mä en ymmärrä miks mulla jatkuva vitutus päällä ja paha mieli? mä itken joka päivä pahaa oloani... ja kun se ongelman ydin on se et mulla ei oo mitään ongelmaa... mulla on jätkäkaveri, olla kihloissa ja ollaan oltu yhessä yli vuos. mä tiiän et se rakastaa mua mielettömän paljon eikä ikinä vois loukata mua mitenkään, meiän porukat on eronnu mut se on hyvä asia, saan olla kaikki viikonloput yksin kotona ja kummatkin porukoista tunkee rahaa koko ajan,mulla on tuliterä yli 20 000mk skootteri ja omakotitalo! omakotitalo, 15wee muijalla ja se on ostettu vain mua ja mun kihlattua varten. mulla on paljon kavereita ja sitten pari tosi läheistä ystävää.koulussakin menee keskinkertaista paremmin.mulla on kans kaks ihanaa koiraa ja oon päässy kiertään mailmaa niin paljon etten osaa ees luetella niitä kaikkia paikkoja. eikä meillä kotonakaan oo vaikeeta. multa ei vaadita hirveesti ja saan elää tosi vapaasti... mä tiiän et tää kuulostaa vaan itse kehulle mut tää on totta joka sana! sanokaa hyvät ihmiset mikä mulla mättää...mä haluun olla onnellinen. kiitos.
miks en osaa olla onnellinen?
pikkunen-87
11649
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jonkun korvaan toi kuulostaa osin tosi upeelta; omakotitalo, paljon rahaa, kallis kulkupeli, eläimet, rakastava jätkä ja vielä olette onnellisesti kihloissa. Elämä tuntuu olevan raiteillaan, kaikki tuntuu menevän mallikkaasti.
Vaan mikä sitten on? Tarkoitatko, ettet ole onnellinen? Ainakin Sulla on suorastaan kultaiset avaimet onneen. Yksi onni on osata käyttää niitä.
Toisaalta, niin kliseeltä kuin se kuulostaa, olet nuori, ja silti asut ilmeisesti omillasi ja olet vakavassa suhteessa, matkalla sitoutumaan toiseen ihmiseen tarkoituksena viettää loppuelämä yhdessä. Tässä vaiheessa kehotan painamaan jarrua. Ei, älä tee mitään päätöksiä. Pysähdy vain hetkeksi miettimään. Yritä lähteä jonnekin missä voit miettiä asioita, pohtia niitä ilman että kukaan voi niihin puolueellisesti vaikuttaa.
Itse olin viime talvena siinä vaiheessa, että tunnuin olevani elämässäni umpikujassa. Silloin sain viikon loman ja lähdin parhaan ystäväni luokse tuon viikon ajaksi. Sain nukkua,levätä, puhua kun halusin, ja kaikki ongelmat (sekä todelliset että hieman liioitellut) olivat kaukana. Sain aikaa miettiä asioita, ja löysin monta uutta polkua ja suljin pari vanhaa.
Siis lyhyesti loppuun, ystävä, annan Sinulle tämän vinkin: Ota muutama päivää aikaa vain itsellesi, mieti asioita: Tuona aikana kaipaat kihlattuasi, koiriasi, kotiasi. Kun palaat takaisin, olet setvinyt asioita päässäsi ja olet iloinen nähdessäsi Sinulle rakkaat.
Toivon kaikkea hyvää Sinulle, koita pärjätä ja ilmoittele miten jakselet.
mietin juuri itsekkin tuota asiaa.mulla on periaatteessa kaikki hyvin,mutta en silti ole onnellinen.en ehkä ole oikea ihminen vastaamaan sinun kysymykseesi,mutta haluan silti tuoda oman mielipiteeni julki.
sinun elämäsi kuullostaa todella ihanalta ja voin sanoa ihan rehellisesti,että olen kateellinen sinulle.mutta tekeekö tuo kaikki ihmistä onnelliseksi?olet elävä esimerkki,eli ei.ehkä tuo helpottaa suunnattomasti,mutta ei se silti suoraan johda onnellisuuteen.
minulla on myös poikaystävä,joka rakastaa minua.minulla on ihanat vanhemmat,jotka ovat myös eronneet niin kuin sinulla.ehkäpä minulla ei ole paljoa rahaa,mutta tulen toimeen kuitenkin.minulla on maailman ihanimmat ystävät ja suloisin koira.mutta olenko onnellinen?ehkä vähän,mutta en täysin.miksi?sitä en osaa sanoa.
mutta tarviiko aina olla onnellinen?eikö riitä että asiat tekee oikein?minulle se on ainakin ennen riittänyt,mutta ei enään.
olen menettänyt liian monta rakasta,kolme bestistäni(kaikki kuolivat samassa kolarissa),rakkaita sukulaisia...ehkäpä se tekee oloni niin onnettomaksi.ja lisäksi tieto siitä,että en rakasta poikaystävääni.ehkäpä jos hän olisi kaverini,niin voisin sanoa rakastavani,mutta en rakasta häntä niin kuin poikaystävää rakastetaan.enkä osaa sanoa miksi.ehkäpä vielä jonain päivänä rakastan.toivon ainakin niin.hänessä ei ole nimittäin mitään vikaa.opiskelee yliopistossa,on varakas(hänen vanhempansa ovat varakkaita ja lisäksi hän tekee silloin tällöin töitä),hän on erittäin hyvä urheilia,hän on kiltti ja rakastava minua kohtaan.en todellakaan ansaitsisi häntä,mutta mutta...en osaa auttaa sinua,mutta toivottavasti minusta oli sinulle sen verran apua,että tiedät,että sinulla on kohtalon toveri.jos haluat,niin laita minulle mailiosoitteesi,niin voimme yhdessä pohtia tätä meidän tilannettamme.
muista se,että ei aina tarvi olla onnellinen.ehkäpä jo kun huomenna heräät,niin tunnet että olet vihdoin onnellinen!
toivon sinulle hyviä jatkoja!=)
Te joilla on jo kaikkea ettekä silti ole onellisia niin jakakaa omastanne vähämpiosaisille ystäville näin te teette hyvää työtä ja saatte heidät onellisiksi ja kenties sitten tulette itsekin onellisemmaksi sillä ei ole mitään niin iloa tuottavaa asiaa kun on teidän auttamanne lähimmäisenne teille palkkioksi suomanne pyyteetön sydämensä pohjasta tuleva iloinen hymy sillä ilo ja onni on loppujen lopuksi hyvin leviävää sorttia niinkuin kyllä kaikki muutkin tunnetilat ovat
Mutta muistakaa toki että ei ihmisen aina tarvitse olla onnellinen sillä surullisuuskin on ihmiselle ihan luonollinen asia sillä eihän ihminen ilman surullisuuttaan tietäisi sitäkään että miltä onellisuus ja iloisuus tuntuisi
Eikä avain onellisuuteen välttämättä aina ole kaiken tarpeellisen ja jos vähän tarpeettomankin omaisuuden omistaminen
onni on ihmisen sielun ja ruumiin välillä valitseva tasapainoinen tila ja suositelisinkin ihmisiä jotka etsivat todellista ilon ja onellisuuden tilaa kevittämään omaa todellista ja ainoaa oikeaa omaa päämaansa tietoisuutta henkisyydestään ja sielustaan sillä kaikki muuhan katoaa aikanaan ja tätä todellista pääomaanne te voitte parhaiten kevittää harrastam Joogaa Lisätietoja jookasta saatte alla olevasta osoitteesta
www.saunalahti.fi/~krishna
Ehkä te joskus löydätte sen todellisen onnen ja onellisuuden sillä ainahan on kuitenkin suuremassa määrin parempi olla onnellinen kuin onneton
Olkaa vaikka onellisia siitä että pääsette kävelemään paikastatoiseen sillä se ei ole kaikille ihmisille itsestään selvyys!!!
Mä oon kokenu vähä samantapasii juttuja, mailaa mulle jos haluut.
ja mailihan oli [email protected]
Kokeile Jeesusta ei maksa mitään ja on mahtawat fiilikset!!!!!=)
Minäkään en osaa olla onnellinen. Minulla ei kylläkään ole omaa taloa, en ole kihloissa, en omista autoa, eikä minulle tungeta rahaa, ainoa paikka jossa olen vieraillut kauempana on Ruotsi eikä minulla sen puoleen enää ole koiraakaan, sekin kuoli vanhuuteen.
Ystäviä minulla sentään on ja taisin löytää miehenkin itselleni. En vain osaa olla onnellinen. Pelkään, että jos uskallan antaa onnen vallata pääni, menetän sen samantien ja sydämeni särkyy jälleen. En uskalla edes rakastaa, koska menettäisin hänet kuitenkin heti. Niin, että apua tarvitaan kyllä..
tää on kyllä ihan vaan arvailua, mutta voi olla että toi johtuu aika paljolti siitä, että oot vasta 15 ja nyt jo kihloissa! Itseasiassa toi kuulostaa aika uskomattomalta..ei 15 vuotiaana kuulu vielä sitoutua kehenkään, oo vapaa ja tutustu uusiin ihmisiin!
Koittakaas Hyvät onnettomat kanssa ihmiset olla ensin vaikka onnellisia.. Tai edes hieman iloisia joistain jokapäiväisen pienistä asioista...
Niin sitten myöhemmin voitte isommistakin onnellistua vahingossa=)
Olet todellakin saanut liian paljon liian äkkiä! Ei 15-vuotiaan kuulu vielä olla sitoutunut menemään naimisiin tai asua omassa talossa. Raha ei tuo onnea! Kipitäpä takaisin isän tai äidin luo ja elä lapsuus loppuun ensin. 15-vuotiaalla on vielä paljon opittavaa kotoa. Vain harvat pystyvät siinä iässä itsenäistymään, ja se että olet onneton todistaa vain sen, ettet sinä ole yksi heistä.
siks, koska et oo koskaan joutunu todella kärsimään ja oot murkkuikänen!!!!