Meidän 4 kuukautta vanhan kissanpennun käytös on muuttunut aivan mahdottomaksi. Pennun puremiselle ja raapimiselle ei meinaa tulla loppua ollenkaan. Nykyään pentu ei anna koskea itseensä ollenkaan vaan alkaa heti puremaan. Ainoastaan kun pentu on rättiväsynyt, käpertyy se hellyyttävänä syliin.
Eläinlääkäri sanoi rokotusten yhteydessä käytöksen johtuvan liian aikaisesta vieroituksesta, emo ei ole ehtinyt kasvattamaan pentua (luovutus 8 viikkoisena). Tieto ei kuitenkaan tässä vaiheessa lohduta,vaan tahtoisimme tietää voimmeko tehdä mitään pennun käytökselle? Suihkepullokaan ei kuitenkaan aina ole käsillä, ja pelkkä EI-sana menee ohi korvien.
Eläinlääkärikin ihmetteli pennun käytöstä kun hän yritti pistää rokotusta, pentu nimittäin rääkyi, raapi ja puri, ja lopuksi katsoi lääkäriä niin pahasti että hänkin pelästyi!
Pentu myös tahallaan tekee asioita, jotka tietää olevan kiellettyjä. Esim. makoilee ruokapöydällä kun silmä välttää ja kun joku huomaa, pinkaisee pentu karkuun ennen kuin kukaan edes ehtii torua.
Olisi erittäin ihanaa jos tämä käytös menisi ohi iän myötä. Onkohan kenelläkään kokemusta vastaavasta, mihinköhän ikään mennessä käytös rauhoittuu?
Eläinlääkäri sanoi rokotusten yhteydessä käytöksen johtuvan liian aikaisesta vieroituksesta, emo ei ole ehtinyt kasvattamaan pentua (luovutus 8 viikkoisena). Tieto ei kuitenkaan tässä vaiheessa lohduta,vaan tahtoisimme tietää voimmeko tehdä mitään pennun käytökselle? Suihkepullokaan ei kuitenkaan aina ole käsillä, ja pelkkä EI-sana menee ohi korvien.
Eläinlääkärikin ihmetteli pennun käytöstä kun hän yritti pistää rokotusta, pentu nimittäin rääkyi, raapi ja puri, ja lopuksi katsoi lääkäriä niin pahasti että hänkin pelästyi!
Pentu myös tahallaan tekee asioita, jotka tietää olevan kiellettyjä. Esim. makoilee ruokapöydällä kun silmä välttää ja kun joku huomaa, pinkaisee pentu karkuun ennen kuin kukaan edes ehtii torua.
Olisi erittäin ihanaa jos tämä käytös menisi ohi iän myötä. Onkohan kenelläkään kokemusta vastaavasta, mihinköhän ikään mennessä käytös rauhoittuu?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen eläinlääkärinne kanssa samaa mieltä, ikävä käytös johtuu luultavasti liian aikaisesta luovutuksesta. Mutta asiaan: pennun raapiminen ei tunnu ollenkaan niin ikävältä, jos sen kynsistä on kissan kynsisaksilla katkaistu terävin kärki pois. Kynsisaksia saa eläintarvikekaupoista, ne maksavat n.5e. Kun pentu puree tai raapii, sille voi vinkaista samalla tavalla kuin kissa vinkaisee. Tällä tavalla pennut oppivat toisiltaan, mikä sattuu ja mikä ei. Jos pentu ei usko, sitä voi ottaa niskasta kiinni- tällä tavalla menettelee kissaemo, jos pennut kiusaavat sitä. Kissaa ei koskaan saa lyödä, sillä tavalla se oppii vain pelkäämään ihmiskättä. Pentu pitää sitkeästi totuttaa käsittelyyn, koska muuten eläinlääkärireissut ja muukin elämä kissan kanssa voi koitua kovin hankalaksi. Iän ja leikkauksen myötä kissa luultavasti hieman pehmenee, mutta kyllä se silti tarvitsee pientä kasvatusta. Onhan pennulla leluja, joita se saa retuuttaa?
Hei! Todennäköisesti käytös todella johtuu aikaisesta vieroituksesta; minulla oli vuosia sitten pentu, jonka pelastin maalta. Se olisi muutoin tapettu. Se oli niin pieni, että syötin sitä vielä pipetillä. Sillä oli samanlaiset oireet. En saanut (enkä osannutkaan) kysellä neuvoja vastaavaan käytökseen, yksinkertaisesti vain tulin toimeen kisuni kanssa. Käsien raapiminen ja pureminen oli tavallista. Siihen ei liittynyt mitään suuttumista, vaan kisu vain ei ymmärtänyt, ettei niin saa tehdä. Arvelen, että käytös oli vastaavaa vielä ainakin vuoden ikäiseksi (?), ja muistan, että kun kuljin huoneen poikki, minulla oli kädessä jo valmiiksi tyyny, koska tiesin, että kisu hyökkää nilkkaan kiinni. Vanhempani sanoivat, että se on mielenvikainen, ja että siitä ei tule koskaan normaalia kissaa, mutta olen ikionnellinen, että jaksoin kisuni kanssa, sillä siitä tuli ennen pitkää erittäin rakastettu lemmikki, ja nämä "rumat" tavat jäivät hiljaksiin itsekseen pois. Kissasi tarvitsee tiukkaa ja johdonmukaista koulutusta, mutta lempeää. Osoita kissallesi, että et siedä puremista ja raapimista, toru samalla. Sitkeys palkitaan ennen pitkää. Kissasi on vielä vauva, joten tottelemattomuus on vielä pitkään esim. pöydälle hyppäämisessä normaalia vaikka kissa olisikin vieroitettu normaaliin aikaan.
Kun otimme kissat, meille sanottiin, että ne ovat 12 viikkoa vanhat, mutta saman perheen toinen emo oli saanut poikaset reilut kolme viikkoa myöhemmin. (Meille sanottiin, että saamme veljekset, mutta epäilen, että kyseessä on serkukset.)
Toinen pennuista on raapinut varsinkin jalkoja ahkerasti. Olen huutanut kivusta ja leikannut kynsiä. Nyt kissat ovat yli vuoden ja raapiminen on hiljalleen lakannut. Pentu, joka ennen leikkiessään iski kynnet nahkaan, on nyt hillinnyt käytöstään ja hipelöi vain kevyesti tassulla eikä raavi, muutoin kuin kovassa kiihkossa.
Tämä samainen pentu on aikamoinen takertuja. Se kulkee perässä, haluaa ikäänkuin olla kaikessa mukana. Jos makoilen sängyssä, niin se tulee viereen kellimään. Se on myös jotenkin hermostunut, ei suostu syliin kunnolla eikä viivy yhdessä paikassa, mikä vaikeuttaa hellyyden osoituksia sitä kohtaan.
Toinen kissa on sellainen kuin olen kissojen kuvitellut olevan. Rauhallinen ja itsenäinen. Se tulee syliin hellittäväksi ja on muuten omissa oloissaan ja tyytyväisen oloinen. Ei ole koskaan kunnolla kynsinyt niin kuin veli-serkus.
Kiitos vastauksistanne! On todella helpottavaa kuulla että muillakin on ollut vastaavanlaisia kokemuksia, ja nämä ikävät käytöstavat ovat hävinneet iän ja koulutuksen myötä. Eläinlääkäri kun vain totesi että käytös johtuu liian varhaisesta luovutuksesta,eikä hän sanallakaan rauhoittanut meitä ja meille jäi käsitys että kissa on lopun elämäänsä pikkuinen ilkimys.
Pennun kynsiä leikkaan kerran viikossa. Leikkaan niitä vaikka ne eivät olisi ehtineet vielä kovin pitkiksi, sillä haluan totuttaa pennun hoitotoimenpiteisiin. Ja kyllähän se leikkaaminen onnistuu kun isäntäkin istuu vierelle, ja pentu ymmärtää ettemme tahdo vain olla ilkeitä. Ehkä tämä pennun kanssa elo tästä lutviutuu.
Kerron vaikka myöhemmin miten meidän kävi. :)
Eli sinun täytyy vain tehdä kissallesi selvät pelisäännöt, kun se tekee pahaa sano jyrkästi "Hyi" tai "Ei", kun taas se tekee jotain hyvää, kehu sitä ja palkitse jollain herkulla, näin kissa oppii yhdistämään hyvän hyvään ja kielletyt leikit jäävät vähitellen pois. Aloita vaikka ensin silityksestä ja palkitse kissaa aina kun se ei pure/raavi, mutta toru heti ja suihkauta vedellä jos pentu menee siihen touhuun. Jatka sylissä pitämisellä ja nouset aina yhden askeleen ylemmäs..
Hei,
Minulla oli aikoinaan vastaava tapaus: liian aikaisin vieroitettu, villi riiviö, jota joskus "liotin" kädestä irti raanan alla. Hänestä tuli kuitenkin ihana kissatyttö ja hellä emo. Aikuistuminen kai vei enimmät villipetoilut. Kiukkuilu voi tietysti olla myös oire kivusta, eläinlääkärinne on varmaan ottanut myös sen huomioon ja sulkenut pois todennäköisimmät kivunaiheuttajat.
Meillä on nyt 7 viikkoinen pikkusoturi, varsinainen villikko, jota vanhemmat (9v ja 6v)kauhulla katselevat. Toinen (9v) on jo hyväksynyt, mutta toinen karsastaa moista rääpälettä. Toivottavasti tutustuminen vielä tapahtuu hyvissä merkeissä.
Hieman on käytökseen auttanut kun olen vinkaissut oikein surkeasti kun pentu puree.Pentu oikein hätkähtää ja jää tuijottamaan, se ei taida tajuta että pureminen sattuu.Täytyy kai alkaa puremaan takaisin,hih. :)
Eiköhän se pureminen sitten ajan myötä häviä.. Vähän jännittää kun parin viikon kuluttua lähdetään ensimmäisen kerran mökille ja pentu olisi tarkoitus päästää vapaaksi. Toivottavasti se ei häviä!
Hei Minnali,
kirjoituksestasi on kulunut jo vuosia, mutta olisi kiva kuulla kuinka pennun kanssa kavi, havisiko pureminen ja raapiminen ian myota?
Itsellani on n. viisikuukautinen uroskissanpentu joka on kamala puremaan ja puree siis oikein kunnolla. Mitkaan keinot eiva tehoa lukuunottamatta suihkupulloa, mutta ei sekaan ole aina kasilla. Pentu on loytolapsi ja oli siis n. parikuukautinen sen loytyessa, joten luultavasti on vieroitettu hieman liian aikaisin.
Onko kenellakaan neuvoja annettavana yllaolevien lisaksi? Kiitos!
Tässä sinulle lukuvinkki: Pam Johnson-Bennett; Think Like A Cat. Olen itse saanut siitä todella hyödyllisiä neuvoja ja konsteja kissani "kouluttamiseen". Voisit heti ottaa käyttöön seuraavan konstin: aina kun kissasi puree/raapii työnnä sille joku lelu suuhun ja poistu itse paikalta. Näin kisu oppii mitä on sallittua purra ja että sinun kanssasi ei voi leikkiä raapimisleikkiä. Tehosi meillä. Ja kun se iskee hampaat kiinni johonkin, älä vedä sitä pois vaan työnnä kohti suuta. Koska saaliseläimet pyrkivät aina pois suusta eikä päinvastoin, tämä hämää kissaasi niin paljon, että se päästää irti.
Ethän päästä kisuasi ulos, varsinkaan vieraassa (kissalle vieraassa) paikassa, ilman hihnaa? Jos se riehaantuu tai pelästyy jotain ja lähtee ryntäilemään metsään, voi olla että sitä ei enää löydy. Itse en koskaan päästäisi edes "karkailemattomaksi" tiedettyä kissaa yksin ulos, sillä kissa on eläin, jonka vaistot ovat pinnassa ja siinä ei mikään koulutus auta, jos mirri tuntee luonnon kutsun...
Onnea ja menestystä!!
Kissanpennun vieroitusikä on 12 viikkoa. Jos olet ottanut pennun vain 8 viikkoisena on sinun hyväksyttävä se, että ongelmia saattaa tulla. Pentu ei ole tässä tapauksessa "kriminaali" vaan se reagoi aivan luonnollisella tavalla siihen, että se eiole saanut emon hoivaa tarpeeksi pitkään. Missään tapauksessa jo muutenkin hämmentynyttä pentua ei missään tapauksessa saa tukistaa niskasta, suihkuttaa suihkupullolla tai muuten kurittaa. Ihminen ei ole emo eikä kykene pentua kasvattamaan samoilla metodeilla. Pennulle sanotaan toki tiukasti ei (ei huudeta) ja ohjataan se pois ei toivotusta puuhasta lelulla tai muulla miellyttävällä keinolla ja muistetaan kehua kun homma sujuu. Suosittelisin ehdottomasti vanhemman kissakaverin hankkimista ihan jo pennun hyvinvoinnin takia. Hyviä jatkoja!! Käypi raasua sääliksi. PS: Koittakaa nyt hyvät ihmiset ottaa selvää eläimen vieroitusiästä, ruokinnasta, rokotuksista, henkisistä ja fyysisitä tarpeista ennen kun otatte lemmikkejä. Jos ei rahkeet ja rahat ja mielenkiinto riitä niin jättäkää ne lemmikit hankkimatta!!