Miksi kaikki aineet/luennot yliopistolla ovat niin tappavan tylsiä? Olen kokeillut useita pääaineita ja aina sama juttu; joka luento on kuin lukisi puhelinluetteloa takaperin -yhtä unettava. Joka ikinen asia on onnistuttu pilaamaan, jopa semmoiset jotka periaatteessa kiinnostavat minua. Kaikki mitä opetetaan vaikuttaa niin turhalta ja merkityksettömältä p*jauhannalta. En varmaan ikinä valmistu miksikään, täytynee ruveta kahlamaan läpi amisten hakuoppaita kun viiden vuoden rupeama puhelinluettelotieteitä ei enää jaksa innostaa.
Miten helvetissä ihmiset ikinä jaksavat valmistua yliopistosta?!
Miten helvetissä ihmiset ikinä jaksavat valmistua yliopistosta?!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei!
Mulla on aika pitkälle sama fiilis! Ajattelin juuri tästä syystä vaihtaa pääainettani, mutta nyt rupesin miettimään...Minkä alojen luentoja/pääaineita sä olet jo kokeillut? Mulla on takana lähinnä humanistisia aineita, mm. musiikkitiede, ranska, enkku...Voih...
Olen kokeillut sekä humanistisia (MONTA!), luonnontieteellisiä että valtiotieteellisiä aineita... eikä mikään ole ollut edellistä parempi... :(
Mitä pääainetta olet nyt ajatellut? Oletko jo käynyt kyseisen aineen luennoilla? Minä en oikein tiedä mitä tekisin enää, rupeaa olla vaihtoehdot vähissä. Ei vain olisi halunnut luovuttaa, haluaisihan sitä tietty hyvän koulutuksen... mutta minkäs teet. Ongelma vain on se, että eipä ole löytynyt amistenkaan joukosta sitä "mun alaani". HUOKAUS.
Mitä muuten sinä pidät kielten opiskelusta? Minä olen aina ollut "kieli-ihmisiä" ja lukenut yo:llakin sekä ranskaa että saksaa, mutta voi elämän kevät kun sekin on tylsää. Kukapa nyt lingvistiikalle syttyisi, oikeasti? ;)
Kokeilepa lääketiedettä. Lääkiksen luennot ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta mielenkiintoisia.
Kokeile sosiaalityötä. Se on oikeasti mielenkiintoista ja käytännönläheistäkin. Siinä tosin tarvitaan ihmissuhdetaitoja ja ennakkoluulotonta mieltä. Itse en olisi luennolta pois mistään hinnasta, niin tärkeiksi ne koen ja mielenkiintoisiksikin. Tosin kaikki sos.polin kirjat eivät sitä suurinta herkkua ole luettaviksi, kun aina pitää muistaa minkä maalainen ap. kirjoittaja on ollut, mistä kielestä se on käännetty ja mille kielelle, onko käännös tuonut muutosta sos. pol. malleihin yms.
ovat tylsiä, niin olisikohan vika jossain muualla kuin luennoissa...?
Oletko ajatellut lukea opettajaksi? Itse olen opiskellut omaa pääainettani kolme vuotta ja miljoonia kertoja kaivannut käytännönläheisyyttä. Meninpä sitten opettajan pedagogisten pääsykokeeseen ja siellä ensimmäistä kertaa tuntui oma ala oikealta ja sillä oli jotain kosketusta todelliseen elämään. Aineenopettajan lisäksi myös luokanopettajan opinnot ovat käytännönläheisiä, harjoittelua on monessa vaiheessa opintoja ja siinähän sitten näkee mitä työ todellisuudessa on.
Alkuperäiselle sanoisin, että mars ammattikouluun! Yo ei selvästikään ole sinun paikkasi.
Niin...mun mielestä yo:ssa on juuri kaikista mahtavinta istua luennoilla ja vain kuunnella, kun luennoitsija puhuu. Itselleni tämä on sopivin opiskelumuoto ja nautin siitä todella! Mutta ihmisiä on niin erilaisia eikä yo todellakaan sovi kaikille.Ja voihan ammattikoulustakin saada hyvän ammatin, eli suosittelisin tutustumaan niiden tarjontaan vielä kerran.
"Niin...mun mielestä yo:ssa on juuri kaikista mahtavinta istua luennoilla ja vain kuunnella, kun luennoitsija puhuu."
Niinpä; se on myös minulle sopivin opiskelumuoto, ja juuri sitä minä yliopistosta hain. En ole OLLENKAAN käytännöllinen, olen aina ollut lukutoukka. Eli istuisin mielelläni luennoilla kuuntelemassa, jos siellä joskus puhuttaisiin jotakin tähdellistä eikä pelkkää läpitylsää bullshittiä.
Suoritin itse lukion jälkeen tutkinnon ammattikoulussa ja nykyisin opiskelen yliopistossa. Onneksi olen nähnyt muutakin kuin yliopistoelämää. Olen onneksi todella kiinnostunut omasta pääaineestani yliopistossa, mutta sivuaineissa olen törmännyt paskanjauhantaan. Suosittelen lämpimästi ammatillisia tai muuten käytännönläheisempiä opintoja sinulle. Teorioiden pyörittely ei ole kaikkia varten!
on hyviä ehdotuksia kenties sopivammaksi opinahjoksi.
Tiivistäen; voihan olla, että luennot ovat oikeasti niin huonoja, että niistä ei saa mitään irti. Tässä suhteessa opiskelijoiden kuuluukin olla kriittisiä (mutta rakentavasti, esim. on suotavaa oikeasti seurata useampi luento ensin), ainakin meillä keskusteluyhteys opiskelijoiden ja luennoitsijoiden on kautta aikojen toiminut hyvin.
Toinen vaihtoehto on sitten se, että luento-, harjoitustyö- ja tenttimuotoinen opiskelu ei kerta kaikkiaan sovi. Luennot ovat nimenomaan luentoja. Niissä ei opeteta mitään kenenkään puolesta, vaan tarkoitus on esitellä perusasiat ja kehottaa opiskelemaan/ajattelemaan itse. Jos se tuntuu vaikealta, ei muuta kuin alaa vaihtamaan. Näinkin tekee moni ja ihan hyvällä menestyksellä. Kaikkien opiskelijoiden ei tarvitse väkipakolla sisäistää yliopistomeininkiä, tämähän on vapaa maa :)
Yliopistossa ei ole läsnäolopakkoa luennoilla, joten älä mene, jos opettaja on huono. Lue itse asiat kirjoista tai luentoprujuista, niin minäkin teen. Toisaalta vika voi tietysti olla sinussa itsessäsikin, jos mikään ei kiinnosta. Silloin ei koulun vaihtaminen varmaankaan auta. Yritä vaihtaa asennetta positiivisempaan suuntaan. Elämä on täynnä kiinnostavia asioita!
Tuntuu siltä, että olet valinnut pääaineesi väärin perustein. En tiedä, mitä tai missä opiskelet, mutta viestistäsi kuvastuu tyytymättömyys ja motivaatiopula. Sinua ei ehkä kiinnosta ko. aine. Luennot voivat olla tylsiä ja mainitsemaasi p*njauhantaakin, mutta monesti niistä saa tarvittaessa irti sen "oman" jutun. Kun on kiinnostunut, niin kyselemällä ja kyseenalaistamalla voi saada kuivimmastakin luennosta (lue: luennoitsijasta) paljonkin irti - enemmän, mitä tämä on koskaan antanut kuuntelijoilleen.
hankkikaa elämä, ja tehkää vaikka muistiinpanoja niin pysytte perillä
Jos kaikki luennoitava materiaali on niin simppeliä, ettei sitä jaksa pitkästymättä kuunnella, kannattaa aloittaa kurssit käymällä tenttimässä ne heti alkuun pois. Kandi ja graduhan ovat sellaisia opinnäytteitä, että ne tekaisee muutamaan viikkoon. Sitten pääseekin jo tieteellisiin jatko-opintoihin, joissa useimmille on jo riittävästi haastetta eikä pitkästyminen enää niin pahasti vaivaa.
Suosittelen aloittajalle ja muille yliopisto-opintoihin pitkästyneille tätä lähestymistapaa.