m/v sävykkyys

Kylläpä sie kyselet vaikeita ja jossainmäärin myös maku- ja käyttötarkoitus sekä taiteellinen vaikutelma-asioita.
Vastaan kuitennii, kun vielä jotakin pimeistä töistäni muistan.

Ihan karheena yleissääntönä olen sisäistänyt, että alivalotus ja ylikehitys syö sävyjä ja on suositeltavaa vain, jos valo ei muuten riitä. Elikkä jos kassissa on molempia herkkyyksiä ja valoisuuden määrä tai kohteen liikeaktiivisuus edellyttää nelisatasta, niin käytä suoraa sitä.

Tämä toinen variaatio, ylivalottaminen ja alikehittäminen onkin mielenkiintoinen. Olen saanut jopa luotettavista lähteistä sekä omilla silmillä katseltuna sen käsityksen, että ylen jyrkässä valossa, esimerkkikuvissa Afrikan pystysuora auringonpaiste tai jyrkkä teatterivalaistus, saadaan loivempi ja siis sävykkäämpi tulos tällä menetelmällä.

Pohjaton suo on inttäminen eri yhdistelmistä, filmi/herkkyys/kehite/aika/liikuttelu. Jokaisella on suosikkinsa. Vahinko, että Valokuva-netin laajatt pimiökeskustelut katosivat sivuston kaatumisen myötä.

Harrastuksen alkuaskeleita taapertavia vuosikymmeniä seuranneena sanoisin, jotta opettele pari eri herkkyysreseptiä vuorenvarmasti äläkä haaskaa aikaa kaiken mahdollisen jossakin joskus vihjatun kokeiluun. Elämä on siihen liian lyhyt, valitettavasti.
Tärkeintähän kuitenkin on kuvan sisältö.

Yksi tapa säätää tulosta on tuon vnhan Rodinal-kehitteen käyttö eri sekoitussuhteilla taulukoita löytyy 1:25:sta aina 1:200 saakka.