Kolme vuotiaan uhma

Ilmeisesti olit hakemassa uhmaajaa sisään, eikä hän tullut.Niinkö se meni?En päässyt oikein perille tilanteesta.
Jos on tämmönen tilanne, ni otat sen kolmivuotiaan kainaloosi ja viet sisään.Huutoa älä ole kuulevinasikaan.Äläkä mitenkään rankaise, tai kiellä
häntä siitä.Pidät vain tiukasti kiini siitä mitä sanot.Jos ei tule silloin kun pitää, ni nappaat kainaloon ja viet minne pitää.

Kiljumisen tarkoitus on aiheuttaa sinussa
syyllisyyden tunnetta.Lapsi osaa käyttääs sitä ovelasti esim kauppareissuilla.
Eräs isä oli kahden muksunsa kanssa kaupassa.
Kieltävän karkkipyynnön jälkeen muksut heittäytyivät lattialle huutamaan:" mä tahon, mä tahon".
Tuo isä heittäytyi myös lattialle ja alkoi huuttaa
myös:"mä tahon, mä tahon".
Sillon tuo muksut hyppäsivät heti pystyyn ja sanoivat isälleen:" äkkiä ylös siitä".

Työskentelen lasten parissa päivittäin. Törmään joka päivä tuohon samaiseen ongelmaan, eli "uhmaikään". Päiväkodissa ryhmämme koostuu lähinnä 2-5 vuotiaista lapsista. Pahin uhmakausi on juuri tuo kolmen vuoden ikä! Uhma näkyy mm. tottelemattomuutena..lapsi ei esim. suostu pukemaan vaatteitaan,vaikka olisi ulkoilun aika. Itse olen käyttänyt ns. tuolilla istuttamis tekniikkaa. Panen lapsen istumaan tuolille huoneeseen, jossa ei ole muita henkilöitä. Lelut ja muut rekvisiitat ovat lapsen ulottumattomissa. Tärkeää on myös ottaa lapseen katsekontakti ja perustella miksi näin tehdään. Periksi ei saa antaa! Tärkeää on ettet menetä itsehillintääsi, etkä huuda lapselle. Näin lapsi oppii sietämään pettymyksiä. On myös mukavaa palkita ja kehua lasta silloin, kun tämä toimii toivotulla tavalla. Kiiltokuvat ja tarrat ovat lasten mieleen. Meidän päiväkodissa käytetään hymynaamataulukkoa uhman karkoittamiseksi. Kun lapsi kerää tauluun kolmena peräkkäisenä päivänä hymynaaman hän saa yhden kiiltokuvan palkinnoksi siitä, että on käyttäytynyt asianmukaisesti. Tällainen taulukko on helppo askarrella myös kotona. Onneksi uhmaikä on ohimenevä ilmiö. Lapsen kasvaessa ja kehittyessä uhmakin katoaa vähitellen. Et siis ole ainoa äiti, isä tai kasvattaja maailmassa, joka kohtaa lapsen uhmaiän vaikeudet..Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua.

et luonto se on,joka lapsen rauhottaa päivät metsis ja soilla tekee kakaroista nii rauhallisia et ei tee mieli paiskoo mitään,tekis hyvää vanhemmillekkin.tulee voimaa kroppaan jakiirettä ei oo mihkään ja se on halvin harrastus

Mikäs uhma lapsella olikaan? Sinulla se uhma oli, kun halusit keskeyttää lapsen leikin.
Lapset suhtautuvat asioihin ihan eri tavalla kuin aikuiset. Jos leikki on kesken, niin se on KESKEN. Pitää antaa leikin loppua. Viimeinen kakku pitää tehdä vielä, kohta lähdetään. Valmistele etukäteen: "Kohta mennään sisään syömään. Jätetäänkö lapio tähän vai otetaanko se kotiin? Onkohan sinun kakkusi vielä jäljellä kun tullaan uudestaan."
Lapselle pitää puhua koko ajan, joten hän on selvillä aikuisten aikeista. Ei sitä itsekään noin vain keskeytä mieleistä tekemistä ja ryntää pois jonkun käskyn mukaan.

Helppoahan tämä neuvominen on! Omakohtainen kokemus kuitenkin opetti minua asettamaan määräykset niin vähiin kuin suinkin. Huomasin, että oli turha muuttua itsekin kolmivuotiaaksi ja ruveta huutelemaan ja tappelemaan itseään puolta pienemmän kanssa, jolta kyllä lähtee ääntä kuin veturista, jos niikseen tulee.
Lapsesi luottaa itseensä ja tietää mitä tekee. Kunnioita häntä ja anna vähän pitempi talutusnuora. Mieti kuinka tärkeää on viedä hänet pois pihalta juuri nyt. Kun poistuminen sitten on ihan pakollista, niin sitten kauniin puheen jälkeen muksu kainaloon ja kotiin.