Hei,
Olen ottanut avioeron lestadiolaisesta miehestäni ja mennyt naimisiin nykyisen mieheni kanssa, joka on entinen lestadiolainen myös.
Meillä on lapsia aiemmasta liitostani ja nykyisestä yksi.
Nyt olen saanut parannuksen ja haluaisin elämäni kuntoon.
Nykyinen mieheni ei enää rakasta minua, enkä minä häntä. Rakastan entistä miestäni, jonka tunteet minua kohtaan ovat pysyneet koko ajan samoina ja hän toivoisi, että voisimme asua jälleen yhdessä.
En tiedä mitä tehdä.
En saa lestadiolaisena ottaa eroa ja entinen mieheni joutuu elämään ilman avioliittoa, koska hän ei voi minun eläessäni mennä naimisiin lestadiolaisena.
Neuvokaa!
Olen ottanut avioeron lestadiolaisesta miehestäni ja mennyt naimisiin nykyisen mieheni kanssa, joka on entinen lestadiolainen myös.
Meillä on lapsia aiemmasta liitostani ja nykyisestä yksi.
Nyt olen saanut parannuksen ja haluaisin elämäni kuntoon.
Nykyinen mieheni ei enää rakasta minua, enkä minä häntä. Rakastan entistä miestäni, jonka tunteet minua kohtaan ovat pysyneet koko ajan samoina ja hän toivoisi, että voisimme asua jälleen yhdessä.
En tiedä mitä tehdä.
En saa lestadiolaisena ottaa eroa ja entinen mieheni joutuu elämään ilman avioliittoa, koska hän ei voi minun eläessäni mennä naimisiin lestadiolaisena.
Neuvokaa!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Nykyinen mieheni on hakenut avioeroa, mutta en saa lestadiolaisena allekirjoittaa eropapereita, joten hän ei voi jatkossa solmia virallista avioliittoa.
Luulen näin mutta en tiedä miten lakipykälät menee.
Liian vaikealta ongelmalta tuntuu mun mielestä pohdittavaksi tällä palstalla. Ehkä kannattas enemmän kysellä siitä ihan livenä, kuten varmaan teetkin.
Ei miehesi tarvitse eroon sinun allekirjoituksiasi. (Vähän oudolta kuulostaa, kun puhut, ettet lestadiolaisena voi sitä etkä tätä.)
Suomen lainsäädäntö on erilainen kuin katolisten tai islamilaisten maiden. Olet kuitenkin kerran jo eronnut, joten proseduuri pitäisi olla selvä. (Siksi vähän epäilyttää koko avauksesi laita...)
Käräjäoikeus myöntää avioeron kumman tahansa puolison hakemuksesta puolen vuoden harkinta-ajan kuluttua, ellei erohakemusta sitä ennen jättäjän taholta peruta.
Mieheni ottaa joka tapauksessa eron, allekirjoitanko mitään vai en, mutta muistelen, että 5 v sitten erotessani myös silloinen mieheni joutui avioeroa koskeviin papereihin nimensä laittamaan. Ei varmaan ollut pakko, mutta nopeutti ilmeisesti asian käsittelyä.
Minä olen käsittänyt, että lestadiolaisena en saisi ainakaan tuollaiseen paperiin nimeäni laittaa, jossa tavallaan hyväksyisin eron.
Vaikeus on keskustella lestadiolaisten kanssa tästä livenä, mutta ammattiauttajilta ei löydy vastausta uskon kannalta.
Koko ajan hoet, että lestadiolaisena et sitä taikka tätä saisi tehdä. Mistä sen tiedät? Jos omatuntosi niin sanoo, älä sitten tee niin. Ei usko kai ole kynään tarttumisessa tai tarttumattomuudessa. Tällaisessa myllerryksessä on turha kuvitella, että mikään asia on noin pienistä detaljeista kiinni. Se ei sua pelasta, vaikka et nimeäsi kirjoita edes vessapaperiin, kun kumminkin tarkoitus on erota. Eikä pelasta mikään muukaan yksityiskohta elämässä. Vain synnintunnon kautta saatu parannus ja evankeliumin virrasta virvoittuminen pelastavat. Äläkä liikaa mieti miten yhteisön normien mukaan on meneteltävä. Ei yhteisöllä ole kokemusta näissä asioissa eikä nämä ongelmat hengellisellä lakikirjalla aukea vaan hengellä, omatunnon kuulemisella ja armoon turvautumalla.
Ei liene kovin kummosia mun neuvot, mutta eivätpä maksakaan mittään.
En tiennyt, että neuvoja ei saa kysyä. Jos olet lukenut kaikki kirjoittamani, niin varmaan tajuat, että se nimen kirjoitus ei ollut tärkein asia. Parempi olisi ollut jättää mainitsematta se kokonaan.
Olen joskus kuullut, että avioerossa toinen on uskonnollisten tai muiden syiden vuoksi jättänyt kirjoittamatta nimensä ja avioeroa ei ole näin voitu virallisesti vahvistaa. Tämä on aiheuttanut sen, että avioeron halunnut osapuoli ei ole voinut mennä naimisiin tahollaan, vaan joutuu elämään avoliitossa. Sitä en tiedä onko nykyään tällainen mahdollista.
Lakipuolen kokemusta tähän:
Avioeroa _ei pysty_ edes valitusteitse estämään. Olen nähnyt tapauksen oikeuskäytännössä. Ketään ei siis pysty väkisin pitämään avioliitossa. Ei ole ainakaan kymmenen vuotta sitten ollut mahdollista, ei ole nytkään. Kuvaamasi esimerkki ei ole suomalaisen oikeuskäytännön mukaan mahdollista. Vaikuttaa siltä, että nyt sekoitat tähän katolisen avioliittovihkimyksen kieltämisen.
Käsittääkseni sinä olet Jumalan silmissä oikeasti naimisissa entisen miehesi kanssa, joten sinuna minä ainakin ottaisin avioeron nykyisestä miehestäsi ja menisin takaisin avioliittoon entisen, ts. oikean aviomiehesi kanssa.
Kysy tätä varalta neuvoa myös uskovaiselta papilta, niin etten neuvo Sinua väärin.
Jumalan siunausta elämäänne!!!:)
>Nykyinen mieheni on hakenut avioeroa, mutta en saa lestadiolaisena allekirjoittaa eropapereita, joten hän ei voi jatkossa solmia virallista avioliittoa.
Luulen näin mutta en tiedä miten lakipykälät menee.>
Mitä jos hyppäisit järveen?
Olet nyt naimisissa nykyisen miehesi kanssa. Kun olet saanut sanojesi mukaan parannuksen, on sinun oltava tekemättä lisää syntiä.
Jos on menneessä jotain rikkonut, ei pidä silti mennä rikkomaan lisää. Itse olet tahtonut mennä naimisiin nykyisen miehesi kanssa, ja luvannut rakastaa häntä niin myötä kuin vastoinkäymisissä.
Nyt on kova vastoinkäyminen, kun TUNTEISSA ette rakastakaan enään toisianne. Vanha suola on ruvennut janottamaan. Olisipa niin hienoa palata tuon rakkautta tuntevan miehen huomaan. Taas kuitenkin rikkoisit avion! Entä kun tuon entisen kanssa tulisi taas tunne, että ei rakasteta, ja nykyinen sitten alkaisikin rakastaa taas erottuanne, mitä sitten tekisit? Taasko eroaisit ja menisit naimisiin?
Älä sotke elämääsi enempää, pysy liitossa, jossa olet. Pysykää entisen miehenne kanssa samanlaisissa väleissä kuin olet jonkun muun tuttavamiehen kanssa. Ei teille kuulu enää puhua toisianne kohtaan tuntemastanne rakkaudesta, sillä se jos mikä johtaa helposti kiusaukseen ja nykyisen aviosuhteen rikkomiseen.
Parannuksen myötä pitäisi tulla se ymmärrys, että alkaa rakastaa paljon samalla rakkaudella kuin millä Isä on ensin rakastanut sinua. Rakkauden kohteena on vain oltava NYKYINEN, vihitty aviomiehesi, ja kaikki lapsesi.
Kommentoihan jotakin!
Minä en siis itse ole hakenut eroa, vaan nykyinen mieheni, joka lähtee toisen matkaan. Olisin tahtonut jatkaa, vaikkakin ilman rakkautta, mutta lestadiolaisena toivoen, että rakkaus löytyisi uudestaan.
Exmieheni on minua tukenut ja tunnen, että olen tehnyt häntä kohtaan väärin, kun hän joutuu elämään naimattomana, vaikka toinen elämänkumppani löytyisi, koska lestadiolaisuus kieltää hänen uudelleen avioitumisen, vaikka hän ei alunperinkään ole itse eroa halunnut.
Aika vaikea tilanne on sen takia, että olet tukea hakenut nimenomaan entiseltä mieheltäsi. Hän on kuitenkin vastakkaista sukupuolta ja teillä on voimakas yhteinen menneisyys lapsineen kaikkineen. Kyllä aviokriiseissä ensisijainen avun lähde on samaa sukupuolta oleva ystävä. Kriisin aikana on niin haavoittuva, että vastakkaisen sukupuolen kanssa tulee aivan turhaan tulella leikkimistä. Se on uskon varjelemisen kannalta tärkeää (jos siis haluat varjella uskon ja säilyttää hyvän omantunnon). Tämän sanon, vaikka en itse ole vl.
Kun miehesi on pettänyt sinua ja lähdössä toisen matkaan, olet itse vastannut samalla tavalla. Kääntynyt toisen miehen puoleen. Sellaisen nykyinen miehesi kyllä tulkitsee oikeutukseksi teolleen, mikäpä olet häntä estämään kun itse teet samaa! (Vaikka teillä ei VIELÄ uutta seksisuhdetta tms. olisikaan)
"Exmieheni on minua tukenut ja tunnen, että olen tehnyt häntä kohtaan väärin, kun hän joutuu elämään naimattomana, vaikka toinen elämänkumppani löytyisi, koska lestadiolaisuus kieltää hänen uudelleen avioitumisen, vaikka hän ei alunperinkään ole itse eroa halunnut."
Totta kai olet tehnyt exmiestäsi kohtaan väärin eroamalla hänestä vaikka hän ei alunperinkään sitä ole halunnut! Pitääkin tuntua pahalta, että on toisen sillä tavalla hylännyt ja rikkonut perheen. Jos oikein tuntuu pahalta, mitä olet tehnyt, olet hyvällä alulla. Se on se parannuksen tie!!! Syntisi saat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, mutta tekosi _maanpäälliset_ seuraukset ovat silti edessäsi. Niitä ei pääse pakoon, olipa tehnyt parannuksen tai ei. En silitä päätäsi, että voi voi, kun oikeasti kärsit monella tapaa nyt, omien, harkiten tehtyjen tekojesi seurauksista.
Edelleen kyllä kehotan ensisijaisesti yrittämään avioliitossa tuon nykyisen miehesi kanssa. Pyydä häneltä anteeksi OMAA osuuttasi, että lähdit tukea hakemaan exmieheltäsi etkä keneltäkään naispuoliselta. JOS haluat oikeasti olla aiheuttamatta lisää vahinkoa, tee kaikki, mitä tehtävissä on, että nykyinen liittosi pelastuisi. Jos miehesi on kovettanut sydämensä ja vakaasti harkiten sinun toimistasi huolimatta lähtee ja eroaa sinusta, et sille sitten mitään voi.
Mutta tuskinpa miehesi mielestä kovin uskottavaa jatkamishalusi ovat, jos samalla haet tukea exmieheltä ja säälit ennemmin häntä kuin nykyistä synninsairasta miestäsi. Tarkemmin tapaustanne tuntematta on vain sanottava, että alttius avioliiton ulkopuoliselle suhteelle on suuri, mikäli puolison suhdetarpeet jäävät täyttymättä. Tavallisen ihmisen voimme ajaa ulos liitostamme omalla toiminnallamme. Jos miehesi on luonnehäiriöinen, alkoholisti, huumeriippuvainen tms, niin silloin omilla teoillasi ei ole merkitystä. Ehkä voisit luonnehtia, onko miehesi mielestäsi suhtkoht normaali vai onko joku pahasti pielessä. Kommentoin sitten lisää.
Mitä lääkitystä käytät??
käsittääkseni teet oikein, jos menet ex-miehesi luo.Ensimmäisen kerran solmittu avioliitto on ikuinen, kunnes kuolema teidät erottaa.
Miten niin liitto on ikuinen, kunnes kuolema erottaa, jos siitä on kerran itse erottu? Liitto on aina sopimus, ja sopimus rikkoutuu sillä, että se puretaan. Inyrhän on kertonut ottaneensa avioeron ex-miehensä tahdon vastaisesti. Ei tuo ensimmäinen avioliitto ole enää voimassa sen paremmin Jumalan kuin lainkaan edessä, kun se on kerran purettu. Pystyäkseen jälleen olemaan avioliitossa ensimmäisen miehensä kanssa on ensin erottava nykyisestä ja sitten solmittava uusi avioliitto ensimmäisen miehen kanssa. Eipä kovin järkevältä kuulosta...
Lain näkökulmasta liitto voidaan purkaa. Jumalan näkökulmasta ensimmäinen (ja ainoa) liitto on rikkomaton (pl. "kunnes kuolema Teidät erottaa").
Miten tässä tapauksessa nyt sitten menetellään, etteivät Inyr ja hänen miehensä tee huorin palatessaan yhteen? Sanot, että ensimmäinen liitto on rikkomaton. Inyr on kuitenkin mennyt ilmeisesti ihan kirkollisesti naimisiin nykyisen miehensä kanssa. Yhtä aikaa siis kaksi avioliittoa, jos ei Jumalan silmissä ole liitto eron myötä purkautunut?
Tästä näkökulmasta päästäkseen lain(kin) edessä jälleen avioliittoon on kuitenkin erottava nykyisestä miehestä ja mentävä uudelleen naimisiin exmiehen kanssa. Onko vl-käsitys sitten sellainen, että riittää, että Inyr ja nykyinen mies eroavat ja sitten pokkana vain muuttavat yhteen, koska Jumalan näkökulmasta ensimmäinen liitto on voimassa? Tuskinpa! Eiköhän pidä olla myös lain edessä avioliitossa.
Kyllä Raamatun kanta on se, että Jumala pitää aina liittonsa ihmisen kanssa niin kauan kuin ihminen itse haluaa. Jumala haluaisi kyllä aina ihmisen parasta. Vrt esim. Mt 23:37...Kuinka minä olenkaan tahtonut koota teidät, niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä alle mutta te ette ole tahtoneet.
Pelkkää niskurointia on tämä ketju sisällöltään, että voitaisiin tehdä aina niin kuin kivalta tuntuu, kun vanha suola alkaa janottaa. Jos on tehnyt virheen ennemmin, ei pidä mennä tekemään samaa virhettä tieten tahtoen uudelleen.
Haluaisinpa nähdä, onko todella puhujamiesten kanta oman vastauksesi kaltainen.
Kun uusi miehesi joka tapauksessa ottaa eron (laitat nimesi paperiin tai et ), tulet siten olemaan avioton. Jos elämästäsi olet jotain oppinut ja tahto ja tunteet ovat kovat, lienee kaiken kannalta ihan hyvä ratkaisu, että palaat ensimmäisen miehesi luo, yhteisten lastesikin vuoksi.
Tulin sanoneeksi jotain vaikkei pitänyt. Perun sen verran, että en voi tietää mikä on teille ajallisesti hyvä ja kestävä ratkaisu, mutta en ymmärrä miksi tätä tilannetta nyt pitäisi sinänsä oikean avioliittokäsityksen ja ihanteen spartalaisella soveltamisellä vaikeammaksi tehdä. Jos nykyinen miehesi on ikäänkuin virhe ja haluat myös ajallisessa mielessä korjata virheesi palaamalla ensimmäisen armollisen miehesi luokse, tee se jos se laittaa elämän järjestykseen. Nää on kyllä niin isoja asioita, että rukouskin lienee paikallaan. Itse kullakin.
Sekavaa oli teksti, mutta kai tästä vähän tolkkua sai.
et sinä mitään parannusta ole tehnyt. jos olisit, ei sun tarttis täällä kysellä neuvoja. ole vain edelleenkin noin tyhmä, mutta älä luule, että muutkin ovat. menet varmaan ostoksillekin nimenomaan lestadiolaisena?
Kirjoituksesi kohdistuu arvostelemaan toista kirjoittajaa. Kohdistat kirjoituksesi myös loukkauksena toiseen nimitellen häntä ihmiseksi joka ei ole tehnyt parannusta ja tyhmiä kyseleväksi.
Jos sinulla on jotakin oikeaa asiaa ko. aiheesta, kirjoita siitä.
Palstan säännöissä ilmaistaan, että tarkoituksena ei ole kääntää puheenaihetta pois ja alkaa kirjoittamaan toisesta kirjoittajasta solvaavasti.
Tarkoituksena on keskustella aiheesta. Jos sinulla ei ole mitään keskusteltavaa, vaan tahdot kääntää keskustelun toisen solvaamiseen, olisi parempi, että et kirjoittelisi.
...yhtään mitään, vaan iloitse siitä, että olet saanut syntisi anteeksi.
Odota rauhassa, että asiat menevät eteen päin ja selkenevät ajan kanssa, joka auttaa sinua itseäsi käsittelemään myös inhimillisen tunnemyrkysi ja tapahtumat sisimmässäsi.
Et voi sille mitään, jos nykyinen miehesi ottaa eron, ei se ole sinun syytäsi, etkä voi estää häntä tekemästä niin, vaikka et haluaisikaan sitä.
Rukoile, että Jumala antaisi sinulle oikean mielen ja oikeat ratkaisut tulevaisuudessa, että uskosi ja hyvän oman tuntosi pitäisit.
En minäkään osaa sanoa, että pitää tehdä niin tai näin.
Itse pysähdyin tämän Raamatun kohdan äärelle:
Joh. 4
15 Sanoi vaimo hänelle: Herra, anna minulle sitä vettä, etten minä janoaisi enkä tarvitsisi tulla tänne ammentamaan.
16 Jesus sanoi hänelle: mene, kutsu miehes, ja tule tänne.
17 Vaimo vastasi ja sanoi hänelle: ei minulla ole miestä. Sanoi Jesus hänelle: oikein sinä sanoit: ei minulla ole miestä.
18 Sillä viisi miestä on sinulla ollut, ja se joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehes. Sen sinä oikein sanoit.
Älä lähde törmäilemään minnekään päin ennenkuin asiat ovat selkiintyneet. Äkkiä käy niin että ei ole setvinyt mielessään vanhoja asioita järjestykseen kun jo on uusi suhde tekeillä toisaalla.
Mieti asiat selviksi, ei sinun ole koko ajan kiire ja pakko olla jossain suhteessa, vai onko? Vaikka nyk. miehesi eroa hakisikin, ei se tarkoita että sinun on TAAS heti kiirehdittävä toisen miehen syliin. Voit varmasti miettiä asioita pienen tovin ihan yksinäsikin.
Kirjoitat liian sujuvasti - ilman tunteita!
...niin vastaa, jos vastaa, mutta asiallisesti.
Mitä voitit sanomalla feikki?
Mitä olisit voittanut jättämällä vastaamatta kokonaan?
Oon ollu harrastekalastelija jo kymmeniä vuosia, ja mua askarruttaa yhä, miten made käy parhaiten koukkuun. En nimittäin onnistu koskaan saamaan niitä. Auttaisko, jos joku lähestyis tätä onkelmaa lestadiolaisena?
Minulla on ongelma. En ole päässyt avioliittoon ollenkaan, vaikka olisin kovasti halunnutkin.
miehesi kaveri...
Mutta erosta en osaa sanoa mitään varmaksi. Ehkä Jumala nyt koettelee sinua, erosit aiemmin miehestäsi. Nyt kun nykyinen mies ottaa eron, olisit valmis palaamaan. Ei varmaan sun entisellä miehelläsi helppoa ollut...
Täältä sinä saat ainakin 20 erilaista neuvoa, joten, kuuntele omantuntosi ääntä.
Miten se menikään...Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnäollessa kysyn sinulta,....tahdotko ottaa...aviomieheksesi,osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta niin hyvinä kuin pahoina päivinä aina KUOLEMAAN asti.Ja vastasit siihen TAHDON.
Juttele tästä kasvotusten jonkun uskovaisen ihmisen kanssa.täältä et saa oikeaa vastatusta!
Hei!
Uskoisin että sinun ongelmaasi löytyy kyllä joku ratkaisu...mielestäni sinulla on oikeus uskoa syntisi anteeksi ja palata katuvana entisen miehesi luo.Mutta siinä tapausessa teidän kuitenkin täytyy puhua seurakunnassa asiastanne ja tehdä selväksi halu uskoa.
Onpa erikoinen viesti. Että eroa vaan ensin, kadu sitten sitä ja sen jälkeen palaa entisen miehen luo. Onko oikeasti vl-käsitys avioLIITOSTA tällainen? Olisi varmaan tarpeen jossain tilaisuuksissa vähän opettaa käytännöllisemmälläkin tasolla näistä perheasioista muutenkin kuin että antaa lapsia tulla.