Jos näkisit tähän tilanteeseen apua, olisin sydämestäni kiitollinen:
Olen huolissani teini-ikäisestä pojastani, joka lopetti opintonsa kesken. Hän tarvitsee tukeani joko opintoihin palaamiselle tai työnhakuun, muttei halua tehdä kumpaakaan..Mietin myös mahdollisuutta, että hän olisi masentunut.
Tuen, patistan, kannustan ja yritän olla positiivinen, mutten kohta usko mihinkään hyvään.Olemme niin erilaisia, välillä tuntuu siltä, etten tunne häntä. Näetkö siis, miten voisin paremmin auttaa poikaani?
Olen huolissani teini-ikäisestä pojastani, joka lopetti opintonsa kesken. Hän tarvitsee tukeani joko opintoihin palaamiselle tai työnhakuun, muttei halua tehdä kumpaakaan..Mietin myös mahdollisuutta, että hän olisi masentunut.
Tuen, patistan, kannustan ja yritän olla positiivinen, mutten kohta usko mihinkään hyvään.Olemme niin erilaisia, välillä tuntuu siltä, etten tunne häntä. Näetkö siis, miten voisin paremmin auttaa poikaani?
Vastaukset 5
Vanhimmat
on ollut paljon vastoinkäymisiä, suruakin ja kovan ulkokuoren alla hän on hyvin hauras ja vaikutuksille altis.
Pelkään, että menetän poikani "jonnekin": masennukseen, syrjäytymiseen, huonoon seuraan ja ehkäpä huumeisiinkin, jollen taistele. Taistelen myös epäuskoa vastaan, olen väsynyt ja mietin taistelenko vain tuulimyllyjä vastaan: miten paljon voin vaikuttaa toisen elämänintoon, onko enää omalla elämänilolla/valoisuudella merkitystä?
en ole markku, mutta ymmärrän tilanteesi. Sellainen kuitenkin tulee eteen, että sun poikasi siirtyy sinne huumepuolelle. ''''siitä alusta sinä revit sen takaisin. Se pysyy .
Kiitos vastauksestasi, toki tähän saa vastata muutkin kuin Markku S, kohdistin kysymykseni alunperin hänelle, koska huomasin että hän oli juuri silloin vastaillut palstalla kyselijöille hyvin.
Kirjoitin pahimmasta painajaisestani, joista yksi siis olisi huumeiden käyttö. Olin aika ahdistunut kirjoittaessani, koska olin liikaa miettinyt asioita yksin. Nyt olen kuitenkin valoisampi ja uskon, että kaikki saattaa kääntyä hyväksikin. Työ saattaa -minun avustuksellani- löytyäkin ja työnteko varmasti on hyvä ja kasvattava kokemus nuorelle. Olen vain liian huolissani, mutta täytyy vain rauhoittua ja uskoa tulevaisuuteen.
Luulin aiemmin -ehkäpä nimimerkistäsi- että olet "tavallinen" äiti kommentteinesi..
Oli miten oli, taistelen ja varaudun myös pahimpaan, myös huumeidenkäyttökokeiluun, joka usein tulee syrjäytymisen myötä. Toivon, ettei se ole totta, mutta jos on, kestän sen ja "revin takaisin"..voih.
Mahtaako ennustajat ja selvannäkijät pystyä auttamaan tilasteessasi! Minulla olisi jokin erillainen ratkaisumalli! Käyppä www.nokiamissio.com sivuilla. Siellä on paljon samantapaisia kohtaloita, jotka ovat saaneet avun! Kirjaudu sisään vieras nimellä ja jätä rukouspyyntö. En itse ole mikään helluntailainen vaan uskon yhtälailla selvännäköön kuin rukouksen voimaankin.