Istun yksin pimeässä huoneessani.
Sadepisarat valuvat pitkin ikkunaani.
Taivaalla kirkas valo välähtää
ja samalla ukkonen jyrähtää.
Kello jo kahta lyö.
En unta saa,vaikka onkin yö.
Mietin,miten sinut tapasin
ja kuinka sinusta erosin.
Ehkä etsein jotain parempaa,
silti sinun ääntäsi niin kaipaan.
Sinua takaisin en voi enää saada,
mutta et sinä elämääni nurinpäin kaada.
Sinua aio en unohtaa,
sen vannon ja lupaan.
Sadepisarat valuvat pitkin ikkunaani.
Taivaalla kirkas valo välähtää
ja samalla ukkonen jyrähtää.
Kello jo kahta lyö.
En unta saa,vaikka onkin yö.
Mietin,miten sinut tapasin
ja kuinka sinusta erosin.
Ehkä etsein jotain parempaa,
silti sinun ääntäsi niin kaipaan.
Sinua takaisin en voi enää saada,
mutta et sinä elämääni nurinpäin kaada.
Sinua aio en unohtaa,
sen vannon ja lupaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo on aivan totta, valitettavasti.