovat onnellisimmillaan saadessaan omistaa oman piilopaikan, boksin ja saadessaan nukkua oman lauman kanssa samassa sängyssä.
Leluja on hyvä olla olemassa, sillä kääpiöpinseri on leikkisä ja omatoiminen koira. Se on myös pelle ja yltyy mitä ihmeellisimpiin suorituksiin kaikissa koiraharrastuksissa. Ne ovat pippurisia ja saattavat purra. Pureva kääpiöpinseri ei ole häijy luonteeltaan, vaan vain hyvin tietoinen omasta henkilökohtaisesta koskemattomuudestaan. Pureva Kääpiöpinseri on opetettava olemaan purematta ihmisiä ja etenkin näyttelytuomareita. Kääpiöpinseri uros on hyvin miehekäs ja oikea don juan. Yksikään tyttökoira ei ole liehittely-yrityksiltä turvassa ja moni kääpiöpinseri poika onkin onnellinen monirotuisen pentueen isä. Kääpiöpinserin eri värimuunnosten välillä ei ole mitään muuta eroa kuin väri, molemmat ovat yhtä viehättäviä ja kiehtovia versioita. Parhaan kääpiöpinserin saa, kun ostaa sen oikealta kasvattajalta rekisteröitynä. Kääpiöpinserin hankintaa on harkittava, se kun ei sovellu aivan kaikkien kaveriksi.
Kääpiöpinseripennuista 99% puree ennen hampaiden vaihtumista ja hyvin usein pureminen sattuu, kovasti. Pureminen kuitenkin loppuu itsestään 95 % lla kääpiöpinsereistä hampaiden vaihduttua aikuisen kalustoon ja koiran iän karttuessa.
Kääpiöpinseri on sellaisen ihmisen koira, joka ei turhia stressaa koiransa olemista ja tekemisiä ja antaa pienen olla koira isolla K:lla. Omistaja, joka kohtelee kääpiöpinseriään rakastavalla mutta lujalla otteella, on kääpiöpinserille sopivin ja mieluisin.
Onnea vaan kaikille uusille ja tuleville upeiden kääpiöpinsereiden omistajille.
Kääpiöpinseri on pienuudestaan huolimatta valtavalla egolla ja erittäin hyvällä itsetunnolla varustettu pieni-suuri koira. Ne eivät pelkää isoakaan vastustajaa vaan antavat kaikella kääpiöpinserienergiallaan isojen kuulla kunniansa, joskus huonoin seurauksin. Kääpiöpinseri kun ei tiedä olevansa pieni koira...Kääpiöpinserit ovat siitä huolimatta seurallisia ja osallistuvia, kaipaavat omistajansa sekä perheensä seuraa. Ne nauttivat ja ovat onnellisimmillaan saadessaan omistaa oman piilopaikan, boksin ja saadessaan nukkua oman lauman kanssa samassa sängyssä.
Leluja on hyvä olla olemassa, sillä kääpiöpinseri on leikkisä ja omatoiminen koira. Se on myös pelle ja yltyy mitä ihmeellisimpiin suorituksiin kaikissa koiraharrastuksissa. Ne ovat pippurisia ja saattavat purra. Pureva kääpiöpinseri ei ole häijy luonteeltaan, vaan vain hyvin tietoinen omasta henkilökohtaisesta koskemattomuudestaan. Pureva Kääpiöpinseri on opetettava olemaan purematta ihmisiä ja etenkin näyttelytuomareita. Kääpiöpinseri uros on hyvin miehekäs ja oikea don juan. Yksikään tyttökoira ei ole liehittely-yrityksiltä turvassa ja moni kääpiöpinseri poika onkin onnellinen monirotuisen pentueen isä. Kääpiöpinserin eri värimuunnosten välillä ei ole mitään muuta eroa kuin väri, molemmat ovat yhtä viehättäviä ja kiehtovia versioita. Parhaan kääpiöpinserin saa, kun ostaa sen oikealta kasvattajalta rekisteröitynä. Kääpiöpinserin hankintaa on harkittava, se kun ei sovellu aivan kaikkien kaveriksi.
Kääpiöpinseripennuista 99% puree ennen hampaiden vaihtumista ja hyvin usein pureminen sattuu, kovasti. Pureminen kuitenkin loppuu itsestään 95 % lla kääpiöpinsereistä hampaiden vaihduttua aikuisen kalustoon ja koiran iän karttuessa.
Kääpiöpinseri on sellaisen ihmisen koira, joka ei turhia stressaa koiransa olemista ja tekemisiä ja antaa pienen olla koira isolla K:lla. Omistaja, joka kohtelee kääpiöpinseriään rakastavalla mutta lujalla otteella, on kääpiöpinserille sopivin ja mieluisin.
Onnea vaan kaikille uusille ja tuleville upeiden kääpiöpinsereiden omistajille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen useimmista asioista kanssasi samaa mieltä, mutta tietysti on otettava huomioon jokaisen koiran yksilölliset piirteet. Kirjoituksesi oli hyvä perustiivistelmä kääpiöpinsereiden ihanasta, rakastavasta, mutta itsetietoisesta luonteesta.:)
Esimerkiksi tuo pureminen ainakin oman pentuni kohdalla pitää hyvin paikkaansa, tosin suurin osa siitä on ihan normaalia pentukoiran puremista. Jostakin luin, että pennut purevat aina ja koko ajan, eikä siitä pidä olla huolissaan. Eli liekö sittenkään rodulle tyypillinen piirre? Nyt 13 -viikkoisena pikkuiseni puree enää omia lelujaan ja joskus ihmisiä, jos kovasti innostuu...:)
Seurallinen minun koirani ainakin on ja mitä tahansa kotona teenkin, on siinä 4 ylimääräistä tassua mukana;). Koira viettää päivät yksin ja iltaisin sitten seuraa minua vessaan, keittiöön, tupakalle... Pikkuinen halua olla KAIKESSA mukana, koko ajan ja täydestä sydämestään.
Tuota väitettä en voi omien kokemuksieni mukaan allekirjoittaa, että koirani olisi onnellisimmillaan omistaessaan oman piilopaikan. Mamin sylissä tai kainalossa on paras nukkua, mutta kyllä pikkuiseni on onnellisimmillaan syödessään, yhdessä leikkiessä tai koirapuistossa:). En ole huomannut erityistä tarvetta etsiä piilopaikkaa, vaan nukkuu joko avoimessa kopassa tai yhden erityisen tyynyn päällä, jota myös "aikuisten tavoille" opetteluun käyttää...
Mutta tuo rakastava ja luja ote täytyy kääkän omistajalla olla. Meilläkin on ihan näihin päiviin asti käyty aikamoista vääntöä laumanjohtajuudesta, mutta nyt tuntuu viesti menneen perille. Samalla koira on rauhoittunut, ei stressaa enää niin helposti uusista asioista, ottaa kontaktia ja on yhteistyökykyinen. Eli periksi ei saa antaa. Kääkkiä pitää kasvattaa kuin isoja koiria; lujasti ja johdonmukaisesti.