Kyllä välillä ihan sydäntä särkee, kun täällä haukutaan nämä esikoistaan odottavat nuoret aivan maan rakoon. Lisäksi maalaillaan piruja seinille, että vaikka nyt menisi hyvin, niin tulevaisuudessa ei varmasti tule menemään.
Älkää välittäkö niistä kommenteista, älkääkä vastatko niihin ollenkaan. Tyydytystähän arvostelijat saavat juuri kunnon tappelusta.
Itse tahdon toivottaa kaikille onnea lapsen johdosta! Onhan se useat kerrat todistettu, ettei nuorten äitien ja isien lapsista tule sen "kauheampia" kuin muidenkaan. Äitiys ei ole helppo homma, mutta sen te fiksuina ymmärrätte varmasti sanomattakin. Itse ainakin aikanaan ymmärsin. Kun oman nyytin saa syliin, sitä tunnetta on vaikea pukea sanoiksi. Siinä ei paljon pyöri se oma ikä sen jälkeen mielessä. :)
Tutustuin työni puolesta joku aika sitten vanhukseen, joka oli saanut aikanaan kaikki kolme lastaan alle 24 vuotiaana. Hän ei ollut aikanaan kohdannut minkäänlaista arvostelua sen suhteen. Nykyään ei olla enää kovin suvaitsevaisia iän suhteen. Ikärasismi suorastaan jyllää ihan joka puolella: työelämässä, äitiydessä, harrastuksissa, ihan joka puolella. Tuntuu, että yleisellä tasolla ihan kaikki pitäisi tehdä kolme-nelikymppisenä. Silloin on parhaassa työiässä, äitiysiässä jne..
Putkikatseisuutta...ihminen ei voi muka elää "täysillä" 80 vuoden elämästään kuin n, 10-20. vuotta.
Ja kaiken lisäksi vielä tämä ikärasismi on huomattavasti enemmän naisiin kohdituvaa. Noh, naiset on varmaan luotu arvosteltaviksi.
Älkää välittäkö niistä kommenteista, älkääkä vastatko niihin ollenkaan. Tyydytystähän arvostelijat saavat juuri kunnon tappelusta.
Itse tahdon toivottaa kaikille onnea lapsen johdosta! Onhan se useat kerrat todistettu, ettei nuorten äitien ja isien lapsista tule sen "kauheampia" kuin muidenkaan. Äitiys ei ole helppo homma, mutta sen te fiksuina ymmärrätte varmasti sanomattakin. Itse ainakin aikanaan ymmärsin. Kun oman nyytin saa syliin, sitä tunnetta on vaikea pukea sanoiksi. Siinä ei paljon pyöri se oma ikä sen jälkeen mielessä. :)
Tutustuin työni puolesta joku aika sitten vanhukseen, joka oli saanut aikanaan kaikki kolme lastaan alle 24 vuotiaana. Hän ei ollut aikanaan kohdannut minkäänlaista arvostelua sen suhteen. Nykyään ei olla enää kovin suvaitsevaisia iän suhteen. Ikärasismi suorastaan jyllää ihan joka puolella: työelämässä, äitiydessä, harrastuksissa, ihan joka puolella. Tuntuu, että yleisellä tasolla ihan kaikki pitäisi tehdä kolme-nelikymppisenä. Silloin on parhaassa työiässä, äitiysiässä jne..
Putkikatseisuutta...ihminen ei voi muka elää "täysillä" 80 vuoden elämästään kuin n, 10-20. vuotta.
Ja kaiken lisäksi vielä tämä ikärasismi on huomattavasti enemmän naisiin kohdituvaa. Noh, naiset on varmaan luotu arvosteltaviksi.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Noh, mun äidillä oli 4 lasta 24-vuotiaana, esikoisen sai 17-vuotiaana.
Meillä on ollut hyvä lapsuus, paljon rakkautta ja kaikkea mahollista. Rahaa ei ole liikaa ollut mutta me ollaan aina pärjätty. Meillä on todella hyvät välit toisiimme ja elämä muutenkin on ollut tosi hyvää.
Meillä oli isäni rakentama omakotitalo, isällä firma ym ym. Äitini opiskeli ylioppilaaksi neljän lapsen kanssa kun isä pyöritti firmaa ja rakensi. Mä nostan heille hattua.
Tällä mä koitan sanoa sitä että jokanen pärjää jos haluaa. Se mitä kaikkea mun vanhemmat on tehneet, on jo hatun noston arvoinen juttu. Kiitos ja kumarrus heille!
Jokanen pystyy mihin haluaa kunhan oikeesti haluaa. :)
Meitin äippä oli 19v kun sai mun veljeni. mä ite olin 19v myös, kun sain esikoiseni. nyt olen 22v ja odotan toista syntyväksi ihan näinä päivinä.
Olen lukenut itselleni ammatin ja työelämässä kerkisin hetken olemaan ennen esikoista, nyt olen taas äitiyslomalla ja ens syksynä alkaa opiskelut. olen päättänyt, et must tulee ylioppilas ja sen myös teen oli mulla sitten lapset tai et. Kyl sitä tosiaan pärjää jos haluaa ja unelmia pitää olla vaikka ne olisivatkin saavuttamattomissa, minun unelmani on kyl saavutettavissa ja sen teen.
Hei minä olen 19.v ja minä sain ekan lapsen 17.v Eerik on 2.v nyt ja Tatjaana tuli vuoden myöhemmin Tatjaana on siis 1.v ja mul on 7kk Minttu ja puoltoista kuukautta tyttö hänen nimekseen tulee Paola ei Paula vaan Paola niin sitten kun tämä meidän perheen nuorin likka on jotain 2.v aion saada ylioppilas lakin ja kun olen sanut sen. rupean opiskelemaan.
Oon hyvin nuori äippä oon 19.v ja sain ekan lapsen 17.v hänen nimensä on Eerik 2.v ja sain Tatjaanan 18.v tatjaana on siis 1.v ja mulla on myös 7kk vaavi Minttu Ja puoltoista kuukautta vuotias tyttö hänen nimeksii tulee Paola
Moi mä olen 20.v nainen mä sain esikoiseni 17.v Aurora on kolmevuotias terve tyttö ja sit tuli kaksoset Tara ja Lana vuoden vanhoja jo! ja sit tuli Pamela joka on nykyään 7kk
Mukavaa lukea näin positiivista tekstiä tästä kiistellystä aiheesta.Ihmiset,jotka arvostelevat nuoria äitejä eivät tiedä todellisuutta.Jos yksi koira puree sinua,tapatko silloin kaikki koirat? Sama koskee myös sitä asennetta joka toisilla on nuoria vanhempia kohtaan.Jos yksi nuori äiti on esim.jättänyt lapsensa heitteille,ei se tarkoita sitä,että kaikki nuoret olisivat vastuuntunnottomia.
Esimerkiksi minun tapaukseni.Sain ihanan pikku prinsessani ollessani 19-vuotias.Enkä voisi kuvitellakaan elämää ilman häntä.Olen aina halunnut olla äiti.Se antaa niin paljon elämään sisältöä,sitä maagista äidinrakkautta,joka mielestäni voittaa kaiken muun.
Pidän erittäin loukkaavana sitä asennetta,jolla meihin suhtaudutaan.Voin sanoa ilman omantunnontuskia,että kasvatan lapseni erittäin hyvin.Aivan samoin kuin nämä täydelliset 30-40-vuotiaatkin äidit.Nuoruuteni menettäminen ei minua huoleta.Minusta tuo sana on täysin väärä.Osaan nauttia nuoruudestani lapseni kanssa.En tarvitse siihen baari-iltoja,enkä alkoholia muutenkaan.Ne eivät kuulu lapsen elämään.
Miksi tässä maassa ei arvosteta ,meitä nuoria äitejä? Minusta on itekästä tehdä lapset vasta sitten kun se alkaa olla jo viime tipassa.Ihmisillä muutenkin on nykyään sellainen arvomaailma,johon en omaa lastani halua kasvattaa.Pitää olla pelit ja pensselit ennenkuin sinua arvostetaan tässä maassa.Lainatakseni erästä vauvalehdestä otettua kirjoitusta sanon:Lapset ensin,lapset eivät välitä ovatko lattiat kalleinta laatua ja onko keittiön kaapit prameinta Puustellia.Lapset muistavat vanhempina sen,saiko sisällä pelata jalkapalloa ja kiipeillä sohvilla.
Onni ei tule rahasta,niin klisee kuin se onkin.Se on täyttä totta.Onni tulee siitä,että saa tehdä sitä mitä haluaa.Minun onneni alkaa klo 7.00 aamulla kun Milja tyttöni tukistaa minua hiuksista ja jokeltaa hyvät huomenet.
Äiti vm 1987 ,Tyttö vm 2006 ja Isukki 1981
Ja kaikkein typerintä on se että samaan aikaan kun meidät nuoret äidit haukutaan ja kaupungilla katseella murhataan niin ihmiset ja lööpit vaikeroi sitä että suomalaiset naiset saavat (keskimäärin) esikoisensa "liian vanhana".. Ja varsinkin jos olet laittanut itsesi hieman "kauniimmin" niin siitäpä ihmiset vasta suuttuvatkin..:)
Itse olen -88 ja poika syntyi 9.5.07 moni kysynyt että mites sinä nyt olet jaksanut ja mites nyt sitä ja tätä.. Kyllä minä lapseni jaksan ja haluan hoitaa huolella iästä piittaamatta.. eräskin vanhempi nainen oli bussissa jäämässä pois kun oli astumassa ulos kysyi vielä että "onkos sinulla vapaa-ajan ongelmia" En edes ensin ymmärtänyt mutta kun hän toisti ja sanoin en hän vaan vastasi ivallisesti että HYVÄ!
Ja olen ihmetellyt sitäkin miksei nuorille äideille ole jotain keskustelusivustoa ihan vaan heille.. Esim. www.nuoretaidit.fi? :)
Ohoh...tuollainen sivuhan onkin.. työn alla tosin vielä..:) Hienoa
minä sain19v ensimmäisen lapsen Kristiinan mieheni jätti minut kun odotin lastamme tapasin 1 vuoden päästä miehen joka oli lapsirakas saimme lapsen olimme muutamassa yhteen kunnes mies jätti minut häm ei jaksanut itkeviä öitä lapsen sain tyttäremme marian sain2 vuoden päästä sain 3 lapsen oululaisen miehen kanssa muutin rovaniemeelle myös mies muutti rovaniemeen sain lapsemme Emman hän petti minua ja sanoi että ei halua lasta muutimme lahteen äitini luokse muutimme 3 kk päästä omillemme nyt voimme hyvin minä laoseni kristiina 10 Maria 8 Emma 6 ja koiramme amanda 2v
ihanan positiivista tekstiä täällä. monissa muissa ketjuissa ja myös muilla sivuilla nuoret äidit on haukuttu aivan maan rakoon.
myös mun puolesta onnea ja tsemppiä kaikille äideille ikään katsomatta =)
itse halusin äidiksi 16v. ja sain muksuni 17v. ja hyvä äiti olenkin! Kyllä minua katsottiin nokan vartta pitkin ja kauhisteltiin ja haukuttiin "teini äiti huoraksi". Ihmiset olettavat että vain NUORILLA sattuu ns. vahinkoja mutta kun katsoo esim.! keski-ikäistä paria ja nainen odottaa lasta nii sitä ihastellaan eikä kysellä "oliko vahinko?" vaikkei pari olisi välttämättä halunneet lasta!! Minulta melkein kaikki kysyivät että oliko lapseni vahinko,ja se loukkasi, tuntui tosi pahalta. Ja monet ovat kauhistelleet että "nuoruus menee", mutta en kokenut sitä niin. Olen nyt 20 ja ihan hyvin olen voinut silloin tällöin voinut käydä esim. baarissa tai pitänyt kavereiden kesken leffa iltaa. Inhottaa että puhutaan noin että nuoruus menee.. HITTO! EI se juominen kuulu todellakaan siihen nuoruuteen ja viina ei maailmasta juomalla lopu. Lapsi ei kysele eikä ihmettele äitinsä ikää, oli ikä mikä tahansa, kunhan lapsi saa hoivaa, läheisyyttä, turvaa, rakkautta... jne.
Olet niin oikeassa!:) itse juuri täyttänyt 18 ja odotan esikoista:)
"itse halusin äidiksi 16v. ja sain muksuni 17v. ja hyvä äiti olenkin!"
Niin, kyllähän jokainen itsestään vain hyviä puolia näkee.
"EI se juominen kuulu todellakaan siihen nuoruuteen"
Kyllä se vain aika monelle näyttää kuuluvan.
"Lapsi ei kysele eikä ihmettele äitinsä ikää"
Kyllä minä kysyin lapsena ollessani jo 4-vuotiaana ensimmäisen kerran äitini iän. Tosin lapsethan kyselevät monesti kaikilta iän.
"EI se juominen kuulu todellakaan siihen nuoruuteen"
Ja lasten tekeminenkö sitten kuuluu?
Ihanaa lukea positiivista tekstiä nuorista ja teiniäideistä. Itse odotan esikoistani ja olen 18v. vuosi olisi ammattikoulua jäljellä jonka jälkeen haen sitten amk:hon. olen ajatellut pitää välivuoden, jos sais jostain keikkatyötä. Vaikka kaupan kassalta. Ja kyllä minä ja mieheni tullaan pärjäämään. Onhan meillä ihanat perheet tukena, vaikkei varallisuutta niinkään paljon.
Ihan voin tässä sanoa sen, että lasta ei erityisemmin toivottu, ajateltiin että jos on tullakseen niin saa tulla. Ja kovasti ollaan jo haaveiltu ja mietitty kaikenmoista vauvalle.
LA marraskuu 2011
entä sitten kun lapsenne on teini-ikäisiä ja tarvitsisivat kaikista eniten silloin jotakuta joka kuuntelee huolet ja murheet ja auttaa ja opastaa..
ei olekaan ketään..koska äitiä ei kiinnosta kun itse oli jo "niin aikuinen" teini-iässä, ettei tarvinnut kenenkään "kukkahattutädin" neuvoja.
sitä vaan mennä viiletetään baareissa ja yökerhoissa viettämässä sitä "kadotettua nuoruutta", kun 16- vuotiaana oli niin "valmis" äidiksi.
samaan aikaan oma lapsi miettii että välitetäänköhän hänestä ollenkaan, kun ei ole rajoja ja äitikin/isäkin tekee mitä tykkää.
nämä ent. teini-äidit ovat niitä pahimpia bilettäjiä joita näkee baareissa. esitellään tyttären kuvaa ja kehuskellaan "äidintaidoilla" ja "nuorekkuudella" samalla kun maistellaan naapuripöydän Peran tarjoamaa drinkkiä.
lapsi on vielä helppo taaperona.mutta teini-ikäisenä hän on huomattavasti vaativampi..ja silloin vasta punnitaan ne taidot vanhemmuuteen.
"Onhan se useat kerrat todistettu, ettei nuorten äitien ja isien lapsista tule sen "kauheampia" kuin muidenkaan."
Niin. Sinä todistat sen omalla mielipiteelläsi, mutta taas sinua pätevämmät tahot todistavat sinua vastaan faktoilla ja tilastotiedoilla.
http://yle.fi/alueet/helsinki/2011/06/teiniaidit_tyollistavat_lastensuojelua_porvoossa_2676863.html
"Niin, kyllähän jokainen itsestään vain hyviä puolia näkee." :D Pitäisikö sitä sitten olla joku ruikuttaja ja avuton joka löytää vain huonoja puolia itsestään ja näkisi itsensä huonona äitinä?
"nämä ent. teini-äidit ovat niitä pahimpia bilettäjiä joita näkee baareissa. esitellään tyttären kuvaa ja kehuskellaan "äidintaidoilla" ja "nuorekkuudella" samalla kun maistellaan naapuripöydän Peran tarjoamaa drinkkiä."
- Joo no jotkut saattavat olla semmoisia mutta on niitä moniakin äitejä jotka ovat tehneet nuorena lapsen ja ihan perheensä kanssa olevat ym.
Ja jos näkyy jossain baarissa nyt esim "teiniäiti" niin pitääkö se heti leimata "kovaksi bilettäjäksi". Nähtävästi tuomitaan heti jos on kuppia ottamassa. Ja meinasin tekstissäni, että vaikka nuorena lapsen tekeekin niin sitä voi tehdä samanlailla asioita ja omia juttuja vaikka onkin muksu.
"samaan aikaan oma lapsi miettii että välitetäänköhän hänestä ollenkaan, kun ei ole rajoja ja äitikin/isäkin tekee mitä tykkää." Tuosta vähän ihmettelin.. mitä se rajojen laittaminen baarissa käyntiin liittyy? Ihan samanlailla lapsella on rajat oli vanhemmat käymässä baarissa, keilaamassa tai paskalla :)
Ihmiset, jotka näkevät näin kielteisenä tämän teiniäitiyden niin käykääpä katsomassa lähiseudun ala-koulun pihoja perjantai tai lauantai iltaisin. Siellä näkee 2-6lk sätkät suussa ja kaljat käsissä riehumassa ja rellestämässä, niin ja toki kysykää että onko vanhempanne tenheet teidät nuorina.?! :D Vaikuttaa tosi typerältä että nuorten vanhempien lapsista tulisi jotain hyligaaneja vedoten siihen että "vanhemmat eivät pistä rajoja" :D huhhuh. Tiedän niiin monta perhettä joilla on jonkin sortin ongelmia lastensa kanssa eikä se koske rajojen pistämiseen tai ikään.
..Niin ja kyllä.. iästäni huolimatta olen kiinnostunut lapseni huolista, murheista jne. :)
Koulut käyty, vakityö ja ihan hyvä palkka ja perhe elämä luistaa. On toki äitejä jotka eivät kasva ikinä ja tekevät mitkä lystää. Minun kohdalla ei ole näin, olen omistautunut täysin 200prosenttia perheelleni. Ensinäkemältä ei pitäisi tuomita ketään, oli äiti nuori tai vanha.
Sinä -.-
Ei minulla ole mitään sinänsä nuoria äitejä vastaan. Olen vain sitä mieltä, että äidin kuuluisi pystyä huolehtimaan lapsestaan ja muutenkin omista ja lapsensa asioista siten, etteivät ne menisi retuperälle. Ongelman ydin on vain siinä, että moni teiniäiti ei siihen kykene. Jos äidillä ei ole asiat kunnossa, niin ei ne ole kyllä kunnossa silloin lapsellakaan, joka tarvitsee elämänsä alkutaipaleella vanhempiaan aivan koko ajan.
"ja jotkut tilastot ISO PYH! mustaa valkosella silkkaa paskaa, sanon minä."
Tilastot eivät ole silkkaa paskaa. Eivät ne tapaukset ole sinne itsestään päätyneet. Joku on aina ilmoittanut tuollaisista tapauksista ja sitten joku toinen on kirjannut ne tapaukset ylös ja sitten tulokset on tilastoitu tai lähetetty tilastoitavaksi.
Kyllä minä olen tässä keskustelussa ollut pätevämpi osapuoli. Minä perustelen väitteeni tieteellisten tosiasioiden perusteella kun taas sinä perustat väitteesi pelkästään oman mielipiteesi varaan.
jos et ole itse nuoriäiti niin miten voit sanoa asioista yhtikäs mitään :)
"Olen vain sitä mieltä, että äidin kuuluisi pystyä huolehtimaan lapsestaan.." Uskon että moni äiti kykenee huolehtimaan lapsestaan, mutta on myös niitä äitejä jotka rellestävät (niinkuin itse mainitsit) ja ovat itsekkäitä eivätkä kykene huolehtimaan lapsestaan. Mutta kun katso ikäluokkaa ylemmäs, on myös äitejä (esim. 28 tai 30 jnejne.) joilla on kans samoja ongelmia mitä myös voi olla nuorillakin äideillä. Kuten huumeet, rikostaustat ja muu vastaava. Mutta heitäkin on jonkun verran samoin kuin joitain nuoreja äitejä. Turha musta maalata nuoria äitejä että vain heillä ilmenisi ongelmia, niitä on paljon myös niillä vanhemmillakin äideillä ja moni nuori huolehtii paremmin lapsestaan kuin joku vanhempi äiti omastaan. Oli ikä tahansa, kunhan kykenee huolehtimaan lapsestaan. PISTE : )
"Turha musta maalata nuoria äitejä että vain heillä ilmenisi ongelmia, niitä on paljon myös niillä vanhemmillakin äideillä ja moni nuori huolehtii paremmin lapsestaan kuin joku vanhempi äiti omastaan."
Näitä nuoria "hyviä äitejä" on kuitenkin prosentuaalisesti huomattavasti vähemmän, kuin mitä on vanhempia "hyviä äitejä".
Jos tilastoja katsotaan, niin eihän sitä tarvitse edes miettiä, että kummassa ikäluokassa (siis nuorissa vai " vanhoissa") on enemmän niitä äitejä, jotka eivät pysty huolehtimaan niin hyvin lapsestaan ja omista asioistaan.
Vanhemmilla äideillä on huomattavasti vähemmän ongelmia kuin nuorilla äideillä. Ja harvassa ovat ne nuoret, jotka huolehtivat paremmin lapsestaan kuin vanhemmat äidit.
Itse sain esikoiseni 18v. poika nyt 2v, reipas miehenalku, vaikka itse sanonkin.
ja ihan normaali koulut käynyt ja työssäkäyvä äiti olen minäkin, vaikka ikää "vasta" 20. Ja koskaan en ole alkoholilla läträämistä itse jaksanut, voin pitää hauskaa ilmankin.
Ja mitä niihin nuorien äitien ja isien lapsiin tulee niin omat vanhempani ainakin ovat ihan normaaleja aikuisia kasvattaneet vaikka esikoisen saivat alle 18v, iso siskoni, iso veljeni ja pikku veljeni ja minut tietty. samaa voin sanoa avopuolisoni vanhemmista jotka saivat esikoisen 18v. hyvin pärjääviä aikuisia kaikki.
Toki myönnän että on nuoria äitejä jotka vastaavat täysin kauhukuvaa nuorista äideistä, mutta niin on vanhojakin jotka ovat aivan hunningolla.
Ja mitä nuihin nuorten äitien ongelmiin tulee, mahtaa osaksi olla yleistämisen syytä, ei ole kovin mukavaa jos jokainen ajattelee jo heti kun kuulee että sinulla on lapsi että olet kännäävä lastasi laiminlyövä teini joka ei osaa ottaa vastuuta. onkohan tästä etua esim työpaikkaa hakiessa? ja koska me nuoret emme saa käydä missään yksinämme ilman paheksuvia katseita koska itse olemme lapsemme valinneet tehdä ja niistä pitää huolehtia, miten kukaan voi luulla että nuoret eivät sitten palaisi loppuun. samallailla kaikki äidit ja isät tarvitsevat välillä hengähdystauon arjesta, jollekkin se on sitten baarissa käynti, reissu tai vaikka ihan vain ilta yksin kotona.
Eli nostan kyllä hattua kaikille lapsistaan ja itsestään huolehtiville nuorille äideille ja isille! :)
Ensinnäkin, sinä itse olet esimerkki siitä, miten tietyt ongelmat periytyvät. Olet itsekin teinivanhempien jälkeläinen.
Toiseksi, poikasi on nyt kaksivuotias. Tulevaisuus siis näyttää sen, miten kasvatus on sujunut. Koulumaailmassa ihmisten toimet tai siis lähinnä väärät toimet kunnolla näkyvät.
Idealistiset ajatuksesi teinivanhemmuudesta eivät ole totta. Koulumaailmassa ongelmat ovat todellisuutta, kun ihmiset opiskelevat ammattia ja etsivät itselleen toista tai kolmatta puolisoa, kun teinirakkaudet eivät olekaan kestäneet pitemmälllä tähtäimellä.
Ja tällä en tarkoita sitä, että toivoisin sinulle ja jälkikasvullesi ongelmia. On vain aika lapsellista puhua parikymppisenä siitä, miten hienosti kaikki on sujunut. Oikeaa elämää ei arvioida parin, kolmen vuoden perusteella. Valitan.
Mies ope: painu nyt jonnekkin muualle.et ole teiniäiti / isä joten ei pitäisi olla sanottavaa! Olet opettaja mutta onko sinulla lukihäiriö kun et osaa lukea / sisäistää tämän palstan nimeä
Vanhempani saivat esikoisensa 18vuotiaana ja kun äitini oli 24 hänellä oli jo neljä lasta.Nyt hän on 54 ja 4 biologista 6 sijaislasta 2 tukiperhelasta. biologisista lapsista 3 on lääkäreitä ym. yksi on lähihoitaja toinen lasten erikoislääkäri komas kätilö.poika on metsuri.Sijais lapsista 3 erityislasta ja 3 normaalia joista yksi 5v,toinen 17 ja lukiossa ja minä 18 amk.ssa.Joten voit mennä muualle yleistämään.ja jos tämä ei mielestäsi ole onnistunut kasvatus niin en tiedä mitä sanoa.Ja saman miehen kaikki lapset ja naimissa olleet 35vuotta ja lopun ajan seurustelleet.
Juu hei vaan:) olen 17v. ja odotan kolmatta lastani. esikoinen on 3v ja kakkonen 1,5v:) kolmas syntyy syksyllä.. en mä näin suunnitellu mut kai mä sit olen herkästi sikiävää sorttia:) ja syy on pakko olla minussa sillä hävettää myöntää mut kaikilla muksuillani on eri isä.. ehkäsy petti..mut en myöskään olis missään nimessä ollu valmis tekeen aborttia mun mielestä se on erittäin väärin:/ kyllä mä tiiän selviäväni mulla on perhe ja kaiffarit jelppaamassa mua itsehän olen tieni valinnu:)
Onpas kummallista, että tälle palstalle ilmoittautuu jo toinen 3 lapsen teiniäiti, kun tilastojen mukaan 3 lapsen teiniäitejä on Suomessa vain 4 kappaletta.
http://www.tilastokeskus.fi/til/vaerak/2009/01/vaerak_2009_01_2010-09-30_tau_003_fi.html
Miesope: Tarkoitinkin tähän mennessä, kiitoksia esimerkistä että olet juuri näitä yleistäviä ihmisiä :) ja en nyt puhunut miten hienosti minulla tulee sujumaan, vaan vanhemmistani ja aikuisista sisaruksistani,siitä mitä he ovat jo saavuttaneet elämässään.
olen ylpeä nuorista äideistä. MUTTA, minua ärsyttää se että musta maalataan mummoassa kaikki nuoret äidit että he eivät kykenisi hoitamaan ja kasvattamaan lapsiaan. Aivan kuin kaikki "vanhemmat" äidit olisivat täydellisen äityiden perikuvia ja että nuoret äidit eivät siihen täysin kynene. Tunnen paljon nuoria äitejä ympäri suomea enkä kyllä ole tavannut ketään jolta olisi otettu esim lapsi pois tai olisi jotain muuta häikkää. Mutta tiedän kuitenkin että joitakin tapauksia voi olla, mutta nekin ovat harvassa.
Tältä palstalta löytyy kommentti;
"EI se juominen kuulu todellakaan siihen nuoruuteen"
No jos et sitä kadu ja se on hieno juttu niin miks sitte oot täällä niiiin kovasti sitä asiaa puolustelemassa?? ja selittelemässä...? eikö sun pitäis tääki koneella vietetty aika olla pentus kanssa?
"ensinnäkin laki kieltää alle 18vuotiaita käyttämään alkoholia.."
Nuoruus kyllä jatkuu yleensä 18 ikävuoden jälkeenkin. Sen jälkeen alkoholia saa käyttää laillisesti.
Ja jos menisit kaikilta Suomen nuorilta kysymään, että kumpi kuuluu nuoruuteen, alkoholin juominen vai lasten tekeminen, niin kumpaakohan veikkaisit tulevan enemmän vastauksia?
Vaikka juomiseen tulisi enemmän vastauksia, ei tarkoita sitä etteikö lasten tekeminen nuorena ole väärin.
ÄLKÄÄ NYT HYVÄT IHMISET YLEISTÄKÖ!
Ei kaikki ole samanlaisia. Itse olen toivottavasti marraskuussa onnellinen nuori äiti jolla on terve vauva ja ihana mies. Kihloissa emme ole vielä, ja naimisiin mennään vasta kun molemmilla on koulut käyty ja ollaan säästetty rahaa yhteiseen omaan kotiin ja niihin häihin.
En juo, polta tai pelaa huumeiden kanssa. Se jo vähentää tulevan lapseni "huostaanottoriskiä" myöskään suvussani ei ole mielenterveysongelmia, eli luultavasti niitä ei tule olemaan minullakaan, paitsi tietenkin ympäristöllisistä syistä. Opiskelen lähihoitajaksi ja odotan vauvaa. EI se ole sen kummallista. tavallisesta perhe-elämästä tässä haaveillaan.
Maailman nuorin äiti on kuitenkin saanut lapsensa 5 vuotiaana eli tuo 16-17 vuoden ikä ei ole mitään..!!
Ja jos miettii sitä, kun aika monet saavat syystä tai toisesta lapsensa noin 40 vuoden iässä, jaksaako sellainen vanha mamma hoitaa pientä vauvaa ja kuunnella melkeen kuuskymppisenä murrosikäsen lapsensa kiukuttelu?!
Kuuleppas äiti vm. 85 kyllä ihminen pärjää, kun on pakko, mutta lapsen ei ole pakko hankkia lapsia lapsena! Itse olin 28-vuotias kahden lapsen äiti, kun mies lähti livohkaan. Nuorempi oli 1- ja toinen 4-vuotias. Jäin totaallisen yksin. Toinen lapsista sairasti paljon. Olin hänen kanssaan sairaalassa yötä päivää. Suuria leikkauksia yms. Isää ei kiinnostanut lasten elämä karvan vertaa. Nyt nämä lapset ovat aikuisia tai ainakin lain mukaan täysi-ikäisiä. Nyt katsoessani taaksepäin en tosiaankaan toivoisi lapsia lapsille. Nuoret isät häipyvät eivät he jaksa perhe elämää.
Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta taaksepäin ajatellen elämääni yksinhuoltajana, en totisesti toivo sitä sama kenellekään. Todella raskasta elämää, kun on kaikesta yksin vastuussa. Toki en olisi se ihiminen tänään ellen olisi sitä rumpaa käynyt läpi, mutta eiköhän olisi ollut helpompikin tapa kasvaa ihmisenä??
Nauttikaa nuoruudestanne niin kauan kuin mahdollista kyllä lapset voi hankkia myöhemminkin, mutta jos vahinko on jo tapahtunut niin tsemppiä, kyllä siitä selviää, kun on pakko.
Nuoruus on ihanaa aikaa! Se pitäisi jokaisen saada kokea ilman suurempia rasitteita. Rasitteilla tarkoitan nyt sitä, että monet teiniraskaudet ovat vahinkoja, niitä ei ole suunniteltu eikä nuorilla ole vielä elämän pohjaa tarpeeksi. Tietenkin on olemassa juuri heitä, jotka jo 16-vuotiaana haluavat oman perheen, ovat sen suunnitelleet ja varautuneet ja pärjäävät hienosti.
Osa 16-17-vuotiasta, ehkä suurin osa, ovat vielä itse lapsia. Eivät ole olleet ikinä töissä ja ansainneet omaa rahaa tai jos ovatkin, niin se on tuhlattu holtittomasti jo palkkapäivän jälkeen. Rahankäyttö ei ole hallinnassa, kodinhoitotaidot olemattomia. Lasten varusteetkin maksavat huomattavasti. Enää ei voi ajatella omaa etuaan vaan etusijalla on aina lapsen tarpeet. Villi ja vapaa nuoruus, baarielämä ja sosiaalinen elämä jäävät.
Tärkeintä on, että nämä teiniäidit jatkavat opiskelujaan ja huolehtivat lapsestaan hyvin. Heiltä vaaditaan parempaa onnistumista ja heidän on näytettävä maailmalle että he pärjäävät kun siihen ryhtyivätkin.
Toivotan kaikille teiniperheille oikein ihanaa arkea. Muistakaa hoitaa velvollisuutenne, opiskelkaa hyvä koulutukset ja eläkää taloudellisesti sillä summalla mikä käytössänne on.
todella hienoa tekstiä ylemmältä:) ihanaa ettet aliarvioi ja yleistä kaikkia nuoria vanhempia.Tuossa sitä tsemppausta ja tukea mitä nuoret tarvivat´:)
voi vittu oikeesti kun tilastoista tullaan länkyttämään... katotaanko sitten näiden "vanhojen" äitien avioerotilastoja? voin valehtelematta sanoa, että laajassa kaveripiirissäni vain YHDELLÄ on enää vanhemmat yhdessä. Olen 19v, ei lapsia eli en ole itse teiniäiti!! mutta mulla ei oo mitään heitä vastaan. Yhellä ystävistäni isä on lähtenyt ennen syntymää litomaan, eli ei tunne isäänsä, ei tiedä edes nimeä ja hän on paljon vähemmän ongelmainen ja katkeroitunut kuin esimerkiksi minä jonka vanhemmat erosivat kun olin 7v. ei oo helppoa NÄHDÄ kun oma isä lähtee. tässä maailmassa on ihan samanlailla pahaa vanhoilla kuin nuorillakin äideillä eikä ainakaan TILASTOJA katsomalla säästy nämä vanhempienkaan äitien lapset murheilta. eikä lapsia ole edes tarkoitettu tehtäväksi juurikaan paljon yli 35v, kertoohan jo lapsettomuus_tilastot_kin tämän :----) (kummasti palstoja lukemalla huomaa myös että jo hieman yli 25 vuotiailla on aivan hevonperkeleesti ongelmia saada edes se yksi lapsi).
"Tässä maailmassa on ihan samanlailla pahaa vanhoilla kuin nuorillakin äideillä eikä ainakaan TILASTOJA katsomalla säästy nämä vanhempienkaan äitien lapset murheilta."
Kerran kun noin hyvin tunnut asian tietävän, niin sittenhän voitkin laittaa linkin siihen tilastoon, joka tuon asian kertoo.
Esikoinen syntyi kun olin 20-vuotias. Ihana pirtsakka tytön tylleröinen. Täytettyäni 23-vuotta,syntyi poikamme. Ikää siis minulla 23-vuotta ja onnellinen kahden lapsen äiti. Itsellä työkokemusta kertyi kiitettävästi monelta eri alalta,ammattiki opiskeltu,vakituinen työ josta tällä hetkellä äityislomalla. On niitä tapauksia vaikka mitä,mutta tilastoihin katsominen,tai ennakkokäsitys asioista on jostain,sanonko mistä.
Lasten isä,avopuolisoni on lastemme elämässä mukana yhtälailla kun minäkin. Huolehtii,hoitaa,vie ulos,harrastaa. Rahasta meillä ei ole ollut koskaan pulaa,onhan kummallakin vakituinen työ. Mitä tulee "nuorten juhlintaan" käymme toki joskus (n. 1kerran kuus) ulkona "bilettämässä" "tuulettumassa" mitä sanaa haluatte käyttää. Pääasiallisesti lapsemme itse hoidamme,mitä joskus pyydämme apua,että pääsemme kahdestaan nauttimaan illallista rauhassa tai saunaan :) Yleistäminen ei ole tapa ilmaista omaa mielipidettään,toki se on helppo tie. Päivääkään en muuttais ja kyllä se on ihmisestä kiinni. Itse olen pienestä pitäen oppinu,et raha ei puussa kasva ja sitä mukaan itsenäistynyt.
Niinkun itse sanon,raha ei rakkautta tuo ja se pätee tähänki. Kaikella löytyy hyvä ja huono puoli. Jokainen silti meistä elää niinkun itse haluaa. Avarakatseisuudella sitä nauttiiki joka päivästä :)
Ja tietenkin tarkoitan "henkistä kasvamista" ihmiskohtaisesti. :) Ei pelkästään rahas,mut täs yhteiskunnas se raha taitaa muutenkin kertoa kaiken :D
"Itsellä työkokemusta kertyi kiitettävästi monelta eri alalta,ammattiki opiskeltu,vakituinen työ josta tällä hetkellä äityislomalla."
No, jos lasket muutaman kuukauden tai puolen vuoden työkokemuksen kiitettäväksi työkokemukseksi, niin onhan se sitten niin.
Tosiasia on kuitenkin se, että vielä tuohon ikään mennessä ei ole ensimmäiseltäkään alalta kertynyt kovin merkittävissä määrin työkokemusta saati sitten useammilta aloilta. Yksinkertaisesti ikä ei vielä tuossa iässä ole riittänyt sellaiseen. Työkokemus mitataan työvuosina ja työkokemusta saa vain tekemällä työtä. Nämä nuorten jauhamat sloganit "olen niin nuori ja minulla on silti niin ja niin paljon työkokemusta" ovat yksinkertaisesti täyttä paskapuhetta. Ensinnäkin jo nuori ikä tulee siinä vastaan, että työkokemusta ei voi olla kovin paljoa. Siihen kun vielä lisätään useampi äitiysloma päälle, niin paskapuheeksi nuo puheet "paljosta työkokemuksesta monelta alata" paljastuvat.
Toki siinä tapauksessa voi työkokemusta olla kiitettävissä määrin, mikäli on työnteon aloittanut jo ala-asteiässä. Tosin ala-asteikäistä ei lain mukaan saa työhön edes ottaa, joten tuokaan vaihtoehto ei ole mahdollinen.
Juuri tätä tarkoitan.
Ihminen joka kertoo miten onnellinen on elämästään ja joku valopää tulee heti pätemään...
"Tosiasia on kuitenkin se että vielä tuohon ikään mennessä ei ole ensimmäiseltäkään alalta kertynyt kovin merkittävissä määrin työkokemusta saati sitten useammilta aloilta"
Mahdoitkohan ymmärtää mikä tuossa viestissä oli tärkeintä???
Taisi olla viesti siitä että hän on onnellinen äiti joka on elämäntilanteeseen tyytyväinen ja odottaa innolla myös tulevaa. Töitä riittää aina, toiset pitävät vain perhettään ja onnellisuuttaan tärkeämpänä kuin vuosikausien puurtaminen että saa mitä? Enemmän töitä? Enemmän rahaa?
Huh huh. On sulla arvot kohdallaan?
Hautaudu sinä sinne työvuoresi alle kun nähtävästi ei muuta elämää näy löytyvän. Me keskitytään nauttimaan elämästä ja perheistämme.
Ihanasti olet kirjoittanut! Onnea teille ja perheellenne :)
Raha ei tosiaan tuo rakkautta, se on keino selvitä elämässä ja juuri sen takia työssä on käytäväkin. Tärkeintä ei saa silti ikinä unohtaa eli onnea ja perhettään, koko loppuelämä on aikaa tehdä töitä selkä vääränä eläkepäiviin asti, eiköhän silloin pidä nauttia vielä täysin kun on nuori ja pieniä lapsia :)
Hyvät jatkot teille! Poistun tältä palstalta samantien kun pistää niin raivoihin noi tilastojen tuijottajat ja elämässään muka kaiken kokeneet ja tietävät, vaikkakin ne mua naurattaa kieltämättä.
"Huh huh. On sulla arvot kohdallaan?"
Eipä ne taida olla aivan kohdallaan itselläsikään.
"Hautaudu sinä sinne työvuoresi alle kun nähtävästi ei muuta elämää näy löytyvän."
Sinä et tiedäkään, kuinka paljon minulta muuta elämää löytyy. Ja oikein tasokasta elämää löytyykin.
Et selvästikään näytä olevan se terävin kynä penaalissa. Mutta voiko teinivanhemmalta tai teinivanhemmuuden puolestapuhujalta muuta odottaakkaan? Eipä voi, aivan totta.
Välillä tulee sellainen olo että tänne palstalle on kerääntynyt kaikki pirun katkerat ihmiset jotka ei itse kykene lapsia saamaan tai ei ole kykeneväisiä niistä huolehtimaan. Niin järkyttävää tuomitsemista että hävettää ihan. Voin hyvin kuvitella minkälaisia kerrostalo kyttääjä- natseja jokaikinen heistä on.
Toivottavasti löytää edestään mitä kylvää.
Ihanaa lukea kerrankin positiivistä palautetta siitä jos on teiniäiti. Itse olen nyt 17-vuotias ja sain esikoiseni ollessani 16. Ja nyt minulla on aivan ihana melkein 6kk oleva tyttö. Paljoa kokemusta minulla ei vielä ole lapsen hoidosta mutta tähän mennessä olen pärjännyt hyvin ja lapsi saa rakkautta yllin kyllin niin minulta kuin isältänsäkin. Ja jos joku teiniäiti juoksee baareissa ei se tarkoita että kaikki juoksevat. Ja kyllä ne vanhemmat äiditkin varmaan joskus viettävät vapaa iltaa ja vähän juhlivat, niin miksei teiniäidit saisivat olla välillä vapaalla ja viihteellä ilman että heti leimataan huonoksi äidiksi.
En tiedä miten päädyin tänne palstalle (ehkä hieromaan suolaa haavoihini ? ), mutta päätin kuitenkin kertoa oman tarinani. Olen
30-vuotias lapseton nainen, joka toivoo omaa lasta, mutta toiveistaan (ja hoidoista huolimatta) ei sitä saa.
Nuoruuteni oli aika villiä. Vanhempani eivät olleet läsnä, toinen ihan maantieteellisesti kaukana (useiden satojen kilometrien päässä) ja toinen niin huumaantuneena omasta elämästään, että lapset jäivät sivuun.
Jäin pitkälti oman onneni nojaan 14-15-vuotiaana, kun äitini löysi sen kadotetun nuoruuden (meni naimisiin nuorena ja sai minut 20-vuotiaana, erosi 26-vuotiaana ja löysi ensimmäistä kertaa elämässään baarit ja yöelämän joka vei kokonaan mennessään reiluna 30-v).
Tuossa iässä lapsi tarvitsee vielä vanhempiaan, minä olisin tarvinnut, mutta äitiä ei ollut. Kukaan ei neuvonut, kukaan ei rajoittanut, kukaan ei auttanut hädän hetkellä.
Hän maksoi vuokran, mutta asui löytämänsä miehen luona. Hän osti ruokaa kaappiin, muttei laittanut koskaan sitä. Hän ei ollut läsnä. Määräsin itse omat menoni, kotiintuloaikani, kaverit, harrastukset...
Laitoin itselleni joitain sääntöjä: Ei alkoholia yksin ollessa(en halunnut alkoholistiksi), ei huumeita, ei lääkkeitä, ei edes kannabista. Pyrin menemään yöksi kotiin, usein kuitenkin asuin kavereiden luona.
8-luokka oli pahinta aikaa, kun rellestin paljon. Istuin jälki-istunnossa ties mistä. Ryyppäsin viikonloput, valehtelin, lintsasin, varastelin yms..
Päätin kuitenkin jo silloin, että viimeinen vuosi peruskoulussa täytyy hoitaa kunnialla, jotta mahdollisuuksia olisi päästä jonnekin opiskelemaan. Kukaan muu ei huolehtinut minusta, joten päätin huolehtia itse.
9-luokka menikin ihan hyvin, sain nostettua keskiarvoa ja pääsin haluamaani lukioon.
Lukion ohessa hoidin tuttujen lapsia viikonloppuisin ja tienasin taskurahoja. Joskus autoin sukulaisten maatilalla ja lastenhoidossa.
Kesät olin töissä missä milloinkin ja ollessani 17-vuotias tapasin kesätyöpaikassani poikaystäväni. Hän oli minua 4 vuotta vanhempi. Olimme seurustelleet vasta vähän aikaa, kun huomasin olevani raskaana. Täytin pian sen jälkeen 18-vuotta.
Raskaus keskeytettiin 11-viikolla.
Positiivisen raskaustestin jälkeen en voinut kuvitella muuta vaihtoehtoa kuin abortin.
En varsinaisesti ole mikään abortin kannattaja, mutta minun elämäni se pelasti.
Opinnot olivat kesken (lukiossa). Taloudellinen tilanne huono (vain pätkätöitä opintojen ohessa), poikaystävälläni oli vakituinen, mutta huonopalkkainen työ josta ei paljoa apua olisi ollut.
Lisäksi suhteemme oli niin tuore, että tulevaisuudesta ei ollut mitään tietoa. En voinut tietää onko meillä mitään yhteistä vielä niin lyhyen seurustelun jälkeen.
Vaikka elämäni suurin haave on aina ollut perhe, en silti ollut sitä valmis perustamaan hinnalla millä hyvänsä.
Poikaystäväni osoittautui myöhemmin vahvasti narsistisia taipumuksia omaavaksi ja teki ajoittain elämästäni todella vaikeaa. Hän ei ollut väkivaltainen, kuin henkiseltä puolelta. Suhteemme perustui alun jälkeen minun riippuvuuteeni hänestä.
Erosimme lopulta 4 vuoden seurustelun jälkeen.
Jälkeenpäin ajateltuna tunnen tehneeni itselleni todella suuren palveluksen tuossa vaiheessa päätyessäni aborttiin ja vaikka olen surullinen nyt siitä, että en saa lasta, olen myös onnellinen siitä, että en silloin saanut lasta.
Rakastaisin lastani varmasti ja olisin ehkä täysin onnellinen tilanteeseeni, jos olisin silloin päättänyt pitää lapsen. Se olisi ollut kuitenkin hyvin vaikea tie kulkea. Olen onnellinen siitä, että ymmärsin sen silloin.
Tapasin nykyisen aviomieheni ollessani 23-vuotias.
Lähes vuoden seurustelun jälkeen, kun muutimme yhteen minun valmistuttua koulusta (AMK) päätimme jättää ehkäisyn ja yrittää lasta. Olin juuri täyttänyt 24-vuotta. Irtisanouduin vakituisesta työstä muuton vuoksi ja jäin työttömäksi 2 kk ajaksi. Löysin onneksi uuden työn uudelta paikkakunnalta.
Jatkoimme yrittämistä epävarmasta työtilanteestani huolimatta. Uskoin, että löydän vakityötä. Olinhan työskennellyt jo 5 vuoden ajan aiemmassa vakipaikassani, lähtenyt sieltä hyvillä suosituksilla ja tienannut opiskelujen ohella jonkin verran sekä tietysti kartuttanut työkokemusta edesauttamaan uuden paikan löytämistä.
Kului vuosi, raskautta ei kuulunut, lääkärit eivät auttaneet, koska olin aiemmin ollut raskaana.
Kului toinen vuosi ja pääsimme tutkimuksiin. Minusta löytyi vikaa.
Kului kolmas vuosi ja tutkimuksia jatkettiin.
Kului neljäs vuosi ja aloitimme kevyet lapsettomuushoidot.
Kului viides vuosi ja jatkoimme raskaampiin hoitoihin.
Kului kuudes vuosi ja jatkoimme raskaita hoitoja.
Nyt olemme hyvin lähellä risteyskohtaa. Viimeiset hoidot ovat käsillä ja päätöksiä pitäisi tehdä siitä, kumpaan suuntaan lähdetään.
Valitaanko vaikeampi tie, jonka varrella tehdään lisää hoitoja, ehkä aloitetaan adoptio-prosessi, ehkä päädytään sijaisperheeksi tai ehkä tulemme lopulta biologisiksi vanhemmiksi.
Vai valitaanko helpompi tie? Eletään kahdestaan ja nautitaan siitä, mitä meillä on. Sijoitetaan aika ja raha itseemme, harrastetaan mitä halutaan, matkustetaan, kierretään maailmaa, lähdetään ulkomaille töihin, opiskellaan jotain uutta... ja luovutaan siitä suurimmasta haaveesta – omasta perheestä?
Suurin toiveeni aina on ollut saada oma perhe. En halunnut lasta kenen tahansa kanssa vaan tarkoitus oli perustaa perhe rakkaudesta ihmisen kanssa, joka on sen arvoinen. En halunnut lasta vain lapsen takia, vaan halusin nimenomaan perheen. Tasapainoisen, onnellisen perheen, jossa on isä, äiti ja lapset. Sellaisen, jota minulla ei koskaan ollut.
Nämä "vaatimukset" (tasapainoinen suhde ja elämä) ovat lopulta ajaneet sitten minut siihen tilanteeseen, että en enää saa perhettä ainakaan niin kuin useimmat saavat (synnyttävät itse omat lapsensa).
En tiedä kuinka muut tämän asian näkevät, etenkin kun taustana on vain pitkä sepustus, mutta itse kuitenkin lapsettomuudesta huolimatta tunnen tehneeni oikean ratkaisun.
Tästä ehkä joku saa ajatuksen, että –”Noniin, kannattaa tehdä ne lapset heti teininä, että niitä edes saa.” .
Se ei kuitenkaan ole se viesti, jonka yritän tässä tuoda julki.
Itse tein ratkaisun ja olen tietysti tyytyväinen siihen. Olisin varmasti tyytyväinen, vaikka olisin tehnyt toisen ratkaisun. Sitä kuitenkin ihminen tuppaa olemaan tyytyväinen ratkaisuihinsa, oli ne mitä hyvänsä. Katuminen aiheuttaisi hirveästi vaivaa ja pahaa mieltä. Eli parempi on siis olla tyytyväinen ratkaisuihinsa…
Näin jälkeenpäin (12 vuotta myöhemmin) tilannetta katsellessa voin huokaista, sillä uskon että tein itselleni suuren palveluksen vaikka toiseen ratkaisuunkin olisin varmasti sopeutunut ja siinä hienosti onnistunut (kipeät kasvun vuodet olisivat saattaneet olla vielä kipeämpiä, jos sinnä olisi ollut lapsi vielä huollettavana, joskus tuntui, että hyvä kun itse selviää).
Annoin itselleni aikaa kasvaa, nähdä maailmaa (asuin ja opiskelin ulkomailla), tutustua itseeni ja löytää paikkani maailmassa. Olen saanut rauhassa löytää vahvuuteni ja aikaa ymmärtää myös omat heikkouteni. Olen hionut isompia särmiä pois tulisesta luonnostani ja löytänyt tasapainon ja tilan, jossa itse pystyn elämään tyytyväisenä ja ilman isompia konflikteja kenenkään kanssa. Olen oppinut oikeasti arvostamaan muita ihmisiä ja kunnioittamaan heidän oikeuksia elää elämäänsä kuten haluavat.
Lapsettomuus on vaikea asia ja suurin kriisi, jonka olen tähänastisessa elämässäni kokenut. Siitäkin huolimatta, että nyt kärsin lapsettomuudesta ja suren sitä kovin, olen edelleen sitä mieltä, että päätös keskeyttää raskaus oli oikea.
Olen löytänyt elämäni suuren rakkauden, jonka kanssa jakaa arki ja huolet. Elän mukavaa elämää, saan tehdä työtä josta pidän, joka ei rasita liikaa, jonka myötä saan kehittää ja toteuttaa itseäni.
En ole rikas tai edes rikastumassa, mutta minulla on kaikkea mitä tarvitsen. Raha-asioita ei tarvitse juuri miettiä, sillä rahat riittävät kaikkeen siihen mihin se tarvitsee riittää. Oma koti on pian maksettu ja pian nekin rahat voi käyttää johonkin muuhun.
Saan itse määrätä kaikesta elämässäni, ottaa omaa aikaa silloin kun tahdon. Arki pyörii ja elämäni etenee ilman suurempia ponnisteluja ja aikaa jää harrastaa, urheilla, matkustaa ja etenkin nukkua, niin paljon kuin haluaa. Jokainen äiti tietää, kuinka tärkeitä asioita edellä luettelemani asiat ovat ja minäkin ymmärrän nyt, kuinka helppoa ja mukavaa elämäni on.
En tuomitse teinivanhempia, olinhan lähellä tulla itsekin sellaiseksi. Haluan kuitenkin herättää ajatuksia siitä, että sen perheen voi perustaa myöhemminkin.
Ja vaikka se jäisi perustamatta, niin ei se maailma siihenkään kaadu.
Elämässä on niin paljon muutakin kuin lapset.
Tietenkään kukaan lapsensa synnyttänyt ei haluaisi lapsestaan luopua, eikä osaa edes kuvitella elämää ilman lastaan. 15-vuotiaana synnytetty lapsi on varmasti yhtä tärkeä kuin 25-vuotiaana tai 35-vuotiaana synnytetty lapsi. Sen vuoksi uskon, että odottamisesta ei ole haittaa.
Eikä sitä paitsi 22-25-vuotias ole vielä kovinkaan vanha (näin 30-vuotiaan silmin, itse asiassa koen itsenikin vielä nuoreksi…?).
Minusta jokaisen pitäisi ensin päästä itse nauttimaan (nimenomaan nauttimaan) elämästä – mukavasta, mielekkäästä elämästä -, ennen kuin tekee isoja ja lopullisia päätöksiä. Lapsi on maailman kaunein ja tärkein asia eikä siihen pidä koskaan suhtautua liian kevyin mielin. Tärkeintä on ymmärtää, että se oma lapsi on kalleinta mitä maa päällään kantaa ja lapsen tarpeet menevät ohitse vanhempien tarpeiden.
Minä toivotan jokaiselle vanhemmalle, nuorelle tai vanhalle, paljon voimia, kärsivällisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja tervettä maalaisjärkeä elämäänne lapsenne kanssa. Toivon, että kaikki muistavat lapsen olevan ihme, jota suinkaan kaikki eivät pääse kokemaan.
Ja millähän perusteella ei työkokemusta pääse kertymään jos 20v.? On toki niitäkin "nuoria" jotka eivät töitä tee,kunnes ovat valmistuneet.. Tai aika menee muuhun kuin työntekoon..Itse aloitin työnteon 11v. lehtien jakamisella.. Tehden siivoustöitä,lastenhoitoa,viherhoitoa... Vihehoitoa tein samas firmas 2 kesää peräkkäin, samalla olin mäkkärin kassalla töissä missä olin n. 1v. ja siitä sit päädyin kauppa-alle ja siellä työskennellyt v. 2006 lähtien.. Opiskelin ja kävin töissä.. Niin helppoa :)... Ja tosta kun laskee vuosia,niin kyllä siinä kertyy"työkokemusta"... Nää on taas näitä tilastojen "katselijoita" ja ennakkoasennoituja idiootteja :) Potuttaa iha tollanen käytös.. Aletaanko seuraavaks vertaamaan töitä?
Eiköhän jokainen oman polkunsa valitse,turhaa sitä alkaa "riitelemään" miten pitäisi ja miten asiat "oikeasti" menevät.. Oma elämä :) Onnea kaikille "nuorille" äideille.. Ja yleisesti kaikille äideille.. Äityys se opettaa,et elämässä on muutakin kuin "ura" ja "raha" Ei se raha onnea tuo.. Vaan rakkaus. Ja sitä et rahalla saa ;) Nim. merkil "että näin..."
Totuushan on, että teiniäidit eivät kestä minkäänlaista kritiikkiä heitä kohtaan. Ja olen onnellinen aloittajan puolelta, että sinulla asiat menivät noin. Kaikilla se ei mene niin.
Ja edelliselle kirjoittajalle ; Nuo kuluneet kliseet "ei se raha onnea tuo" ei se tuokaan, rakkaus sen tuo. Mutta kyllä se rahakin aikalailla siinä painolastina on. Vai elätkö sinä pyhällä hengellä, jos sinulle raha ei merkitse mitään?`
Ja tähän viimeiseksi pointiksi sanon vain sen, että 11-vuotiaan lehdenjakaja hommia tuskin katsotaan kovin kattavaksi työkokemuksesti. Saati mäkkärin kassaa.
Ette tekään "aikuiset" ihmiset näytä kestävän kritiikkiä haha :D Älä yleistä! On olemassa hyvää ja huonoa kritiikkiä. Melkein kaikki kritiikki mikä tänne tulee on huonoa.
ja lisäyksenä tuohon vielä että kaikkea kritiikkiä ei ole hyvä edes tänne kirjoitella. Järkeä saa käyttää. Ylitätte jo hyvän maun rajan.