Ilta himmenee.
Lara. Hän se on. Sievä ja pieni 10-vuotias tyttönen. Hän harrasti ratsastusta, laulamista ja tanssimista, uimista ja paljon muuta. Hänellä oli pitkät kiharaiset, tummanruskeat hiukset. Ne olivat luonnonkiharaiset. Hän oli monien mielestä kaunis ja ystävällinen. Muuten hän näytti todella iloiselta ja eläväiseltä, mutta hänen silmänsä olivat sysimustat. Jotkut harvat epäilivät, että ne peittivät pimeyden, joka hänen yllänsä oikeasti olisi. Hänestä oli monesti laitettu juoruja eteenpäin, että hän olisi paholainen..
Jotkut taas uskoivat, että hän käytti vain piilolinssejä. Mutta vastaus on ei. Hänen silmänsä olivat kuin olivatkin aivan oikeasti sysimustat. Iiris ei erottunut lainkaan silmistä.
Silmät näyttivät kylmiltä ja lämpimiltä yhtä aikaa...
Lara meni nukkumaan. Hän oli laittanut pitkän pinkin värisen yöpukunsa päälle. Hän harjasi hampaansa ja kampasi hiuksensa. Virnisti vielä peilikuvallensa ja meni hiljaa sänkyynsä. Sitten hän sammutti lampun, joka oli hänen yöpöydällänsä.
Tuli pilkkopimeää. Hän ei silti vielä nukahtanut. Hän nousikin sängystä ja otti tuolin ikkunan eteen. Sitten hän istui siihen ja katseli kauniita tähtiä sekä isoa täysikuuta. Täysikuu kiehtoi häntä. Hänellä oli kaulassaan hopeakoru. Se oli täysikuun muotoinen. Pyöreä pallo jonka molemmilla puolilla oli kaksi kultaista tähteä.
Kun hän oli siinä jonkin aikaa istunut, hän rupesi miettimään isäänsä joka oli kuollut kun hän oli viisi vuotta. Hän ei silti murehtinut. Hän uskoi että isä oli onnellinen. Onnellinen tuolla jossain. Että isä oli ehkä tuo täysikuun vieressä oleva tähti. Mutta kuka tuo toinen tähti olisi sitten..
Lara meni nyt viimeinkin nukkumaan ja nukahtikin heti kun oli saanut päänsä tyynylle laitettua.
Kun aamu tuli, Lara nousi ylös ja pesi kasvonsa sekä hampaansa. Sitten puki vaatteet päällensä ja meni alas. Äiti oli siellä vastassa.
Äidin nimi oli Isabell. Voi kuulostaa hauskalta, mutta äidin toinen nimi oli Lara ja Laran toinen nimi oli Isabell. Lara Isabell Carendell.
Äiti halasi pientä tyttöänsä ja ohjasi tämän
ruokapöytään. Aamupalana oli muroja, leipää sekä kahvia. Lara söi puuronsa ja leipänsä mutta kahviin hän ei koskenut. Äiti ihmetteli syytä ja Lara vain sanoi, ettei hänen tehnyt mieli.
--------------------------------------------------
Kertokaapas sitten tästä mielipiteenne ja sanokaa jatkanko tätä. Ja jos löytyy jotain piikkuriikkisiä virheitä (esim. Äiti olisi kirjoitettu Iäti) voitte kyllä kertoa niistä, mutte älkää pliis tehkö niin kamalan suurta numeroa siitä tälläkertaa.
Lara. Hän se on. Sievä ja pieni 10-vuotias tyttönen. Hän harrasti ratsastusta, laulamista ja tanssimista, uimista ja paljon muuta. Hänellä oli pitkät kiharaiset, tummanruskeat hiukset. Ne olivat luonnonkiharaiset. Hän oli monien mielestä kaunis ja ystävällinen. Muuten hän näytti todella iloiselta ja eläväiseltä, mutta hänen silmänsä olivat sysimustat. Jotkut harvat epäilivät, että ne peittivät pimeyden, joka hänen yllänsä oikeasti olisi. Hänestä oli monesti laitettu juoruja eteenpäin, että hän olisi paholainen..
Jotkut taas uskoivat, että hän käytti vain piilolinssejä. Mutta vastaus on ei. Hänen silmänsä olivat kuin olivatkin aivan oikeasti sysimustat. Iiris ei erottunut lainkaan silmistä.
Silmät näyttivät kylmiltä ja lämpimiltä yhtä aikaa...
Lara meni nukkumaan. Hän oli laittanut pitkän pinkin värisen yöpukunsa päälle. Hän harjasi hampaansa ja kampasi hiuksensa. Virnisti vielä peilikuvallensa ja meni hiljaa sänkyynsä. Sitten hän sammutti lampun, joka oli hänen yöpöydällänsä.
Tuli pilkkopimeää. Hän ei silti vielä nukahtanut. Hän nousikin sängystä ja otti tuolin ikkunan eteen. Sitten hän istui siihen ja katseli kauniita tähtiä sekä isoa täysikuuta. Täysikuu kiehtoi häntä. Hänellä oli kaulassaan hopeakoru. Se oli täysikuun muotoinen. Pyöreä pallo jonka molemmilla puolilla oli kaksi kultaista tähteä.
Kun hän oli siinä jonkin aikaa istunut, hän rupesi miettimään isäänsä joka oli kuollut kun hän oli viisi vuotta. Hän ei silti murehtinut. Hän uskoi että isä oli onnellinen. Onnellinen tuolla jossain. Että isä oli ehkä tuo täysikuun vieressä oleva tähti. Mutta kuka tuo toinen tähti olisi sitten..
Lara meni nyt viimeinkin nukkumaan ja nukahtikin heti kun oli saanut päänsä tyynylle laitettua.
Kun aamu tuli, Lara nousi ylös ja pesi kasvonsa sekä hampaansa. Sitten puki vaatteet päällensä ja meni alas. Äiti oli siellä vastassa.
Äidin nimi oli Isabell. Voi kuulostaa hauskalta, mutta äidin toinen nimi oli Lara ja Laran toinen nimi oli Isabell. Lara Isabell Carendell.
Äiti halasi pientä tyttöänsä ja ohjasi tämän
ruokapöytään. Aamupalana oli muroja, leipää sekä kahvia. Lara söi puuronsa ja leipänsä mutta kahviin hän ei koskenut. Äiti ihmetteli syytä ja Lara vain sanoi, ettei hänen tehnyt mieli.
--------------------------------------------------
Kertokaapas sitten tästä mielipiteenne ja sanokaa jatkanko tätä. Ja jos löytyy jotain piikkuriikkisiä virheitä (esim. Äiti olisi kirjoitettu Iäti) voitte kyllä kertoa niistä, mutte älkää pliis tehkö niin kamalan suurta numeroa siitä tälläkertaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielestäni tämä oli jännittävällä, viehättävällä tavalla kirjoitettu. Lyhyet, ytimekkäät lauseet toistivet tätä mielenkiintoista tyyliä. Tarinan alku vaikutti hieman mystiseltä, ehkä vähän pelottavaltakin.Jonkinlaista fantasiankaltaista jatkoa jäi odottamaan, mutta toivottavasti ei kliseistä kauhua... Loppukappaleet olivat kauniisti kirjoitettu.
Jatka vain, ainesta on mielestäni kirjoituksessasi monentyyliseen kirjoitelmaan!
...Lara lähti kouluun.
Aamulla satoi kaatamalla, joten Lara otti mustan sadevarjonsa. Hän puki pitkän, mustan takkinsa ja laittoi kengät jalkaan. Hän halasi äitiänsä ja lähti. Hän käveli bussipysäkille ja jäi odottamaan bussiansa. Hän seisoi kauempana muista. Muista, jotka odottivat bussia myös. Oli hänellä joitakin kavereita, mutta häntä ei nyt huvittanut jutella kenenkään kanssa. Hän odotti ja odotti, kunnes bussi tuli. Sitten hän sulki sateenvarjonsa ja meni bussiin istumaan. Koko matkan hän oli hiljaa ja kun bussi pysähtyi matkan varrella taas jollekin pysäkille, -josta tuli Laran ystävä Angela, Lara ei päästänyt häntä vierellensä. Lara halusi olla yksin. Jotkut lapset hänen ympärillänsä kuiskivat. Sillä jotkut heistä vielä pitivät Laraa jonakin kummajaisena. Ja nyt kun Lara ei edes päästänyt ystäväänsä viereen, he rupesivat heti kuvittelemaan jotain..
Koululla Lara tuli ulos bussista, pysähtyi ja aukaisi sateenvarjonsa. Sitten hän lähti kävelemään koulun ovien suuntaan.. Angela katsoi vain hänen peräänsä ihmetellen. Hän epäili, että jokin oli pahasti vialla. Vaikka, eihän se tarkoita mitään jos joku haluaa olla yksin, vai tarkoittaako? Jokainen haluaa välillä olla rauhassa. Silti Angela epäili jotain.
Koko kloulupäivänä Lara oli hiljaa. Jos opettaja kysyi jotain, hän sanoi ettei tiedä vastausta. Koulun jälkeen bussiin, ja bussilla kotiin. Lara meni suoraan nukkumaan. Hän nukkui koko loppupäivän ja seuraavan yön.
__________________________________________________
Hmm.. Näyttää siltä, että tästä Lara-tarinasta tulee kunnon sarja :P..Pitää mennä.. Jatkan kyllä kirjottamist ehkä jo tänään. Mutta nyt pittää oikeest mennä. Kertokaa mielipiteitänne jooko?
;)..
Seuraavana aamuna Lara nousi. Hänen silmiensä alla oli mustat jäljet, vaikka hän olikin nukkunut todella kauan..
Hän meni katsomaan itseään peilistä, ja harjasi mustat hiuksensa. Sen jälkeen hän laittoi meikkiä, koska ajatteli että mustat pussit silmien alla eivät näyttäneet niin kauniilta.
Kun hän oli pukenut, harjannut hiuksensa ja meikannu ja muuta sellaista, hän laittoi kirjat reppuunsa (joka myös oli musta) ja lähti alakertaan. Äiti oli laittanut muroja pöytään.
Tämä kysyi, voiko Lara paremmin sinä aamuna, mutta Lara vain istui ja mussutti ruokaansa.
Kun Lara oli syönyt, hän katsoi ikkunasta ulos.
Siellä oli pakkasta. Lara otti pitkän mustan takkinsa taas kerran ja heitti reppunsa selkään. Sen jälkeen hän astui ulos.
Koulupäivän jälkeen hän tuli kotiin, mutta ei jäänyt kuin hetkeksi sinne. Hän söi muutaman leivän ja joi kahvia. Sen jälkeen hän meni ulos ja lähti kävelemään. Hän käveli eräälle tallille.
Siellä oli hevosia. Lara katsoi jokaista hevosta jonka ohi käveli. Mutta erään kohdalle hän pysähtyi. Se oli täysiverinen, musta ori. Sen nimi oli Hopeakuu. Lara käveli hitaasti sen luokse ja kohotti kätensä hiljaa sen kaulalle. Hevonen hirnahti. Lara haki ratsastuskypärän,-saappaat ja kaikki muut tarvittavat välineet. Sitten hän meni hevosen luokse ja laittoi Hopeakuun valmiiksi ratsastusta varten. Sitten hän talutti sen ulos, ja kiipesi sen selkään. Lara laittoi sen juoksemaan kovaa. Se laukkasi niin kauniisti.. Lara ratsasti sillä kaksi tuntia; metsässä, niityllä ja muuallakin.
Sen jälkeen hän puhui sille. Hän kehui Hopekuuta ja taputti kaulaa.
Kun hän tuli kotiin, hän oli paremmalla tuulella. Hän jutteli äitinsä kanssa vähäsen, söi muroja ja joi mehua. Sitten puhelin soi. Angela soitti ja kysyi voisiko hän tulla käymään Laran luona, sillä hän ei ikinä ollut käynyt heillä. Eikä Larakaan kyllä ollut Angelan luona käynyt. Lara mietti hetken. Hän katsoi ulos ikkunasta. Sitten hän sanoi: "Ei meille nyt sovi. Me menemme äidin sukulaisen luokse käymään.." Hän valehteli, mutta Angela selvästikin uskoi häntä. Angelan ääni oli harmistunut, mutta ei pahempaa.
Laran äiti katsoi Laraa. Hän ei pitänyt siitä, että Lara ei puhunut kenellekkään omista asioistaan. Lara meni omaan huoneeseensa. Hänen syntymäpäivänsä olisivat kuukauden päästä. Hän ei halunnut lahjoja. Ei sitten yhtään. Hän vain halusi olla rauhassa.. Ja miettiä asioitansa. Miettiä pimeydessä..
--------------------------------------------------
Olkaa kärsivällisiä, kyllä pian varmaan alkaa tapahtua jotain. Ja olkaa niin ystävällisiä, että kerrotte mielipiteenne tästä. Tuli ehkä vähän pitkä(?) mutta toivottavasti jaksatte lukea. Älkää silti IHAN pienistä virheistä nytkään valittako jooko? Silti, voi minulle neuvoja antaa :)
~~*With Love, Laulava_Tyttö*~~
www.freewebs.com/novellikirjoittaja
Se on miun uusin kotisivu. Se ei ole ehkä ihan valmis mutta kyllä siellä jo luettavaa on (lisäsin yhden omista tarinoistani, 3 päivän "ajatelmaa" ja muita juttuja!!!) jos kiinnostaa, käykää katsomassa.. Vieraskirjaa ei vielä ole, mutta laitan sen heti kun mahdollista ^^.
jatka toki kirjoittamista.
Tämä teksti kaipaisi enemmän sisältöä. Ehkä jotain konkreettista, jossa suru tulisi käsinkosketeltavasti esiin. Ei vihjeitä vaan tilanne tai tapahtuma joka nostaa tuon surun ajatuksista elävästi eteen.
Kahvi jäi kiinnostamaan, joko 10 vuotiaat juovat aamupalalla kahvia, kaakao tekisi tilanteesta lämpimämmän.
Kokeile kirjoittaa tarina minä muodossa, mene itse tuon pienen tytön sisälle ja tutki miltä suru maistuu.