siis kertokaapa tyhmälle mitä masennus on? miksi kaikki on niin masentavaa että pitää masentua? miksi ihmiset joilla on kaikki asiat hyvin masentuu? mistä se tulee ja mistä tietää että on oikeesti masentunut eikä vaan huomionkipee? voiko elämä oikeesti olla niin perseestä että viiltelee ja tappaa itseään?
mikä masennus?
tajuton
4454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Masennus on sitä kun mikään ei huvita, kaikki vituttaa, ilonaiheet elämässä vähissä, synkkyys, alakuloisuus, itkukohtaukset. Muun muassa. Ainakin mulla. Mä olen 24 vuotias mies ja olen kärsinyt näistä jo kohta seitsemättä vuotta. Mutta mikäli masennus menee sellaiseksi että alkaa jo harkita itsemurhaa niin silloin heti lääkärille. Mä en ole itsetuhoinen mutta inhoan silti itseäni.
Mulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelko, eli julkiset paikat kuten kaupat, bussit, junat ja muut joissa on paljon ihmisiä pelottaa mua. Joskus tuollaisiin tilanteisiin joutuessaan iskee paniikkikohtaus, jolloin on pakko paeta tilanteesta.
Masennuksen kanssa voi tulla myös ahdistuskohtaukset, kuten itselläni. Silloin todellakin ahdistaa! Tuntuu pahalta ja tuntuu jopa että ei saa henkeä tai kuolee.
Syön vaivoihini SSRI lääkettä nimeltään Seronil. SSRI tarkoittaa selektiivistä serotoniinin takaisinoton estäjää. Ja syön myös Oxepamia (rauhoittava) tarvittaessa.
Tällaisiin vaivoihin syynä on aivojen välittäjäaine nimeltään serotoniini.
Ja vielä siihen kommentoisin, että tällaisille asioille ihminen ei voi mitään vaikka kaikki olisi kuinka hyvin tahansa. Nämä vaivat voivat periytyä tai niihin voi vaikuttaa joku varhaisessa lapsuudessa tapahtunut negatiivinen asia. Mulla tuo negatiivinen asia on koulukiusaaminen, joka oli todella raakaa.
Tässä sulle nyt jotain tietoa.
Voi olla, että on ulkonaisesti kaikki hyvin, on ruokaa, vaatteita, katto pään päällä, jonkin laiset tulot tai avustukset jne. Mutta entäs tämä älytön kilpailuyhteiskunta? Mikään koulutus ei riitä tai jos putoat pois työelämästä, joudut ihan pohjalle. Kaikki muuttuu liian nopeassa tahdissa. Entinen arvostettu ammattilainen menettää työnsä (ammatti katoaa, koneet tekevät työt) ja joudut ihan pohjalle - siivoamaan tai lapion varteen, vaikka olet elämässäsi opiskellut ja työvuosia on paljon takana. Nelikymppisenä olet jo liian vanha ja jos saat töitä, niin niitä vähiten arvostettuja tai teet tukityötä tukityön perään joutuaksesi joka vuosi samaan työnhakutilanteeseen.
Entä menneisyys? Omasta vinkkelistäni katsottuna moni on elänyt pumpulissa ja kasvanut pullamössöihmiseksi - kaikki tulee liian valmiina ja liian helposti. Toinen suomalainen saattaa rimpuilla koko elämänsä kokeakseen, mitä on hyväksytyksi tai rakastetuksi tuleminen, tai ihmettelee, miltä mahtaisi tuntua olla joskus kehuttuna, kannustettuna tai ihailtunakin. Meillä on varsin erilaiset taustat takanamme. Joku ei tiedä surusta, pelosta tai väkivallasta mitään - tai köyhyydestä.
Japani on hyvä esimerkki itsemurhatilastojen kärkimaasta, Suomi kannoilla. Tämä on liian kova kilpailuyhteiskunta. Ei kaikki jaksa lähteä mukaan siihen leikkiin, että markkinoippa itseäsi, missä olisit kaikkein paras.
etsi googlesta eli www.google.fi siihen laitat masennus niin eiköhän löydy tietoa.
omakohtaisia kokemuksia kaipasin