Metsästäjä ei ikinä voisi kieltäytyä tappamasta jonkun toisen eettisen käsityksen vuoksi. Etiikka ei kuulu metsästäjän "pelin" tavoitteisiin. Tappaminen kuuluu. Kun metsästäjä ryhtyy tähän peliin,hän tietää sen. Etiikka astuu kuvaan vasta silloin, kun tuo suurempaa voittoa (taloudellista/asemallista/mielihyvää) toimia eettisesti. Metsästäjä ei tietenkään todellakaan käsitä tätä.
Metsästäjä menettää tässä pelissä(teurastuksen/tappamisen kilpajuoksussa) lopulta myös moraalinsa perustan viimeistä piirtoa myöten.
Joku sorsataja voisi nyt kysyä minulta:" Etkö tunne minkäänlaista kunnioitusta niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat lailisin keinoin hankkineet oikeuden ampua sorsia tästä lammikosta?"
Minä vastaisin: "Ihmisen oikeudet ovat peräsin samasta paikasta kuin nuijapäänkin. Ihmisen oikeudet eivät ole Äiti Maalle yhtään sen pyhempiä kuin hänen muidenkaan lastensa oikeudet, eikä ihmistä ole siunattu yhtään sen enemmällä kuin lammikon reunalla soittelevaa heinäsirkkaa tai sammakkoa, joka istuu lumpeenlehdellä kuin pieni,kaunis vihreä nuppu."
Ihminen ei pysty luomaan edes yhtä pientä heinäsirkkaa lummelammikkoon. Ihminen pystyy vain repimään lumpeet ja kuivattamaan lammikon ja vaientamaan metsän soittoniekkojen luritukset ikiajoiksi. Ihmisellä on suuri valta saada aikaan luonnossa sekä hyvää että pahaa. Sen vuoksi myös hänen velvollisuutensa ja vastuunsa Äiti Maata kohtaan pitäisikin olla nyt ja aina erittäin suuret.
Olen myös sitä mieltä, että pitäisi säätää laki,joka kieltää kaatamasta itseään vanhempaa puuta. Kun kaunis, viihtyisä ja turvallinen metsä hakataan vanerilevyjen ja vessapaperin valmistamiseksi, se on kuin käärisi kaloja Rembrandtin maalauksiin.
Meidän metsäsiskomme ja veljemme, meidän kaunis ja ihana metsämme usein tuomitaan teloittajan sahojen uhriksi. Kun he murhaavat elävän metsän, he "murhaavat" samalla myös meidät kaikki.
Kun me joudumme eroon maasta ja metsästä, sen eläimistä, meidän olemuksemme kutistuu.Ilma jota hengitämme - onko se osa meitä? Pidätä hengitystäsi ja vastaa sitten minulle. Tämä virta - onko se osa meitä? Yritä selviytyä yhden päivän ajan ilman vettä ja vastaa sitten minulle. Tämä elävä metsäkin asukkaineen oli osa meitä ja kun se tuhottiin, me kaikki kutistuimme ihmisinä.
Maa/luonto on meidän kohtumme. Me lapset elämme kohdussa. Ja jos me tuhoamme meitä ruokkivan kohdun, kaikki tulevat sukupolvet syntyvät kuolleina!
Laki on hylännyt ihmiset. Laki ei suojellut tätä metsää eikä se suojellut sen asukkaita. Ja kuitenkin - laki on loppujen lopuksi aina yhtä kuin kansa ja kansahan on täällä tänään!
Ajatellaan asiaa vielä vähän pidemmälle. Mihin omistusoikeus perustuu? Onko se jumalallinen oikeus? Onko se lähtöisin jumalasta?
-Se on pelkästään ihmisten säätämää.
Ja kun se kerran on ihmisten säätämää, eikö ihmisten olekin mahdollista muuttaa sitä, jos sen muuttamisesta koituu ihmisille suurempaa hyötyä?
-Kuulostaa hyvältä.
Emmekö me myös usko, että säännöt pitäisi laatia hyödyttämään mahdollisimman monia ihmisiä?
-Sitähän se demokratia on.
Jos näitä ajatuksia sovelletaan tähän hakattuun metsään siten, että sen säästäminen olisi hyödyttänyt koko ihmiskuntaa, kun sitä kautta olisi säilytetty ainutlaatuinen kukkien,puiden, lintujen ja eläinten maailma, niin eikö meidän silloin kannattaisi muuttaa omistajuutta koskevia sääntöjä niin, ettei enää koskaan kukaan yksittäinen ihminen tai muutamasta ihmisestä koostuva joukko pystyisi tuhoamaan kokonaista maailmaa yksityisen etunsa tai nautintonsa(metsästäjä)nimissä?
Metsästäjä menettää tässä pelissä(teurastuksen/tappamisen kilpajuoksussa) lopulta myös moraalinsa perustan viimeistä piirtoa myöten.
Joku sorsataja voisi nyt kysyä minulta:" Etkö tunne minkäänlaista kunnioitusta niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat lailisin keinoin hankkineet oikeuden ampua sorsia tästä lammikosta?"
Minä vastaisin: "Ihmisen oikeudet ovat peräsin samasta paikasta kuin nuijapäänkin. Ihmisen oikeudet eivät ole Äiti Maalle yhtään sen pyhempiä kuin hänen muidenkaan lastensa oikeudet, eikä ihmistä ole siunattu yhtään sen enemmällä kuin lammikon reunalla soittelevaa heinäsirkkaa tai sammakkoa, joka istuu lumpeenlehdellä kuin pieni,kaunis vihreä nuppu."
Ihminen ei pysty luomaan edes yhtä pientä heinäsirkkaa lummelammikkoon. Ihminen pystyy vain repimään lumpeet ja kuivattamaan lammikon ja vaientamaan metsän soittoniekkojen luritukset ikiajoiksi. Ihmisellä on suuri valta saada aikaan luonnossa sekä hyvää että pahaa. Sen vuoksi myös hänen velvollisuutensa ja vastuunsa Äiti Maata kohtaan pitäisikin olla nyt ja aina erittäin suuret.
Olen myös sitä mieltä, että pitäisi säätää laki,joka kieltää kaatamasta itseään vanhempaa puuta. Kun kaunis, viihtyisä ja turvallinen metsä hakataan vanerilevyjen ja vessapaperin valmistamiseksi, se on kuin käärisi kaloja Rembrandtin maalauksiin.
Meidän metsäsiskomme ja veljemme, meidän kaunis ja ihana metsämme usein tuomitaan teloittajan sahojen uhriksi. Kun he murhaavat elävän metsän, he "murhaavat" samalla myös meidät kaikki.
Kun me joudumme eroon maasta ja metsästä, sen eläimistä, meidän olemuksemme kutistuu.Ilma jota hengitämme - onko se osa meitä? Pidätä hengitystäsi ja vastaa sitten minulle. Tämä virta - onko se osa meitä? Yritä selviytyä yhden päivän ajan ilman vettä ja vastaa sitten minulle. Tämä elävä metsäkin asukkaineen oli osa meitä ja kun se tuhottiin, me kaikki kutistuimme ihmisinä.
Maa/luonto on meidän kohtumme. Me lapset elämme kohdussa. Ja jos me tuhoamme meitä ruokkivan kohdun, kaikki tulevat sukupolvet syntyvät kuolleina!
Laki on hylännyt ihmiset. Laki ei suojellut tätä metsää eikä se suojellut sen asukkaita. Ja kuitenkin - laki on loppujen lopuksi aina yhtä kuin kansa ja kansahan on täällä tänään!
Ajatellaan asiaa vielä vähän pidemmälle. Mihin omistusoikeus perustuu? Onko se jumalallinen oikeus? Onko se lähtöisin jumalasta?
-Se on pelkästään ihmisten säätämää.
Ja kun se kerran on ihmisten säätämää, eikö ihmisten olekin mahdollista muuttaa sitä, jos sen muuttamisesta koituu ihmisille suurempaa hyötyä?
-Kuulostaa hyvältä.
Emmekö me myös usko, että säännöt pitäisi laatia hyödyttämään mahdollisimman monia ihmisiä?
-Sitähän se demokratia on.
Jos näitä ajatuksia sovelletaan tähän hakattuun metsään siten, että sen säästäminen olisi hyödyttänyt koko ihmiskuntaa, kun sitä kautta olisi säilytetty ainutlaatuinen kukkien,puiden, lintujen ja eläinten maailma, niin eikö meidän silloin kannattaisi muuttaa omistajuutta koskevia sääntöjä niin, ettei enää koskaan kukaan yksittäinen ihminen tai muutamasta ihmisestä koostuva joukko pystyisi tuhoamaan kokonaista maailmaa yksityisen etunsa tai nautintonsa(metsästäjä)nimissä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Siinä taas jonkun kaunosielun todelliselle elämälle vierasta järjetöntä höpinää.
Eipä ala vastustajakaan metsästämään metsästäjän eettisen näkökulman takia.Minusta ei ole mitään moraalisesti arveluttavaa siinä että käyn metsällä.Olet siinä vielä täysin harhojen vallassa että metsästys toisi taloudellista tai asemallista hyötyä.Mieli kyllä aina virkistyy metsällä ja yleensäkin metsässä käymisestä.
Näet metsästyksen pelkkänä tappamisena.Jos näin olisi minäkin olisin vastustaja.Kyse on sadonkorjuuseen verrattavasta asiasta.Luonto antaa osan ihmiselle,suurimman osan jättää antamatta.
Hakattu metsä on joillekkin lajeille huono asia,mutta joillekin jättivoitto.Hirvi on voittanut ehkä eniten.Tästä jää ihmisellekin isompi osa.Ei voi ajatellakaan järkevästi etteikö hirveä metsästettäisi.
Taidat luulla että en metsästäjänä ymmärrä mitä ajattelet.Ymmärrän oikeinkin hyvin.Mietitäänkö ihan yhdessä?
Yleissävy on hyvin suryllinen.Syvä inho metsästystä kohtaan.Tunnelma on kuin olisit yksinäinen josta johtuen ahdistuneisuutta joka purkautuu jostain syystä meitä metsästäjiä kohtaan.Et poistu kotoa kauaksi josta seuraa näköalan kapeutuminen joka johtaa ajatusmallien koteloitumiseen.Erittäin arka.
Minä tulisin varmaan hulluksi jos olisin näin pahoin pessimistinen.Joutuisin terapian naurammaan johdot päässä ja lääkäri säätelisi nappuloita ja kyselisi kaikkea.En ymmärrä miten jaksat.Tuntuu kuin tumma pilvi olisi tullut ylleni.
Näen maailman kehittyvänä.Eläinlajit taantuvat tai lisääntyvät,näin on ollut aina.Ihminen auttaa tai heikentää,halusi tai ei.Ajatuksesi sinänsä ovat hyväksyttäviä mutta kommunismi ei koskaan ole toiminut ajatellusti vaan on johtanut isompiin eroihin ihmisten välille.Mitään ei saada koskaan jaettua ihan tasan kaikkien kesken kesken.Vaikkakin niin ajatellen ettei kukaan omistaisi mitään oikeasti.
Laki ei estä sinua ostamasta metsää.Osta metsä ja hoida sitä omien näkemystesi mukaan.Muista että minäkin omistan siitä osan,itse olet näin ajatellut.Voisit vaikka kokeilla asua metsässä.Viikon kuluttua päivänkakkarat olisivat kuihtuneet päälaelta.Nälkä olisi hirvittävä ja voisipa vilukin puistatella jäseniä.Karut luonnon tosiasiat olisivat saaneet purppurapilvet väistymään.Hirvikärpäset ja muut hyönteiset olisivat saaneet tuntemaan inhoa metsää kohtaan.Se on ihan erinlaista kuin olet kuvitellut.Koti tuntuu tämän jälkeen paratiisilta.Pehmeä sänky ja ruokaa,kaikki tämä toisten ihmisten sinulle tuottamaa.Onpa gates kehitellyt käyttiksen jonka avulla pääsee kommunikoimaan vaikka on arka.Kato kotonasi ympärillesi ja mieti mikä on sinun tekemääsi.Jos ajatuksesi toteutuisi täydellisesti kaikki katoasi ja jäisit pysyvästi metsään ja kuivuisit sinne nopeasti kun erätaitoja ei ole.
Kun itse näen televisiosta, miten ensimmäiset raivaustraktorit vyöryvät koskemattomaan ikimetsään, niin yleensä jähmetyn paikoilleni hiljaisen kauhun valtaamana kuin olisin katsellut vierestä, kuinka krokotiili ahmaisee lampaan kitaansa.
"Raivaustraktoreiden jylinä yltyi yltymistään, maa järähteli,suuret petäjät vapisivat. Kun nostin katseeni puiden latvuksiin, näin kuinka puiden hoikat neulaset värisivät. Korkeuksiin kurottavat männyt,jotka olivat uljaina seisseet paikoillaan jo neljän vuosisadan ajan uhmaten tulta ja salamoita, selviytyen pystypäin tulvista ja ja kuivista kausista, myrskyistä ja taudeista,jättiläiset joiden latvat ylsivät korkeuksiin vuosisatojen ajan, nyt voihkivat ja vapisivat. Metsän kurkkua kuristi kauhu. Närhien rupattelu vaikeni. Heinäsirkat,sammakot,jopa hyttysetkin olivat yhtä vaitonaisia kuin sammaloituneet kivet. Tapahtumaa seuranneiden ihmisten kasvotkin näyttivät puristuvan kokoon kuin nyrkit."
Tiheä metsikkö ja kuusikko taas tarjoavat suojan hirville,teerille,rusakoille,valkoselkätikoille ja sadoille muille metsän kasveille ja eläimille.
Metsän hakkuut tuhoaisivat näiden metsässä asuvien olentojen kodit. Lisäksi alueelle täytyisi rakentaa teitä, mikä edellyttäisi maaperän myllertämistä. Metsurien,moottorisahojen ja hakkuukoneiden jyrinä rikkoisi rauhan kaikkialla metsässä useaksi kuukaudeksi ja kovalla äänellä huutavien miesten ajamat koneet rusentaisivat pyörillään ja teräsketjuillaan kaiken tielleen osuvan,kunnes maa tärisisi ytimiään myöten ja kaikki metsän asukkaat tärisisivät kauhusta.....
Metsä muuttuisi kuin sotavyöhykkeeksi, jolta ruumiita kasattaisiin perävaunulasteittain hirvittävissä sellukoneissa murskattavaksi ja siitä, mikä kerran oli närhen ja mustarastaan asumus, tehtäisiin kertakäyttövaippoja ja lautoja.
Erään lähimetsän surmansa saaneet puut olivat hyviä ystäviäni.
Olin syleillyt niistä jokaista kymmeniä kertoja. Erään puun nimi oli Maarit. Eräs toinen taas oli Jaana. Muistan erään puun, jota rakastin aivan erityisesti. Hänellä oli ihanat mustat silmät ja syksyisin hän pukeutui ihastuttavan keltaiseen leninkiin. Keväisin hänellä oli tapana laulaa käsivarret taivasta kohti kohotettuina ja hänen lehtensä havisivat ja värisivät pienimmästäkin tuulenhenkäyksestä. Hän oli kaunis. Peippoja ja hömötiaisia hänen lehvistössään oli vuosien mittaan pesinyt niin monia, etten edes pystyisi esittelemään niitä kaikkia teille. En myöskään pysty luettelemaan nimeltä niitä untuvaisia tikkoja, jotka löysivät poikasilleen turvapaikan tästä ihanasta puusta.
En pysty sanomaan, kuinka monet rakastavaiset vuosien mittaan kävivät huviretkellä syömässä eväitään hänen ojennettujen käsivarsiensa alla tai kuinka monet lapset aikojen kuluessa leikkivät hänen ympärillään. Hänen nimensä oli Silja ja he surmasivat hänet. He surmasivat hänet ja hänen siskonsa Saaran, ja he surmasivat hänen sisaristaan jok´ikisen, ja he surmasivat niittykukat, jotka olivat kerääntyneet hänen jalkojensa juureen.
Meidän metsäsiskomme ja veljemme, koko meidän kaunis ja ihana metsämme tuomittiin teloittajan sahojen uhriksi. Kun he murhasivat tämän elävän metsän,sen kauniit kukat ja koskemattomat niityt ja metsäpolut, joilla oli ihana kuljeskella, he "murhasivat" samalla myös meidät kaikki.
tyhjentävä vastus!
Nimimerkki Kalervolla oli oikea vastaus
Tää kaveri on vietävä kiireesti hoitoon.
Olin nuorena ja lapsena syvästi metsästystä inhoava. Nykyään käyn mieheni kanssa yhdessä sorsastamassa, eikä siinä ole mitään pahaa. Metsästys on luonnollinen osa ihmisen historiaa eikä metsästysvaisto ole minnekään kadonnut vielä tänä päivänäkään. Mikä ihanuus on valmistaa itse saalistettua sorsaa sunnuntaina ja nauttia sen aidosta riistanmausta. Syömme mieluiten itse kasvatettua ruokaa tai suoraan vapaudesta pyydystettyä. Kasvatamme kotitarpeisiin mm. kanoja. Jos pystyy syödä teurastamon lihaa niin minusta ei voi syytellä metsästäjiä.
Ei tulisi mieleenikään pistellä sorsaa poskeen.
Ei ihmistä ole luotu lihansyöjäksi.ihmisellä on pitkä suolisto,siis kasvissyöjän.Ei raatelijan.
Sillä me lihomme ja sairastumme kun syömme vääränlaista ravintoa jatkuvasti.
...mistä saadaan paperia, huonekaluja, rakennustarvikkeita, yms. jos metsiä ei saisi hakata? Kierrätys on hieno sana, mutta kenen kukkaro lopulta kestää ostaa kalliita kierrätettyjä tuotteita (enkä tarkoita nyt kirppisvaatteita) tai maksaa tuulisähköstä. Ei aina voi ajatella luonnon kannalta. Ihmiset kuitenkin minusta ovat tärkeämpiä. Jos joku on toista mieltä, niin ihmiskunnan vähentämisen voi aloittaa ensin itsestään. Tuleepa silloin ihminenkin hyötykäyttöön lannoitteena.
"Ei aina voi ajatella luonnon kannalta. Ihmiset kuitenkin minusta ovat tärkeämpiä."
Voisit yhtä hyvin kysyä minulta näin: "Yritätkö
väittää minulle, että sammakko on yhtä tärkeä kuin ihminen? Etana yhtä tärkeä kuin oma lapsesi?"
Vastaisin:"Riippuu ihan siitä,oletko lapsen äiti vai kaikkien lasten äiti niin kuin "Äiti Maa"."
Sinä:"Minä kun olin siinä uskossa,että luonnonlaki tarkoittaa vanvimpien selviytymistä".
Vastaisin: "Siinä tapauksessa viemärirotista ja torakoista,jotka selviävät hengissä ydintuhon aiheuttamasta säteilystä tulee valittu laji".
Sinä: "Entäpä jos valta on voimaa?"
Vastaisin: "Ihminen ei pysty luomaan edes yhtä pientä heinäsirkkaa lummelammikkoon. Ihminen pystyy vain repimään lumpeet,kuivattamaan lammikon ja vaientamaan metsän soittoniekkojen luritukset ikuisiksi ajoiksi.
pois ja vastaa kysymykseen. Jokainen ajattelee niin kuin tahtoo. Mutta ihmiset on ihmisiä ja puut puita. Se kumpaa pitää tärkeämpänä on sitten jokaisen itse mietittävä.
ja sellaisena pysyt.
Nyt taisi löytyä kaikkien viherpiipertäjien äiti!Aloitappa Kalervo itsestäsi ja pyyhi perseesi pelkillä sormilla eikä paperilla ettei metsää tarvitse sitä varten hakata ja loppuen lopuksi voisit painua sinne metsäsi keskelle ja pysyä siellä!
"Nyt löytyi!
Kirjoittanut: Metsämies aina 18.9.2005 klo 14.11
Nyt taisi löytyä kaikkien viherpiipertäjien äiti!Aloitappa Kalervo itsestäsi ja pyyhi perseesi pelkillä sormilla eikä paperilla ettei metsää tarvitse sitä varten hakata ja loppuen lopuksi voisit painua sinne metsäsi keskelle ja pysyä siellä!"
No johan. Ovatpa sinun oikeaoppisuutesi, mielipiteesi ja älylliset perversiosi suorastaan esimerkillisiä!
Kertomus:
Näsäviisas nimimerkki-"Metsämies aina"(jonka mielestä varmaankin kun on nähnyt yhden puun, on nähnyt ne kaikki) tapasi vertaisensa, kun hän sattui kysymään vieressään puistonpenkillä istuvalta pahasti alkoholisoituneelta pummilta, mitä tämä ajatteli vanhoista puista.
"No", pummin kerrotaan sanoneen,"puistahan tehdään sanomalehtipaperia, vai mitä?"
"Pitää paikkansa", "Metsämies aina" vastasi.
"Ja siitä tehdään sanomalehtiä. Vai mitä."
"Pitää paikkansa",pummi vastasi ja kysyi:
"No, tiedätkö sitten, mitä sanomalehdillä tehdään?"
"Tietysti tiedän", "Metsämies aina" vastasi, "niitä luetaan."
"Väärin", pummi sanoi. "Sä käärit perseesi sanomalehtiin, jotta pysyt lämpimänä yöllä. Siihen sanomalehtiä käytetään. Joten mä sanon: siks hakatkaa ne puut."
Kuule Kalervo,kyllä yleislääkärikin ensihätään voisi auttaa ota vaan ihan rauhallisesti ettet joudu lepoliinoihin!
Panin huilun soittoa pusikossa?
Kiitokset Kalervo hienosta kirjoituksesta.
Mahdollisuutemme päästä ympäristön kanssa tasapainoon ja selviytyä riippuvat siitä, ymmärtävätkö ihmiset oman asemansa luonnon osana. Parhaiten tämä onnistuu, jos tunnemme ymmärtämystä ja rakkautta luontoa kohtaan. Nämä positiiviset asenteet ruokkivat ja kasvattavat toisiaan.
Olet 100% oikeassa siinä, että ihmisen vastuu seuraa hänen toimintamahdollisuuksiaan. Tästä on johdettava toiminnan ohjeet.
Kalervoa pilkkaavat häpäisevät itsensä. He tulevat osoittaneeksi, millä tasolla he luonnon ymmärtämisessä ovat. Ajatus itää. Muutama lukija ymmärtää katsoa luontoa uusin silmin luettuaan tekstisi.
... vai niin. Useimmat metsästäjät sattumoisin rakastavat luontoa, ihminen on osa ravintoketjua ja metsästäjä pitää yllä tasapainoa kuin mikä tahansa muukin eläin tässä maailmassa. Vastustajat vaan ei aina tajua mutta yhdessä asiassa olen samaa mieltä: metsät on elinehto. Itse en tässä maailmassa kauaa viipyisi ilman metsiä, maailma olis tyhjä ilman niitä.
Kun kanalintujen metsästys tuli sallituksi 10.9. tänä syksynä, olin metsällä. Ammuin metson suuresta poikueesta noin puolessa välissä reissua. Tämän jälkeen minulla olisi ollut ainakin kaksi täysin varmaa paikkaa tiputtaa saman poikueen lintu, mutta en sitä tehnyt, koska ensinnäkin kiintiö on se että yhden metson saa ampua syksyä kohden, ja toisekseen mihin minä tarvitsen kahta metsoa? Se ensimmäinenkin on vielä pakasteessa odottamassa joulua.
En ymmärrä teitä metsästyksen vastustajia, kun te selvästikin ajattelette että me metsästäjät olemme jotenkin sivistymättömämpiä kuin te vastustajat. Minulla on vielä tässä vaiheessa lukio kesken, mutta lukion jälkeen aion todennäköisesti mennä yliopistoon, ja edelleen jatkaa metsästämistä.
Ajatelkaa miten haluatte mutta antakaa muidenkin ajatella.
Tuossa näytit viittaavan uskontoon.
Eikös raamatussakin mainita, että ravinnokseen saa metsästää?