Minun opettaja oli semmonen, että se oli hiihtänyt
latumiinaan ja jalka murusiksi. Mutta sillä oli
puujalka ja se sai kurin hyvin pysymän. Huumoriakin
sillä oli. Kun se osti television ( joita oli vähän kylässä) se sanoi meille oppilaille, että mun TV on
Velaks - merkkinen. Sehän me kerrottiin kotona.
Millanen ope oli sulla.
latumiinaan ja jalka murusiksi. Mutta sillä oli
puujalka ja se sai kurin hyvin pysymän. Huumoriakin
sillä oli. Kun se osti television ( joita oli vähän kylässä) se sanoi meille oppilaille, että mun TV on
Velaks - merkkinen. Sehän me kerrottiin kotona.
Millanen ope oli sulla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...joka oli ollut sodassa kurikomppanian päällikkönä. Hän oli mukava ja rauhallinen ihminen. Hän osasi ottaa huomioon kaikki oppilaat, myös ne, jotka pärjäsivät huonosti urheilussa.
Kerran rehtorin poika kävi hänen kimppuunsa kesken oppitunnin ja iski nyrkillä hänen naamaansa verille. Opettaja ei tietenkään voinut puolustautua muuten kuin irrottamalla pojan otteen. Jos hän olisi puolustautunut, niin hän olisi voinut yhdellä lyönnillä iskeä pojan tajun kankaalle. Hänen hartiansa olivat kuin ladon ovet.
Rehtorin poikaa ei erotettu koulusta, ja niinpä opettaja itse lähti muualle. Se oli sääli, sillä hän oli ensimmäinen ja viimeinen ammattitaitoinen voimistelunopettaja meidän koulussamme. Hänen edeltäjänsä oli 68-vuotias jäädessään eläkkeelle, ja hänen seuraajaansa en edes muista. Niin olematon hän oli.
En tykännyt opettajastani sillä hän oli laiska opettamaan. Hänen miehellään oli papreikauppa ja tämä opettaja kävi sieltä hakemassa erilaisia aikakusilehtiä. Hän ei viitsinyt kuulustella läksyjä oppilailtaan vaan repi vihosta paperia ja me oppilaat saimme kirjoittaa läkymme siihen. Silläaikaa kun me kirjoitimme hän sai rauhassa lueskella lehtiään.
En usko että hän edes luki koskaan mitä olimme kirjoittaneet.
En pitänyt hänestä, mutta silti kävin kesäisin hoitamassa hänen lapsiaan ja niitä lapsia minä säälin. Ei ollut kivaa kun pienet nelivuotiaat joutuivat kesähelteelläkin kulkemaan villasukissa. Palveljan kanssa me hiekkalaatikolla joskus salaa riisuimme ne sukat ja lapset saivat kipittää hetken paljain jaloin.
Todistukseni kansakoulusta oli hyvin yksiselitteinen. Kaikki aineet 8 paitsi laulu 9.
Olikohan se totuudenmukainen?
...oli johtajaopettajana kaupunginvaltuutettu. Hän oli niin laiska, ettei viitsinyt pitää edes oppitunteja, vaan lähetti oppilaansa kotiin jo puolelta päivin. (En ollut hänen luokallaan; hän kyllä herätti närää muissa opettajissa.)
Lukiossa minulla oli saksan kielen opettaja, joka piti koko aikana vain yhdet saksan kokeet, eikä hän koskaan palauttanut niitä. Me oppilaat olimme vakuuttuneita siitä, että hän ei osannut itse saksaa, niin avutonta hänen opettamisensa oli. Koko sinä aikana, kun hän oli opettajana koulussamme ei kukaan, siis ei yhden yksikään oppilas pystynyt kirjoittamaan ylioppilaskirjoituksissa lyhyttä saksaa. Lopulta hänet erotettiin.
Minulla oli alaluokilla ilkeä naisopettaja. Potki yhtä pikkupoikaa joka oli vähän yksinkertainen. Minun käsitöitä purki ja sanoi etten opikaan mitään tekemään.
Yläluokilla oli mukava miesopettaja. Rupesin tykkäämään matematiikasta ja sitä myöhemmin opiskelinkin.
Tehtiin opettajista pilkkalaulujakin vaan ei onneksi jääty kiinni.
Monta kerta olen ajatellut, miten nämä aikuiset ihmiset luokassa voivat käyttäytyä sillä tavalla, ja olen tullut siihen tulokseen, että opettajalla ei ole paikalla koskaan esimiestä tai edes toista aikuista. Luonnehäiriöinen ihminen alkaa tuntea ylemmyyttä opilaitaan kohtaan ja halveksii heitä. Auta armias sitä, jonka hän huomaa itseään älykkäämmäksi tai muuten mieltään kuohuttavaksi.
Minulla oli uskonnon opettajatar, joka antoi luokkatoverilleni viitosen uskonnossa. Tyttö nousi tunnin alussa pulpetistaan ja pyysi saada tietää, mistä huono numero johtui. Opettaja vain totesi, että hänen pitää olla tunnollisempi.
Tämä opettaja asui toisen opettajattaren kanssa kaksiossa, heillä oli yhteinen talous ja he viettivät eläkevuotensakin yhdessä kuolemaansa saakka. Siihen aikaan asiaa ei kummasteltu ainakaan koululaisten keskuudessa.
Myöhemmin sitten ajattelin, että olikohan huonon numeron syynä se, että luokkatoverini oli verevä ja vaalea Elovenatytön näköinen, ja poikkesi kokonaan meistä muista pula-ajan laihoista ja harmaista tytönhuiskista. Olisikohan voinut olla, että hän herätti opettajattaressa ajatuksia, joita opettaja ei voinut tai tahtonut hyväksyä, ja hän ikään kuin kosti oppilaalle.
Tässä lueskellessani muistan lämmöllä iäkästä mummi-hahmoista saksankielenopettajaani.
Toinen lempiopettajani oli Kökö, matikan maikka. Oli kokoa ja näköäkin, mutta lisäksi tapa, miten hän opetti, se innosti koko luokan. Mutta kun hänet sitten kutsuttiin jonnekin rehtoriksi ja tuli uusi opettaja hänen tilalleen, niin voi hyvä tavaton: Tämä vaivaisella äänellään - näen vieläkin silmissäni - ikkunasta ulos katsoen, siis ei edes meihin päin, puhui ja puhui... jotain piirteli joskus taululle ja taas höpötti ikkunaan päin... Emme seuranneet.
Numerot putoilivat, monet meistä leikki tunnilla. Niin, ehdotkin loppujen lopuksi sain monen muun kanssa.