Tässä pikkanen vinkki niille ihmislle, jotka täällä tuskastelee omien mustasukkasuuden tunteitten kanssa.
Olen mustasukkainen. Poikaystäväni on kaveria yhden tytön kanssa, jonka kanssa on joskus ollu juttua. Olen mustasukkainen. Niin, että tekis mieli vaan käristä!
Mutta otin tämän sitten puheeksi. Myönsin oman typerän tunteeni ja sen kuinka hölmöä se on. Tästä puhuttiin ja nyt helpottaa. En voi sanoa, ettäkö se mustasukkaisuus olisi täysin hävinnyt, mutta sen kanssa on nyt helpompi olla. Poikaystäväni haluaa tutustuttaa meidät toisiimme (halusi jo ennen, kuin otin tämän puheeksi)....Eli kannattaa ottaa asiat puheeksi. Ei nalkuttamalla tai v*ttuilemalla. Kannattaa sanoo: Mua pohdituttaa.......
Jos on suhteessa jonkun ihmisen kanssa. Niin ennemmin tai myöhemmin tulee asioita, joista pitää puhua vakavasti ja tämä oli ainakin meidän nuorelle suhteelle hyvä testi, että voidaanko asioista puhua.
Olen mustasukkainen. Poikaystäväni on kaveria yhden tytön kanssa, jonka kanssa on joskus ollu juttua. Olen mustasukkainen. Niin, että tekis mieli vaan käristä!
Mutta otin tämän sitten puheeksi. Myönsin oman typerän tunteeni ja sen kuinka hölmöä se on. Tästä puhuttiin ja nyt helpottaa. En voi sanoa, ettäkö se mustasukkaisuus olisi täysin hävinnyt, mutta sen kanssa on nyt helpompi olla. Poikaystäväni haluaa tutustuttaa meidät toisiimme (halusi jo ennen, kuin otin tämän puheeksi)....Eli kannattaa ottaa asiat puheeksi. Ei nalkuttamalla tai v*ttuilemalla. Kannattaa sanoo: Mua pohdituttaa.......
Jos on suhteessa jonkun ihmisen kanssa. Niin ennemmin tai myöhemmin tulee asioita, joista pitää puhua vakavasti ja tämä oli ainakin meidän nuorelle suhteelle hyvä testi, että voidaanko asioista puhua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen aivan samaa mieltä. Olen itse myös välillä mustasukkainen ja olen ottanut sen puheeksi. Mieheni on kuunnellut ja ymmärtänyt ja olo on tullut paljon helpommaksi.
niin vaikea puhua ?? Yöllä herään ja mietin asioita. Päätän, huomenna puhun asiat selviksi...'Huominen tulee, en saa sanaa suustani, miksi ? Tämä on rasittavaa, kun mies on vielä sitä sorttia ettei puhu.
Siis enhän mää mikään psykologi ole, (vaikka ala kiinnostaakin :), mutta luulen sen olevan tottumuskysymys. Itse olen kasvanu perheessä ja varsinkin äiti-tytär suhteessa, jossa asioista ja tunteista on aina puhuttu paljon. Siitä huolimatta sille tärkeälle ihmiselle puhuminen on vaikeaa. Itse oon huomannu, että asioitten paperille laittaminen ensin helpottaa...eihän sitä paperia tartte siinä puhe tilanteessa esillä pitää. Ja sillon kun se tunne velloo sisällä kaikista tulisimmillaan niin sillon kannattaa ensin rauhottua ja puhua sillon kun järki juoksee normaalisti.....ja tää on tosi hölmöö ja lapsellista, mutta mää huomaan peittäväni kasvoni, kun alan puhua tälle poikaystävälleni. Se helpottaa. Lapsellista kyllä, mutta laitan sen osittain suhteen nuoruuden piikkiin....