hankala teini-ikäinen

korppu

Kotona 14-vuotias tyttö jonka suurin ilon aihe on kiusata pikkuveljeä ja äitiään. Jos ei kaikki mene niin kuin tyttö haluaa, niin kutsuu äitiään lesboksi huoraksi ym. komentelee ja möykkää minkä ehtii. Miten tälläiseen pitäisi reagoida? Vai onko jo kaikki menetetty? Kotona tosi epämiellyttävä fiilis tämän lapsen vuoksi.

21

8003

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • umelia

      etuudet pois: kännykkä, telkkarin katselu, elä pese sen pyykkejä, elä herätä kouluun. Ei sun tartte hyppiä sen pillin mukaan, sehän on vielä lapsi.
      Joka haistattelusta sanot: viikko, ja kun neljä viikkoa on täynnä, sanot, nyt sitten ei kavereita neljään viikkoon tänne ja sä meet vaan kouluun ja sieltä takasi. Maalaa kaikki pirut seinälle, koulukodit jne. Sitten vielä, elä anna rahaa, ei latin latia. Tiukkalinja vaan, lakkaa vit*tuilemasta!

    • äitie

      miten lapsi, nuori, käyttäytyy kodin ulkopuolella?

      minusta se on aina ensimmäinen kohta tarkastella. jos kodin ulkopuolella näkyy fiksu, suhteellisen kohtelias ja hyvätapainen nuori, jonka koulukin sujuu sellaista keskinkertaista tasoa, niin ei hätää.

      jos koulun menee poskelleen, kalja ja kaverit vetävät kaiken huomion ja ajan. niin sitten äkkiä virka-apua perheneuvolasta tai koulukuraattorilta tai sos.toimistosta pyytämään.

      sillä murkun kuuluu uhmata ja huutaa ja nimitellä. ja aikuisen kuuluu kestää ja pitää päänsä ja selvitä hengissä kaiken mekkalan keskellä.

      kysy tytöltäsi tietääkö hän edes mitä nimityksensä tarkoittavat. kysy, että ihanko totta minä mielestäsi käyn kauppaamassa itseäni naisille? ja mistä hän itsee uskoo siinneensä, jos minä lesbo olen? ei ne saivartelusta tykkää vaikka sitä harrastavatkin. mutta saivartele silti.

      minusta nuo ohjeet jättää lapsi ilman ruokaa ja huoltoa ovat aika avuttomia. lapsellla on oikeus odottaa hoivaa täysi-ikäisyyteen asti ja hoitamattomuus on heitteillejättöä ja vastuun pakoilemista. vaikeampaa on kohda hutava nuori ja koettaa selvittää mitä huudon takana on. oletko muuten yrittänyt jutella tyttösi kanssa? onko välit kavereihin ja opettajiin kunnossa? purkaako hän kotona koulustressiä? vai haluaako vain murkun tapaan teeskennellä aikuista ja tehdä aikuisten asioita, odottaen samalla, että sinä silti suojelisit häntä häneltä itseltään.

      • eläny

        murkku!! Itselläni oli aivan kamala murkku ikä.. Mutta meillä kotona, vanhemmat... Ne tosiaankin ottivat aina kestulelulla asiasta kiinni!! Otti päähän kun asioita vatvottiin mutta ne sitten kyllä helpottikin! Koulusta lintsattiin ja opet soitteli ettei ton likan kans pärjää... Koulu moitti heti, kotia syytettiin ja yms. Porukat teki het selväksi, jos haukuin niin sain sitten kyllä perustella kantani! Siinä sai tuntea itseään oman elämän herraksi ja olla muka iso! Sillä mun murkku ikä meni ja sain tavallaan turvallisen mielen että porukat kuitenkin luotti vaikka tyhmyyksiä teinkin!! Ja jos rajoja vedettiin, niistä sitten pidettiin kiinni. Kolmekymppisenä jo huvittaa koko murkku aika, ja joutuu myöntämään että vanhemmat teki just oikein ja olin aivan kamala. Hävettää oikeestaan kun näen vanhoja opeja ja sen aikaisia tuttavia!! Hävettää mutta en kadu, siitä oikeestaan lähti se elämän suunta ja kunniallisessa työssä, liittyen koulumailmaan!!! Monesti olen töissä kertonut murkku iästäni ja siitä minkämoisia seuraamuksia siitä on tullut.. Eivät ole ainakaan moittineet, päin vastoin saattavat vetää hihasta ja kysäistä neuvvoa!!


      • umelia
        eläny kirjoitti:

        murkku!! Itselläni oli aivan kamala murkku ikä.. Mutta meillä kotona, vanhemmat... Ne tosiaankin ottivat aina kestulelulla asiasta kiinni!! Otti päähän kun asioita vatvottiin mutta ne sitten kyllä helpottikin! Koulusta lintsattiin ja opet soitteli ettei ton likan kans pärjää... Koulu moitti heti, kotia syytettiin ja yms. Porukat teki het selväksi, jos haukuin niin sain sitten kyllä perustella kantani! Siinä sai tuntea itseään oman elämän herraksi ja olla muka iso! Sillä mun murkku ikä meni ja sain tavallaan turvallisen mielen että porukat kuitenkin luotti vaikka tyhmyyksiä teinkin!! Ja jos rajoja vedettiin, niistä sitten pidettiin kiinni. Kolmekymppisenä jo huvittaa koko murkku aika, ja joutuu myöntämään että vanhemmat teki just oikein ja olin aivan kamala. Hävettää oikeestaan kun näen vanhoja opeja ja sen aikaisia tuttavia!! Hävettää mutta en kadu, siitä oikeestaan lähti se elämän suunta ja kunniallisessa työssä, liittyen koulumailmaan!!! Monesti olen töissä kertonut murkku iästäni ja siitä minkämoisia seuraamuksia siitä on tullut.. Eivät ole ainakaan moittineet, päin vastoin saattavat vetää hihasta ja kysäistä neuvvoa!!

        en minä mitään ruuattajättämisestä kirjoittanut. Kirjoitin palvelun ja etuuksien lopettamisesta. Jos on valmis aikuisuuteen on myös valmis ottamaan vastuun itsestään ja vaatteistaan. Jos äidille haistatellaan, ettet ole pessyt mun vaatteita jne, niin silloin on jottain vialla.
        Jos ei puhumalla ole asiat selvinneet, silloin otetaan etuuksia pois.
        ja nyt kun ruuan vedit mukaan, niin pizzat pois, hampurilaiset pois,leffat pois, kyllä rupee puhe kaunistumaan...


      • äiti minäkin

        "sillä murkun kuuluu uhmata ja huutaa ja nimitellä. ja aikuisen kuuluu kestää"

        Miten niin KUULUU?
        Kyllä nuoria voidaan ymmärtää, mutta ei huonoa käytöstä ja huonoja tapoja pidä hyväksyä asiaan kuuluvana.

        Miten niin aikuisen KUULUU kestää, eikö aikuinen saa näyttää heikkouttaan?

        Kyllä jokaisella perheen jäsenellä on velvollisuuksia, muuten ei ole oikeuksiakaan. Ja nuorenkin velvollisuus on käyttäytyä kunnolla ja ottaa muut huomioon.

        Onkohan nimim. mukaan meillä jotain mennyt pahasti pieleen kun perheen nuoret nyt jo aikuisia, eikä kyseistä KUULUU vaihetta ole ollut. Ei edes pojan suusta äidin kuullen yhtään kirosana.

        Mutta kaikesta huolimatta en ole murkuille ja teineille enään laittanut aamiaista enkä muitakaan ruokahetkiä, paitsi päivällisen joka syödään vieläkin yhdessä, joskus jopa osallistuvat sen valmistukseen.


      • Elänyt!
        umelia kirjoitti:

        en minä mitään ruuattajättämisestä kirjoittanut. Kirjoitin palvelun ja etuuksien lopettamisesta. Jos on valmis aikuisuuteen on myös valmis ottamaan vastuun itsestään ja vaatteistaan. Jos äidille haistatellaan, ettet ole pessyt mun vaatteita jne, niin silloin on jottain vialla.
        Jos ei puhumalla ole asiat selvinneet, silloin otetaan etuuksia pois.
        ja nyt kun ruuan vedit mukaan, niin pizzat pois, hampurilaiset pois,leffat pois, kyllä rupee puhe kaunistumaan...

        Laitoit varmaan väärään, kun en ainakaan kirjoittanut sanallakaan ruuasta mitään. Tai sitten ymmärsit jonkun kohdan väärin! Joo, tietenkin etuuksia otetaan pois! Karhunpalvelustahan siinä tehtäisiin jos ei ymmärretä stoppilinjaa laittaa!!!
        Mutta kuitenkin, tärkeysjärjystys murkku-ikäisen kanssa on etusijalla! Kiljuminen ja uhkaaminen ei auta yhtä mitään..........


      • umelia
        Elänyt! kirjoitti:

        Laitoit varmaan väärään, kun en ainakaan kirjoittanut sanallakaan ruuasta mitään. Tai sitten ymmärsit jonkun kohdan väärin! Joo, tietenkin etuuksia otetaan pois! Karhunpalvelustahan siinä tehtäisiin jos ei ymmärretä stoppilinjaa laittaa!!!
        Mutta kuitenkin, tärkeysjärjystys murkku-ikäisen kanssa on etusijalla! Kiljuminen ja uhkaaminen ei auta yhtä mitään..........

        väärään kohtaan, s oli tuo toinen kirjoittaja, joka mainitsi ruuan.
        Kyllä jos haistattelemaan ruvetaan, ei tuu ainakaan tässä huushollissa enää rahaa, eikä huolto pelaa, se on vissi.
        Onneksi ei ole vielä tarvinnut rajoittaa mittään.
        "kädet ristissä" kyynärpäitä myöten =)


      • äitie
        äiti minäkin kirjoitti:

        "sillä murkun kuuluu uhmata ja huutaa ja nimitellä. ja aikuisen kuuluu kestää"

        Miten niin KUULUU?
        Kyllä nuoria voidaan ymmärtää, mutta ei huonoa käytöstä ja huonoja tapoja pidä hyväksyä asiaan kuuluvana.

        Miten niin aikuisen KUULUU kestää, eikö aikuinen saa näyttää heikkouttaan?

        Kyllä jokaisella perheen jäsenellä on velvollisuuksia, muuten ei ole oikeuksiakaan. Ja nuorenkin velvollisuus on käyttäytyä kunnolla ja ottaa muut huomioon.

        Onkohan nimim. mukaan meillä jotain mennyt pahasti pieleen kun perheen nuoret nyt jo aikuisia, eikä kyseistä KUULUU vaihetta ole ollut. Ei edes pojan suusta äidin kuullen yhtään kirosana.

        Mutta kaikesta huolimatta en ole murkuille ja teineille enään laittanut aamiaista enkä muitakaan ruokahetkiä, paitsi päivällisen joka syödään vieläkin yhdessä, joskus jopa osallistuvat sen valmistukseen.

        lasten kuuluu elää murrosikä, jossa otetaan mittaa vanhemmista ja kasvetaan erilleen, itsenäisyyteen.

        se itsenäisyys voidaan ottaa monella tapaa:

        lapsi voi kotona olla hyvinkäyttäytyvä, hieno käytöksinen herranterttu, joka kadulle kaveripiiriin päästessään heittää kiltteyden viitan harteiltaan, kiroaa, meiskää, ryyppää ja koheltaa. ja katsoo aivan viattomasti kotona silmiin ja ihmettelee yhdessä äidin kanssa, kun koulusta tai naapurista soitetaan ja valitetaan. ... en minä mitään ole.. ne vainoo mua...

        tai sitten kylillä on joustava, kohtelias nuori. hyvin käyttäytyvä ja lakia noudattava. joka kotiin tultuaan polkee jalkaa, kiroaa, huutaa äidille ja mesoaa. koska mitta hyvää käytöstä tuli koulussa täyteen, koska opettaja on epäreilu, kaverit petollisia ja koko elämä yhtä tuskaa...

        äidille tietysti ensimmäinen vaihtoehto on mukavampi... ei tarvitse kohdata nuorta. käskee vain olla kauniisti ja nuorihan on. niin kauan kun uskoo äidin näkevän ja kuulevan.

        vanhemman tulee kestää. ei saa luovuttaa: antaa heittää, ei liikuta minua mitä teet. kun ei kerran kotiolot kelpaa niin antaa vetää..

        kyllä heikkouden saa näyttää, täytyykin näyttää, jos nuoren sanat satuttavat ja loukkaavat. mutta periksi ei saa antaa eikä luovuttaa.

        joillakin lapsilla on helppo murrosikä. he kasvavat ja kehittyvät hiljaisuudessa itsekseen ajatellen. toisilla siihen kuuluu rajut yhteenotot ja melkoista meiskaamista. ja jos sen melsekeen antaa säikyttää itseään ja luovuttaa niin turha on perään itkeä.


      • äitie
        umelia kirjoitti:

        en minä mitään ruuattajättämisestä kirjoittanut. Kirjoitin palvelun ja etuuksien lopettamisesta. Jos on valmis aikuisuuteen on myös valmis ottamaan vastuun itsestään ja vaatteistaan. Jos äidille haistatellaan, ettet ole pessyt mun vaatteita jne, niin silloin on jottain vialla.
        Jos ei puhumalla ole asiat selvinneet, silloin otetaan etuuksia pois.
        ja nyt kun ruuan vedit mukaan, niin pizzat pois, hampurilaiset pois,leffat pois, kyllä rupee puhe kaunistumaan...

        sinä käskit kieltää lapselta kaiken huolenpidon. on aika myöhäistä alkaa kovanaama tiukkikseksi vasta kun lapsi möykkää murrosiän tuskaa.

        mutta mikä siinä ruuan kiltämisessä niin säikäytti?


      • jee..
        äitie kirjoitti:

        lasten kuuluu elää murrosikä, jossa otetaan mittaa vanhemmista ja kasvetaan erilleen, itsenäisyyteen.

        se itsenäisyys voidaan ottaa monella tapaa:

        lapsi voi kotona olla hyvinkäyttäytyvä, hieno käytöksinen herranterttu, joka kadulle kaveripiiriin päästessään heittää kiltteyden viitan harteiltaan, kiroaa, meiskää, ryyppää ja koheltaa. ja katsoo aivan viattomasti kotona silmiin ja ihmettelee yhdessä äidin kanssa, kun koulusta tai naapurista soitetaan ja valitetaan. ... en minä mitään ole.. ne vainoo mua...

        tai sitten kylillä on joustava, kohtelias nuori. hyvin käyttäytyvä ja lakia noudattava. joka kotiin tultuaan polkee jalkaa, kiroaa, huutaa äidille ja mesoaa. koska mitta hyvää käytöstä tuli koulussa täyteen, koska opettaja on epäreilu, kaverit petollisia ja koko elämä yhtä tuskaa...

        äidille tietysti ensimmäinen vaihtoehto on mukavampi... ei tarvitse kohdata nuorta. käskee vain olla kauniisti ja nuorihan on. niin kauan kun uskoo äidin näkevän ja kuulevan.

        vanhemman tulee kestää. ei saa luovuttaa: antaa heittää, ei liikuta minua mitä teet. kun ei kerran kotiolot kelpaa niin antaa vetää..

        kyllä heikkouden saa näyttää, täytyykin näyttää, jos nuoren sanat satuttavat ja loukkaavat. mutta periksi ei saa antaa eikä luovuttaa.

        joillakin lapsilla on helppo murrosikä. he kasvavat ja kehittyvät hiljaisuudessa itsekseen ajatellen. toisilla siihen kuuluu rajut yhteenotot ja melkoista meiskaamista. ja jos sen melsekeen antaa säikyttää itseään ja luovuttaa niin turha on perään itkeä.

        Lapsen kuuluu elää murrosikä. Näin varmaan on. Mutta vanhempien EI kuulu sietää, mitä tahansa. Vanhempien kuuluu antaa vastusta murrosikäiselle! Muutenhan se on tuntee koko ajan olevansa hylätty. Vanhempien kuuluu opettaa murrosikäiselle, miten käyttäytyä, mitä saa tehdä ja mitä ei - muu on lapsen hylkäämistä.

        Kenenkään - ei edes äidin - tule antaa kohdella itseään miten tahansa. Millaisen kuvan se lapsi muuten saa naisena ja äitinä olemisesta!? Onko hän sitten ainakaan omassa parisuhteessaan tiskirättinä, jos ei parempaan ole opetettu.


      • umellie
        äitie kirjoitti:

        sinä käskit kieltää lapselta kaiken huolenpidon. on aika myöhäistä alkaa kovanaama tiukkikseksi vasta kun lapsi möykkää murrosiän tuskaa.

        mutta mikä siinä ruuan kiltämisessä niin säikäytti?

        en ole kieltänyt ruokaa!Se ei ole etuus, pakko lapsen on ruokaa saada. Telkkarit, puhelimet jne voi kyllä ottaa kaniin kunnes käytös paranee.
        Ettekö ymmärrä lukemaanne. Alkuperäinen kertoi murkun haistatteluista ja nimittelyistä:"suurin ilon aihe on kiusata pikkuveljeä ja äitiään."kaikki mene niin kuin tyttö haluaa, niin kutsuu äitiään lesboksi huoraksi ym. komentelee"
        Tässä vaiheessa jos ollaan, palvelun pitää loppua ja etuudet pois. Olisi pitänyt jo aiemmin, mutta viimeistään nyt.


    • 15v tyttö

      no mää olen melkein saman ikänen ja mullakin on vielä murrosikä mut mää voin silti neuvoa... muhun on auttanut kotiaresti... jos lapset haukkuu vanhempiaan eihän siitä nyt pitkiä aresteja voi antaa mutta esimerkiksi aikaa kavereitten kanssa voi rajoittaa tunnilla tai parilla.. kännykän voi ottaa pois päiväksi... viikonloppu menoja voi pienentää... yms... se oikeesti auttaa nimimerkillä tuoretta kokemusta on! :)

      • Korppu

        Lapseni on juuri tälläinen tapaus, joka kaikkialla muualla käyttäytyy mallikkaasti, mutta kotiin tultuaan luulee, ettei enää tarvitse. Kotiaresti ei kannata, koska tyttö ei juurikaan käy missään, on iltaisin kotona jo seitsemältä ja menee nukkumaan ajoissa. Kännykkää ei voi ottaa pois, koska olen yksinhuoltaja, ja puhelin on hankittu tytölle turvaksi, ei ole muuta puhelinta. Rahaakin saa vaan todelliseen tarpeeseen ja harvemmin muuhun. Mutta kun saa tälläisen raivarin ehkä noin kerran päivässä, niin ei uskoisi samaksi ihmiseksi. Kiitos kaikille vastanneille teistä oli paljon apua ja nimenomaan sain paljon tukea. Kiitos.


    • neljän äiti

      tyttö ja aika tutulta kuulostaa paitsi ei "uskalla"huoritella tm meitä vanhempia mutta sisaruksiaan kyllä haukkuu tyhmiksi,paskapäiksi ym.
      Raivareita saa tuon tuostakin milloin mistäkin pienistä asioista,kotiintuloajoista yrittää luistaa tasaisin väliajoin,mitään ei kotona tekisi ainakaan ilman että mäkättää miten häntä pidetään orjana joka joutuu tekemään kotona kaiken ja muut sisarukset ei kuulema raada samalla tavalla kuin hän..tosiasiassa meillä jokaisella lapsella on omat hommansa kotona jotka hoitavat.
      Olen tytön kanssa puhunut asioista monen monituista kertaa mutta menee kuin kuuroille korville,ei yksinkertaisesti halua kuunnella.Tietää kuitenkin että jos ei tietyt asiat ole hoidettu niin sitten pysyy kotona,mihinkään ei tarvitse lähteä.
      Tekee kyllä lopulta kotihommat mutta lähes aina saman reuhaamisen saattelemana.
      Mutta koulussa ja ulkopuolisten ihmisten silmissä käyttäytyy hyvin,on sosiaalinen ja jopa avulias mitä ei kotona kyllä ikinä uskois.
      Tää on niin tätä mutta kun niiden raivareiden,murjotuksen välillä näkyy aina silloin tällöin se "vanha" nauravainen,vitsaileva,järkevä likka niin silloin aina toivo herää että ehkä se edelleen on jossain siellä murkun takana olemassa:)
      Voimia kaikille teinien kanssa tarpoville vanhemmille ja kaunista syksyn jatkoa.

    • äitee +4

      meinaan äiti! Aikansa kutakin toivottavasti kunhan olet johdonmukainen ja reilu. Huonoja tapoja ei kannata sallia vaan niihin on puututtava mm huorittelu on sellaiista jota ei saa sietää ollenkaan! Etuuksia pois jos ei puhe auta. Selvät säännöt siis peliin vaan ja kärsivällisyyttä..

      Meillä kesti ekan kanssa pari vuotta ja hermot melkein meni, mutta selvittiin ja nyt seuraavalla alkamassa...

    • helpottunut äiti

      itselläni on kanssa 15 vuotias tyttö, joka oli aivan mahdoton. otin tytön puhutteluun ja sovimme myöhemmät kotiintuloajat ja jos juodaan, niin meillä voi juoda, että ei tarvitse tuonne kaupungille kaikenlaisten huumehörhöjen sekaan mennä. ja jos tyttö on menossa muualle juomaan, haen yleensä kotiin siinä 2-3 aikaan. olen myös tupakkia alkanut tyttärelleni ostamaan, se ei ole hyvä, mutta ainakaan hän ei käytä omaa kuukausi rahaansa siihen, vaan on ensimmäistä kertaa alkanut tulla oikeen näyttämään mitä kaikkea hän on ostanut. sunnuntai ilta ollaan kumminkin rauhoitettu, vuokrataan leffoja ja syödään herkkuja, eikä ole ollut mitään ongelmaa etteikö hän olisi kotona.
      mutta ennen kun aloin joustamaan, tyttäreni haistatteli minulle vittua, karkaili kotoa, paiskoi ovia, lintsaili koulusta, ryypiskeli kaupungilla, meni ilman lupaa kavereilleen yöksi ja paiskoi tavaroita ym.
      että minulla tämä ainakin auttoi! :)

      • mielipide asiaan

        No,kukin tavallaan.Ihan periaatteesta en kyllä ole koskaan ostanut lapsilleni alkoholia enkä tupakkaa.Jos on niin hölmö ollut,että on tarvinnut hankkia nikotiiniriippuvuus niin ystävällisesti edes ostakoon tupakat omilla rahoillaan.


      • poika 16, tytär 14
        mielipide asiaan kirjoitti:

        No,kukin tavallaan.Ihan periaatteesta en kyllä ole koskaan ostanut lapsilleni alkoholia enkä tupakkaa.Jos on niin hölmö ollut,että on tarvinnut hankkia nikotiiniriippuvuus niin ystävällisesti edes ostakoon tupakat omilla rahoillaan.

        Miten voi olla helpottunut äiti, kun tytär on ihan hukassa ja hunnigolla? Äiti vielä ostaa 15 vuotiaalle tupakitkin!

        Ei jestas miten voi olla hukassa vanhemmuus!

        Minä olen murkun äiti, ja määrään tahdin, miten eletään kotona, koulussa ja muualla. Mun silmille ei ole hypitty, ei ole haistateltu, koska olen koko heidän eliniän ajan osoittanut olevani vanhempi. En hyväksy alaikäisen juopottelua, tupakointia enkä yöllä kaupungilla loisimista. Ja kun minä en sitä hyväksy, nuori pelaa mun ehdoilla.

        Lisään vielä, että mulla on molempiin lapsiini hyvin läheiset ja lämpimät välit.


      • näinkin
        poika 16, tytär 14 kirjoitti:

        Miten voi olla helpottunut äiti, kun tytär on ihan hukassa ja hunnigolla? Äiti vielä ostaa 15 vuotiaalle tupakitkin!

        Ei jestas miten voi olla hukassa vanhemmuus!

        Minä olen murkun äiti, ja määrään tahdin, miten eletään kotona, koulussa ja muualla. Mun silmille ei ole hypitty, ei ole haistateltu, koska olen koko heidän eliniän ajan osoittanut olevani vanhempi. En hyväksy alaikäisen juopottelua, tupakointia enkä yöllä kaupungilla loisimista. Ja kun minä en sitä hyväksy, nuori pelaa mun ehdoilla.

        Lisään vielä, että mulla on molempiin lapsiini hyvin läheiset ja lämpimät välit.

        Haluan nyt tähän väliin kirjoittaa miten meille vanhemmat aikoinaan toimi.

        Muistan nuoruudestani sen verran, että menetin neitsyyteni 14 v. kännissä (hävettää nykyään). Tupakkaa kokeiltiin, se ei minulle sopinut, ensimmäiset kännit join 6 luokalle, eli 12 v? isosikoni seurassa. Yläasteella olin ikäisteni tyttöjen porukassa joka oli ns. kovisporukkaa. Juotiin viikonloppuisin, jotkut polttivat pilveä. Kokeiltiin kaikkea tyhmää.
        Äitini oli varsin tietoinen juomisestani, hän ei mesonnut minulle, eikä jättänyt arestiin. Joskus löysi piilotetun viinapullon, eikä ottanut sitä edes pois, kysyi vain mistä moisen olen hankkinut, ja enkai ole yksin sitä juomassa. Muistan sen hyvin vahvasti, että vastasin äidilleni aina puhelimeen kun hän viikonloppuiltaisin soitteli. Välillä tuli valehdeltua missä oltiin, mutta usein kerroin suoraan missä ollaan jne. Äiti painotti aina minulle sitä, että kotiin saa tulla vaikka olisi kuinka kännissä, sitä ei tarvinnut pelätä. Ja se vaikutti myös siihen, että olin rehellisempi asioita. Muistan kuinka esim. rippijuhlien jälkeen mentiin juomaan kavereiden kanssa, äitini tiesi aikaista ja osti minulle 3 siideriä. No menin kuitenkin juomaa kaverin pullosta vahvempaa ja konttasin melkein kotiin. Äiti ei tuolloinkaan huutanut. Toi ämpärin ja "hoivasi".
        En tiedä onko oikein antaa nuoren käyttäytyä noin, mutta sen ansiosta puhuin aina suoraan kaikki asiat. Sen voin sanoa, että vaikka vanhempieni kanta olisi ollut tiukempi, kyllä sitä olisi ihan samat jutut tultu tehtyä. Se vain olisi hankaloittanut kaikkea muuta. Äidilläkin oli varmasti mukavempi olo kun tytär kertoi suoraan mitä tekee ja missä on.

        Minulla oli hyvä ystävä, jonka vanhemmat eivät hyväksyneet mitään, heillä oli tiukka linja. No voin sanoa, että se kaverin käytös välillä hirvitti itseänikin. Milloin hän oli kapina mielessä vetänyt monta buranaa ja joutunut koulussa juomaa terveydenhuoltajalta jotain liuosta ym. Hän ei ilmoittanut menoistaan ja teki mitä tahtoi. Ei tuokaan ole mielestäni hyväksi.

        Olen siis nyt 22 v. täysin itsenäistynyt nainen, jolla on koulutus, vakituinen työpaikka, asunto ym. Laskut maksan itse vanhemmat eivät lellineet piloille työntämällä rahaa ja ostamalla kaikkea. En polta ja juon harvoin. Minusta äitini on onnistunut täydellisesti kasvattamaan minut.


      • Fiksuuttaaaa
        näinkin kirjoitti:

        Haluan nyt tähän väliin kirjoittaa miten meille vanhemmat aikoinaan toimi.

        Muistan nuoruudestani sen verran, että menetin neitsyyteni 14 v. kännissä (hävettää nykyään). Tupakkaa kokeiltiin, se ei minulle sopinut, ensimmäiset kännit join 6 luokalle, eli 12 v? isosikoni seurassa. Yläasteella olin ikäisteni tyttöjen porukassa joka oli ns. kovisporukkaa. Juotiin viikonloppuisin, jotkut polttivat pilveä. Kokeiltiin kaikkea tyhmää.
        Äitini oli varsin tietoinen juomisestani, hän ei mesonnut minulle, eikä jättänyt arestiin. Joskus löysi piilotetun viinapullon, eikä ottanut sitä edes pois, kysyi vain mistä moisen olen hankkinut, ja enkai ole yksin sitä juomassa. Muistan sen hyvin vahvasti, että vastasin äidilleni aina puhelimeen kun hän viikonloppuiltaisin soitteli. Välillä tuli valehdeltua missä oltiin, mutta usein kerroin suoraan missä ollaan jne. Äiti painotti aina minulle sitä, että kotiin saa tulla vaikka olisi kuinka kännissä, sitä ei tarvinnut pelätä. Ja se vaikutti myös siihen, että olin rehellisempi asioita. Muistan kuinka esim. rippijuhlien jälkeen mentiin juomaan kavereiden kanssa, äitini tiesi aikaista ja osti minulle 3 siideriä. No menin kuitenkin juomaa kaverin pullosta vahvempaa ja konttasin melkein kotiin. Äiti ei tuolloinkaan huutanut. Toi ämpärin ja "hoivasi".
        En tiedä onko oikein antaa nuoren käyttäytyä noin, mutta sen ansiosta puhuin aina suoraan kaikki asiat. Sen voin sanoa, että vaikka vanhempieni kanta olisi ollut tiukempi, kyllä sitä olisi ihan samat jutut tultu tehtyä. Se vain olisi hankaloittanut kaikkea muuta. Äidilläkin oli varmasti mukavempi olo kun tytär kertoi suoraan mitä tekee ja missä on.

        Minulla oli hyvä ystävä, jonka vanhemmat eivät hyväksyneet mitään, heillä oli tiukka linja. No voin sanoa, että se kaverin käytös välillä hirvitti itseänikin. Milloin hän oli kapina mielessä vetänyt monta buranaa ja joutunut koulussa juomaa terveydenhuoltajalta jotain liuosta ym. Hän ei ilmoittanut menoistaan ja teki mitä tahtoi. Ei tuokaan ole mielestäni hyväksi.

        Olen siis nyt 22 v. täysin itsenäistynyt nainen, jolla on koulutus, vakituinen työpaikka, asunto ym. Laskut maksan itse vanhemmat eivät lellineet piloille työntämällä rahaa ja ostamalla kaikkea. En polta ja juon harvoin. Minusta äitini on onnistunut täydellisesti kasvattamaan minut.

        Itse teini-ikäisenä (yläaste), eka kerran join alkoholia kaksi vuotta vanhemman serkun kanssa ( 9-lk) ja sitten kavereitten kanssa silloin tällöin. Tupakkaa opin polttamaan isoveljen avustuksella 9 lk kesällä. Tupakka jäi melkein heti pois ja nyt vanhemmalla iällä aloitin, tyhmää, tyhmää ja varsinkin lapset sanovat, että ethän osaa edes polttaa, poskareita vain, pitkät litaniat saan kuulla melkein päivittäin tupakan tappavuudesta...(lopettamispäivä lähellä).
        Kännissä kavereita ei jätetty, järki oli mukana ja AINA SAI SOITTAA vanhemmille, että tulkaa hakemaan. Omat teini-iässä olevat lapset eivät edes (vielä) halua maistaa alkoholia ja tupakasta tiukka ei- linja.

        Itse en ostaisi alkoholia lapsilleni, enkä tupakkaa. Mutta jos sattuisivat olemaan kännissä joku päivä, niin haetaan kotiin, hoidetaan nukkumaan ja aamulla keskustellaan.

        Tänä päivänä (ei yleistetä) useat nuoret kännäävät, mutta se paha tapa on tullut, että joka päivä saa lehdistä lukea isoista kutsumattomista vieraista koostuvista bileistä, kavereista ei huolehdita, ja aina joku tapaturma on sattunut (alkoholimyrkytys, tulipalo, hengenlähtö, rattijuopumus yms.). Tosin monet nuoret ovat fiksuja ja alkoholia ei tee mieli edes maistella.
        Lapsilta kun olen kysynyt, juoko heidän kaverit -> pari juo joskus. Sanovat, että tulossa on buumi, ettei juoda ollenkaan kännejä vaan vietetään selvin päin kaveri-iltoja. Jos näin on, niin meillä saavat lapset viettää kaveri-iltoja.

        PS.kirjoittajalle-> sano iso kiitos äidillesi ja vielä isompi kiitos itsellesi!


    • Anonyymi

      Meillä saa samanlaisesta käytöksestä : viikko omassa huoneessa ( ilman kännykkää, lempi kirjoja , ruoka viedään huoneeseen kun menee wc mä tai iskän sä ollaan olen takana ( että menee takaisin )
      Kotiarestia seuraavaksi :viedään ja haetaan koulusta ( sisältä asti ) mieheni sanoi että jos voisi niin antaisi isänkädestä oikein kunnolla neiti vatsalleen isänsä syliin ja peppu punaiseksi . ( tytön onneksi lakikieltää) mies on todella tiukka. Kännykän pois ottaminen neidille jo itkun paikka……… Meillä neiti pukeutuu kun pikkutyttö ja pehmoleluista tykkää, Kaukana murrosiän fyysiset merkit . Voimia aloittaja sinulle ❤️

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi olet riittämätön kaivatullesi?

      Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell
      Ikävä
      145
      3086
    2. Kuvaile kaivattusi

      ulkonäköä?
      Ikävä
      108
      2523
    3. Hymysi saa tunteet

      Pintaan❤️ jos et tarkoita niin älä tee sitä
      Ikävä
      50
      2502
    4. Aloitetaan puhtaalta pöydältä

      Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei
      Ikävä
      240
      2178
    5. Mitkä on ne arvot?

      Itselleni särähtää korvaan joka kerta kun kuulen arvoista ja arvomaailmasta. Olen miettinyt paljon, että mikä on se minu
      Sinkut
      246
      1791
    6. Koulussa opetetaan anaali- ja suuseksiä

      "Kirjassa puhutaan varsin suorasukaisesti ”vehkeistä, flirttailusta, suostumisesta ja kieltäytymisestä, nautinnosta sekä
      Maailman menoa
      464
      1778
    7. Missä näit kaivattusi

      ekaa kertaa?
      Ikävä
      104
      1751
    8. Tavarakirppis lopettaa ilkivallan takia.

      Tähänkö on jo Kajaanissa tultu? Onko lasten kuriomuus jo näin pitkällä, ei kait tätä aikuiset tee. Mikä on seuraava j
      Kajaani
      9
      1634
    9. Tätä et nähnyt tv:ssä: TTK-voittaja Anssi Heikkilä avautuu suhteesta Linnea Leinoon: "Sie annoit..."

      Menikö voitto mielestäsi oikeaan osoitteeseen? Linnea Leino ja Anssi Heikkilä voittivat TTK:n vain 1,2 % erolla yleisöää
      Tanssii tähtien kanssa
      15
      1577
    10. R.I.P. Kristian Antila

      Entinen huippumaalivahti ja -kiekkoilija menehtyi äkillisesti 44-vuotiaana. Kunnia muistolleen. https://www.iltalehti.fi
      Maailman menoa
      22
      1394
    Aihe