omat kolme lasta koulussa, sitä iloitsee jokaisesta iloisesta asiasta mitä lapsest kertoilevat koulusta ja kun lapset kertovat negatiivisiä asioita koulu tapahtumisista mitä opettaja on sanonut, tehnyt tai koulukaverit. Rupeaa omat tunteet käymään ylikierroksilla, sitä miettii olisihan opettajan pitänyt toimia ihan toisella tavoin jne... Sitä arvostelee ja sättii ja etsii syitä, tuntuu itsestä äitinä, niin pahalta oman lapsen paha-olo...
Koulussa töissä, tapahtuu vastaavanlaisia tilanteita muiden lapsille, joita on tapahtunut omillekin lapsille. Sitä heittäytyy tilanteisiin mukaan 100% yrittää työnsä hoitaa parhain mahdollisin tavoin ja miettii jälkeenpäin kotonakin päivän tapahtumia ja sitä huomaa, ettei omien lasten koulujen opettajat muu henkilökunta olekaan toiminut väärin. Parhaansa hekin, ovat yrittäneet tehdä, mutta itse ei tunteiden ylikierroksilta sitä ole nähnyt.
Koulussa töissä, tapahtuu vastaavanlaisia tilanteita muiden lapsille, joita on tapahtunut omillekin lapsille. Sitä heittäytyy tilanteisiin mukaan 100% yrittää työnsä hoitaa parhain mahdollisin tavoin ja miettii jälkeenpäin kotonakin päivän tapahtumia ja sitä huomaa, ettei omien lasten koulujen opettajat muu henkilökunta olekaan toiminut väärin. Parhaansa hekin, ovat yrittäneet tehdä, mutta itse ei tunteiden ylikierroksilta sitä ole nähnyt.
Vastaukset 4
Vanhimmat
omaa lasta oli koulussa välitunnilla lyöty, niin et tuli mustelmia ja lapsi itki asiaa kotonakin. Sitä mietti heti missä on ollut välitunti-valvoja, olisihan sen pitänyt nähdä ja ei tuollaista saa koulussa tapahtua ja opettajakin, vain sanoi, että minun lapsi oli aluksi kanssa soittanut suutansa, mutta sitä itse ajatteli ja sanoi "ei kuiteskaan lyönyt ja ei aloittanut riitaa, miksi minun lapsi joutui jälki-istuntoo" (tuo tapahtui,ennenkuin olin ollut missään koulussa töissä)
Töissä välitunti-valvojana:lapsia on paljon ja piha on iso. On meitä valvojia kyllä useampi ja koulu-alue on meidän valvojien kesken jaettu. Tapahtui riita tilanne, mikä kerkeää menemään nyrkkitappeluksi. Missä olin minä silloin saattamassa yhtä lasta toisen valvojan luokse, joka oli menossa puhdistamaan lapsen haavaa polvesta, kun lapsi juostessa kaatui. Olin silloin lähempänä lasta ja ruokavälitunti, oli "vahdin vaihto" meneillään. Tietysti, kun havaitsin tappelun juoksin paikalle ja asiat selvitettiin perinpohjaisesti. (Tuosta on jo aikaa ei tänä syksynä.)
että on muitakin kuin opettajia, jotka näkevät saman tilanteen kaksi eri puolta!!! Tälläisista tilanteista on juuri kyse. Kunpa koulussa voisikin aina valita toimintatapansa hyvistä vaihtoehdoista, mutta useimmiten tuntuu, että pitää valita se vähiten huonoin!
Ehtiihän sitä kotonakin kaksi sisarusta toistensa kimppuun vaikka itse olisi aivan vieressä.
Eivät ne opettajatkaan mitään "yli-ihmisiä" ole,ainoa keino välttää kaikki tappelut ja tapaturmat sekä kotona ja koulussa on, että lapset kiinni jossain tolpassa sen verran kaukana toisistaan etteivät yletä toisiinsa..ja tietysti suut teipattuna.. = )
Muistakaa vaan katsoa et tolppa tukevasti kiinni..
Ja se myös et se oma kiltti ja ihana mussukka ei aina kuitenkaan ole syytön..
Itse olen huomannut, että lasteni koulussa (pieni ala-aste) ongelmia ei ole. Ja niitä ei ole, koska niitä ei nähdä eikä haluta nähdä. Se on helppo sulkea silmänsä ja kertoa, ettei meillä tapahdu kiusaamista.
Poikani on nyt kolmannella luokalla ja on huono puolustamaan itseään. Hän on kaveri liki kaikkien kanssa, mutta yksi poika tönii, pukkii, yrittää painia, on kaksi kertaa lyönytkin. Joka kerralla kun näitä on tapahtunut on välituntivalvoja kääntänyt päänsä pois. Kun olen asiaa kysynyt, hänen mielestään (sama ihminen) asia oli niin pieni, ettei siihen kannattanut puuttua, poikien touhuja, mistä ei pidä välitää, koska ainahan pojat pukkivat toisiaan. Tätä siis tapahtuu vain tämän yhden välituntivalvojan vuoroilla (on myös poikani opettaja).
Yhden ainoan kerran pidin niin kovaa ääntä, että asiaan oli pakko puuttua. Silloin poikani leimattiin aloittajaksi (oli nimitellyt toista) joten toisen oli oikeutettua lyödä. En puolusta poikaani, ei nimitelläkään saa mutta myös fyysinen koskemattomuus pitäisi olla.
Tämä pukkija-poika on huomannut, että oma ope antaa tapahtua ja käyttää sitä hyväkseen.
Mieheni on alkanut opettamaan pojalleni itsepuolustusta. Mieheni entisenä painijana on opettanut muutamia liikkeitä, millä toinen saadaan maahan ilman vahinkoa. Tähänkö oli pakko tulla, kun koulussa ei haluta välittää? Jos kaikkeen, niin nimittelyyn kuin käsiksi käymiseenkin puututaan heti, ongelmat ainakin pienenisivät, kun ainakin pienemmät lapset huomaavat, että heidät on tosiaan huomattu "pahanteossa".