Onko täällä muita yksinäisiä homoja vai olenko minä ainut? Ei ole oikein kavereita eikä ketä rakastaa. Tutustuminenkaan ei ole kovin helppoa kun on tällainen ujo. Tuntuu että koko elämä jää elämättä, kokematta ja näkemättä. Tämmösellä sosiaalisesti rajoittuneella homolla, "tuplavirheellä", ei taida olla mahdollisuutta happy endiin.
onko muita
Markus
6603
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samassa veneessä ollaan. Viime aikoina olen tosiaan miettinyt paljonkin homouttani, voisiko siitä johtua se ujous ja sosiaalinen kömpelyys. Olen siis kaapissa, aion pysyä siellä lopun ikäni. Saattaisi tosin olla helpompaa kertoa asiasta jollekin, ei olisi enää salailtavaa. Pelkään vaan jääväni entistäkin yksinäisemmäksi jos muut tietäisivät mikä olen. Yksinäinen olen siis, ja masentunut toisinaan. Tuntuu että kaikki ihmissuhdetaidot on vähitellen karisseet, hyvä jos osaan muutaman sanan vaihtaa opiskelukavereiden kesken. En todellakaan usko, että loppuelämästä tulee mitenkään onnellinen. Akateemisesti koulutettu, yksinäinen, ei erityisen komea, ujo mies, töissä kahdeksan tuntia päivässä ja sitten kaupan kautta kotiin. 40 vuotta tätä ja sitten eläkkeelle. 65-vuotiaana olenkin ikäloppu homoseksuaali eläkeläinen, joka ehkä kiikkutuolissaan haaveilee oikeasta elämästä, puolisosta, lapsenlapsista ja toivoo, että olisi vielä toinen mahdollisuus elää tämä elämä. Paska tuuri, ei voi muuta sanoa. Ehkä homous sitten on niin huono juttu että meitä näin pahasti rankaistaan.
terve minä tunnen samoin olen sairaanhoitaja mies ja asun pienehköllä paikkakunnalla ja täällä en uskalla olla avoin niinkuin en missään muuallakaan. minulla on ystäviä mutta niiden kanssa en ole oikein voinut puhua suuntautumisestani. yjksi nainen minua piirittää ja se on aika kiusallista. mietin usein tätäkö tämä on. vaikka muuten olen tyytyväinen elämääni tsemppiä sulle meitä samoin ajattelevia on paljon
Olen ollut masennuksen takia sairaalahoidossa yli vuosi sitten. Kaikki vaan kasautui niin,ettei mistään enää tullut mitään.
Mäkin olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin. Siellä ei kyllä uskalla olla avoin, mutta ei elämäni täälläkään ole muuttunut sen paremmaksi, tosin tämä paikka ei nyt ole kamalan suuri vaikka aika lähellä helsinkiä.
Mulla ei ole juuri ystäviä. Voi vaan ihmetellä miten niinkin eloisasta pojasta kun minä tuli näin "kuollut". Se, ettei voi kertoa mikä on, kasvattaa kuilua minun ja niitten viimeistenkin ihmisten välille, jotka minusta välittävät.
haluatko ruveta vaihtamaan sähköposteja kanssani. myöhemmin voitais tavata jossakin
Kyllä se minulle sopii. :) En vaan oikein mielelläni haluaisi laittaa tänne omaa sähköpostiosoitettani.
[email protected]